Kitinä

Jokainen aamu/herääminen alkaa kahdella ajatuksella, jotka melko pitkälle määrittävät loppuelämän suuntaa. Tarpeellinen rutiini, muistuttaa mitä ja miksi pitää tehdä.

Aikaisemmat aamut ovat mylläkkää josta en jälkikäteen juuri muista, pyrin valmistelemaan itselleni temppuradan jo illalla, jotta pää sumussa ei tarvitse kuin kävellä oikeaa reittiä ja seurata vihjeitä päästäkseen normivaatettuna ja siistinä ovesta ulos. Myöhäisempien aamujen sairas ilo on postinodotus. Ikinä ei tiedä mitä sieltä pulpahtaa, jännää!

Melnais kirjoitti:. Myöhäisempien aamujen sairas ilo on postinodotus. Ikinä ei tiedä mitä sieltä pulpahtaa, jännää!

Toisen ilo ja toisen kauhu. Minä kun mieluusti laskujen vuoksi naulaisin koko luukun umpeen..

Aamurutiinit? Ylös, kamat niskaan, hammastiskaus, eväät messiin ja menoksi. Ei tuon kummallisempaa.

Aamu alkaa heräämisellä, vaihtelevina kellonaikoina. Sitten hortoilen ympäsiinsä, hieron silmiäni, haukottelen ja tuhisen. Käyn vessassa, juon jotain. Yleensä en syö aamiaista.
Inhoan ylösnousemista, tykkäisin vain loikoilla ja pesiä sängyssä ilman aikatauluja.
Olen erittäin huono aamuihminen, paitsi sellaisissa harvinaisissa tilanteissa, että olen saanut aamuseksiä.

Nykyisin heraan, katson paljon kello on ja nousen ylos, jos on jo aika nousta. Menen tekemaan sita, mika tehtavalistalla on seuraavana vuorossa.

nykyisin = viimeiset kaksi ja puoli kuukautta

Herääminen aamuvuoroon:
Herätys 4.00 - 5.00, riippuen työtehtävästä. Aamuaskareet on pakko suorittaa aina samassa järjestyksessä tai muuten aamu menee täysin sekaisin eikä voi olla varma ovesta ulos lähtiessään että on edes pukeutunut kunnolla. Olen sen verran hajamielinen että hukkaan esim. täysiä kahvikuppeja aamulla mitä oudoimpiin paikkoihin.

Herääminen iltavuoroon tai vapaapäivänä:
Kello herättämässä ysiltä, mutta jostain syystä painan aina seuraavat kolme tuntia torkkua 15min välein. Nukahdan aina välittömästi torkun painamisen jälkeen, eikä auta vaikka kello olisi toisessa päässä huonetta. Joskus olen onnistunut nukkumaan useamman tunnin tällä tavalla. Aamu on tämän jälkeen epämääräistä haahuilua kun nuppi tuntuu olevan aivan sekaisin.

huijaan itseäni ja laitan kellon soimaan suht aikaisin, en kuitenkaan nouse vaan sammutan koko paskan ja herään kun herään, sitten tupakkia juomista ja koneelle... Noin niinkuin normipäivä...

I need to get a life

Inhoan aikaisia aamuherätyksiä, pääasiassa kai siksi, etten osaa mennä ajoissa nukkumaan. Kellon soidessa olen kuolemanväsynyt. Torkutan ensin kelloa ihan liian pitkään saadakseni aikaan julmetun kiireen, jossa sitten keitän kahvit ja suoritan välttämättömät pesupuuhat. Suihkuun ehtimisestä aamulla ei ole toivoakaan, ja myös aamupalat voi unohtaa, koska kiireessä ruoka juuttuu kurkkuun. Sitten ajelen töihin säännönmukaisesti 5-10 minuuttia myöhässä ja päätän tuhannennen kerran, että seuraavana aamuna herään ajoissa.

Mieluiten aloitan aamuni nukkumalla. Jos ja kun on pakko nousta ylöskin joskus, niin toivon ettei kukaan ainakaan erehdy puhumaan kanssani ennen kuin olen kiskaissut puoli litraa kunnon caffe lattea kitusiini.

Kaikesta muusta voidaan tinkiä, mutta siitä maitokahvista ei juuri missään olosuhteissa.

Olen aamuvirkku. Herään käytännössä aina tuntia-kahta aikaisemmin kun pitää lähteä liikkeelle, joskus aiemminkin. Aloittelen aamun laittamalla läppärin päälle, lukemalla "tärkeitä juttuja", syön, käyn suihkussa, rauhalliseen tahtiin.

SingleMalt kirjoitti:

Melnais kirjoitti:. Myöhäisempien aamujen sairas ilo on postinodotus. Ikinä ei tiedä mitä sieltä pulpahtaa, jännää!

Toisen ilo ja toisen kauhu. Minä kun mieluusti laskujen vuoksi naulaisin koko luukun umpeen..

*yhtyy Kitkerien Neitsyitten sanoituksella*

"Jokainen kirje, joka postilaatikosta tippuu sisältää vaatimuksen reagoida siihen...."