Vesper kirjoitti:Siskon miehen lyhytkasvuinen ystävä ja tämän mötköksi kutsumani tyttöystävä yrittävät jatkaa juhlintaa, "lähetään hei baariin ja pidetään kivaa", jolloin haukun heidätkin. Samoin yhden tuttavanaisen, joka vähätteli väkivaltaista käytöstä, epäilen häntä ääneen perheväkivallan uhriksi.
Vesper kirjoitti:Sisko sitten lähtee osapuilleen samalla sekunnilla suihkuun poistuakseen kokonaan tilanteesta, onhan oma aviomieskin paikalla eikä ehkä pitäisi tilanteesta, vaikkei toki ole (ollut) tippaakaan väkivaltainen.
Oliko tämä sarkasmia? Oletettavasti reaktio oli tiedossa, kun kerran koetti paikata ettei hän vain nyt huomaisi.
Pahimmat raivarit olen saanut systerin vuoksi silloin kun asuttiin kimppakämpässä joskus kymmenen vuotta sitten. Se ei ikinä siivonnut, meillä oli tiskivuorot enkä periaatteesta tiskannut, jos oli sen vuoro. Yleensä kesti vähintään viikko ja kaikki astiat olivat likaisena, ennen ku neiti suvaitsi tiskata ne. Se myös vietti kaikki päivät kotona, koska oli kuvanveistäjä ja meillä oli aina olkkarin lattia täynnä pieniä savimöykkyjä ja muuta möhnää. Aina kännissä se riehu mulle syystä tai toisesta, yleensä jostain asiasta, joka oli tapahtunut vuosia sitten. Onnistuin yleensä hillitsemään itseni, koska tiesin, että systerillä ei oo korvienväli ihan kunnossa.
Yhden ainoan kerran sain raivarin, kun se oli taas pyhästi luvannut tiskata ja siivota sotkunsa helvettiin olkkarista ja kun tulin kännissä kotiin joskus yhentoista aikaan illalla (tuolloin välttelin yleensä kotiinmenoa menemällä duunikaverin kanssa duunista suoraan kaljalle pari kertaa viikossa), neiti makasi sohvalla eikä mitään ollut tapahtunut ja kävi vielä avautumaan jostain. Itkin ja huusin pää punasena ja heittelin kirjahyllystä kaikki kirjat pitkin kämppää ja rikoin astioistakin puolet.
Sisarussovun säilymisen vuoksi muutimme erilleen vähän tapahtuneen jälkeen, mutta ei se kyllä ole silti oikein säilynyt. Meillä on ollut yli vuodenkin pituisia välirikkoja tässä välillä, nyt puhumme puhelimessa ehkä kerran kuussa ja näemme ehkä kerran kahdessa, vaikka välimatkaa ei ole kuin kymmenen minuutin junamatka. En usko, että me koskaan tullaan olemaan läheisiä, enkä sitä missään nimessä haluakaan.
RP kirjoitti:Päivä meni ihan ok, kunnes ottaessani perunaa exä kuiskasi "ehkä sun ei kannattais syödä kun oot tommonen läski huora" tjmv.
Kuulostaa kivalta suhteelta.
Itse olisin kyllä mennyt vaan hiljaiseksi, noussut ylös ja poistunut paikalta.
Oleellisinta ei liene se miten sinä olisit toiminut. Wha?
Jos pupunen olisit hiljaaolevaa sorttia niin eihän se noin olis todennäköisesti sanonutkaan. Valta-/nöyryytyspeliähän noi kaverit haluaa pelata ja vetelee noista naruista just siks että tietää mitä tapahtuu.
Saa kyllä siitä huolimatta olla aivan epätavallisen hullu psykopaatti että haluaa väen vängällä järjestää kohtauksen tyhjästä oman perheen/sukulaisten edessä. Se on se viimeinen asia mikä itselle tulisi mieleen, vaikka miten paska hetki olis omassa suhteessa. Ylipäätänsä mua hämmentää ihmiset jotka hakee suhteen ulkopuolelta tavalla tai toisella "apua" omaan kiukutteluunsa/dissailuunsa/tappelemiseen.
Vesper kirjoitti:
miten päässä voikaan pimetä totaalisesti kun joku vahingoittaa minulle noin läheistä ihmistä. Toivon, ettei pimennyt toistu enää koskaan. Noin muutenhan olen lauhkea kuin lammas, korkeintaan viillän sanan säilällä.
Narttu
Mulla on vähän sellainen fiilis että mulle kävis samoin. Toistaiseksi kukaan ei ole mun laumaan kajonnut, ei ole tarvinut riehua. Mutta kyllähän omasta porukasta pietään huoli, siitä ei tingitä! Toivon kuitenkin että ei koskaan tule sellaista tilannetta että pimenee, mua pelottaa jo ajatellakin seurauksia.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Vesper kirjoitti:Haukun, huudan, potkin ja hakkaan sillä seurauksella, että seuraavana päivänä siskon mieheltä punkteerataan polvesta verta.
Joo, pisteet Vespalle. Itselle ei ole tullut tollaista tilannetta vastaan missä perheenjäsen olisi joutunut silmien alla väkivallan kohteeksi altavastaajana, mutta luulisin, että jotain primitiivireaktiota voisi saada itselläkin aikaan.
Mä en ees alota rekkiksestä...tosin pelkäsin varsin isoa ihmistä niin paljon etten uskaltanut hälle kauhiast riehua. Paitsi siitä kun se koski mun pyykkikoneeseen.
Zeb kirjoitti:Itselläkin oli teini-iässä lyhyehkö suhde väkivaltaiseen mieheen. Mitenköhän saisi oman muksun opetettua niin ettei sekaannu tuollaisiin ollenkaan.
Tarpeeksi hyvä itsetunto, että jos käy huono tuuri niin lähtee ekasta läpsäsystä. Eikä niele paskaa niin se henkinenkin väkivalta jää vähiin.
Sekaantumista on vaikea estää, mulla on sellainen kuva että monet näistä hakkaajista on varsin viehättäviä alkuun.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Zeb kirjoitti:Itselläkin oli teini-iässä lyhyehkö suhde väkivaltaiseen mieheen. Mitenköhän saisi oman muksun opetettua niin ettei sekaannu tuollaisiin ollenkaan.
No se kai riippuu siitä millainen tapaus on kyseessä. Helpompi se on lähteä jos piirteet on esillä suhteellisen nopeasti. Että niin kai sitä voi opettaa, lähtemään välittömästi. Kinkkisempiä on ne tapaukset kun hiljaa salakavalasti huomaa olevansa sellaisessa suhteessa. Meillä taisi ensimmäinen lyönti tai edes lyönnin mahdollisuus tulla esiin yli vuoden seurustelun jälkeen.
Zeb kirjoitti:Ei kai ne juuri koskaan alussa riehu.
Tietty vanhempana se voi olla helpompaa huomata piirteitä, taipumuksia yms. Itse olin 16-vuotias tuon suhteen alkaessa, joten ei oikein ollut hajua yhtään mistään.
No onneksi nyt on. Ei kai sitä voi muuta tehdä kuin toivoa, oman jälkikasvunsa suhteen.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
