Kitinä

Neljä alunperin, matikan kävin vielä syssyllä korottamassa viidenneks kun ei ollu RUK:in sissilinjalla muutakaan tekemistä. Saksa jäi c-kielenä C:hen. Hyvin oon pärjänny Trivial Pursuitissa, kiitos siitä.

Elppis kirjoitti:Mun yo-todistuksessa ei ole kirjaimia

Mun yo-toikkarissa on, mutta ällien suhteen on aika hiljaista.

5 ainetta kirjoitin, 5 ällää.

Mylwin kirjoitti:Jos olisin ylioppilas niin todennäköisesti yhtä monta kuin nytkin.

Et oo YO? MItes tuo upseerin ura sitten urkenee?

NuoriDaavid kirjoitti:Et oo YO? MItes tuo upseerin ura sitten urkenee?

Näytä koulu, johon vaaditaan YO-todistus pakollisena.

Lolita kirjoitti:Olisi sitten kuitenkin pitänyt lukea pitkä matematiikka ja satsata enemmän reaaliin, nyt se jäi M:ään.

Mä häpesin sitä mun reaalin B:täni ihan urpona silloin tuoreeltaan, mutta eipä tod. mikään ois mun elämässä toisin millään muullakaan arvosanalla.

Edith kirjoitti: mutta eipä tod. mikään ois mun elämässä toisin millään muullakaan arvosanalla.

Sama täällä. Sille opintielle jolle menin, ei ylioppilasarvosanoilla ollut mitään merkitystä.

Edith kirjoitti:

Lolita kirjoitti:Olisi sitten kuitenkin pitänyt lukea pitkä matematiikka ja satsata enemmän reaaliin, nyt se jäi M:ään.

Mä häpesin sitä mun reaalin B:täni ihan urpona silloin tuoreeltaan, mutta eipä tod. mikään ois mun elämässä toisin millään muullakaan arvosanalla.

Kirjoitin muistaakseni L:t äidinkielestä, englannista ja reaalista. M:t matematiikasta ja ruotsista. E:tä silloin ei vielä ollut - jos olisi, niin englanti olisi varmaan tippunut siihen ja matematiikka noussut. Haluan myös vielä vuosien päästäkin selitellä tätä kuin Tix konsanaan: etukäteen pidin matematiikan L:ää aivan selvyytenä, tavoittelin mielessäni jopa oikeastaan täysiä pisteitä. Jotenkin näillä ennakko-oletuksilla onnistuin sitten menemään aivan jumipaniikkiin matematiikan kokeessa ja sähläsin kokeen alle L:n rajan. Voi kyllä itse asiassa olla, että tällä oli merkitystä myöhemmälle elämälleni. Ensinnäkin, tuo ylimielisen itsevarmuuden johtaminen romahdukseen oli varmasti ihan terveellistä: ilman sitä olisin nykyistäkin ärsyttävämpi besserwisser. Toiseksi, sain opiskelupaikan yliopistolta sekä matemaattis-luonnontieteelliseltä puolelta että humanistis-yhteiskuntatieteelliseltä puolelta, ja ylioppilasflopista suivaantuneena valitsin, ennakkosuunnitelmistani poiketen, humanistihörhöilyn. Sen verran kuitenkin katumapäälle tulin, että lukaisin sitten lyhyen sivuiaineen matematiikasta kuitenkin.

Sittemmin ymmärtääkseni tapahtunut reaalin hajoittaminen osiin olisi kyllä avannut minullekin lisämahdollisuuksia, kun olisin voinut kirjoitella lisää aineita. Nyt se oli kieltenopiskelua kammoavalle aika hankalaa, ja niinpä jouduin yliopistollekin pyrkimään siinä kiintiössä, joka ei saa lähtöpisteitä yo-kokeesta, koska pisteitä sai ainakin tuolloin kuudesta kirjoitetusta aineesta, ja minulla oli siis vain viisi.

Kuusi ainetta, viisi ällää aikana jolloin kirjoitettiin kerralla eikä mamoiltu osissa. Sinänsä hassua, että vapaaehtoisuus tuo esiin surkeita ylisuorittajia, jotka suorastaan keräävät numeroita, joilla ei edes ole merkitystä. Lukio on ollut jo vaikka kuinka kauan turha välivaihe matkalla kohti merkityksellisiä opiskeluja. Toivottavasti kukaan ei mene lukiosta amikseen, koska silloin kolme vuotta vasta onkin valunut hukkaan.

Riemumieli kirjoitti:Toivottavasti kukaan ei mene lukiosta amikseen, koska silloin kolme vuotta vasta onkin valunut hukkaan.

Miten niin? Etkö arvosta lukiota yleissivistävänä koulutuksena lainkaan?

Yksi, joka oli tietenkin äidinkieli.
Ruotsi, reaali ja saksa E, englanti ja pitkä matikka M.

Hulluista suorittajista voisin mainita anekdoottina siskon miehen, joka meni korottamaan pitkää matikkaa siitä huolimatta, että oli jo ensimmäisellä kerralla saanut ällän. Havitteli täysiä pisteitä. (Ei onnistunut, tuli joku urpo huolimattomuusmoka.) Toi on musta jo vähän mielenvikaista.

Minäkin kirjoitin aikana, jolloin eekkösiä ei jaeltu ja kaikki piti kirjoittaa samassa rytinässä. Muutoksen myötä arvostukseni ylioppilastodistuksen arvosanoja kohtaan on laskenut roimasti, täytyy olla aika hemmetin tyhmä tai laiska jos ei pärjää. Itse olin erityisen laiska, tai no, olen edelleen, eikä todistuksessani älliä vilise, pelkkiä ämmiä vaan

masa kirjoitti:Miten niin? Etkö rvosta lukiota yleissivistävänä koulutuksena lainkaan?

Jos lukiolainen ei tiedä, milloin toinen maailmansota alkoi, yleissivistyksestä lienee turha puhua. Lisäksi reaalin muuttaminen yhden aineen kokeeksi murentaa yleissivistävää vaikutusta entisestään. Oppiihan siellä varmasti jotain, mutta ei esimerkiksi välttämään pyramidihuijauksia tai tietämään mikä on korko.

Kolme ällää: äidinkieli, englanti ja ruotsi. Ihan hyvä tulos hardcore-lintsarille, jonka kirjoituksiin valmistautuminen oli täysin olematonta.

Ainokainen L tuli Englannista, muut olivatkin sitten M ja pari kertaa C. E:tä ei vielä ollut.

Älliä ei minun Yo-todistuksesta löydy, tasaista ämmä-linjaa. Minäkin siis kirjoitin aikana jolloin kaikki kirjoitettiin laakista, eikä e-kirjaimia vielä tunnettu.

Yksi kaverini kirjotti tasaisen kuuden A:n sarjan, se on mielestäni rautainen suoritus joka vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta.

Riemumieli kirjoitti:Oppiihan siellä varmasti jotain, mutta ei esimerkiksi välttämään pyramidihuijauksia tai tietämään mikä on korko.

No eipä noi yliopistotkaan pahemmin ole auttaneet noissa tapauksissa.

Bliss kirjoitti:11 laudaturin ylioppilas on tosiasia. Hiano homma, mutta kuinka monta ällää sulla oli?

Vain kaksi, ja nekin vääristä aineista eli ruotsi ja enkku. Kaikki muut (äidinkieli, pitkä matikka, reaali = fysiikka) olivat ämmiä, mutta silti tuli ällän paperit.

Käsitykseni mukaan nykyisin ällän kirjoittaminen on paljon suuremman työn takana kuin ennesvanhaan. Se on voi voi, isoisät voivat aina mainostaa lapsenlapsilleen kuinka HE saivat aikoinaan ällän jos toisenkin.

Asiasta toiseen. Uusille ylioppilaille on muistikuvani mukaan tapana lahjoittaa rahaa. Mikä on nykyajan käypä hinta? Riittääkö 100€ vai pitääkö laittaa tuplat? Onko 50€ pelkkää vittuilua? Se on kuitenkin omista huvituksista pois, mutta ei haluaisi vaikuttaa liian kitsaalta.

Pyry-Matias kirjoitti:Mun lemmikkikissalla oli hikka matskun kokeessa ja sain vain C:n. Tix, ei sun tarvitse selittää. Riität kyllä ihan muutenkin.

Oikeastaan se olikin kaikkein huvittavinta, että odotin esim. ruotsista korkeintaan magnaa ja matikastakin se olisi kelvannut, mutta en koko lukioaikana kirjoittanut yhtään alle 95 pisteen ainetta. Paitsi ylioppilaskirjoituksissa. Eli piti olla yksi varma L, mutta se olikin ainoa joka ei ollut L. *selittää kuitenkin kun juttu ei muuten aukea*

Onneksi jo silloin tiesin, että ylioppilastutkinto on pitkälti vessapaperin arvoinen suoritus. Ihminen joka täydentelee 8 ällän jälkeen ja vielä kahdesti on jossain määrin sekaisin. Olisi senkin ajan käyttänyt vaikkapa pääsykokeisiin jonnekin mistä saatavalla todistuksella on oikeasti merkitystä.

Frederik Krueger kirjoitti:Asiasta toiseen. Uusille ylioppilaille on muistikuvani mukaan tapana lahjoittaa rahaa. Mikä on nykyajan käypä hinta? Riittääkö 100€ vai pitääkö laittaa tuplat? Onko 50€ pelkkää vittuilua? Se on kuitenkin omista huvituksista pois, mutta ei haluaisi vaikuttaa liian kitsaalta.

Toivotat vain älliä ja kukkia.

urpiainen kirjoitti:E:tä silloin ei vielä ollut - jos olisi, niin englanti olisi varmaan tippunut siihen ja matematiikka noussut.

Ei kai matematiikka olisi voinut nousta. Minä olen ymmärtänyt niin, että vanha L jaettiin kahtia niin, että 25% saa L:n ja 75% E:n, joten M on edelleen ennallaan.

Minä tein kirjoituksista testin itselleni. Lähdin siitä, että jos kerran kirjoituksilla on tarkoitus mitata lukio-opetuksen toimivuutta, on kirjoituksiin lukeminen huijaamista. Niinpä menin sinne kylmiltään. Onnekseni kyseisenä vuonna astui voimaan se neljän aineen minimi, joten reaalia en kirjoittanut ollenkaan, siitä kun olisi saattanut tulla M:ää huonompi tulos tuolla systeemillä, enkä halunnut ottaa riskiä.

Neljä koetta antoi tulokseksi L E M M, toisesta kotimaisesta, eli suomesta, kaksi pistettä jäi puuttumaan täysistä, kyseessä vieläpä kuullun ymmärtäminen. Vetoan siihen, että juuri tuo koe on hankala tehdä mielekkääksi, sillä lähes kaikki ruotsinkieliset kuitenkin ymmärtävät suomea niin sujuvasti, että pistehajonta täytyy luoda keinotekoisesti, tekemällä kokeesta paikoitellen niin pieniä sävyeroja mittaava tsydeemi, ettei siitä ole mahdollista selviytyä kuin arvaamalla oikein. Täysin suomenkielisetkään eivät pärjää kyseisessä kokeessa paljoa paremmin, kun sitä on kokeiltu...

Äidinkielestä E ja englannista sekä pitkästä matematiikasta M, molemmat E:n rimaa hipoen. Vain matikka harmittaa, sillä kyseinen koe oli idioottimainen. Legendaarinen vuosi, koska silloin oli mahdollista saada M ratkaisemalla kolme tehtävää virheettömästi, 18 pistettä. Itse sain säälittävät 26 pistettä, ja E:n raja olisi ollut 28. Minä tyhmä olin vieläpä lainannut maolin taulukkoni luokkakaverille, sillä jos koe olisi ollut tavanomainen, en olisi tarvinnut sitä. Tuon kokeen yhteydessä siitä olisi ehkä jopa saattanut olla hyötyä.

No joo, ei olisi minusta opportunistiksi ei, saatan olla suorastaan jonkinlainen käänteinen opportunisti. Mitä ihmeen lähtöpisteitä ja miksi? Miksi tehdä elämänsä vaivattomaksi, kun sen voi tehdä haasteelliseksikin? Puhumattakaan siitä, että koska edelleenkin muistan jopa arvosanojen pisterajoja, täytyi kirjoituksilla olla minulle merkitystä. Se tekee kylmiltäänkirjoittamispäätökseni hieman... ...omituiseksi.

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:E:tä silloin ei vielä ollut - jos olisi, niin englanti olisi varmaan tippunut siihen ja matematiikka noussut.

Ei kai matematiikka olisi voinut nousta. Minä olen ymmärtänyt niin, että vanha L jaettiin kahtia niin, että 25% saa L:n ja 75% E:n, joten M on edelleen ennallaan.

No sitten. Kun minun aikanani ei E:tä ollut, on sen sisältö jäänyt minulle aika hämäräksi. Äkkiseltään kuulostaa kyllä vähän erikoiselta ratkaisulta, mutta varmaan sillekin perustelut löytyvät. Käyttäen tuota sinun tilannettasi pisterajoineen esimerkkinä voisi ajatella, että olisi ollut järkevää nappaista E:hen heikot L:t ja vahvimmat M:t.

prosessi kirjoitti:Mitä ihmeen lähtöpisteitä ja miksi? Miksi tehdä elämänsä vaivattomaksi, kun sen voi tehdä haasteelliseksikin? Puhumattakaan siitä, että koska edelleenkin muistan jopa arvosanojen pisterajoja, täytyi kirjoituksilla olla minulle merkitystä. Se tekee kylmiltäänkirjoittamispäätökseni hieman... ...omituiseksi.

Mä en kyllä aivan oikeasti tajua, miksi pitää tarkoituksella kampittaa itseään.

Sitäpaitsi eikö juuri suomenruotsalaiseen hillittyyn charmiin kuuluisi pyrkimys antaa asioiden sujua vaivattomasti? Tuollainen tahallaan asioiden vaikeasti tekeminen sopii paremmin metsäsuomalaisille.

Come to the Dark Side.

Ei yhtään älläää, vaan paljon ämmiä!! Keskityin jo silloin elämiseen, enkä lukemiseen. Siksi minusta varmaan tulikin isona insinööri, upseeri ja herrasmies!!