Kitinä

Lapsuudestani muistan ton elefanttimiehen ahdistuin siitä tosi paljon.
Kuolleiden runoilijoiden seura tuli ekana mieleen.

Elppis kirjoitti:Armageddon (yks kyynel!)

Eksistentiaalisen tuskan vaiko liikutuksen?

NegaDuck kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Armageddon (yks kyynel!)

Eksistentiaalisen tuskan vaiko liikutuksen?

Aerosmithin biisin sanat

NegaDuck kirjoitti:

Elppis kirjoitti:Armageddon (yks kyynel!)

Eksistentiaalisen tuskan vaiko liikutuksen?

Armageddon on totaalisesti paskaa niille, jotka tieteestä ja avaruuslennoista mitään tietävät. MIksi edes katsotte scifiä jos tietonne ei riitä tuon perseestäolon tajuamiseen? Kaikki väärin ja hatusta vedettyä huuhaata. Paljon parempi oli samaan aikaan tullut vastaava komeettaleffa "Deep Impact", jossa oli sentään yritystä sillai, että ne tekniikat olisivat saattaneet jopa toimiakin. Ja Deep Impactissa ihan Armageddonia vastaavat liikutusarvotkin kun itsensä Maapallon puolesta uhraavat astronautit hyvästelivät läheisensä tai kohtaukset joissa perheet erosivat jotta edes jotkut pelastuivat. Tai ihqun Tea Leonin esittämä toimittajanainen päättää kuolla isänsä kanssa tsunamin tullessa. Niin ja panisin Leelee Sobieskia. Ja olihan siinä "Frodokin".

Gat kirjoitti:MIksi edes katsotte scifiä jos tietonne ei riitä tuon perseestäolon tajuamiseen?

Enpä tuota leffaa scifinä pitänytkään/katsonutkaan, vaan ihan perus jenkki-Blockbuster-action-komeat/kauniit näyttelijät- rainana.

Näkyi jo olevan niin monta muiden kirjoittamia elokuvien nimiä joita en jaksanut kirjoittaa. Laitan vielä yhden lisää jota ei näkynyt olevan.

Sumuisten vuorten gorillat.

Dumbo
Braveheart
Crow

Nuo äkkiseltään tuli mieleen.

BettyB. kirjoitti:Kaikki missä joku ... saavuttaa unelmansa, menettää unelmansa ..

Niin ja yks noloimmista on Free Willy. En vaan voi kattoa sitä itkemättä

Monetkin leffat on nostaneet tunteita pintaan ja palan kurkkuun, mutta yhdenkään edessä en ole itkenyt.

En ole itkenyt mitään leffaa katsoessa. Mennyt päähän se, mitä äiti sanoi mulle pienenä Dallasista, että se on vaan satua.

Tv-dokkaria katsoessa itkin kunnolla joskus penskana, kun ekaa kertaa iski kasvoille natsien keskitysleirit täysin varottamatta. Äiti halus kattoo mun kanssa ohjelman, joka kertoi mukamas tavallisesta lapsuudesta 40-luvulla, jolloin äiti oli penska, mutta sitten se ohjelma kertoikin pääasiassa sodista ja keskitysleireistä. Esittivät sitä vielä joskus viikonloppuna päiväsaikaan, eivätkä misään varoittaneet etukäteen sisällöstä, että olis lasta voinut valmentaa sitä katsomaan. Ehkä mä silloin itkin ja järkytyin niin paljon, ettei enää elokuville riitä.

Edith kirjoitti:Äiti halus kattoo mun kanssa ohjelman, joka kertoi mukamas tavallisesta lapsuudesta 40-luvulla, jolloin äiti oli penska, .

Kui vanha sun äitis oikeen on

Mun mummi oli penska 40-luvulla...Ja mun faija on syntynyt -48.

ninnithequeen kirjoitti: Kui vanha sun äitis oikeen on

Syntyny -44, joten sen ydinlapsuus oli nelkytluvulla.

Edith kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti: Kui vanha sun äitis oikeen on

Syntyny -44, joten sen ydinlapsuus oli nelkytluvulla.

Ookkei. Mun mutsi sai mut niin nuorena että välillä ihmetyttää vaan, ku samanikästen vanhemmat on jo ihan mummoja

Edith kirjoitti:En ole itkenyt mitään leffaa katsoessa. Mennyt päähän se, mitä äiti sanoi mulle pienenä Dallasista, että se on vaan satua.

Minulla on ollut vähän samaa vaivaa, pääkoppa muistuttaa välillä turhankin tehokkaasti siitä, että kyseessä on fiktio. Luulisin, että tuo Grave of the Fireflies oli poikkeus sen takia, että se on piirretty, muttei ollenkaan sadunomainen, vaan äärimmilleen viedyn realistinen, ja aivoni eivät tienneet miten moista vastaan olisi pitänyt suojautua. Etenkin kun tiesi, että kuvaus sodan vaikutuksista oli liiankin totuudenmukainen.

Die Hard
Predator
Eight Below

Mulli75 kirjoitti: Sumuisten vuorten gorillat.

Samikset. Tätä leffaa en katso uudelleen. Kaikki eläimiin kohdistuva julmuus elokuvissa saa hanat auki.

Glory