Kitinä

Tix kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kumpi on mielestäsi kovempi jätkä, se joka laittaa rastit oikeisiin lottoruutuihin, vai se, joka tienaa 5 miljoonaa kovalla työllä?

Ensimmäinen on varmaankin työelämässä kovempi jätkä. Mutta kun se on aika mitätön osa-alue. Asetetaan kysymys toisinpäin - kumpi on kovempi jätkä, se joka tekee 24/7 töitä saadakseen 5 miljoonaa vai sellainen joka vitut veisaten turvallisuudestaan kiipeää Mount Everestille tienaamatta latiakaan?

Äläpäs koko ajan yritä vääntää tätä sivuun aiheesta

Tietysti juristin tehtävä on tehdä selvät asiat epäselviksi ja epäselvät selviksi, mutta silti haluan muistuttaa, että ei ollut tarkoitus jutella playmaten nussimisesta tai Mount Everestille kiipeämisestä, vaan siitä, onko rahojen ansaintitavalla merkitystä.

Toki Mount Everistille kiipeäminen samalla play matea nussien saattaa olla kovempi suoritus, kuin 5 miljoonan tienaaminen kovalla työllä (ainakin harvempi on sen tehnyt). Se ei kuitenkaan ollut topikin aiheena.

Vaikuttaa siltä, että sisimmässi kuitenkin ajattelet, että olisi hienompaa tienata 5 miljoonaa omalla työllään, kuin lottoamalla, mutta sinun on jostain syystä vaikea myöntää sitä. Olisiko kyse siitä, että koska olet kieltäytynyt rahakkaammista töistä, yrität vakuuttaa itsesi siitä, että olet tehnyt oikean ratkaisun?

masa kirjoitti:Mitä vitun väliä sillä on miten se tulee? Raha on rahaa, vaikka se tulisi kivestä puristamalla.

Voisin kuvitella siinä mielessä olevan että jos olisin saanut viisi milliäni uutteralla opiskelulla/työllä/yritteliäisyydellä sekä pihiydellä, saattaisin suhtautua keräämääni omaisuuteen huomattavasti mustasukkaisemmin ja tarkemmin kuin jos se olisi tullut lottovoiton kautta.

Varmaksi en voi sanoa, mutta tuntuisi että jos saisin viisi milliä pelkän onnenpotkun kautta, luultavasti siitä lohkeisi sanotaanko nyt vaikka milli tai jopa kaksikin muutamien minulle tärkeiden lähimmäisten ihmisten elämään jotta heillä olisi taloudellisesti hyvä olla. Kokisin melkein velvollisuudekseni jakaa sinänsä arvotonta onnenpotkuani muillekin. Itse ansaittujen rahojen kanssa en mahdollisesti olisi ihan yhtä höveli vaikka varmasti jotain siitäkin ohjautuisi kyseisille tahoille. Sama pätee rahoilla hummaamiseen ja sosiaalisen statuksen nostamiseen, onnenpotkurahat saattaisivat mennä herkemmin sellaiseen osoitteeseen.

Daavidin vastaisesti en usko että lottovoitto olisi kohdallani onnettomuus. En totta puhuen osaa sanoa lopettaisinko työnteon, osan vuodesta asuminen jossain muussa maassa saattaisi tulla kysymykseen. Ehkä ryhtyisin tekemään jotain muuta työtä, harrastepohjalta, lähinnä säilyttääkseni töistä saatuja sosiaalisia kontakteja sekä työsuhdepuhelimen. Ei tästä nykyisestä ammatista juurikaan harrastukseksi ole.

Normaalit "isompi asunto ja parempi auto" ovat itsestäänselvyyksiä. Kokonaan uusi ökyhankinta voisi olla purjeveneen osto mökille.

elco kirjoitti:muskelivene

Minua jää aidosti harmittamaan, että paattisi olisi silti vaatimattomampi kuin tämä:

NuoriDaavid kirjoitti:Kuten olen monta kertaa kertonut ennenkin, jos rahat putoaisivat syliini esim. loton takia, niin kokisin sen onnettomuudeksi, koska sen jälkeen työnteossa ei olisi järkeä

En ihan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi tuossa. Miksi työnteossa ei olisi lottovoiton jälkeen järkeä? Jos sen takia että teet nykyistä työtäsi vain palkan takia, miksi sinusta olisi onnettomuus jos kyseinen syy tehdä työtä katoaisi? Siis täh?

Jos sinulla on jotain muita syitä tehdä työtäsi, ne eivät kaiketi katoaisi vaikka taivaasta sataisi rahaa.

Frederik Krueger kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kuten olen monta kertaa kertonut ennenkin, jos rahat putoaisivat syliini esim. loton takia, niin kokisin sen onnettomuudeksi, koska sen jälkeen työnteossa ei olisi järkeä

En ihan ymmärrä ajatuksenjuoksuasi tuossa. Miksi työnteossa ei olisi lottovoiton jälkeen järkeä? Jos sen takia että teet nykyistä työtäsi vain palkan takia, miksi sinusta olisi onnettomuus jos kyseinen syy tehdä työtä katoaisi? Siis täh?

Jos sinulla on jotain muita syitä tehdä työtäsi, ne eivät kaiketi katoaisi vaikka taivaasta sataisi rahaa.

5 miljoonaa olisi sellainen summa, että työn tekeminen ei sen jälkeen enää oleellisesti vaikuttaisi elintasoon. Näin ollen siinä ei olisi rahallista järkeä.

Toki työnteossa on muitakin aspekteja, kuin pelkkä raha, eli kyllähän siitä jotain hyötyä edelleen saisi.

Kuitenkin lottoamalla saadusta rahasta olisi enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se veisi suurimman mielekkyyden työnteosta ja työnteko on tärkeä osa elämääni.

Minusta on hienoa ansaita rahaa tekemällä työtä. Työnteko sinänsä ei ole se juttu, vaan se, että siinä ansaitsee rahaa.

Kun tutkin tunteitani, niin rahan ansaitseminen taitaa olla se juttu.

Lasketteko siis pörssisijoitukset työnteoksi? (Ts. laskeeko ND?)

Viisi miljoonaa egeä?

Ostaisin:

1) Isomman luukun eli jotain 100 neliötä okt tai paritalo jossa luonnollisesti piha.
2) Videot on rikki, vois ostaa uudet
3) Sitten ostasin viinaa & pornolehtiä
4) Ulkomaille ei uskalla matkustaa mutta jos kävis pitkästä aikaa Vaasassa.

Korillisen olutta ostaisin, loppuja ehtii sitten miettimään paremmalla ajalla.

Lilo kirjoitti:Lasketteko siis pörssisijoitukset työnteoksi? (Ts. laskeeko ND?)

Jos sijoittaa itse työnteollaan ansaitsemiaan rahoja, niin silloin. Jos sen sijaan sijoittaa esim. perimiään tai lotossa voittamiaan rahoja, niin silloin ei.

Tai eihän se siis työntekoa ole per se, mutta se on kuitenkin rahojen ansaitsemista oman työpanoksensa avulla.

NuoriDaavid kirjoitti:Vaikuttaa siltä, että sisimmässi kuitenkin ajattelet, että olisi hienompaa tienata 5 miljoonaa omalla työllään, kuin lottoamalla, mutta sinun on jostain syystä vaikea myöntää sitä. Olisiko kyse siitä, että koska olet kieltäytynyt rahakkaammista töistä, yrität vakuuttaa itsesi siitä, että olet tehnyt oikean ratkaisun?

Yritetään nyt vielä selventää:

1. On varmastikin selvää, että 5 miljoonaa työllään ansainnut on "kovempi jätkä" objektiivisesti ajatellen. Hänen täytyy suurella todennäköisellä olla joko ahkerampi, röyhkeämpi, älykkäämpi ja/tai rahanhimoisempi kuin sellaisen joka ansaitsee vähemmän. (Tai sitten isin firmassa töissä.)

2. Omalta kannaltani rahan lähteellä ei ole mitään merkitystä. En mittaa ammatillista kovuuttani ansaitsemani rahan määrällä, tiedän mitä osaan ja missä olen hyvä ilman taloudellisen tuloksen mittaamista. En arvota itseäni työni kautta, enkä ihaile kollegoistani niitä jotka tienaavat eniten.

Sinulle, Dave, ahkera työnteko ja sen tulokset ovat ilmeisesti merkittäviä. Minä laiskana ihmisenä arvotan taas mahdollisimman vähän vaivan, vapaa-ajan ja mukavuuden työnteon ja rahan edelle. Olisi mukava rikastua niin vähällä vaivalla. Panos-tuotossuhde olisi loistava. Sama ajattelu leimaa uravalintojani - mitä vähemmällä vaivalla saan enemmän rahaa sisään, sen mukavampi minulle. Työnteolla ja urakehityksellä on minulle vain välinearvo elintason kohottamiseen. En oikein ymmärrä millainen ihminen rakentaa minäkuvansa sitä kautta, että mitä onnistuu kapitalistisilla markkinolla haalimaan.

Tai vielä lyhyemmin: "Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä." On toki Suomen talouden onni, että meillä on protestanttisen etiikan omaavia tahoja jotka haluavat paiskia töitä ja ansaita rahhaa. Sillähän se talous pyörii. Minä mieluiten katselisin sitä pyöriskelyä riippumatosta gintonic kädessä ja hymy huulilla. Siksi minusta olisi hienompaa voittaa lotossa kuin ansaita ko. raha työllä. Olen patalaiska pragmaattinen opportunisti. Sillä seikalla, pitääkö joku ulkopuolinen minua kovana jätkänä vaiko ei ole minkään sortin merkitystä minulle. Mitä sillä saa kaupasta?

Hmm, yllättävän monet näyttäisivät käyttävän kaikki rahat vain oman taloutensa parantamiseen. Muistuu mieleeni kuinka rikas sukulaiseni on pariin kertaan tarjoutunut tulemaan taloudellisesti hätiin vanhempiani tai sisaruksiani kohdanneiden vastoinkäymisten vuoksi (eri asia onko kantti välttämättä kestänyt avun vastaanottoon). Ilmeisesti katsoi sen velvollisuudekseen vaikka onkin ansainnut rahansa kovalla työllä ja yritteliäisyydellä. Liian viiskytlukulaista nykyajan Suomeen?

NuoriDaavid kirjoitti:Kun tutkin tunteitani, niin rahan ansaitseminen taitaa olla se juttu.

Suomennos: muiden arvostuksen saaminen sitä kautta että on onnistunut nostamaan sosiaalista statustaan ja taloudellista asemaansa verellä ja hiellä, ei onnenpotkulla. Sinänsä lisärahan ansaitsemismahdollisuus työllä ei katoaisi mihinkään vaikka pohjalla olisikin muualta saatu 5 millin pesämuna.

Ilmeisesti pelkäät ajatusta että rikkaat naapurisi suputtelisivat keskenään "Joo, noi Hyväriset (nimi keksitty) ovat vaan jotain nousukkaita jotka voittivat rahansa lotossa. Usch, ei kutsuta heitä rapujuhliimme.".

En täysin luopuisi ammatillisista tavoitteista varmaankaan koska osin tykkään työstäni. Keventäisin varmaan ja olisin ainakin puolet vuodesta lomilla Ehkä voisin hankkia jonkin kartanontapaisen, jossa voisi pitää hevosta ja koiria. Tai sit joku kesäpaikka. Opiskelu tietyn aikaa voisi olla myös hauskaa, tykkäsin opiskeluajasta. Niin, matkustelisin aika paljon. Loput varmaan sijottaisin johonkin luotettavaan jutskaan.

En usko, että raha tekisi mua merkittävästi onnellisemmaksi kuin nykyään, onni tulee ainakin mulle ihan muista jutuista. Mut ei mulla mitään ekstrarahaa vastaankaan olisi, voishan siinä kokeilla kaikkia juttuja.

Ja ihan sama mistä fyrkat tulisivat.

Häipyisin tästä maasta velattomana.
Ja mitä helpommalla se raha tulisi, sen parempi.

Quinevere kirjoitti:Ja ihan sama mistä fyrkat tulisivat.

Tätä kun on toisteltu usemman kerran, mutta NDmäisesti kysyn, onko tämä sama asia kuin se, miten suhtautuu tuohon rahanmäärään, miten reagoi siihen, miten sitä tulisi tuhlaamaan? Vastakkain tässä olisi lottovoitto tai kahdenkymmen vuoden ansiotyölla saatu omaisuus.

NuoriDaavid kirjoitti:Olisi hienoa olla vitun kova jätkä. Ei olisi hienoa olla tyyppi, joka sattumalta laittoi rastit oikeisiin lottoruutuihin.

Mun mielestä se on kova jätkä, joka laittaa rastit oikeisiin ruutuihin ja sitten antaa lottovoiton pois. Ehkä vähän ansiotonta gloriaa, mutta eipä tarvitsisi kärsiä ansaitsemattomista rahoista tilillä.

Ottaisin taksin lentokentälle.

Pyry-Matias kirjoitti: miten reagoi siihen, miten sitä tulisi tuhlaamaan?

Helpolla saatua rahaa tuhlaisi ja jakelisi iisimmin, kuin selkänahalla ansaittua. Voisin jopa ostaa Gattacalle realdollin.

Tix kirjoitti:Selventää

--
En oikein ymmärrä millainen ihminen rakentaa minäkuvansa sitä kautta, että mitä onnistuu kapitalistisilla markkinolla haalimaan.

Niin. Moni suuri ajattelija on huomannut, että ihmiset ovat erilaisia. Minä nyt satun olemaan tällainen.

Ymmärrän selvityksesi omasta näkökannastasi ja uskon vilpittömyyteesi.

Frederik Krueger kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Kun tutkin tunteitani, niin rahan ansaitseminen taitaa olla se juttu.

Suomennos: muiden arvostuksen saaminen sitä kautta että on onnistunut nostamaan sosiaalista statustaan ja taloudellista asemaansa verellä ja hiellä, ei onnenpotkulla. Sinänsä lisärahan ansaitsemismahdollisuus työllä ei katoaisi mihinkään vaikka pohjalla olisikin muualta saatu 5 millin pesämuna.

Ilmeisesti pelkäät ajatusta että rikkaat naapurisi suputtelisivat keskenään "Joo, noi Hyväriset (nimi keksitty) ovat vaan jotain nousukkaita jotka voittivat rahansa lotossa. Usch, ei kutsuta heitä rapujuhliimme.".

Sanoisin, että olet varmastikin oikeilla jäljillä. Kyllä siihen varmastikin jotain tuollaista sisältyisi.

Ei olisi kivaa ajaa veneellä omaan laituriin West endissä, kun tietäisi, että kyse on lottovoitolla tienatuista rahoista. Vaikka naapurit eivät sitä tietäisikään, niin pelottaisi, että jos he saisivat tietää.

masa kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti: miten reagoi siihen, miten sitä tulisi tuhlaamaan?

Helpolla saatua rahaa tuhlaisi ja jakelisi iisimmin, kuin selkänahalla ansaittua. Voisin jopa ostaa Gattacalle realdollin.

Ok. Ja sinulle silti ihan sama mistä raha olisi tullut? Mielestäni tässä on ristiriita. Tai sitten ajattelutapaero.

Frederik Krueger kirjoitti:Muistuu mieleeni kuinka rikas sukulaiseni on pariin kertaan tarjoutunut tulemaan taloudellisesti hätiin vanhempiani tai sisaruksiani kohdanneiden vastoinkäymisten vuoksi

Ah, mutta mun ei tarvis niin tehdä. Äitini on säästäväinen kitupiikki joka on kerännyt omaisuuden säästämällä ja valtion obligaatioilla, ja isä uusine vaimoineen taas vararikon partaalla ja velkakuopassa koska vaimo halajaa yhä lisää kenkäpareja ja Artekin huonekaluja. Toinen ei tarvitse taloudellista tukeani, toinen taas ei ansaitse. Systeriä voisin toki avittaa.

Niin, ja se Lolitan mainitsema hyväntekeväisyys. Kai mä siihenkin jotain heittäisin, meneehän multa nytkin kuukausittain pätäkkää Katastrofirahastoon.

Pyry-Matias kirjoitti: Ok. Ja sinulle silti ihan sama mistä raha olisi tullut? Mielestäni tässä on ristiriita. Tai sitten ajattelutapaero.

No ei minua haitaa mistä viisi miljoonaa tililleni tulisi. Kovalla työllä ansattuun rahaan suhtautuisin nuukemmin kuin lottovottona saatuun. Vähän sama kai se on työsuhdeautonkin kanssa. Vittujakos siitä firman autosta stressaamaan, mutta omaa autoa pitää joskus huoltaakkin.

Lupaan tutkailla fiiliksiäni tarkkaan, kun voitan lauantaina 3 miljoonaa euroa lotosta.

masa kirjoitti: No ei minua haitaa mistä viisi miljoonaa tililleni tulisi.

Mutta kuitenkin käyttäisit sitä eri tavalla. Silloin se ei ole ihan sama. Kai ymmärrät ristiriidan?

Pyry-Matias kirjoitti: Mutta kuitenkin käyttäisit sitä eri tavalla. Silloin se ei ole ihan sama. Kai ymmärrät ristiriidan?

On se ihan sama mistä raha tililleni tulisi. Sen käyttötapa on vaan eri. Ei siihen mitään ristiriitaa tarvita.

Voitto lätkässäkin on aina voitto, vaikka tuomari sen junailisikin.