pertzi kirjoitti:Tai sitten sinä voit olla onnellinen siitä, että et ole tässä suhteessa keskiverto nuori nainen.
Hmm. No kuinkahan
keskiverron nuoren naisen kanssa se huima mahtaa suhteeseen haluta?
pertzi kirjoitti:Mietin tätä asiaa ihan vakavasti. Mikä on tämä yhdistävä tekijä, minkä johdosta olette olleet valmiit odottamaan monta vuotta? Itse te sen tietenkin parhaiten tiedätte, mutta sen perusteella, mitä olen itse ymmärtänyt, näyttäisi siltä, että molemmille teistä on näytetty alusta alkaen varovaista vihreää valoa. Jos olen väärässä, niin analyysiltani putoaa pohja pois. Silloin ei kannata jatkaa lukemista.
Minulle herra oli ystävällinen, ihan yhtä ystävällinen kuin muillekin, mutta ei yhtään enempää (voit olla varma että tarkkailin hänen tekemisiään luupilla saadakseni edes jonkin merkin ihastumisesta!).
Kyllä ystävällisyyden voidaan sanoa vaikuttaneen ihastumiseni kestoon sikäli, että jos hän olisi ollut minulle vaikkapa epäystävällinen, tai ei olisi osannut suhtautua ihastumiseeni luontevasti, olisin pettyneenä todennut kuvitelleeni häneen sellaisia hyviä ominaisuuksia joita hänessä ei oikeasti ollutkaan. Se olisi tietysti vähentänyt ihastumistani. Mutta hän oli oma itsensä, eikä kieltänyt minulta seuraansa, ja minulla oli hänen kanssaan mukavaa.
Ihastumisen ilmaisukynnys tilanteessa, jossa ei voi olla varma vastauksesta, on hyvin korkea. Siinä laittaa itsensä ehkä pahimmin pienen kortin varaan.
Minä en nähnyt sitä tilannetta noin. Minusta oli ihanaa olla ihastunut sellaisella teinimäisen jänskällä tavalla. Ja koska tiesin hänen pitävän minusta ainakin ystävänä, kerroin hänelle ihastumisesta, koska arvelin että hänestä olisi mukavaa tietää siitä. Kukapa ei nauttisi tilanteesta, jossa itseen on ihastuttu (ilman vaatimuksia), jos ihastuja on lähtökohtaisesti sellainen henkilö, josta itse pitää? Suhtauduin ihastumiseen täysin harmittomana huvina ("
U tulee, onx tukka hyvin?"), mitä se aluksi olikin. Siitä sai koulupäiviin lisää mielenkiintoa, huolimatta tunteen yksipuolisuudesta.
Huomio muilta miehiltä vähentää päällä olevaa ihastumista? Ei pidä paikkaansa, ainakaan minun kohdallani. Tässä vaikuttanee taas sama harhakäsitys kuin pelkästä seksin saamisestakin puhuttaessa: miehet luulevat että naisilla on jotenkin helpompaa kun heitä vongataan jatkuvalla syötöllä. Ei se niin ole. Eivät muilta tulevat huomionosoitukset ole itseisarvoisia. Jos huomio on vääränlaista tai tulee väärältä henkilöltä, se on arvoltaan negatiivista, ei positiivista (kuvittele vaikka itsesi tilanteeseen, jossa saat täysin vääränlaista huomiota - millaista se ikinä sinun kohdallasi onkin - täysin väärältä naiselta, vaikka rappioalkoholistilta tms.).
Niin suuri osa kaikista ikinä tapaamistani miehistä on niin kaukana minulle sopivasta poikaystävämateriaalista, että en minä tee heidän huomiollaan yhtään mitään. Siitä tulee pelkästään paha mieli, kun tietää tyypin tuhlaavan kummankin aikaa ja energiaa mihinkään johtamattomaan vonkuuseen, eikä edes järkipuhe auta. Eli jos minä kerrankin löydän ihmisen, joka on kaikkea sitä mitä mieheltä toivon, ja johon vielä sen lisäksi ihastun, muilta miehiltä tuleva huomio ei vaikuta asiaan mitenkään. Tuo esittämäsi "etsii seuraavan kiinnostuksen kohteen" ei todellakaan toimi minun kohdallani. Olen sellaista toteuttaakseni aivan liian harvoista ihmisistä kiinnostunut. Sama kuin sanoisi miehestä:
Jos joku nainen ei osoita häntä kohtaan kiinnostustaan, hän vain menee ja etsii seuraavan häntä vonkaavan naisen. Puissako niitä kasvaa?
Kärjistäen: Miesten ongelma on se, että he eivät löydä naista jolta saisivat huomiota. Naisten ongelma taas on se, että he eivät löydä miestä jonka kanssa haluaisivat seurustella (tai seksikeskustelussa: harrastaa seksiä).
Jos ihastuksen kohde ei ole täysin neutraali, ihastunut tulkitsee kaiken huomion positiiviseksi ja jatkaa toiveikasta odottamista.
Minä ainakin jatkan toiveikasta odottamista joko hautaan, henkilön luonteeseen liittyvään pettymykseen tai seuraavaan ihastumiseen asti - sen sijaan että lähtisin
etsimään seuraavaa ihastuksen kohdetta - vaikka en virheää valoa saisikaan.
Muuten sukupuolella ei ole tässä prosessissa merkitystä, mutta saadussa huomiossa on. Naiset saavat miehiltä keskimäärin enemmän huomiota kuin miehet naisilta. Näin ollen naiset pääsevät nopeammin yli onnettomista ihastuksistaan kuin miehet. Tämä on tietenkin yleistys, ja poikkeuksia on molempiin suuntiin sekä miehissä että naisissa.
Tuossa yleistät miehiä koskevan lainalaisuuden koskemaan myös naisia. Eli sen, että vastakkaisen sukupuolen edustajien suoma huomio vaikuttaisi päällä olevan ihastuksen kehittymiseen. Ehkä se miehillä meneekin noin - mistäs minä tietäisin.
Jos huima ei ole varma tunteistaan, hän voi olla hiukan kiinnostunut. Taktiikka varmaan pitää ihastuneen ihastuneena hiukan kauemmin, mutta toisaalta se on aika julma taktiikka. Pelkkä luonnollinen kohtelaisisuus ei varmaankaan riitä huiman tapauksessa pitämään ihastusta yllä, sillä hauska fiksu nuori nainen saanee sellaista huomiota nuorilta miehiltä, joka auttaa unohtamaan hiukan vastahakoisen ihastuksen kohteen.
Minä kannatan edelleen sitä, että on oma ystävällinen itsensä. Eli kohtelee naista samoin kuin aina ennenkin. Se ei ole julmaa, eikä se vaaranna toisen ihastumista - paitsi jos naisella on huimasta väärä mielikuva ja tämä paljastuu naiselle yhteisen ajan viettämisen seurauksena. Mutta silloinhan suhdetta ei olisi kannattanut aloittaa kuitenkaan.
