No kyllähän nyt jokainen rakastava ihminen laittaa kuolleen toiveen soimaan, vaikkei nappaiskaan. Tosin minä en kyllä soittanut toivetta, en suostunut, joku muu sen varmaan kyllä hoiti.
Äidin parhaan ystävän hautajaisissa vuonna 1991 soi mm. Still loving you, samoihin aikoihin biisi soi tiheään joka ikisisssä varhaisteinibileissä ja diskoissa. Edelleen muistuttavat ko. hautajaisista.
bliss kirjoitti:Tarkoitin, että ei tässä voi määrätä millä tavalla jälkeemme jäävät saavat surra. Paskanjauhantaa tai ei.
Ei ei, mutta meillä on yleensä ollu tapana muistella sitä vainajaa. Niin ihmisenä, mitä se on merkinny muille ja hauskoja tapahtumia. Eli lähinnä ajatellaan vainajaa ja hölötetään siitä mitä mieleen juolahtaa. Ja tosiaan voi olla tarjolla esim. edesmenneen lempiruokaa tai ihmiset tuo sen lempikukkia, ihan vaan koska niistä tulee se ihminen mieleen. Yleensä meidän hautajaiset on aika hauskoja ja niissä nauretaan paljon. Itketään myös joo, mutta se ei ole se pääasia.
Kyllä mä tästä tavasta pidän enempi kun siitä että ensin porataan kirkossa, sitten juodaan kahvit ja keskustellaan mökkiprojektista.
En olekaan ollut vielä itseäni nuoremman hautajaisissa, silloin viimeistään on pakko alkaa myöntää itselleen joutuvansa joskus poistumaan lopullisesti..
Sitten voi aloittaa murehtimisen, niin poistumiseni jälkeen!
Eikös se varaosienluovutuskortti tarkoita sitä, ettei mitään jää loppukäsiteltäväksi? Jos jotain jää, niin omaiset tehkööt mitä keskenään keksivät. Toivottavasti keksivät syyn juhlia oikein huolella.
Eipä kiinnosta. testamentin vois jo ennakkoon laatia ettei tietyt hullut ja ahneet sukulaiset saa mtn. 2 niistä on jo kyselly mun rahoista vaikka olen nuori.
Missu kirjoitti:Eipä kiinnosta. testamentin vois jo ennakkoon laatia ettei tietyt hullut ja ahneet sukulaiset saa mtn. 2 niistä on jo kyselly mun rahoista vaikka olen nuori.
Missu kirjoitti: 2 niistä on jo kyselly mun rahoista vaikka olen nuori.
Tarkoitin tässä noita rahoja, tää oli vaan semmoinen läppä mikä tuli ekana mieleen hienotunteisuus on hyveeni, useimmiten.
Minäkin olen puristellut vain kaksi kertaa persettä luvatta viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten se ei liene normaalia käytöstä, onneksi viimeksi otin oikein kunnon otteen kouralla enkä vain häveliäästi hiplannut..
hienotunteisuus on hyveeni, useimmiten.