killkill kirjoitti:Ajatuksia, mielipiteitä?
No siis riippuu tietenkin teon luonteesta, mutta voin kyllä kuvitella sellaisia yksittäisiäkin kunnianloukkauksen tapoja, jotka ainakin itseeni vaikuttavat vähintään yhtä vakavasti kuin turpaan vetäminen (etenkin jos siitä ei jää pysyviä vammoja).
Ihan johdattelevana esimerkkinä se, kun joku arvokkaista materiaaleista kovalla vaivannäöllä ja pitkällä pinnalla aikaansaamani vaate pilataan ensimmäisessä näytöksessä tai kuvauksissa vain siksi, että järjestävä taho ei kunnioita työtäni yhtään eikä näe tarpeelliseksi katsoa miten vaatteita käsitellään. Asian fyysinen puoli (rahanmeno ja ajanhukka) eivät harmita noissa tilanteissa yhtään niin paljon kuin se, että hengentuotteeni on turmeltu. Se tuntuu eräällä tavalla vähän niin kuin henkiseltä raiskaukselta. Olen onnistunut siirtämään vaatteeseen itsestäni jotakin hyvin herkkää ja henkilökohtaista, jonka joku sitten välinpitämättömyyksissään reuhtoo ja raastaa piloille.
Naurakaa pois, jos tuo on teidän mielestänne huvittavaa. Se on kuitenkin totta, enkä minä suinkaan ole ainoa taide(teollisuus)alalla toimiva, jonka kokemukset ovat samankaltaisia. En tarkoita että tuollainen teko yksinään riittäisi vakavuudessa ylittämään minkä tahansa pahoinpitelyn tai fyysisen raiskauksen, mutta se onkin esimerkki lievimmästä päästä. Jos taas joku pelkän yksittäisen hengentuotteen sijaan varastaa joltakulta osan tämän identiteetistä ja vetää sen lokaan, voin kuvitella että pahaa jälkeä tulee. Jos toiminta on lisäksi suunnitelmallista, jatkuu vuosia, ja kohdistuu useisiin eri henkilöihin, yksittäiset pahoinpitelyt jäävät kyllä vakavuudeltaan kauas jälkeen omasta mielestäni.
Kärsisin mieluummin loppuelämäni fyysisestä kuin henkisestä rajoitteesta tai vammasta, koska fyysisten vammojen rajoittavuus on ikään kuin lineaarista siinä missä henkiset vammat rajoittavat eksponentiaalis-tyyppisesti (älkää ottako kirjaimellisesti, yritän vain kuvailla asiaa jotenkin). Toki jos fyysinen vamma on riittävän hallitseva, se aiheuttaa pelkällä olemassaolollaan myös henkisiä vammoja, joten mustavalkoisesti asiaa ei voi ajatella. Kuitenkin jos on henkisesti kunnossa, voi kohdata aika mittaviakin fyysisiä haasteita ja selvitä kuivin jaloin - henkisistä vammoista selviytymiseen taas ei fyysinen vammattomuus tehoa samalla tavalla.
