Kitinä

RP kirjoitti:Hmmm, hassu sattuma. En tietenkään halua väittää että kyse olisi siitä kun esitteet on pyydetty suomella = pyytäjä on suomenkielinen.

Itseasiassa voin faktapohjalta vaikkapa todistaa, että moisia markkinointiohjeita rakennuttajan taholta on aikaslot olemassa. Kohderyhmämarkkinointia, noin meriselityksellisesti.

RP kirjoitti:
No, mietittiin sitä mihin rakastuin sydänjuuriani myöden. On kertakaikkiaan mahtava lukaali. Todella loftimainen, olematta lofti. Ja mä niin tykkään lofteista. Ylhäällä olohuone - keittiö(yleensä nämä on alhaalla), ja se koko tila oli järkyttävän iso, mutta silti yhtenäinen. Saunat, kodinhoitohuoneet, vaatekomerot, makkarit, työhuoneet yms. just nappiin materiaaleja myöden. Ja se ihana terassiparveke missä liikkumiseen olisi vaadittu kartta. Pelkkää ikkunaa. Olisi siellä kelvannut ulos katsella kitinöidessä sohvalla maaten tai grillata terassipartsilla rempseästi makkaraa.

Mutta, muutama juttu on vaan semmonen, että tietää sen tuottavan pidemmän päälle, ehkä jo heti, ongelmia nimenomaan lapsiperheenä asuessa, joten sen on nyt annettava olla vaikka koko kroppa huutaa "mä haluun, mä haluun"!

Kaksin se olisi toki täydellinen. Kokoahan siinä olisi liikaa kun on 4h+, mutta voi nyyh, jatketaan matkaa ;(

Noniin, tämä on niin tätä. Olisihan se pitänyt tietää. Aina sama juttu. Anyway, tästä tehdään tarjous ja nyt menee sitten yöunet useammaksi päiväksi kun saa jännätä ja odottaa että pääsee pöydän ääreen. On kyllä hinnaltaan siinä kipurajalla joten mitään järkyttävää tarjouskilpailua ei pysty käymään, tätä se on kun on itse vielä hoitovapaalla.

On se vaan niin täydellinen, tilasta ei ainakaan tule puutetta. Kävin tätä suurennuslasilla tutkimassa uudemman kerran, kun on ollut puhetta että uusissa taloissa on rakennuspuutteita (asutuissa kohteissa ne viat on jo tulleet vastaan), ja ajattelin jo siltä istumalta jäädä sinne.

No voi hitsin vitsi kun jännittää niin maan pirusti.

annepa kirjoitti:

RP kirjoitti: Kaksin se olisi toki täydellinen. Kokoahan siinä olisi liikaa kun on 4h+, mutta voi nyyh, jatketaan matkaa ;(

Plääh, meille ei tunnu riittävän 3h+k, meitä on siis kaksi aikuista ja yksi karvaturri

Se on varmaan tottumiskysymys Silloin alussa asuttiin jossain parinkymmenen neliön huoneessa kaksin, sitten kolmestaan jossain hiukan päälle viidenkymmenen. Nyt asutaan hiukan päälle 70neliön asunnossa ja tuntuu tilaa olevan riittävästi. Tuossa uudessa onkin sitten jo yli 100 neliöö, joten sinne varmaan eksyn, mutta neliöt on hyvin hyödynnetty esim. isoon vessaan mikä on aika kiva lapsen kanssa.

Kiitoksia Suvinen! Olen kyllä samaa mieltä siitä, että kun sitoutuu pitkäksi aikaa kämppään ja lainoihin niin se tietty fiilis on tultava tai sitten antaa suosiolla olla.

Muutama valtti on onneksi hihassa, ajatellen mahdollisia toisia ostajia, joten olen luottavaisin mielin. Tietty jos joku ehtii sen aikaisemmin napata tjmv. niin sitten ei oikein mitään voipi.

Ihan mielenkiinnosta kyselen, olen näitä toki itsekin katsellut, ja semmonen keskitaso on hahmottunut, mutta millaisia määriä teillä on asuntokaupoissa pyyntihinnasa lähtenyt pois? Onko ollut eroja yksityisen myyjän/rakennusfirmojen kohteiden hinnoissa?

Ensimmäinen tarjous tehtiin tänään. Tiesimme ettei mene läpi, mutta tällä tavoin saimme vastatarjouksen. Oli, noh aika huono. Totta tosiaan. Laitettiin toinen tarjous menemään, siitä odotellaan vastausta. Jos sillä ei lähde niin saa puolestamme jäädä saamatta. Pitää sitä vastaan tullu, siihen on ihan tarpeeksi perusteita. Mutta ei niistä sen enempää

RP kirjoitti:Ihan mielenkiinnosta kyselen, olen näitä toki itsekin katsellut, ja semmonen keskitaso on hahmottunut, mutta millaisia määriä teillä on asuntokaupoissa pyyntihinnasa lähtenyt pois? Onko ollut eroja yksityisen myyjän/rakennusfirmojen kohteiden hinnoissa?

Ekasta kämpästä ei mitään, se oli jo valmiiksi halpa. Myyjän poika oli vielä alkanu vinkuun että pitää myydä kalliimmalla, hinta on liian halpa. Mummo oli sanonu että "jos se Anne sen ottaa niin myydään tällä hinnalla, mut jos menee jolleki muulle niin nostetaan hintaa". No oli se kyllä halpa, nyt hinta on noussu varmaan 50% (siis jos nyt möis pois). Ostosta on aikaa 8v. Oishan se voinu enemmänkin nousta, en oo arvioittanu viime aikoina.

Tästä kämpästä käytiin kilpailu eikä pyydetystä hinnasta tippunu yhtään. Kohde tuli myyntiin tiistaina, kauppa oli suusanallisesti sovittu perjantaina. Silti jäätiin 11k€ budjetin alle

Ei hitto, piti oikeen tarkistaa! Sen kokosista kämpistä mikä mulla on se vuokrakämppä, pyydetään tällä hetkellä sillä alueella melkeen tuplahintaa siihen nähen millä ostin sen Eläke, hier ai kam!

^^Kuules, me oltiin ihan hiljattain vastaavassa tilanteessa. Mielestämme myyjä pyysi liikaa, oli erittäin hyvät perusteet tälle mielipiteelle, ja tarjottiin alle pyyntihinnan. Jäätiin odottamaan vastatarjousta, jota ei sitten koskaan tullut, koska kämppä oli myyty pyyntihinnalla toiselle.

Ja nyt vituttaa ihan armottomasti, se oli nimittäin meidän kummankin unelmakämppä, ja sellainen joita ei monta kappaletta yhdessä kaupungissa ole (jos edes on muita vastaavia kuin se yksi). Sen jälkeen mikään ei ole tuntunut yhtään miltään. Eka ajatus toki oli juuri tuo 'saa jäädä saamatta moiseen ylihintaan', mutta mitä useammassa kämpässä ollaan sen jälkeen käyty, sitä selvempää on että jos nyt tulisi vastaava kämppä vastaavaan hintaan, otettaisiin se yhtään miettimättä.

Älkää ruvetko liian nipoiksi/piheiksi, jos koti on teille tärkeä paikka. Siis toki oman talouden rajoja en kehota ylittämään, mutta sellaiset 'ei tämmöisestä kämpästä voi maksaa näin paljon' -mietinnät kannattaa jättää vähemmälle, jos varaa on maksaa mitä pyydetään.

Itse ei ole oltu tekemisissä rakennusliikkeitten kanssa, joten siihen en osaa kommentoida. Yksityisen myyjän kohdalla riippuu varmaan aika paljon siitä osaako nähdä asuntoa muitten silmin. "On niin kivaksi laitettu" ja "tässä on niin paljon tunnearvoa" ei välttämättä merkitse ostajalle yhtään mitään. Henk. koht. kun en ole valmis maksamaan tunnearvosta ja jos toisen "kivaksi laitettu" tarkottaa ruusukuvioita joka vitun pinnassa se vaikuttaa mun pään sisällä hintaan vain laskevasti.

Myös se kauan on valmis asuntoa myymään varmaan vaikuttaa hintaan.

Ennen tätä kämppää tarjottiin toisesta. 2h+k, kerrostalo, rakennettu 60-luvulla. Vastaavia on täällä tosi paljon. Pidimme alueesta, joten tuo valikoitui. Omistaja oli laittanut pintoja, esim. olohuoneeseen tehnyt ns. rapatun näköisen pinnan. Mikä olisi ollut tosi hieno ja kiva, jos olisi aikoinaan viitsinyt tehdä pohjatyöt kunnolla. Nyt lopputulos oli vähän...meh. Se että seinästä olisi saanut miellyttävän olisi siis vaatinut koko huoneen seinien hiomista tasaiseksi, kittaamista ja uudelleen hiomista. Vasta sen jälkeen siitä olisi voinu tehdä jotain. Keittiön kaapeissa oli läpinäkyvät lasiovet, mikä ei ole mun silmissä plussaa. Tarjottiin siis sen mukaan minkä arvoinen meille se kämppä olisi.
Pyynti oli 99, tarjottiin 80. Vastatarjous 95, tarjottiin 84. Vastatarjous 94,5. Tässä kohtaa välittäjä ilmoitti että kyllä siitä pitää ainakin 90 tarjota, kun ei omistaja myy sitä halvemmalla, koska kämpän laittamiseen ja materiaaleihin on mennyt sen verran rahaa... harmi vaan että iso osa sen tekemistä valinnoista ja töistä oli semmoisia jotka meidän mielestä olisi tarvinnut tehdä uusiksi. Koska tuo vastatarjous oli niin haista paska-henkinen todettiin että antaa olla, ei meillä ole kiire. Ko. asunto olikin sitten myymättä ainakin vuoden. Omistajahan tosin muutti pois pari kuukautta meiän tarjouksen jälkeen...

Sanoisin että tuossa tapauksessa oli aika ylimitotetut toiveet mitä voi saada kämpästä, joita on tarjolla PALJON. Taloyhtiöön oli myös 10 vuoden sisään tulossa putkiremontti. Myös kyvyttömyys ymmärtää että se oma kiva ei välttämättä ole semmoista mistä joku muu tahtoo maksaa.
Sitä en sitten tiedä että pitikö joku muu sitten pinnoista niin että oli valmis maksamaan niistä ekstraa.

Sitten taas tämän kämpän kanssa kävi melkein toisinpäin. Pyynti 110, joka oltaisiin oltu valmiit maksamaan. Kokeiltiin kumminkin kepillä jäätä ja tarjottiin 95. Läpi meni että läpsähti. Eli tässä tapauksessa luulen että molemmat oli tyytyväisiä hintaan. Myyjä, koska hyväksyi tuon ekan tarjouksen ja me, kun saatiin kämppä 15 halvemmalla kuin mitä oltiin valmiita maksamaan. Eikä jäänyt semmoista oloa että olisi pitänyt tarjota vähemmän.

Tämä on asumaton eli uusi kohde, todella kauan, siis todella kauan ollut myynnissä. Ei puhuta kuukausista. Pointti on siinä että joudutaan ostamaan myös se kallein säilytyspaikka autolle koska muuta ei ole vapaana. Ja se on kallis, todella kallis, puhutaan jo 5 numeroisesta luvusta. Joten hintaa tulee käsittämätön määrä lisää. Silloin on pakko tulla myyjän vastaan, koska me ollaan jo oman budjetin tapissa. Ja puhutaan muutamista tonneista. Ilman säilytyspaikkaa tässä ei olis ongelmaa, taaskaan. Mut minkä teet kun muut menneet.

par-sky kirjoitti: Myös kyvyttömyys ymmärtää että se oma kiva ei välttämättä ole semmoista mistä joku muu tahtoo maksaa.

Tämän takia "väliaikakämpissä", vaikka ne oiskin omia, kantsii suosia yksinkertaisia juttuja. Tai sitten ennen myymistä pistää tasasen valkosta maalipintaa joka paikkaan, saa ostaja sit helposti rempattua haluamakseen.

Minä kun ostin sen ekan kämppäni, niin siellä oli karmea muovimatto betonissa kiinni, hirvittävät tapetit sekä olohuoneessa että makuuhuoneessa, ruma kaapisto makuuhuoneessa (tai siis oli se siisti mut se oli 60-luvulta ja kermanvärinen) ja keittiössä ripulinruskeat sekä taivaansiniset kaapit. Hyi helvetti. Ja olohuoneesta paljastu aina vaan uusia entistä karmeampia tapetteja alta kun yhen kerroksen sai revittyä pois. Yks kerros oli mm valkosta tapettia joka oli MAALATTU neonvihreäksi. Ota sitä sitten betoniseinästä irti! Remonttiin meni puolisen vuotta aikaa ja vaivaa mut vähän rahaa. Aikaa meni siksi että välillä pidettiin viikkojenkin taukoja. Yks paikka ensin kuntoon, sit tauko ja taas jatkui. Kaverit autto, minä ruokin ja juotin. Esim keittiön kaapeista sai siedettävät hiomalla ja maalaamalla, ne on täyspuuta Suht halvalla sai sellaisen minkä itse halusi. Viimeisenä uusittiin pari vuotta sitten se makkarin kaapisto liukuovikaapistoksi. Nyt se on hyvä ja meni vuokraksi heti.

Niin, piti vielä mainita. Olemme myös valmiita siihen, että asunnon eli kaupan teemme myöhemmin, jotta myyjä saa pitää asuntoa markkinointikäytössään muutaman kuukauden. Koska tämä on ollut toive. Kyllä sen pitää näkyä silloin hinnassa koska mehän tehdään koko se aika tappiota kun asutaan vuokralla.

RP kirjoitti:Niin, piti vielä mainita. Olemme myös valmiita siihen, että asunnon eli kaupan teemme myöhemmin, jotta myyjä saa pitää asuntoa markkinointikäytössään muutaman kuukauden. Koska tämä on ollut toive. Kyllä sen pitää näkyä silloin hinnassa koska mehän tehdään koko se aika tappiota kun asutaan vuokralla.

Kyllä, sama homma jos ei heti pääse kaupanteon jälkeen asumaan. Maksat siinä sitte ite vuokraa toisaalle tai muuten vain sitä entistä asuntoa ja toiset asuu sinun omistamassa asunnossa ilmaseksi.

RP kirjoitti:Niin, piti vielä mainita. Olemme myös valmiita siihen, että asunnon eli kaupan teemme myöhemmin, jotta myyjä saa pitää asuntoa markkinointikäytössään muutaman kuukauden. Koska tämä on ollut toive. Kyllä sen pitää näkyä silloin hinnassa koska mehän tehdään koko se aika tappiota kun asutaan vuokralla.

Meilläkin yksi peruste miksi hinnasta olisi pitänyt tinkiä, oli tulossa oleva putkiremppa, joka tekee kyseisestä kämpästä asuinkelvottoman useiden kuukausien ajaksi (oma arviomme 6 kk). Eli vuokralla pitää asua se aika ja lisäksi vielä maksaa se remontti, joka myöskin tuohon kämppään olisi tullut poikkeuksellisen kalliiksi (ja vanha talo, jolloin se on kallista muutenkin). Ja kämppä ollut myöskin pitkään myynnissä, tosin aluksi vielä suolaisemmalla hinnalla.

Mut siltä osin eri tilanne kyllä, että meillä kyseessä ei ollut uudiskohde. Kaupunkikin varmaan eri.

annepa kirjoitti:Tämän takia "väliaikakämpissä", vaikka ne oiskin omia, kantsii suosia yksinkertaisia juttuja. Tai sitten ennen myymistä pistää tasasen valkosta maalipintaa joka paikkaan, saa ostaja sit helposti rempattua haluamakseen.

Niin paitsi jos kämppä ja sen luonne on itselle äärimmäisen tärkeä asia elämänlaadun kannalta. Mä ainakin olen rempannut kämppäni siksi, että mulla olisi siellä kiva asua, enkä odotakaan saavani tekemistäni ratkaisuista lisähintaa myynnin yhteydessä. Remppausmahdollisuudet ovat yksi suurimmista syistä siihen, että asun omistusasunnossa.

EveryWoman kirjoitti:

annepa kirjoitti:Tämän takia "väliaikakämpissä", vaikka ne oiskin omia, kantsii suosia yksinkertaisia juttuja. Tai sitten ennen myymistä pistää tasasen valkosta maalipintaa joka paikkaan, saa ostaja sit helposti rempattua haluamakseen.

Niin paitsi jos kämppä ja sen luonne on itselle äärimmäisen tärkeä asia elämänlaadun kannalta. Mä ainakin olen rempannut kämppäni siksi, että mulla olisi siellä kiva asua, enkä odotakaan saavani tekemistäni ratkaisuista lisähintaa myynnin yhteydessä. Remppausmahdollisuudet ovat yksi suurimmista syistä siihen, että asun omistusasunnossa.

Toki, mutta jos ratkaisut on kovin persoonallisia, niin jos myynnin aika tulee - vaikka sitä ei olisi aikaisemmin suunnitellut - niin suht halvalla ja pienellä pintarempalla asunnosta saa mahdollisesti paremman hinnan. Vrt se mun eka kämppä, kun se oli rempattu kuntoon sen puolen vuoden aikana, niin hinta oli noussut n 15k€. Remppaan meni jotain 2 tonnia. Eli jos myyt, niin remontoi "neutraaliksi" ensin.

On tässä sen verran tullut noita kämppiä katsastettua että nämä persoonallisesti ja modernisti rempatut kämpät on aika turn offeja ollut. Hintapyyntö ei kuitenkaan uudelle häviä ja silmissä vilisee vielä tulevat rempatkin päälle. Pystyn kyllä näkemään potentiaalin sen hirveyden alta, mutta aina ei käy tasan jaksaminen ja viitsiminen. Ihan syystä ovat edelleen myynnissä.

No mä en itse asiassa usko, että olisi olemassa jokin tietty tyyli, jolla normikämpästä saa takuuvarmasti normaalia paremman hinnan. Siis sillee absoluuttisen varmasti, tiedättekö? Enkä myöskään usko että persoonalliset ratkaisut kaikissa tapauksissa laskevat hintaa. Kun kysehän on kummassakin tapauksessa siitä, sattuuko paikalle sellainen ostaja joka tyylistä tykkää.

Me ollaan käyty aika monessa kämpässä joissa on lattiassa joko vitullisen hirveää marmori-/ graniittilaattaa tai sitten myöskin rumaa sauvaparkettia. Yök! Varmasti niistä kämpistä voi saada jotain ekstrahintaa oikealta ostajalta, mutta meille etenkin ne graniitit ja muut kivimateriaalit ovat hintaa laskeva tekijä, koska niiden repiminen lattioista pois tulisi kovin kalliiksi verrattuna vaikkapa muovimattoon. Muovimatto on siis meille graniittilaattaa arvokkaampi materiaali. Kumpikin menisi vaihtoon, mutta muovimaton vaihtaminen on helpompaa ja halvempaa.

Voihan sitä imaginääristä markkinahintaa kämpälle miettiä, mutta todellisuudessa hinta muodostuu kuitenkin yhden tai tarjouskilpailussa muutaman henkilön mieltymysten mukaan, eikä sen mukaan mitä kaikki maailman ihmiset (tai kaikki suomalaiset) keskimäärin haluavat.

annepa kirjoitti:Toki, mutta jos ratkaisut on kovin persoonallisia, niin jos myynnin aika tulee - vaikka sitä ei olisi aikaisemmin suunnitellut - niin suht halvalla ja pienellä pintarempalla asunnosta saa mahdollisesti paremman hinnan. Vrt se mun eka kämppä, kun se oli rempattu kuntoon sen puolen vuoden aikana, niin hinta oli noussut n 15k€. Remppaan meni jotain 2 tonnia. Eli jos myyt, niin remontoi "neutraaliksi" ensin.

Niin siis sä vertaat nyt sitä muovimattokämppää mun kämppään nykyisessä kuosissaan? Totta kai jonkun hirveän luukun remppaamisella voi nostaa hintaa. Olen omassani tehnyt remontin, jonka ansiosta kämpän arvo on nyt 2,3 kertaa ostohinta (ja jos rempan hinnan laskee ostohintaan mukaan, arvo on 1,7-kertaistunut). Siis samankokoiset ihan normaalit, spekseiltään vastaavat kämpät samalta alueelta menevät kaupaksi tuolla hinnalla. En näe miksi mun kannattaisi käyttää aikaa ja vaivaa remppaamiseen ennen myyntiä - ennemmin myyn tällaisena ja saa ostaja sitten itse valita mistä tykkää ja mitä muuttaa. Etenkin kun aikani on muutenkin äärimmäisen kortilla, joten remppaan menevälle ajallekin pitäisi laskea hinta.

Silloin kun tämän ostin, totesin että juuri remontoidut kämpät olivat itselleni niitä vastenmielisimpiä. Kävi helposti nyppimään, että oli juuri asennettu uudet, aivan hirveät keittiökaapit tai kylppärin kaakelit. Älytöntä tuhlausta, kun minä kuitenkin ensimmäisenä ne repisin sieltä alas (enkä tarkoita tässä edes rahaa vaan sitä jätteen määrää ja luonnonvarojen kulutusta). Ja mistäpä edellinen omistaja voisikaan tietää, mistä juuri minä satun tykkäämään? Neutraaliin suuntaan pyrkivä remppaus on kyllä parempi kuin myyjän maun mukaisten kukkatapettien liisteröinti joka seinään, mutta minusta sekin on aika turhaa. Ostajahan saattaa haluta vaikka kaataa seiniä jne., jolloin hukkaan menee sekin panostus.

EveryWoman kirjoitti:No mä en itse asiassa usko, että olisi olemassa jokin tietty tyyli, jolla normikämpästä saa takuuvarmasti normaalia paremman hinnan. Siis sillee absoluuttisen varmasti, tiedättekö? Enkä myöskään usko että persoonalliset ratkaisut kaikissa tapauksissa laskevat hintaa. Kun kysehän on kummassakin tapauksessa siitä, sattuuko paikalle sellainen ostaja joka tyylistä tykkää.

Tuollaisen 'normikämpän' myyntiaika on vaan huomattavasti persoonallisesti toteutettua kämppää lyhyempi. Ja myyjän kannalta tuolla myyntiajan erolla on silläkin oma, usein kova, hintansa.

Pulkannaru kirjoitti:Tuollaisen 'normikämpän' myyntiaika on vaan huomattavasti persoonallisesti toteutettua kämppää lyhyempi. Ja myyjän kannalta tuolla myyntiajan erolla on silläkin oma, usein kova, hintansa.

Mä tarkoitin normikämpällä sellaista, mitä suurin osa tarjonnasta on esim. sen hyvä-kuntoluokituksen alla (aikamoinen säläkokoelma, ainakin siellä mistä itse olen kämppiä katsellut). Sen kyllä allekirjoitan, että myyntiaikaan se kuvitteellinen markkina-arvo varmasti keskimäärin vaikuttaa jonkin verran.

En silti itse olisi valmis asumaan vuosia toiveitani vastaamattomassa omistusasunnossa, jotta saisin kämpän aikanaan nopeammin myytyä. Silloinhan helpompi ratkaisu olisi asua vuokralla. Ei tarvitse myydä ollenkaan.

^
Mun normikämppä-luokitus tarkoittaa suht perusratkaisuja, ilman ns jänniä/persoonallisia/tms materiaali- ja värivalintoja. Toki pesutiloissa saa silloin olla muutakin kuin uimahallin perusvalkoista laattaa jnpp.

Ilmeisesti tuolta osin tarkoitimme jokseenkin samaa?

Ja helpointa on kai olla muuttamatta lapsuuden kodosta pois ollenkaan. Huolto pelaa, maksaa pahuksen vähän ja täytyy sietää vanhempiaan. Toi viimeinen saattaa tosin olla kovin kalliiksi luokiteltavaa, noin 24/7.

Persoonallinen ei ole automaattisesti hirvitys, mutta persoonallisuus karsii ostajakuntaa. Tyhjään tauluun pystyt kuvittelemaan oman persoonasi, jo valmiiksi persoonallisessa kohteessa se on hankalaa. Ja mielikuvilla ne kämpät myydään. Ei siihen auta vaikka miten hitsittäisi, tämän näkee seuraamalla myyntikohteita sekä katsomalla ahkerasti asuntoaiheisia ohjelmia.

Niille parketeille yms. on enemmän ostajakuntaa (vaikka et itse niistä pidäkään), ehkä tuntuu ettei sillä nyt ole merkitystä, mutta esim. jo nelisen kuukautta myynnissä oleva asunto tuntuu kukkarossa, jos maksat samalla ison omakotitalon maksuja. Asuntoloukussa olo tuskin on ideaalitilanne.

Jokaiselle kohteelle on ostajansa, mutta voi yllättyä kuinka kauan sen yhden kestää paikalle saapua.

Joten sinänsä annepan ehdotus ei ole niin huono, eikä nokkiin tarvitse ottaa.

EveryWoman kirjoitti: Niin siis sä vertaat nyt sitä muovimattokämppää mun kämppään nykyisessä kuosissaan?

Olet kyllä vähän omituinen. Miten minä voisin noin tehdä kun en ole edes nähnyt kämppääsi. Puhuin yleisellä tasolla.

EveryWoman kirjoitti: Neutraaliin suuntaan pyrkivä remppaus on kyllä parempi kuin myyjän maun mukaisten kukkatapettien liisteröinti joka seinään, mutta minusta sekin on aika turhaa. Ostajahan saattaa haluta vaikka kaataa seiniä jne., jolloin hukkaan menee sekin panostus.

Niin, ja se neutraalius auttaa monia ihmisiä näkemään mahdollisuuksia. Jos seinillä on hirveyksiä - kuten kukkatapetteja tai rumia keittiönkaappeja - niin moni kääntyy kannoillaan, vaikka ihan pikkurempalla saisi mukavan kämpän.

Nyt puhuttiin myynnistä, mitä jos myisin nyt kämpän. Tai jos sinä myisit. Ja siitä haluaisi mahdollisimman pian eroon tietysti mahdollisimman hyvällä hinnalla. Minäkään en muuten rempannut myyntiä varten vaan sitä varten että siitä tuli sillä rempalla minun kämppä. Samalla toki ajattelin jatkoa jo siinä remppavaiheessa. Nyt vain sattui niin että se mikä miellyttää minua on aika neutraalia. Ehkä makuuhuoneen seinien myrskypilvivärityksen voi maalata yli kun alkaa myymään. Sitten joskus vuonna 30.

EveryWoman kirjoitti:En silti itse olisi valmis asumaan vuosia toiveitani vastaamattomassa omistusasunnossa, jotta saisin kämpän aikanaan nopeammin myytyä.

Kuka on kehottanut näin tekemään? Sen sijaan jos on myymässä asuntoa niin ne omat persoonallisuudet kantsii karsia mahdollisimman minimiin, koska kaikki ei ole yhtä mielikuvitusrikkaita kuin sinä ja minä ja pysty näkemään asunnon mahdollisuuksia kaiken mahdollisen sälän alta.

Prkl toistan RP:n sanoja. Papukaija.

Tänään ei saatu vastausta, oli kyllä tiedossa. Ihan teknisistä syistä. Päätettiin, että jos on pakko niin maksetaan pyyntihinta ja muutto kuukauden sisään. Ei olla hyväntekeväisyysjärjestö. Ellei ole mennyt nenän edestä.

Muutama tonni sinne sun tänne kyllä tuntuu, ottaen huomioon että aluksi lainaa maksetaan käytännössä yhden ihmisen tuloilla (otetaan huomioon tietty omistajasuhteissa toim.huom.). Koska kotona lapsen kanssa.

Ennen kuin alettiin etsiä kotia, luultiin että 150 tonttua lainaa on varmaan se optimaali. Täällä se kipusi väkisinkin 200 tontun pintaan. Edullinen kauppa tämä kuitenkin on, vastaavat nyt rakennettavat jopa 50 tonttua enemmän. Vanhoista puhumattakaan. Ja korkojen kannalta nyt lienee järkevin saada laina ulos.

Piti vielä lisätä, että remonttiin vaivautuminen vaatisi alhaisen neliöhinnan tai todella, ja meinaan todella, hyvän pohjaratkaisun. Muutoin en kyllä innostu ollenkaan.

Täällä on neliöhinnat yli 2000€, vanhoissakin kohteissa. Taas kauhistelin tätä kun surffailin myyntisivuilla. Vuonna 1986 rakennettu remontoimaton ihku pihku vain 2010€ neliö. Simo vaatehuoneelta hei.

Se oli kyllä hauska, keskustasta kolmio vain 13 miljoonaa, korjattu hinta 130 tonttua. Hauska nollavirhe