Kitinä

Sain sellaiset häät kuin halusin eli maistraatissa ja molemmilla mukana vain yksi ystävä-todistaja. Vihkimisen jälkeen menimme paikalliseen pubiin yhdelle ja illalla tavattiin taas ravintolassa. Hääasuni oli mustapunainen.

Hääkuvat otettiin reilu vuosi häiden jälkeen, kuvassa mustavalkoinen asu. Häämatkalle mentiin kuukaudeksi Australiaan, josta vuokrattiin auto ja kierreltiin lähinnä itärannikolla akselilla Sydney-Melbourne-Adelaide.

Hanuristi ja fengsuihin otto.

RP kirjoitti:Meillä oli juuri meidänlaiset häät..

Jotain tuollaista minäkin haluaisin... ei mitään hirveitä juhlia, ei stressiä.. tosin meillä kyllä vihkiminen tapahtuisi kirkossa, kun molemmat kuuluvat kirkkoon.

Toivoisin, että sulhanen saapuisi paikalle.

Aivan sama, kunhan tilaisuudessa on tarjolla alkoholia ja saumat pesän saantiin ovat edes kohtuulliset.

SikaMika kirjoitti:Aivan sama, kunhan tilaisuudessa on tarjolla alkoholia ja saumat pesän saantiin ovat edes kohtuulliset.

Perimätiedon mukaan maailmassa on ruokalaji, joka laskee naisten seksihaluja pysyvästi: hääkakku.

Saanti siis tod. näk. kyllä heikkenee jatkossa.

Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?



Meidän häämme olivat hyvin pienimuotoiset: maistraatissa virallinen osuus. Paikalla molempien vanhemmat. Sen jälkeen syömään Lehtovaaraan, sieltä kotiin jatkoille, jossa paikalla edellisten lisäksi morsiamen veli ja hänen vaimonsa. Sen jälkeen hääyöksi hotelliin ja sieltä häämatkalle.

NuoriD kirjoitti:Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?

Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.

Ystävien häissä oli hienot kyltit: tehty vanhan heinäladon purkulaudoista, nimet oli poltettu harmaantuneeseen puuhun. Laudat oli taitettu, ei sahattu.

11.11. ehdottomasti päivämääränä. Lumen keskellä vanhassa kivassa mökkituvassa ja ehkä 10 vierasta. Ruokana hernesoppaa ja poronkäristystä. Sitten saunotaan.

Näin mä suunnittelin aikanaan. Mä en kestä mitään prinsessahäitä.

bliss kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?

Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.
.

Hmm. Mietin, mistä se surumielisyys tulee ja ehkä se on juuri siitä, kun vettynyt pahvisydän lerpattaa tuulessa. Tulee fiilis siitä, että kova maailma murskaa herkän rakkauden ja unelmat.

NuoriD kirjoitti:

bliss kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Nuo häihin opastavat kyltit tyyliin Jenna Jussi näyttää musta jostain syystä surumielisiltä. Onko kellään muulla vastaavaa fiilistä?

Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.
.

Hmm. Mietin, mistä se surumielisyys tulee ja ehkä se on juuri siitä, kun vettynyt pahvisydän lerpattaa tuulessa. Tulee fiilis siitä, että kova maailma murskaa herkän rakkauden ja unelmat.

Mun mielestä tämä on ehkä inhimillisintä, lämminhenkisintä ja kauneinta - joskin kaihoisaa, mutta kauneus usein on - mitä olet Dave koskaan Kitinään kirjoittanut. Alatko pehmentyä vanhoilla päivilläsi?

Ei ole ollut.

Toivoisin, että olisi häät. Lisäksi toivoisin, että vaimoni olisi ihana.
Eiköhän sitä ollutkin siinä tarpeeksi. En ala vaatimaan luskikkaleipien laadun hyvyyttä.

urpiainen kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

bliss kirjoitti: Yleensä kyllä. Etenkin silloin, kun niiden eteen ei ole juuri nähty vaivaa ja mietitty kuinka materiaali käyttäytyy ulkona.
.

Hmm. Mietin, mistä se surumielisyys tulee ja ehkä se on juuri siitä, kun vettynyt pahvisydän lerpattaa tuulessa. Tulee fiilis siitä, että kova maailma murskaa herkän rakkauden ja unelmat.

Mun mielestä tämä on ehkä inhimillisintä, lämminhenkisintä ja kauneinta - joskin kaihoisaa, mutta kauneus usein on - mitä olet Dave koskaan Kitinään kirjoittanut. Alatko pehmentyä vanhoilla päivilläsi?

Joskus vahingossa suojaus putoaa todellinen minä pyrkii esiin.

urpiainen kirjoitti:Mun mielestä tämä on ehkä inhimillisintä, lämminhenkisintä ja kauneinta - joskin kaihoisaa, mutta kauneus usein on - mitä olet Dave koskaan Kitinään kirjoittanut. Alatko pehmentyä vanhoilla päivilläsi?

Kyllähän Dave nyt välillä on ihan inhimillisiä ja lämminhenkisiä sanoja näppäimistöltään päästänyt. Mutta miten on sinun laitasi? Alatko kenties pehmentyä, ei ole nimittäin yhtään Urpiaismaista!

Ne oli täydelliset minulle silloin, ens kerralla erilailla.

En oikein tiedä millaiset haluaisin, mutta ainakaan en halua niitä Jenna <3 Jussi -kylttejä enkä tanssimaan keskustan yökerhon diskoon kolmen muun kermakakkuun pukeutuneen tyypin kanssa. Enkä halua yleensäkään pukeutua kermakakkuun. Luultavasti en halua kirkkoakaan. Eli todennäköisesti maistraatti ja pienet bileet. Sitten voisi ehkä vähän laajentaa jos miehen veli ja sen avokki suostuis tuplahäihin ja saatais rahoitusta siltä taholta joka muutenkin niitä isoja juhlia eniten haluaa. Kaikkien hääohjelmien häät on mun mielestä aina ollu perseestä ja samoin kaikki mihin oon itse osallistunut. Ehkä oon vaan negatiivinen tai ehkä se tuntuisi erilaiselta jos kyseessä olisi omat häät. Ei kuitenkaan oikein ole hinkua käyttää remonttirahoja yhden päivän bileisiin joista ei välttämättä edes tykkäisi.

Mä en halua naimisiin.
Mutta jos joskus niin hassusti kävis, niin yksinkertasesti maistraatissa parin todistajan läsnäollessa ja sit joskus myöhemmin bileet.

^Itse oon miettinyt että lapsi on suurempi sitoumus joka tapauksessa kuin se avioliitto. Me ei vaan tunnuta saavan mitään aikaiseksi.

Jos eukko sattuu kuulumaan kirkkoon niin jonkinlaiset discobileet tai pop&lockaukset siinä kai pitäisi alttarille astellessa vetää. Kengänpohjiin tietty kirjoitettuna perinteiset "HELP" ja "ME!" jotka loistavat kuin neonvalot takariville asti polvistuessani.

Bileet on ainakin 400 hengelle, mutta kutsun ehkä 40. Sukulaisten on turha tulla kolkuttelee. Eikä nääs saa nääs jäädä nälkä eikä jano. Hääjuhlia voidaan kutsua kuten koko elämääni, yhdeksi monimutkaiseksi juomapeliksi. Kylmiä kaloja pitää olla pöydässä paljon, ja kaikkea mausteista tapasjudanssia ja antipastotyylistä settiä.

Illalla tarjotaan lisää viiniä, erilaisia juustoja, rehellistä grillimakkaraa ja raikasta boolia. Niin ja hedelmiä.

Ilta päättyy yhteen suureen orgiaan ja/tai sydänkohtaukseen.

Sinänsä millään muulla ei ole väliä, kunhan ei saa äpärälapsia.

Eka kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa naimisiin, sitten bileet pystyyn jonnekin mökkimiljööseeen teemalla juhannus, kesäkauden avajaiset/päättäjäiset.

Sit kun kaikki kutsutut on saapuneet paikalle ja ovat känässä kerrotaan että ainiin, mehän muuten mentii naimisiin ja nyt vietetään häitä samalla. Syökää, juopukaa ja naikaa. Kippis!

En ole oikein ehtinyt ajattelemaan koko asiaa, koska olen aivan liian nuori menemään naimisiin.

Onko naisilla vielä nykyään enemmän taipumusta pitää, kirkkohäät, jossa kunnioitetaan perinteitä ja vanhan ajan romantiikkaa vai onko nykyaika muokannut myös naisten mielipiteitä näistä?

Mun tokat häät olivat todella vanhan ajan romanttiset häät ja vaimon toivomuksesta nimenomaan. Ekatkin häät olivat samantyyliset ja nekin ex:n toivomuksetsta. Mulla on ilmeisesti taipumus tavata tämän tyyppisiä naisia.
Mulla ei ollut siihen mitään vastaan. Ainoa ehtoni oli, että emme osallistu häiden järjestelyihin kuin minimaalisesti. Hoidettiin rahalla suurimmat järjestelyt. Vaikka näin homma hoitui, häävalmistelut vaativat silti aika paljon etukäteisvalmisteluja.
Niin olihan meilläkin nuo sydänkyltit myös, osoittamassa kirkon paikan ja kartanon paikan. Nämä teimme itse(vaimo siis)

masa kirjoitti: Sit kun kaikki kutsutut on saapuneet paikalle ja ovat känässä kerrotaan että ainiin, mehän muuten mentii naimisiin ja nyt vietetään häitä samalla. Syökää, juopukaa ja naikaa. Kippis!

Ei muuten paha idis, näin ehkäistään vierailta pukeutumis -ja lahjastressi. Itteä ainakin vituttaa simona ostella lahjoja puoltuntemattomille. Pukeutuminen sitten hoituu kyllä kohtuu helposti, valkkaamalla sen toisen puvun kauluspaidan joka tottelee nimeä bilepaita. Mutta jos tuohon soppaan sotkee jonkun kaakattajan mukaan, niin homma saattaa mennä niin kimurantiksi että loppuu hermo

Niin ne omat bileet jossain kartanolla vaikka yhdistellen masan ja manalan ajatusmaailmaa. Itse suorituksella ei niin väliä. Tosin kirkkohäät ei taida olla listalla kun syntymäpakana olen.

Dumis kirjoitti: näin ehkäistään vierailta pukeutumis -ja lahjastressi

Tämä on juurikin homman idea.