Kitinä

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Nyt pitäisi enää tietää, onko nolompaa olla lukenut monta noista, vaiko olla lukematta...

Nolottaako sinua? Minua ei.

Meinaisn jo tarttua samaan. Miksi pitäisi nolottaa? Pitäisikö minua nolottaa, kun näin aikuisiällä käytän vapaa-aikani muuhun kuin lukemiseen?

Stevie Ray kirjoitti: Pitäisikö minua nolottaa, kun näin aikuisiällä käytän vapaa-aikani muuhun kuin lukemiseen?

Ei pitäisi, jos käytät sen ajan zekzuaalizeen kiimaan. Jos et käytä niin sitten pitäisi nolottaa ;)

Olen joku kymmenen noista lukenut ja varmaan ainoastaan kolme oli lukemisen arvoisia. Ei tuossa monikaan oikein uppoa omaan makuuni. Ja en todellakaan lue mitään vain sen takia että pitäisi. Yleensä ne pakkolukemiset on yliarvostettuja.

Rouva Pupu kirjoitti:Ei pitäisi, jos käytät sen ajan zekzuaalizeen kiimaan. Jos et käytä niin sitten pitäisi nolottaa

Liikunta on mulle seksin korvike!! Oikeastaan siis sama asia, joten en suostu olemaan noloissani!

13/100. Olihan tuolla vielä muutama, jotka haluaisin lukea. Mutta jo nykyinen lukemista odottava kirjavuori ei nyt anna armoa. Eläkkeellä sitten.

Toisin kuin ennalta pelkäsin, ihme kyllä listalta löytyi jopa muutama jotka olen lukenut, ja pari jotka olen ainakin aloittanut mutta en jaksanut lukea loppuun (kuten Hitchhiker's Guide...). Joistakin en ole varma olenko lukenut kokonaan, esim. Huckleberry Finnin Sikailut.

Monet taisivat tosin olla koulun pakkolukemisen peruja, ainakin Tuntematon Sotilas, Manillaköysi ja Seitsemän Veljestä. Sormusten Herrat luin sentään omasta tahdostani.

Nykyisin en juurikaan lue kirjoja, Suomi24:ssakin on jo ihan liikaa luettavaa ja telkusta tulee elokuviksi tehtyjä kirjoja kuten Häräntappoase, Sinuhe ja Sofien valinta. En ole vielä havainnut vilkkaan lukuharrastuksen erityisen sivistävää ja avomielistä vaikutusta lukijoihinsa, joten en taida vaivautua senkään takia.

suomilistalta 14, bbc:n listalta 18. osahan oli tietty samoja molemmilla listoilla, mutta äkkiseltään sanoisin että bbc:n lista oli niiiiin paljon mielenkiintosempi ja siltä listalta vois harkita jopa lukevansa jotain. Suomi-listan kohalla oli enempi semmonen "en oo lukenu, enkä lue"-fiilis.

Suomilistalta 38, BBC:ltä 15. Lisäksi oli näitä, joita en kyllä ole lukenut loppuun/kokonaan, kuten Toinen sukupuoli, Linnunradan käsikirja, Kalevala, Hamlet, Great Gatsby ja mitä niitä olikaan. Tai sitten olivat pirulaiset menneet valitsemaan juuri sellaisia teoksia, joita en kyseiseltä kirjailijalta ole syystä tai toisesta tullut lukeneeksi, vaikka muuten tuotantoaan tuntisinkin (Hemingway, Murakami, Oksanen, Paasilinna, Blyton...). Ihan kiinnostavaa - ei kai kukaan tällaista vakavasti ota.

urpiainen kirjoitti:joita en kyllä ole lukenut loppuun/kokonaan, kuten Hamlet.

Ihan kiinnostavaa - ei kai kukaan tällaista vakavasti ota.

On se nyt aika vakavaa, jos ei Hamletia ole saanut luettua loppuun sen aloitettuaan!

IS: 16
BBC: 15

Hyvä, että listoilla oli polististakin kamaa. Jonkun toisen instanssin listoilla ei olisi kuin humanistien runkkumatskua.

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:joita en kyllä ole lukenut loppuun/kokonaan, kuten Hamlet.

Ihan kiinnostavaa - ei kai kukaan tällaista vakavasti ota.

On se nyt aika vakavaa, jos ei Hamletia ole saanut luettua loppuun sen aloitettuaan!

Niin, siis täsmennän vielä lausuntoani sen verran, että itse luin tuon yläasteikäisenä isotätini luona, ja nauroin toistuvasti ääneen lukiessani. Isotätini sitten aina halusi kuulla mille oikein nauroin, ja luettuani niitä pätkiä ääneen hän totesi, ettei kyseinen kirja ole ollenkaan sopivaa luettavaa tuonikäiselle tytölle.

prosessi kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:joita en kyllä ole lukenut loppuun/kokonaan, kuten Hamlet.
Ihan kiinnostavaa - ei kai kukaan tällaista vakavasti ota.

On se nyt aika vakavaa, jos ei Hamletia ole saanut luettua loppuun sen aloitettuaan!

Niin, siis täsmennän vielä lausuntoani sen verran, että itse luin tuon yläasteikäisenä isotätini luona, ja nauroin toistuvasti ääneen lukiessani. Isotätini sitten aina halusi kuulla mille oikein nauroin, ja luettuani niitä pätkiä ääneen hän totesi, ettei kyseinen kirja ole ollenkaan sopivaa luettavaa tuonikäiselle tytölle.

Niin no, minulle Hamlet - ja Shakespeare yleensä - on aina ollut osa teatteritraditiota pikemminkin kuin lukukirjallisuutta, ja olen tuotakin tavaillut oikeastaan ihan vain kiinnostuksesta vanhaan englannin kieleen. Muutenkin olen aika epäsystemaattinen ja -sofistikoitunut lukuharrastukseni suhteen. Viimeiset lukemani muutama tuhat sivua fiktiokirjallisuutta on koostunut vain ja ainoastaan pohjoismaisista dekkareista.

Laskin IS:n listasta loppuun luetuiksi 16 kappaletta. Lukuisia klassikkoja on jäänyt kesken. Klassikkoudestaan huolimatta joidenkin teosten kieli tai kerronta on niin raskassoutuista, ettei niistä voi selvityä. Hämmennyin hiukan listan sisällöstä. Tuntuu, että on vain mietitty sekaisin jostain syystä tunnettuja ja klassikoiksi julistettuja opuksia ja präiskäisty niistä summamutikalla lista miettimättä sen kummemmin teosten lukukelpoisuutta, antia nykyihmiselle tai yhteiskunnallista merkitystä. Moni tietokirja kuuluisi listan kärkipäähän ja olisi huomattavasti parempaa luettavaa kuin suomalaisen kirjallisuuden raskassoutuiset romaaniklassikot. Yleissivistystä on monenlaista, priorisoihin muitakin arvoja kuin kirjallisuustieteen kannalta merkittäviä teoksia kun puhutaan niistä kirjoista, jotka kaikkien muka pitäisi lukea.

urpiainen kirjoitti:Niin no, minulle Hamlet - ja Shakespeare yleensä - on aina ollut osa teatteritraditiota pikemminkin kuin lukukirjallisuutta, ja olen tuotakin tavaillut oikeastaan ihan vain kiinnostuksesta vanhaan englannin kieleen. Muutenkin olen aika epäsystemaattinen ja -sofistikoitunut lukuharrastukseni suhteen. Viimeiset lukemani muutama tuhat sivua fiktiokirjallisuutta on koostunut vain ja ainoastaan pohjoismaisista dekkareista.

Tulipa mieleeni, että viimeiset ~700 lukemaani sivua ovat itse kirjoittamiani. Osa fiktiota, osa faktaa. En oikein pysty lukemaan mitään kun itse kirjoitan, paitsi ehkä joskus sellaisia kirjoja, jotka olen lukenut jo aiemmin ja jotka eivät siksi sotke ajatuksiani.

BBC:n listalta olen lukenut 17, kolme on odottamassa hyllyssä lukemista ja muutama oli sellainen, jonka haluaisin lukea mutten omista.

Hyeena kirjoitti:Klassikkoudestaan huolimatta joidenkin teosten kieli tai kerronta on niin raskassoutuista, ettei niistä voi selvityä.

Juuri tuosta syystä minulta jäi Umberto Econ "Baudolino" kesken.

Suomilistalta kymmenisen kirjaa + Sofi Oksasen Puhdistus, joka on juuri kesken.

BBC:n listalta laskin 15.

Duck kirjoitti:

Hyeena kirjoitti:Klassikkoudestaan huolimatta joidenkin teosten kieli tai kerronta on niin raskassoutuista, ettei niistä voi selvityä.

Juuri tuosta syystä minulta jäi Umberto Econ "Baudolino" kesken.

Ja minulta se sama vanha Ivan Turgenevin "Fathers and Sons" (englanninkielinen painos). Ei millään jaksanut kahlata läpi parisivuisia toistuvia selityksiä millaisia paljetteja mikä-lie keisarinnalla on mekossaan samalla kun hän astuu juhlasaliin jonka sisustus kuvaillaan tarkasti, minkä jälkeen saliin astuu vahtimestari jonka kasvonpiirteet kuvaillaan jokaista uurretta myöten, minkä jälkeen hypätään hovimestarin lapsuuteen kertomaan sieltä jokin tapahtuma...

Muistaakseni lukukokemusta pirstaloi myös kirjassa jatkuvasti käytetyt venäläisperäiset termit, joiden merkitystä joutui vähän väliä käydä tarkastamassa kirjan lopussa olleesta termistölistauksesta.

Jouduin luovuttamaan kun melko pian tajusin ettei minulla ollut enää käsitystä kuka kukin oli ja miten liittyivät toisiinsa, vaikka ne olivat jossain vaiheessa selitetty erittäin seikkaperäisesti. Asiaan ehkä vaikutti sekin että luin kirjaa kovin pienissä pätkissä pitkän ajan kuluessa.

EDIT: Ilmeisesti tällaisesta printistä olisi ollut apua lukemisen tukena:

http://en.wikipedia.org/wiki/Fathers_an ... characters

Ilman raskassoutuista kerrontaakin minulle jäi valitettavan epäselväksi mikä teoksesta teki klassikon. Ehkä en ehtinyt tarpeeksi pitkälle kunnes alkoi todella tapahtua ja paikat rytistä. Yritin lukea sitä vain koska ihastukseni oli antanut sen minulle joululahjaksi. Vasta myöhemmin tajusin hänen olevan psykopaatti joka nautti muiden kiduttamisesta, hence the kirja.

^ Ihan sama kävi jo Sodan ja rauhan kanssa.

^^mulla oli vastaavia ongelmia sadan vuoden yksinäisyyden kanssa. kaikilla on sama nimi ja jossain vaiheessa olin ihan sekaisin että kenestä nyt mahdetaan puhua.

Kotimaiselta listalta 17, BBC:n listalta 29. Sisälläni asuu kaiketi pieni (populäärikülttürelli) britti.

Kotimaiselta listalta 13/100.

Yksikään KULTTUURIPERSE ei kerro minulle mitä minun pitäisi lukea.

Viime päivinä olen lukenut Jurek Beckerin "Valehtelija-Jaakkoa", erästä dekkaria, Aku Ankan taskukirjoja, Agentti-X9:ää ja jotain pakinakokoelmaa.

11 varmaa, lähes sama määrä epävarmoja. En mä muista olenko lukenut Peppiä tai Puhia itse vai onko vain mulle luettu niitä, en edes muista olenko lukenut yhtään yhdenkään Paasilinnan teosta ja jos olen, onko se juuri tuo mainittu.

BBC:n listasta en osaa sanoa mitään, kun en ole sellaista nähnyt. EDIT: No nyt olen, tuli kaksi varmaa ja kotimaisen listan kanssa päällekkäistä osumaa! Aika surullisen näköinen luettelo, taisi sisältää kaikki Harry Potterit muttei esim. ainoatakaan Oscar Wildea.

SikaMika kirjoitti: BBC:n listasta en osaa sanoa mitään, kun en ole sellaista nähnyt.

BBC:n lista

par-sky kirjoitti:^^mulla oli vastaavia ongelmia sadan vuoden yksinäisyyden kanssa. kaikilla on sama nimi ja jossain vaiheessa olin ihan sekaisin että kenestä nyt mahdetaan puhua.

Joitakin vuosia sitten sain ajatuksen lähteä lukemaan jotain vastaavaa sadan kirjan listaa. Listan kaksi ensimmäistä olivat oikein hyviä, sitten tuli Sadan vuoden yksinäisyys ja unohdin koko listan.

Ilmari Kiannon Punainen viiva luettu. Oli alle satasivuinen, joten oli nopeasti luettavissa. Kaunokirjallinen anti ei ollut kovin kummoista, mutta kyllä minä luokittelisin tuon kirjan sellaiseksi, että se kuuluu lukea. Tietääpähän ainakin mistä ovat peräisin monet edelleen käytössä olevat käsitteet, kuten vaikkapa vaalikarja. Ja tajuaa entistä konkreettisemmin sen, miten lyhyt on suomalaisen demokratian historia, ja miten paljon esteitä todelliselle demokratialle on, vaikka päätökset sen toteutumiselle olisi jo tehty. Eikä tilanne tänä päivänä ole kovin paljon poikkeava noista ajoista, paitsi että välinpitämättömyyttä vastaan on huomattavasti vaikeampaa taistella kuin tietämättömyyttä vastaan.