Kitinä

Myisin kaiken omaisuuteni paitsi levyjäni, ja menisin juomaan hyvän ystäväni kanssa viimeisen kerran, sekä antaisin hänelle levyni lahjaksi. Kun hän olisi sammunut, laittaisin kaikki tavaroistani saamat rahat hänen lompakkoonsa ja lähtisin pois.

Matkani suuntaan syvälle metsään, erään tietyn kiven juurelle, siihen istahdan, luon katseeni ylös ja ehtisin nähdä vielä kerran tähtien heikon tuikkeen ennen kuin sulkisin silmäni.

Kenellekkään en kertoisi mitään.

Menisin ruokkimaan sorsia.

Aika bilehenkisiä vastauksia. Jotenkin kuvittelisin, että viimeisenä päivänä bilettäminen olisi sellaista hampaat-irvessä-hauskanpitoa. En todellakaan tuhlaisi päivääni sellaiseen, vaan tekisin tiliä elämästäni ja yrittäisin paikata niitä asioita, mitä vielä voisin.

Olen sen verran juhlinut elämässäni jo silloin, kun on oikeasti hauskaa, niin ei tarvitse ottaa mitään loppukiriä.

Impi kirjoitti: Olen sen verran juhlinut elämässäni jo silloin, kun on oikeasti hauskaa, niin ei tarvitse ottaa mitään loppukiriä.

Ei se mikään loppukiri minun kohdallani ainakaan olisi,juhlin sen takia että kuolen,en sen takia että en voi enään tulevaisuudessa juhlia.Varpajaisten vastakohdat,puhtaasti juhlin kuolemaani

Onneksi oman kuoleman tarkkaa päivämäärää ei saa tietoonsa etukäteen mitenkään. Joskus olen kyllä itsekseni miettinyt, että mitä sitten jos sairastuisin vakavasti ja elinaikaa annettaisin vaikkapa muutama kuukausi. Mitä sitten? Asettaisin varmasti tässäkin tapauksessa omat eläimeni etusijalle ja pyrkisin etsimään niille mahdollisimman hyvät kodit.
Sen jälkeen sitten tulisi ystävien ja perheen vuoro ja muiden tärkeiden asioiden hoito.
Yäk! Toivottavasti en koskaan tule joutumaan siihen tilanteeseen. Haluan kuolla vanhana ja ryppyisenä mummona. Liian paljon asioita vielä kesken ja kokematta.

Aika hölmöt vastausvaihtoehdot. Kuka nyt seksiin tuhlaisi viimeiset hetkensä? Kyllä minä käyttäisin aikani johonkin sellaiseen jota ei voi tehdä joka päivä - todennäköisesti ampuisin singolla jotain kiasman kakkateosta, ja suorittaisin sen jälkeen kunnon Smokey & The Bandit -tyylisen pakorituaalin suurena kansallisena kulttuurivihollisena. Pakomatkan edetessä voisin yhteisen hyvän nimissä tähtäillä singollani myös Teostoon sekä salarakkaisiin.

Lopuksi voisi losauttaa kahtasataa sillantolppaan. Tuntisipahan kerrankin elävänsä!

Ei vituttaisi pätkääkään, koska sen jälkeen ei vituttaisi pätkääkään. Toisin kuin nyt. Koiralle uusi koti, puhelin kiinni, tili tyhjäksi ja tekemään kaikkea kivaa.

Herra Manala kirjoitti:Aika hölmöt vastausvaihtoehdot. Kuka nyt seksiin tuhlaisi viimeiset hetkensä?

En koko aikaa mutta sitäkin, jos olisi joku jonka kanssa kyntää. Mutta siksi siellä oli se viimeinen vaihtoehto. Eiks vitun niin?

Tiikeriankka kirjoitti:Ei vituttaisi pätkääkään, koska sen jälkeen ei vituttaisi pätkääkään. Toisin kuin nyt. Koiralle uusi koti, puhelin kiinni, tili tyhjäksi ja tekemään kaikkea kivaa.

Pakko lainata tätä. Just kaikki niin, kuin itsekkin tekisin.

Jos se vaan jossain päin olisi mahdollista, säntäisin naimisiin ilman avioehtoa ja huolehtisin adoptiojutut jne kondikseen. Lähtisin yksin johonkin mahdollisimman kauas rakkaista, äkkiä pian hus.

Sulkisin Kityn.

Yhdessä vuorokaudessa ei tietenkään ihmeitä tehdä, joten tarvitsisin suunnitelmiini vähintään kaksi päivää.
Ensiksi hyvästelisin läheiset ihmiset, ja ilmoittaisin sisaruksilleni että he voisivat jakaa materiani miten parhaaksi näkevät.

Seuraavaksi suuntaisin joko Itävallan Alpeille tai Grand Canyoniin.

Alpit: Laskeettelisin suljetuilla luonnonrinteillä koko päivän. Illan hämärtyessä sulkeutuisin vuokraamaani alppimajaan, jossa seuraisin auringonlaskun, kuuntelisin hyvää musiikkia ja nappailisin jonkin sortin opiaattia. Jos mukana olisi seuraa, viettäisin viimeiset tunnit taljan päällä takkatulen äärellä, ja jos ei olisi, makaisin terasilla selällään, katselisin tähtiä ja vetäisin yliannostuksen. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi kyllä aika rok =)

Canyon: Vuokraisin isolla kasikoneella varustetun, mielellään 60-70 -luvulla valmistetun muskeliauton, esim. Challenger kelpaisi vallan mainiosti. Tällä sitten tykittelisin pitkin maita ja mantuja kuin päätön kana. Viimeiset tunnit viettäisin aika pitkälti samalla tavalla kuin alppiversiossa, erona kuitenkin tapahtumapaikka, joka voisi olla vaikka auton katto ja sijainti.. no tietysti rotkon reuna.

Todellisuudessa ei kyllä ole mitään hajua, mitä sitä tulisi tehtyä tällaisen tilanteen sattuessa.

Yrittäisin vielä viimeisen kerran löytää naisrakkautta.