Kitinä

killkill kirjoitti:...Lasten tekeminen on ensisijaisesti naisten hommaa, juu tiedetään, mutta jonkinlaista "vertaistukea" sitä kaipaisi saman kokeneilta miehiltä.

Mitä kaikkea tässä on vielä odotettavissa ennen syntymää ja ensimmäisen elinvuoden aikana? (menossa vasta vko 15 plus jotain eli alkutaipaleella)

Toistaiseksi kaikki on sujunut ihmeen kivuttomasti. Vain vähän aamupahoinvointia, ei mitään keskellä yötä imurointia tai rekkamiehen iltapaloja (kts Juha Vuorisen "Raskausarpia") Omat fiilikset vaihtelevat riemukkaan ja kauhusta kankean välillä.

Hmm, vai vertaistukea.

Äläs nyt. Äijä on oikea sarvi ja kohta jälkeläisesi valloittavat koko tunnetun maailman.

Toinen kolmannes on parasta aikaa ennen syntymää.

Ja kun tuhisija on ihan pieni. Sellainen ihan rääpäle. Ja sitten hän kasvaa ja... Hitto. Sehän on koko ajan aika hyvää ja paranee vaan. Ihmisen muisti on vielä siitä kätevä, että se muistaa hyvät asiat ja muuttaa miellyttävämmiksi huonot. Parin vuoden päästä mietit, että olipa lapsen teko ja hoito hauskaa. Tehdäänkö toinen? Jos ensimmäisestä parista kuukaudesta selviää hengissä (nukkumatta) helpottaa jo.

Vie kukkia sille naisellesi ja puhu höpöjä. Kaikki naiset tarvitsevat apua synnytyksen jälkeen. Jotkut kauemmin kuin toiset.

Mitenkäs tuo taloudellinen puoli - onko talous ollut tiukoilla äidin mammalomaillessa? Sillä kysyn kun tässä mitään kroisoksia olla ja jumalattomat asuntovelat niskassa..

Vihtahousu kirjoitti:Voihan saatana, en taida uskaltaa hommata lasta nykyisen kumppanin kanssa... sillä kun vähän väliä tuntuu olevan semmoinen tunteenpuuska päällä ettei väliä, eli sen on pakko purkaa itteään ettei hajoa kaikkiin havaintoihinsa. Uskalla aatella mitä meno olis jos se olis raskaana, apuva!

Elähän Dumis hätäile.
Eräs tuttavani, joka yleensä luonnostaan kuin pyörremyrsky, hyvin tulinen ja omapäinen pohjalainen nainen kertoi ihmetelleensä kun koko raskausajan häneen valtasi hirmuinen tyyneys ja seesteisyys, että ihmetytti. Tuumasi, että ensikerran kun haluaa mielensä yhtälailla tyyneksi ja mitään järkähtämättömäksi on mielialalääkkeitten sijaan raskaus kuitenkin se paras vaihtoehto...

mustaenkeli kirjoitti:

Vihtahousu kirjoitti:Voihan saatana, en taida uskaltaa hommata lasta nykyisen kumppanin kanssa... sillä kun vähän väliä tuntuu olevan semmoinen tunteenpuuska päällä ettei väliä, eli sen on pakko purkaa itteään ettei hajoa kaikkiin havaintoihinsa. Uskalla aatella mitä meno olis jos se olis raskaana, apuva!

Elähän Dumis hätäile.
Eräs tuttavani, joka yleensä luonnostaan kuin pyörremyrsky, hyvin tulinen ja omapäinen pohjalainen nainen kertoi ihmetelleensä kun koko raskausajan häneen valtasi hirmuinen tyyneys ja seesteisyys, että ihmetytti. Tuumasi, että ensikerran kun haluaa mielensä yhtälailla tyyneksi ja mitään järkähtämättömäksi on mielialalääkkeitten sijaan raskaus kuitenkin se paras vaihtoehto...

Joo. Mutta kun ole tavannut tuommoista ichmistä aikaisemmin niin, nyt vasta alkaa tajuamaan noita pyörremyrsky-henkilöitä. Tavallaan joudun käymään tutustumista kahdella rintamalla tällä hetkellä; itse henkilöön ja myrskyhenkilöihin...

Ei mua nyt ihan oikeasti se raskaus pelottaisi, ainakaan estävän paljoa

killkill kirjoitti:Mitenkäs tuo taloudellinen puoli - onko talous ollut tiukoilla äidin mammalomaillessa? Sillä kysyn kun tässä mitään kroisoksia olla ja jumalattomat asuntovelat niskassa..

Heikkenee se jonkin verran. Ensimmäinen vajaa vuosi on aika hyvää tulotasoa ja sitten se romahtaa. Toisaalta lapsilisä hieman kompensoi.

Minusta vaikutti jälkikäteen erittäin viisaalta valinnalta ostaa ennen syntymää vaunut, rattaat, autokoppa ja hoitopöydän tuotteet jne. Kyllä vaatetta ja vaippaa aina ostaa oli rahatilanne mikä hyvänsä.

PerttiMakimaa kirjoitti:Kyllä vaatetta ja vaippaa aina ostaa oli rahatilanne mikä hyvänsä.

Meillä on sitä vaatettakin jo ainakin ensimmäiseksi vuodeksi kaappeihin kertynyt ihan kiitettävästi ja velipojalta tulee jatkossa niitten muksujen vanhat vaatteet liki automaattisesti meille.
Jos tuo kestovaippailu ja imetys vielä ottaa sujuakseen, ni eihän tuo pentu kuluta ainakaan ensimmäisen vuoden aikana mitään. Eriasia sitten isompana kun pitää saaha oma poni, mopo, harrastusvälineet, festarimatkat, sterkat ja kaikki....

Niin, ja hyviin vaunuihin kannattaa satsata. Myös käytetyt yhdistelmävaunut voivat olla hyvät. Vaikka ne kaupassa olevat uudet tonnin maksavat emmaljungat olisivatkin näppärän näköiset... ja sitten on kaupan sitä kaikkea muuta muka-pakollista-krääsää hoitopöydistä hyppykiikkuihin, jotka nyt ei ihan välttämättömimpiä ole, mutta kukin tyylillään.

mustaenkeli kirjoitti:..kestovaippailu...

...Niin, ja hyviin vaunuihin kannattaa satsata...

Haluan nähdä sen ihmisen joka kykenee pesemään sen eilisiltaisen "Joulun juhlasinapin" pois kestovaipasta. Oli helpottavaa heittää se menemään.

Kannattaa joo. Yleensä nämä tähän aihepiiriin erikoistuvat liikkeet dumppaavat laatumerkit kohtuullisella alennuksella pois kun ensi vuoden värit tulevat kauppaan.

Elppis kirjoitti:Vihtahousulla on vauvakuume!!!!

No öh... oonhan mää jälkikasvua halunnut tyyliin since aena, mutta nyt ole mikään kummempi buumi päällä.
Ja jos tuutte tähän pappa-ketjuun sydän-hymiöidenne kera, niin... niiin perkele!

Miehille muuten oikeasti tiedoksi: moni ns. tulinen ja tempperamenttinen nainen muuttuu täysin raskauden aikana. Esim. miehen serkku, joka on naimisissa miehen yhden parhaan ystävän kanssa: inhosin ko. naista aikaisemmin. On samanikäinen kuin minä, kaunis, suomenruotsalainen, ja silloin erittäin "parempaa porukkaa", nenä pystyssä, minä minä minä ym. Raskauden aikana koko ihminen pehmeni huomattavasti, siitä tuli jopa mukava! Synnytyksen jälkeen meistä on tullut ihan YSTÄVÄT, on täti muuttunut lähes täysin; tottakai vieläkin pitää vauvalla olla Burberry- kaikki, mutta se on pientä.

Oman miehen (tällä hetkellä mulla raskausviikkoja 18+0 päivää) reaktio tossa viikoilla 5-11, kun oli pahimmat pahoinvoinnit ja "vittu-älä-tuu-lähelle-tai-mä-lyön"- kommentit oli se, että puri hammasta yhteen, ja aina silloin tällöin ilmoitti että menee liian pitkälle, ikeniä sattuu. Tossa viikolla 14 mies karjaisi kaupassa (ei koskaan huuda) "Turpa kii eukko ellei ole mitään positiivista sanottavaa". Hormonitulvassa itkin kotimatkalla 100m, piristyin ja sen jälkeen en ole tiuskinutkaan sen kummemmin.
Miehellä on hirmuinen tarve tehdä kaikkea "miehistä"; esim on suunnitellut jo hoitopöydän ja pinnasängyn rakentamista rakennusmateriaaleja ja sijoituspaikkoja myöten Haluaisi tulla kaikkiin, jopa labroihin mukaan, mutta olen saanut sen vakuuttuneeksi että ultraan jos tulee, niin se riittää.. Muihinkin saa tulla jos välttämättä haluaa, mutta tuskin se mun painon punnitseminen ja verenpaineen ottaminen ja neuvolatädin kanssa niitänäitä- jutteleminen miehiä kiinnostaa. Kätilö kun laittoi kondomin ultrakepin päälle (eka ultra alakautta), mies kysyi siltä hätääntyen "Mihin sä aiot hei ton tunkea?!". Hassu.
Kyllä tässä on miehillä kestämistä. Suosittelen parista asiasta keskustelemista: karvojen ajelusta (jos teillä sellaista tapahtuu alakerrassa) ja sen opettelusta (meillä ainakin mies tekee sen innoissaan kuulemma..) ja säärikarvat ennen laitosta. Nää on tärkeitä juttuja naisille

Elppis kirjoitti:...karvojen ajelusta (jos teillä sellaista tapahtuu alakerrassa) ja sen opettelusta (meillä ainakin mies tekee sen innoissaan kuulemma..) ja säärikarvat ennen laitosta. Nää on tärkeitä juttuja naisille

Nimim. kaikkeen sitä ryhtyy..

Itse kävin ultrassa ja käyn toisessakin - mutta näissä väli-neuvolakäynneissä mun on varmaan turha olla mukana. Lastenhuonetta tms ei vielä viitsi alkaa sisustamaan - onhan tässä aikaa. Pentin neuvo isompien vekottimien hankinnasta ennen syntymää tuntuu fiksulta.

Rupesin tuossa oikein ajattelemaan raha-asioita. Taitavat olla aika suhteellisia juttuja - laskin että sukellukseen ja -välineisiin kului viime vuonna n. 7.000 e. Sillä taitaa saada jo koko lailla kattavan baby-rigin

Yksi juttu jota oikeasti odotan - syntymän lisäksi - on se että saan viedä toukan vauva-uintiin. Se tuntuu ajatuksena kovasti mukavalta.

killkill kirjoitti: Yksi juttu jota oikeasti odotan - syntymän lisäksi - on se että saan viedä toukan vauva-uintiin. Se tuntuu ajatuksena kovasti mukavalta.

Noita vauvauinteja on onneksi todella paljon

Meillä taas tuskaillaan kun vastasyntyneille ei tehdä hokkareita tai nappiksia.

Elppis kirjoitti:

killkill kirjoitti: Yksi juttu jota oikeasti odotan - syntymän lisäksi - on se että saan viedä toukan vauva-uintiin. Se tuntuu ajatuksena kovasti mukavalta.

Noita vauvauinteja on onneksi todella paljon
Meillä taas tuskaillaan kun vastasyntyneille ei tehdä hokkareita tai nappiksia.

Just taas vaihteeksi kiroilin sitä kun polvi on hajoittanut elämäni, eikun fudis polveni... Uskallankohan sit ees viedä muksua mihinkään, taidan tarttea terapiaa ennenkuin uskallan. Tai sitten kentän laidalla muutun just sellaiseksi vanhemmaksi jota ite aina haukun.

Huh, taisin löytää pelkoni. Eilen just sanoin etten ehkä pelkää mitään (jos pois laskee läheisten oman&terveydenpelon, mutta nyt ehkä sen joutuu laskemaan mukaan... emmätiiä!)

Elppis kirjoitti:Meillä taas tuskaillaan kun vastasyntyneille ei tehdä hokkareita tai nappiksia.

Eikös Adidaksella ole baby and toddler line. Tosin ihan vastasyntyneille sieltä ei löydy, paitsi vaatteita.

killkill kirjoitti:Yksi juttu jota oikeasti odotan - syntymän lisäksi - on se että saan viedä toukan vauva-uintiin. Se tuntuu ajatuksena kovasti mukavalta.

Kyllä jo kylvettäminenkin ja suihkussa käyntikin ovat aika mukavia. Palaute on välitön. Suihkussa pitää vaan olla avustaja ettei käärö lipsahda lattialle.

Elppis kirjoitti:Noita vauvauinteja on onneksi todella paljon

Tampereella ihan stnan kysyttyjä ja tolkuttoman vaikeita mahtua mukaan

Elppis kirjoitti:Meillä taas tuskaillaan kun vastasyntyneille ei tehdä hokkareita tai nappiksia.

Itselläkin oli aikeissa hommata juniorille vähintään snorklailuvälineet vaikkapa 1-vuotislahjaksi - ja laitesukelluskurssillehan voi ilmoittautua jo kaksivuotiaana, eikös häh?

killkill kirjoitti: Itselläkin oli aikeissa hommata juniorille vähintään snorklailuvälineet vaikkapa 1-vuotislahjaksi - ja laitesukelluskurssillehan voi ilmoittautua jo kaksivuotiaana, eikös häh?

Mitäs emäntä tästä mahtais tuumata.

Rouva Pupu kirjoitti:

killkill kirjoitti: Itselläkin oli aikeissa hommata juniorille vähintään snorklailuvälineet vaikkapa 1-vuotislahjaksi - ja laitesukelluskurssillehan voi ilmoittautua jo kaksivuotiaana, eikös häh?

Mitäs emäntä tästä mahtais tuumata.

"Ehdottomasti" kannattaa mennä salaa.

Rouva Pupu kirjoitti:Mitäs emäntä tästä mahtais tuumata.

Olis warmaan helvetin iloinen, että saisi itselleen yhden rauhallisen iltapäivän

Ihmettelen välillä varoitteluja ja tarinoita siitä kuinka hyvät yöunet voi unohtaa sen jälkeen kun vaavi on syntynyt.

Ihan maalaisjärjellä ajateltuna: jos perhe asuu muualla kuin yksiössä, onko liikaa vaadittu että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa jotta aina vuoroöin toinen osapuoli saa nukuttua koko yön läpeensä toisen ollessa vaavivahdissa? Nukkuva osapuoli voi tarvittaessa tunkea korvatulpat korviinsa jottei toisesta huoneesta kuuluva öinen kitinä varmasti herätä kesken kauneusunien. Imettävää äitiäkään ei ole tarpeen herättää kun isukkiliini käyttää vastikkeita omalla passivuorollaan.

Ei sitä nyt vittu armeijassakaan kaikki sissiteltassa yöpyvät olleet samanaikaisesti kipinävahdissa tai ulkona vartiossa, vaan yksi kerrallaan. Muut nukkuvat. Jotenkin kuvittelisi että edes vuoroöin saadut täydelliset yöunet ovat paljon parempi juttu kuin että molemmilla on katkonainen yöuni joka yö.

Googlebot kirjoitti:onko liikaa vaadittu että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa jotta aina vuoroöin toinen osapuoli saa nukuttua koko yön läpeensä toisen ollessa vaavivahdissa?

Hieno suunnitelma. Paitsi että ajatuksena ihan perseestä. Sen lisäksi että vauva veisi yöunet, veisi myös parisuhteen parhaan puolen - sen että on sellainen ihminen jonka vierestä haluaa herätä joka aamu. Oikeastaanhan voisi lopettaa saman tien koko parisuhteen siksi aikaa kun vauva on pieni. Ehtis paremmin harrastamaankin kun vuorottelis vaan isinä ja äitinä!

Tix kirjoitti:Oikeastaanhan voisi lopettaa saman tien koko parisuhteen siksi aikaa kun vauva on pieni.

Aika monessa perheessä juuri noin käy.

ninnithequeen kirjoitti:

Tix kirjoitti:Oikeastaanhan voisi lopettaa saman tien koko parisuhteen siksi aikaa kun vauva on pieni.

Aika monessa perheessä juuri noin käy.

Niin. Ja siksi niin moni eroaa melko pian lapsen saamisen jälkeen.

Tix kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:

Tix kirjoitti:Oikeastaanhan voisi lopettaa saman tien koko parisuhteen siksi aikaa kun vauva on pieni.

Aika monessa perheessä juuri noin käy.

Niin. Ja siksi niin moni eroaa melko pian lapsen saamisen jälkeen.

Eihän

Tix kirjoitti:

Googlebot kirjoitti:onko liikaa vaadittu että vanhemmat nukkuvat eri huoneissa jotta aina vuoroöin toinen osapuoli saa nukuttua koko yön läpeensä toisen ollessa vaavivahdissa?

Hieno suunnitelma. Paitsi että ajatuksena ihan perseestä. Sen lisäksi että vauva veisi yöunet, veisi myös parisuhteen parhaan puolen - sen että on sellainen ihminen jonka vierestä haluaa herätä joka aamu. Oikeastaanhan voisi lopettaa saman tien koko parisuhteen siksi aikaa kun vauva on pieni. Ehtis paremmin harrastamaankin kun vuorottelis vaan isinä ja äitinä!

Okei, eli valitsisit molempien yöunien menetyksen vain sen takia jotta voisit "herätä toisen vierestä", etkä viereisestä huoneesta? Jokainen taaplaa tavallaan, voi sitä parisuhteen onni tosiaankin olla joillakin pienestä kiinni. Jotenkin kuvittelisin että molempien jatkuva yöunen puute olisi paljon suurempi este parisuhteen onnelle kuin se että uni saadaan vierekkäissä huoneissa. Jos se siitä on kiinni joillakin, toki voi yrittää nukkua samassakin huoneessa, mutta korvatulpilla. Ai niin mutta sekin voi olla joillekin parisuhteen onnen este kun ei kuule yöllä toisen hengitystä vierellään, eikö niin?

Kysehän siis oli pelkästään nukkumisesta. Seksiä ja vierekkäin pusuttelua voi tietenkin edelleen harrastaa samassa huoneessa valveillaoloaikana.

Ei tainnut Tix nyt ajatella ihan loppuun asti, kunhan halusi taas näön vuoksi louskuttaa leukojaan.