Kitinä

E, ateismi.

Empä kuulu, voisin kuuluakkin mikäli 2 asiaa olisi tosia kohdallani:
1. olisi uskoa jumaliin
ja
2. Olisi usko siihen että ne ihmiset (papisto) siinä välissä omaisivat jotenkin suoremman yhteyden yläkertaan kuin mitä itse voisin omata.

Ollakseen ikiaikainen järkähtämätön Jumalan tahdon lähettiläs niin Ev. Lut. kirkko muuttaa raamatun tulkintaansa erinnäisistä asioista turhan helposti maallisen vallan ohjamana.
Jos uskoisin kirjoituksiin Jumalan toiminnasta niin olisihan se outoa jos sen tulkinta muuttuisi yllättäen ilman että "the Dude" itse olisi tullut sitä muuttamaan.
Ei ohjeet voi muuttua ikuisuuskysymyksien suhteen ja jos sama asia voidaan tulkita monin tavoin että tulee epäselvyyttä niin se on manuaalin kirjoittajan tai innoittajan (Jumalan tässä tapuksessa) syy eikä täydellinen olento tee sellaisia virheitä -> luottamukseni viestin lähteeseen horjuu entisestään.

JoeB kirjoitti: Ollakseen ikiaikainen järkähtämätön Jumalan tahdon lähettiläs niin Ev. Lut. kirkko muuttaa raamatun tulkintaansa erinnäisistä asioista turhan helposti maallisen vallan ohjamana.

Tuota samaa mä olen ihmetellyt. Jos uskoo, että raamattu on Jumalan sanaa, niin eihän sitä nyt hitto soikoon voi mennä säätämään jollain kirkolliskokouksen päätöksellä.

Ev. lut. kirkko on tuuliviiri. Kun kansa ei diggaa opetuksista, niin säädetään opetuksia. Eihän se nyt käy! Jumalan sana on Jumalan sanaa.

Liityin viime syksynä takaisin ev.lut.seurakuntaan. Syy: omassa kunnassamme seurakunnalla on sen verran hyvön oloista sosiaalipalvelutoimintaa, että kyllä niitten käytöstä mielellään edes sen veron maksaa.

Syntyjäni pakana.

Joistain kumman syistä kuulun yhä edelleen. Yksi on tänäänkin kotiini jaettu tahattoman huumorin erikoisjulkaisu Ortodoksiviesti, jossa tänään isä Ambrosius hurskastelee ja pitää yllä ortodoksisen seurakunnan yleismediallista pyhän lehmän ja kultapossun asemaa seuraavaan malliin: "Luterilaisessa kirkossa on noussut myös pieniä fundamentalistisia ryhmiä, kuten naispappeuden vastustajat ja Nokia Mission väki. Suomen ortodoksisessa kirkossa fundamentalismi ei ole juuri nostanut päätään.

No siis ei tietty tarvi, kun ortodoksinen kirkko on jo valmiiksi noita edellä mainittuja ryhmiä fundamentalistisempi!

Kaikkien aikojen paras tosta lehdestä kyllä oli se, minkä varmaan oon kertonut ennenkin, kun jokin lähetyshyväntekeväisyyspiiri kuulutti apua ompelemaan alusviittoja Nairobin pappisseminaarilaisille. Että alusviitat Iolis niinku kehitysavullisesti suurimpia ongelmia! Olis ees päällysviittoja tehneet!

Uskoisin lisäksi, että jos kirkon varat ohjattaisiin kuntien sosiaalitoimille, kirkon oikeesti fiksut hyväntekeväisyyshommat voitais silti pitää yllä.

(Tää ei liity ihan tähän, mutta oon elo- syyskuun vaihteessa menossa myös lut.kirkon ja erään yhdistyksen järjestemälle kehitysvammaisten Italian-matkalle yhden tyypin avustajaksi. Koko viikko siinä seurassa, mutta oonhan mä jo insinöörien kanssa harjotellut yksinkertaista viestintää!)

Erosin kirkosta maaliskuussa. Harkitsen kuitenkin liittymistä takaisin vuoden loppuun asti: Kirkollisveroa joutuu nimittäin maksamaan kuluvan vuoden loppuun asti!

En ole ateisti, mutta monin paikoin kirkon toiminta ei vastaa omaa mahdollista uskoani (mm. naispappeuden vastustaminen ja muut vanhoilliset aatteet). Kummilapseni takia kuuluin kirkkoon näinkin kauan. Mutta ei se kummeus ole kirkosta kiinni.

Kuulun, jos metelöin kirkossa tai sen välittömässä läheisyydessä. hehe. HEHEEHAHEHAEEHAHAEHEAHEEAHEAHAEEAEAAAAAAAA

Vastaan Niba.

Kuulun kirkkoon yksinkertaisesti siitä syystä että on niin paljon millä mällätä, ettei tiedä mihin kaikkiin ilmansuuntiin ratkeaisi jakamaan.

Herra Manala kirjoitti:Kuulun kirkkoon yksinkertaisesti siitä syystä että on niin paljon millä mällätä, ettei tiedä mihin kaikkiin ilmansuuntiin ratkeaisi jakamaan.

Tarjoo yks hiiva!

Pyry-Matias kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti:Kuulun kirkkoon yksinkertaisesti siitä syystä että on niin paljon millä mällätä, ettei tiedä mihin kaikkiin ilmansuuntiin ratkeaisi jakamaan.

Tarjoo yks hiiva!

Pakkasesta löytyy kaikki mitä haluat.

Kuulun kyllä kirkkoon, vaikken mikään uskovainen olekaan. Tunnen oman seurakuntani hyvin ja maksan kirkollisveroa vähän niinkuin "for the cause". Jos kuuluisin johonkin toiseen seurakuntaan, saattaisi tilanne olla toinen.

Kuulun. Laiska.

Kuulun. Liityin vuosi sitten takaisin kun halusimme kirkkohäät.

Ikinä ole.

En kuulu. Erosin joskus. Enkä aio liittyä minkään tilulilukirkkohäidenkään takia (hah, ihan ku ikinä naimisiin menisin, ei tule tapahtumaan!!) koska miksi kuuntelisin mitään papin kristillisiä jorinoita kun voisin hoitaa homman maistraatissa ja juhlia ihan yhtä upeasti muuten! Miksi tunnustaa jotain mihin ei oikeasti usko?

Eden kirjoitti: Miksi maksaa jostain mihin ei oikeasti usko?

Korjasin hiukan.

Mutta kuten eräs suuri ajattelija sanoin menneisyydessä: "Vetäkää käteen, minä maksan". Ei viitsi pahoittaa enempää mutsin mieltä, vaikka se nyt uskookin pikku-ukkoihin, jeesuksiin ja homeopatiaan.

En.

Erosin viime vuonna. Turhuutta. En mene enää ikinä naimisiinkaan kirkossa. Turhuutta. Mahdolliset lapset voi kastaa sitten miehen seurakuntaan kuuluviksi, jos kiinnostaa.

Erosin muistaakseni viime vuoden alussa, sain sen aikaiseksi kun tuli verotiedot. Jumalaan en ole uskonut koskaan vaikkakin rippileirillä harkitsin asiaa ihan tosissaan. Kirkolliset toimitukset saavat minut kiusaantumaan kun "jumala siunaa sitä ja tätä" tuntuu niin kertakaikkisen kornilta ja höpöhöpöltä. Siksi en sitä kaipaakaan omiin mahdollisiin häihin tai hautajaisiin.

Jotenkin harmittaa että isä joka on aina ollut ateisti on kai jollain tasolla alkanut uskoa jumalaan. Se kuuluu vapaamuurareihinkin joka ei kai toisaalta ole uskonnollinen järjestö vaikkakin siitä vähän sellainen mielikuva onkin. Se harmittaa siksi että tuntuu niinkuin isä olisi muuttunut tyhmemmäksi.

Suvinen kirjoitti:
Kävikö teille kirkosta eronneille noin? Kyllä te mulle voitte kertoa! Kannattiko kauppa?

Yritin myydä sieluni, mutta ainoa kiinnostunut oli Pertti, ja hänkin tarjosi vain 5e.

Jos uskoo Jumalaan (itse en usko), niin eihän siihen kirkkoa tarvita. Raamattu ei tunne pappiutta tai kirkkoa organisaationa.

Suvinen kirjoitti:Lisäksi pelkään, että jos eroan, tulee yöllä joku iso mörkö sanomaan: "hahaa! möit sielusi minulle, ääliö! olisit uskonut vaan!" Sitten se vie käkättäen sieluni helvettiin ja korvaa tyhjän kuoreni aivottomalla zombilla.

Kävikö teille kirkosta eronneille noin? Kyllä te mulle voitte kertoa! Kannattiko kauppa?

Ei käynyt. Tavallaan oli hetken vähän huono omatunto tai jotain kun kirkosta tuli sellainen vahvistuskirje että vaikka sä erosit niin jumala ei eronnut susta tjmsp. mutta se meni äkkiä ohi ja päätös on tuntunut kaikkien kannalta reilulta kun en kuulu yhteisöön johon en usko.

En ole kuulunut noin viiteen vuoteen.

Kyllä kuulun kirkkoon, kävin aikuisena rippikolun, sain aikuiskasteen ja liityin ev.lut. kirkkoon. Hyviä syitä kuulua kirkkoon on monia. Seurakunnat pitävät huolta hautausmaista, joissa moni esi-isä nukkuu ikiuntaan. Lisäksi Melnaisin mainitsema hyväntekeväisyys ja avustustyö, sekä historiallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossa ja käytössä pitäminen ovat tärkeitä asioita. Koen myös, että pienellä paikkakunnalla on sosiaalisesti hyväksyttyä kuulua kirkkoon. Käyn jumalanpalveluksessa vain ehkä 1-2 kertaa vuodessa ja siellä näkee aina paljon tuttuja ihmisiä.

Mutta sitten iso mutta. Tiedän, että jumala asuu minun aivoissani eikä taivaassa. Tarkalleen en enää osoittettaan muista, mutta jossakin siellä harmaassa massassa kuitenkin. Jotenkin omituista on se, että elämän ahdistaessa tulee tarve rukoilla ja joskus se jopa helpottaa. Olisihan se ihan mahtavaa, jos suuri ja mahtava jumala olisi olemassa ja kiinnostunut juuri minusta ja pitäisi minun puoliani, mutta hei, eipä ihan siltä vaikuta. Jostakin syystä ihminen on kuitenkin sellainen nisäkäs, että se haluaa jumalan.

Leila kirjoitti:Kyllä kuulun kirkkoon, kävin aikuisena rippikolun, sain aikuiskasteen ja liityin ev.lut. kirkkoon. Hyviä syitä kuulua kirkkoon on monia. Seurakunnat pitävät huolta hautausmaista, joissa moni esi-isä nukkuu ikiuntaan. Lisäksi Melnaisin mainitsema hyväntekeväisyys ja avustustyö, sekä historiallisesti arvokkaiden rakennusten kunnossa ja käytössä pitäminen ovat tärkeitä asioita. Koen myös, että pienellä paikkakunnalla on sosiaalisesti hyväksyttyä kuulua kirkkoon. Käyn jumalanpalveluksessa vain ehkä 1-2 kertaa vuodessa ja siellä näkee aina paljon tuttuja ihmisiä.

Mutta sitten iso mutta. Tiedän, että jumala asuu minun aivoissani eikä taivaassa. Tarkalleen en enää osoittettaan muista, mutta jossakin siellä harmaassa massassa kuitenkin. Jotenkin omituista on se, että elämän ahdistaessa tulee tarve rukoilla ja joskus se jopa helpottaa. Olisihan se ihan mahtavaa, jos suuri ja mahtava jumala olisi olemassa ja kiinnostunut juuri minusta ja pitäisi minun puoliani, mutta hei, eipä ihan siltä vaikuta. Jostakin syystä ihminen on kuitenkin sellainen nisäkäs, että se haluaa jumalan.

Hautausmaiden ylläpidosta kirkko saa käsittääkseni korvausta valtiolta.

En oikein ymmärrä postauksesi perusteella, miksi kuulut kirkkoon, jos et kerran usko Jumalaan. Mielestäni siinä ei ole mitään järkeä.