Kitinä

Jes

En voi nyt sanoa olevani mitenkään erityisen onnellinen, jos nyt en onnetonkaan.

Tunnevaje
Tunnelukon voimakkuus: keskivahva.

Jepjep...

En tiedä, mitä onnellinen tarkoittaa.

Löytyisikö netistä joku testi, jolla saisin vastauksen kysymykseen olenko?

RolloTomasi kirjoitti:En tiedä, mitä onnellinen tarkoittaa.

Löytyisikö netistä joku testi, jolla saisin vastauksen kysymykseen olenko?

Katso peiliin. Mitä teet ensin, hymyiletkö vai irvistätkö?

Elppis kirjoitti: Katso peiliin. Mitä teet ensin, hymyiletkö vai irvistätkö?

Kävin katsomassa. Ilme ei värähtänytkään kumpaankaan suuntaan.

Hell yeah.

1108 kirjoitti:^...sekaisin?

Olen aina tästä iguisuuteen mutta hetken olin onnellinen!

Ei, oloa ei voi juuri nyt kovin onnelliseksi sanoa mutta eiköhän se tästä taas parin viikon sisään käänny. Onni siis.

Nyt lähitulevaisuuden odotuksina hoitaa (taas..) yksi muutto ja ero (niitä ei onneksi ole niin kovin monta, positiivista? ) ja vanhemman piskin vienti piikille ennen joulua. Mutta eikö se menekin niin, että kun toiset hohtaa onnea ja iloa, täytyy joidenkin toisten nähdä maailma hieman synkempänä? jep..

nexie kirjoitti:Hell yeah.

Toi kuulosti niin riehakkaan onnelliselta, että aivan kuin olisit kirjoittaessasi ratsastanut sanctuksen päällä. Meniks edes lähelle

EveryWoman kirjoitti:Joskus ahdistunut, joskus väsynyt, joskus surullinen, joskus lukossa, lähes aina tyytymätön johonkin, ja jatkuvasti onnellinen.

Miten tuollainen onnellisuus ilmenee?

Pääpuolisesti onnellinen, joo.

Enpä voi sanoa olevani onnellinen, mutta en toisaalta suunnattoman onnetonkaan. Jos onnellisuusmittari menee miinus viidestä neutraalin nollan kautta plus viiteen, niin taidan olla siinä ihan hintsusti nollarajan tuntumassa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

nexie kirjoitti:Hell yeah.

Toi kuulosti niin riehakkaan onnelliselta, että aivan kuin olisit kirjoittaessasi ratsastanut sanctuksen päällä. Meniks edes lähelle

Totta munassa Sanctus oli suorittamassa Miehen Työtä. Eli vaihtamassa autoon talvirenkaita.

Kyllä katson olevani onnellinen. Ei ole suurta onnettomuuttakaan.Tai en ole onneton.

nexie kirjoitti: Totta munassa Sanctus oli suorittamassa Miehen Työtä. Eli vaihtamassa autoon talvirenkaita.

Ah. Nyt mäkin olen onnellinen.

No joo, olin mä ennen tätä Uutistakin...

Väsynyt, mutta enimmäkseen onnellinen.

Lilo kirjoitti:

nexie kirjoitti: Totta munassa Sanctus oli suorittamassa Miehen Työtä. Eli vaihtamassa autoon talvirenkaita.

Ah. Nyt mäkin olen onnellinen.

No joo, olin mä ennen tätä Uutistakin...

Ajaks sää? No hyvä. Vasemman puolen eturenkaan kahden kiinnitysmutterin kierteet tuntuivat vähän kuluneilta, eli ne saattavat pikkaisen alkaa antaa periksi varsinkin mutkissa. Mutta periaatteessa renkaan pitäisi pysyä ihan hyvin kiinni kahdellakin mutterilla. No anyway. Jos ohjauksessa alkaa tuntua siltä ikään kuin pyörä ei kulkisi ihan suoraan, niin kannattaa vähän hiljentää - ehkä jopa pysähtyä. Ja mul on kännykkä kiinni sit koko viikonlopun eli oon poissa, mut tän rouva varmaan tietääkin. Ei mul muuta.

^ Urgh. Nyt alko pelottaa, onnellisuuteen tuli särö.

^No huijasin!

keskimäärin ihan kohtuu onnellinen.

sanctus kirjoitti:^No huijasin!

Sekin voi johtaa samaan lopputulokseen.

Onnellinen olen, edelleen jatkuvasta flunssasta huolimatta.

prosessi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Joskus ahdistunut, joskus väsynyt, joskus surullinen, joskus lukossa, lähes aina tyytymätön johonkin, ja jatkuvasti onnellinen.

Miten tuollainen onnellisuus ilmenee?

En ole varma ymmärränkö, mitä yrität kysyä, joten vastaan yrittämällä määritellä onnellisuutta omasta näkökulmastani.

Minulle onnellisuus ei ole ikävien tunnetilojen poissaoloa, vaan koen olevani sitä onnellisempi, mitä vivahteikkaampia, syvempiä ja monipuolisempia tunnetiloja olemiseni sisältää. Impulsiivisia tunteita (joita voi syntyä vaikkapa toimintaelokuvan katsomisesta, yhtäkkisestä suutahtamisesta, ensisilmäyksellä tapahtuvasta ihastumisesta tai extreme-urheilusta) pidän kuitenkin eri asiana, joka ei varsinaisesti kuulu tähän.

Onnellisuuteni siis vähenee silloin, kun joko tunnetilojen monipuolisuus tai niiden intensiivisyys vähenee. Suru tai ahdistus esimerkiksi eivät vähennä onnellisuuden tunnetta, paitsi jatkuessaan pitkään ja yhtäjaksoisesti. Sama juttu ilon ja vapautuneisuuden osalta - liian pitkäkestoinen, monotoninen "ilo" ei tunnu tarkoituksenmukaiselta. Silloin kun osaan vastaanottaa koko spektrin tunnetasolla mahdollisimman pidäkkeettömästi ja avoimesti, samalla kun analyyttisella tasolla tiedostan elämän eri puolien kietoutumisen toisiinsa erottamattomaksi kokonaisuudeksi ja ymmärrän niiden tarpeellisuuden, minut valtaa tila, joka on yhtä aikaa sekä huikaiseva että luonnollinen, kevyt ja raskas, värikäs ja väritön, energinen ja energiaton. Ymmärrän kompleksisia rakenteita kirkkaasti - siis kirkkaammin kuin silloin, kun en ole onnellinen - teen työni paremmin, rakastan ihmisiä enemmän. Muutun ja kehityn, opin uutta.

Jos jämähtäisin yhteen tunnetilaan pitkiksi ajoiksi, jämähtäisin varmaan myös ihmisenä, ja silloin onnellisuuttani kohtaisi eroosio.

EveryWoman kirjoitti:Minulle onnellisuus ei ole ikävien tunnetilojen poissaoloa, vaan koen olevani sitä onnellisempi, mitä vivahteikkaampia, syvempiä ja monipuolisempia tunnetiloja olemiseni sisältää. Impulsiivisia tunteita (joita voi syntyä vaikkapa toimintaelokuvan katsomisesta, yhtäkkisestä suutahtamisesta, ensisilmäyksellä tapahtuvasta ihastumisesta tai extreme-urheilusta) pidän kuitenkin eri asiana, joka ei varsinaisesti kuulu tähän.

Eli sinulle onnellisuus merkitsee mielen avoimuutta. Miksi sitten kutsut sellaisia todella voimakkaita hyvän olon läikähdyksiä, jotka ilmestyvät yllättäen vaikkapa keskelle surua tai jokapäiväisiä rutiineja, ihan ilman mitään erityistä syytä?

prosessi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Minulle onnellisuus ei ole ikävien tunnetilojen poissaoloa, vaan koen olevani sitä onnellisempi, mitä vivahteikkaampia, syvempiä ja monipuolisempia tunnetiloja olemiseni sisältää. Impulsiivisia tunteita (joita voi syntyä vaikkapa toimintaelokuvan katsomisesta, yhtäkkisestä suutahtamisesta, ensisilmäyksellä tapahtuvasta ihastumisesta tai extreme-urheilusta) pidän kuitenkin eri asiana, joka ei varsinaisesti kuulu tähän.

Eli sinulle onnellisuus merkitsee mielen avoimuutta. Miksi sitten kutsut sellaisia todella voimakkaita hyvän olon läikähdyksiä, jotka ilmestyvät yllättäen vaikkapa keskelle surua tai jokapäiväisiä rutiineja, ihan ilman mitään erityistä syytä?

Kuulostaa suunnilleen juuri siltä, mistä puhuin, paitsi että omassa kokemusmaailmassani se on puhtaimmillaan silloin, kun se ei läikähtele, vaan aallon huippu ja pohja ovat ikään kuin läsnä yhtä aikaa. Läikähtely -> aaltoliike -> värinä -> infra/ultrataajuudet -> ****. Onpa tätä vaikea selittää. Mutta joo; olen taipuvainen uskomaan että kuvattu onnellisuus on ihmisen perusominaisuus, eikä sen kokemiseksi tarvita muuta kuin esteiden puuttuminen.

(Onnellisuus ei siis minustakaan ole sama kuin mielen avoimuus, vaan saavutettavissa mm. sen avulla.)