Kitinä

KillKillin mainitsemaa munaa, sellaista kellaribändin kaltaista autenttisuutta, löytyy Maidenin kahdelta ensimmäiseltä albumilta. Lopputuotantoa vaivaa liiallinen siloposkisuus. Vaikka kyllähän sieltäkin hienoja siivuja löytyy, jopa helmiä, kirkkaimpana niistä mainittakoon 22 Acacia Avenue. Paul Di’Anno oli kuitenkin allekirjoittaneen mielestä merkittävästi enemmän rock-henkinen solisti verrattuna seuraajaansa. Kahdesta ensimmäisestä albumista huokuu NWOBHM –ilmiöstä tuttu raskaan rockin ja punkin sekoitus joka miellyttää minun korvaani. Näissä albumeissa Harrisin tarinatkin ovat vielä jokseenkin maanläheisempiä, iskevämpiä, kuin myöhemmän tuotannon historian oppitunnit tyyliin Aleksanteri Suuri. Killersin jälkeinen tuotanto menetti potkuaan levy levyltä ja Somewhere in Time jäi viimeiseksi IM albumiksi jonka olen ostanut. Myös omalla kohdalla pedon numero taisi olla se ensimmäinen levy jonka ostin ihan omalla rahalla ihan itselleni.

Vastasin Killers.

elco kirjoitti:

killkill kirjoitti: Dave on varmaan helppo paikallistaa, kun se on koko yleisöstä ainoa, joka laulaa mukana lukien sanat paperista

Ja lukee kitinää kommunikaattorilla.

Lupaan pitää kommarin taskussa, vaikka paha tapa onkin näprätä sitä joka paikassa.

killkill kirjoitti:^ Maiden- vaihe meni nuorelta KK:lta aika nopsaan ohi aika nopeasti yksinkertaisesti siksi, että niiden biiseissä ei ole "munaa". Kuultuani ensimmäisen kerran AC/DC:n "High Voltagen" rippileirillä löi päähäni semmoinen leka, ettei sen jälkeen mikään ollut kuin ennen.

Maiden tekee ylös-alas-lurittelevia biisejä sodista, historiasta ja paholaisista, unohtaen autuaasti mistä kunnon rokkenrollissa oikeasti on kyse: pillusta, viinanjuonnista ja hulvattomasta elämästä. Kunnon runttaus puuttuu siis. Elämässä pitää olla runttua!

Kaikki kunnia silti Rautaneidolle - jotainhan vääpeli Harris kumppaneineen on tehnyt oikein, jos bändi on kestänyt kasassa yli 30 vuotta ja myyvät edelleen stadikan täyteen.

Näin wanhemmalla iällä jotenkin kuuntelee mielummin lauluja amerikan sisällissodasta, muumioista ja ihmissusista kuin pillusta. Ensinmainitut tuntuvat realistisemmilta.

NuoriDaavid kirjoitti:Ensinmainitut tuntuvat realistisemmilta.

*reps* Kyllä se teillä 60 vuotta lähestyvillä perheellisillä miehillä taitaa näin olla - oli kommari tai ei. Tekstiviestiheruttelukin näkyy olevan urakehityksen kannalta aika hasardia hommaa.

Ketjun innoittamana pistin "Numban" soimaan. Onhan tämä aivan tajuttoman kovaa kamaa paikoitellen, aikaisemmin esittämättömistäni munattomuusväitteistä huolimatta.

Hetken mietiskely sai pallottamaan number of the beast itselleni mieleenpainuvimpana vaikka seventh son of a seventh son on mun mielestä hieno kokonaisuus. Mulla on täysin perehtymättä tuotantantoon x factoryn jälkeen. Maidenia on tullut muutoinkin kuunneltua viime vuosina luvattoman vähän, pitänee koittaa korjata tilannetta.

Nuorna poikana en Iron Maidenia oikein kuunnellut. Johtui siitä, että siitä pitivät luokkamme juntti-kovikset eli nämä tyypit, jotka pitivät farkkuliiviä nahkatakin päällä.

Herkkänä nörttinä diggailin enemmän

http://fi.wikipedia.org/wiki/New_Romantic

bändejä ja tyyliä

Kiitokset elcolle, kk:lle ja numballe biisivinkeistä. Suurin osa oli jollain tavalla tuttuja. Hyviä biisejä. Alkaa jo odottaa konserttia into piukkana.

NuoriDaavid kirjoitti:Herkkänä nörttinä diggailin enemmän .../New_Romantic

Hassua sinänsä, että itselle herkkinä teinivuosina ei ollut mikään ongelma kasvattaa takatukkaa, pitää farkkuliiviä nahkatakin päällä junttimaiseen tyyliin sekä diggailla simultaanisti niin Iron Maidenia, Eiskadeiskaa kuin Kajagoogoota ja Duran Durania. Depparit tosin löysin vasta myöhemmin..

killkill kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Herkkänä nörttinä diggailin enemmän .../New_Romantic

Hassua sinänsä, että itselle herkkinä teinivuosina ei ollut mikään ongelma kasvattaa takatukkaa, pitää farkkuliiviä nahkatakin päällä junttimaiseen tyyliin sekä diggailla simultaanisti niin Iron Maidenia, Eiskadeiskaa kuin Kajagoogoota ja Duran Durania. Depparit tosin löysin vasta myöhemmin..

Sinä oletkin tuollainen yli luokkarajojen surffaava kosmopoliitti.

Itse halusin pysyä mahdollisimman kaukana farkkuliivi-nahkatakkijengistä.

NuoriDaavid kirjoitti:Sinä oletkin tuollainen yli luokkarajojen surffaava kosmopoliitti.

Tuskin. Haluaisin vaan ajatella olevani vapaa ahtaasta kategoria-ajattelusta tämän asian suhteen.

Sinänsä jännää omallakohdallani että Iron Maiden kolahti vasta aikuisiässä. Musiikkimakuni kehittyi kutakuinkin:

Motley Crue --> Sepultura --> Slayer --> Mayhem --> Darkthrone --> Burzum --> Abruptum --> Mz.412 --> Lopulta kaikkiruokaisuus.

^ Kattoin tuota bändilistaasi. Väistämättä tuli mieleen, että kehityskaari suosikkibändien nimissä etenee "suhteellisen helposti lausuttavasta" -> "lähes mahdottomaan" ennen "kaikkiruokaisuutta"

Somewhere In Time soi pitkästä aikaa. On sen pakko olla tämä.

elco kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: The Number of the beast löytyy vinyylinä ja Aces High on tuttu, mutta mitkä ovat suuria hittejä, jotka soitetaan konsertissa (Aces high ei ilmeisesti kuulu konserttiohjelmistoon, liian vaikea laulaa)?

Wareta Live After Death. Luultavasti paras livelevy koskaan KISS:in Aliven kanssa.

Yhteiskunnan tukipylväänä ostin (Sic!) ko. levyn. Nuoremmalle väelle tiedoksi: kaupoissa myydään "CD-levyiksi" kutsuttuja valmiiksi poltettuja romppuja.

Onpa helvetin hyvä levy!