Kitinä

Homeboy65 kirjoitti:
Huumori= elämän hullunkuristen puolien havaitseminen ja myönteinen suhtautuminen niihin. Sillä on myös eri lajeja, joista osan mainitsitkin.
Yleensä huumori myös kehittyy iän myötä. Pikkulapsi nauraa, kun kermakakku lentää naamaan tms. Aikuisten huumori on yleensä...no, hienostuneempaa.
Ja vaikka sen "tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä", se VOI olla myös loukkaavaa.

Repsahdus, toi oli huumoria! Olen Homeboy65, 8-vuotias, ja nyt kerron teille kaiken mitä tiedän huumorista Oletko sä Speden avioton/aivoton lapsi?


Kaikille huumorin lajeille on nimenomaan ominaista se, että ne sisältävät jonkin oivalluksen. Oivallus voi olla vaikka se, että pikkulasten ja niiden lähistöllä vaanivan Homoboyn mielestä kakkujen heittely lärviin tai irvistely on hauskaa, koska se poikkeaa yleisesti totutusta normikäytöksestä. Huumori, joka ei sisällä mitään oivallusta, ei ole huumoria laisinkaan. Esim. kukaan ei naura vitseille, joita ei ymmärrä. Ymmärryksen puute johtuu siis joko oivaltamisen puutteesta tai huumorinpuutteesta. Tämän takia kaikkiin uppoavaa huumoria ei ole olemassakaan; yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kaikki neljä SikaMikasta.

Oma suosikkini on tilannekomiikka. Siinä hauskaa ei ole pelkästään se, mitä sanoo, vaan myös se, kuinka nopeasti reagoi (mielellään hauskalla) jutullaan opponentin heittoon. Jos se ei ole oivaltavaa, niin mikä sitten? Ainakin tämän huumorinmuodon taito on synnynnäistä, väittäisin että niin myös kaikkien muidenkin. Kyse on eräänlaisesta sosiaalisesta älykkyydestä, jota ei perinteisenkään älykkyyden tavoin pysty preppaamaan.

En oikein tiedä miksi sitä kutsutaan, mutta parhaimmat naurut saan itsekseni kun ajattelen että toisella kestää viikko tai jopa enemmän tajuta huumori (yleensä pottuilua siis).

Silloin olen omahyväisen tyytyväinen, kun näen tapahtumissa hauskoja puolia, joita kukaan muu ei näe - tai heitän jonku jutun, mitä kukaan muu ei tajua huumoriksi. Olkoon se sitten vaikkapa akomiikkaa, vai osuuko se johonkin noista valmiista kategorioinneista?

McJanne kirjoitti:En oikein tiedä miksi sitä kutsutaan, mutta parhaimmat naurut saan itsekseni kun ajattelen että toisella kestää viikko tai jopa enemmän tajuta huumori (yleensä pottuilua siis).

Tämä selittääkin ainakin osan hometalo-ongelmista!

SikaMika kirjoitti:Tämä selittääkin ainakin osan hometalo-ongelmista!

Jep, koita siinä nyt pidätellä huutonaurua kun käyt hakemassa 10v vuositakuulappua kuitattuna :>

Ei minulla mitään huumorintajua ole. Olen äärimmäisen vakava persoona ja suhtaudun kaikenlaiseen huumoriin epäilevästi

Che kirjoitti:Ei minulla mitään huumorintajua ole. Olen äärimmäisen vakava persoona ja suhtaudun kaikenlaiseen huumoriin epäilevästi

Ei naurata.

SikaMika kirjoitti:

Che kirjoitti:Ei minulla mitään huumorintajua ole. Olen äärimmäisen vakava persoona ja suhtaudun kaikenlaiseen huumoriin epäilevästi

Ei naurata.

Kuitenkin hymyilytti!

Englantilainen huumori, Borat ja Southpark menee ihan täysin ohi. Ironia, sarkasmi, musta huumori ja tilannekomiikka saa kikattamaan ääneen.Myös sellainen missä kuvitellaan ja liioitellaan esim. mitä olisi voinut tapahtua tai mitä olisi pitänyt pokalla tokaista on hauskaa.

NeitiNegatiivi kirjoitti:
Borat...menee ihan täysin ohi...

...Ironia, sarkasmi, musta huumori ja tilannekomiikka saa kikattamaan ääneen.Myös sellainen missä kuvitellaan ja liioitellaan esim. mitä olisi voinut tapahtua tai mitä olisi pitänyt pokalla tokaista on hauskaa.

Pitäisikö tuosta ymmärtää, että itse asiassa tapahtunut pokalla heitetty tilannekomedia ei toimi, mutta sen sijaan sen kertominen, miten olisi voinut heittää pokalla tilannekomikkaa, toimii? Borat on mielestäni melko pitkälle juuri ensimmäistä.

Eikun oikeassa elämässä. Ei tällanen kiltihkö tyttö halua ilkeillä.
Borat ei uppoa, niin kuin ei sen muutkaan hahmot.

Olen kaikkiruokainen huumorin suhteen. Huono on huonoa, hyvä on hyvää.

Minun mielestäni, samoin kuin Mihail Bahtinin mielestä, on varsin vapauttavaa nauraa ns. huonolle tai alatyyliselle huumorille.

Suvinen kirjoitti: Semmoista Borat- tyyppistä vaivaannuttavan irvistelyttävää huumoriako tarkoitat?

Jos huumorista vaivautuen irvistelee, se ei minusta ole silloin huumoria. Lähinnä hain jotain kuvaavampaa termiä käsitteelle "rivo huumori", koska sitä ei minusta voi lukea mustaan huumoriin vaikka vähän samassa hengessä siinä irvaillaan intiimeillä ja jotenkin periaatteessa hankalasti käsiteltävillä asioilla.

Suvinen kirjoitti: Jos huumori määritellään siten kuin avausviestissäsi kerroit, en laskisi rivoa huumoria varsinaiseksi huumoriksi ollenkaan, jos se ei kerran naurata tahi tee iloiseksi.

Meneeköhän tässä nyt termit tosiaan sekaisin... siis minusta "rivot jutut" ja "rivo huumori" ovat eri asioita. Ensin mainitussa ei minusta oteta kantaa siihen, mihin tyyliin rivous kerrotaan. Jälkimmäisessä taas ikäänkuin oletetaan (koska käytetään sanaa huumori), että rivot jutut kerrotaan humoristisesti tai että käsiteltävä rivous on sellaisia, että sitä voi käsitellä humoristisesti. Jos siis puhutaan huumorista, minusta siihen liittyy erottamattomasti se, että sen pitää hauskuuttaa ja saada nauramaan. Siis että huumori -sanan käyttö edellyttää tiettyä reaktiotapaa muilta.

Suvinen kirjoitti: Irvailu, irviminen ja ehdoin tahdoin toisen saattaminen noloon tilanteeseen menee jo niin rajoille, että jos se on jonkun mielestä huumoria niin.. no, kai se sitten on huumoria jos se naurattaa edes irvijää itseään?

Niin... tämän rajan vetäminen onkin hankalaa. Joku juttu tietyssä ympäristössä voi olla paheksuttavalla tavalla vain rivo ja sopimaton, kun taas toisessa ympäristössä se voi olla huippuhauskaa ivaa. Esim. jätkien saunailloissa parin oluen jälkeen varmaan puhutaan naisista tyyliin, jota ei haluttaisi toistaa naisten kuullen, ja vastaavasti taas naisten kesken miehiä analysoidaan huumorilla, jota miesten korvat eivät ehkä kestäisi.

Mutta ehkä on tarpeetonta ottaa rivoa huumoria omaksi alalajikseen, koska jotenkin alkaa tuntua siltä, että se kärsii muita alalajeja enemmän määrittelyongelmasta ja on varsin ympäristösidonnaista.

Suvinen kirjoitti: Miten olisi alaotsikko "huono huumori"?

Tiedätkö sanonnan: A thing is still a thing, no matter what you place in front of it." Eli siis hyvä huumori, huono huumori... kuitenkin huumoria? Jos ajatellaan pelkkää sanaa huumori... Voiko huonoa huumoria edes olla? Eikös tuo huonous ikäänkuin tee huumorin mahdottomaksi? Siis että voi sanoa jotain huonoksi huumoriksi, siinä on täytynyt nähdä jotain huumoriksi mahdollisesti tunnistettavaa mutta sellaiseksi kuitenkin kelpaamatonta. Eli eihän se silloin ole huumoria alkuunkaan... Äh, emmätiä

Suvinen kirjoitti: Ja joo, sekavaa perustelua jos kaipaat ihan mille tahansa asialle niin täältä pesee. Umpilampien jaarittelu on varmaan tarttunut kun asun liian lähellä pohjois-savon rajaa.

Minustakin lyhyet, ytimekkäät ja johdonmukaiset keskusteluviestit ovat aivan liian yliarvostettuja

Meille on annettu kaksi lahjaa, joita tulisi käyttää mahdollisimman paljon
- huumori ja mielikuvitus. Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja
huumori auttaa meitä hyväksymään sen mitä olemme.

Itseironia siis..

Aavan huumorintaju ei vissiin riittänyt.

Aava aloittamassa huumoritopiikkia pohjalaisena?

esim.

Tässä teille Huumoria! Pidätelkää itseänne?

Melkein kaikelle voi nauraa eli vääntää huumoriksi mutta vittuilu huumorin varjolla ei hymyilytä.

Keventävä ja hyväntahtoinen nauru asialle kuin asialle voi avata niitä pahanolon lukkoja vaimitänenytoli vaikkakin jonkinlaista varovaisuutta vaaditaan riippuen siitä kenen kanssa naurun aikoo jakaa.

Tähän mennessä Helsingin kaupunki on ostanut asuntoja jostain Sörnäisistä kun niistä tulikin liin kalliita eivätkä aboriginaalit kyenneet tai halunneet niitä ostaa?

Mitä mustempaa niin sitä parempaa.