Kitinä

Impi kirjoitti:Tai sitä, kun meidän piti opetella ulkoa suomen joet pohjoisesta etelään..)

Pohjanmaan jokia meillä lähinnä kerrattiin, enkä muista edes opinko ne etukäteen iskältä, joka ne myös yhä muisti vai sitten koulussa vasta.

Oulu-, Siika-, Pyhä-, Kala-, Lesti-, Perho-, Ähtävä-, Lapua- ja Kyröjoki

Jos kaikki muut joet pitäisi myös opetella ni johan on homma.

Mutta mä jossain määrin tykkäsin tyhmästä nippelitiedosta ja opettajistakin suurin osa on ollut ihan kelvollista.

Pari poikkeusta yläasteajoilta:
Liikunnanopettaja Immu, joka ei säälinyt oppilaitaan ollenkaan. Oli lähes eläkeiässä opettaessaan minua ja pari vuosikymmentä aiemmin oli laittanut toiset oppilaat runnomaan tätini selän, kun ei voinut uskoa, ettei se taivu niinkuin kaikilla muilla. Täti pari viikkoa sitten poti kotona selkäänsä. Itsekin selkäni runnoin tuon tunneilla ihan älyttömän voimisteluhevosen selästä valumalla suoraan kuperkeikkaan-tehtävän ansiosta. Mä en tajua miten sillä pudotuksella murrosikäinen kasvavien raajojensa takia kömpelö voi siitä ehjänä suoriutua muuta kuin vahingossa.
Historiantunnilla opettaja kysyi kenen sanoma on "voittoon tarvitaan verta, hikeä ja kyyneleitä". Churchillin sijaan kaverini veikkasi Immua.

Kaupallisia aineita opetti yläasteella tapaus, jota sanottiin Krapulaksi. Vanha pahannäköinen nainen. Jos jotakin asiaa et ymmärtänyt, tuo selitti saman asian täsmälleen samalla tavalla, mutta kaksi kertaa kiukkuisemmin. Esitti myös ihmeellisiä kiukkuisia uhkailuja ihan nurkan takaa hyville oppilaille. Jos et tee tätä, saat nelosen. Ja toinen olisi tehnyt kyllä auliisti ihan ilman uhkailujakin. Koekin oli pätkä tekstiä kirjasta, josta oli vain otettu muutama sana pois ja ne piti laittaa takaisin. Mitä opin? Debetin ja kreditin eron, joskin vasta kun isäni sen minulle kotona selitti ystävällisesti ja perustellen ja havainnollistaen.

Ruotsinopettaja taas oli pieni ja pippurinen, monia oppilaitaan lyhempi. Tunnilla piti joillain kerroilla istua selkä suorassa ja irvistelemättä, kun metriksellä oli paha päivä. Äkäinen eukko eikä kukaan luokasta meinannut uskoa, kun luokanvalvojamme kertoi metriksen opettajanhuoneessa kehuneen luokkaamme. Se oli aina niin hapan meen edessä.

Mutta nämäkään eivät mitään älyttömän pahoja esimerkkejä ole. Eikä mulla koskaan ilmennyt sitä sieni-ilmiötä, että olisin halunnut imeä kaiken tiedon itseeni. Jos joskus pääsi jossain asiassa helpommalla, se oli vain kiva juttu. Joskin seiskalla pelkäsin liikuntatunteja niin, että niinä päivinä kun sitä oli, aamulla bussissa voin lähes pahoin koulumatkan ja olisin halunnut kotiin, mutten tietenkään voinut lähteä.

Paljon oli silti hyviäkin opettajia. Yläasteen matikanopettajaa ihailin kyllä, vanha nainen. Ei hermostunut, jos pojat välillä kaipasivat huomiota vaan kuunteli juttujaan hetken ja sanoi sitten, että palataanpas asiaan. Ja kaikki mukisematta jatkoivat laskemista. Hyväntuulinen, mukava ja silti hyvä auktoriteetti. Paljon olen miettinyt sitä, miten hän saattoi murkut sillä tapaa hallita.

Ja historianopettaja seiskalla antamansa lupauksen mukaan keitti luokallemme ysin vikalla historiantunnilla parin pojan muistutuksen jälkeen kahvit.

Fysiikanopettaja oli omalaatuisine asianesittämistapoineen myös tarkkaan kuunneltu. Kappaleiden välistä vetovoimaa havainnollisti kuvailemalla sitä, miten yhden pojan naama koko ajan veti hänen nyrkkiään puoleensa. Vaikka tiesi, ettei tuo ope kenellekään mitään tekisi, niin se sai silti porukan aina varuilleen ja odottamaan seuraavaa koukkua. Eräänä kertana luokan edessä oli liinalla peitetty neliönmuotoinen esine ja tuo pyysi jotakuta vapaaehtoista tulemaan istumaan sen päälle. Kukaan ei todellakaan uskaltanut, koskei tuon konnankoukuista tiennyt. Lopulta se sitten paljasti liinan alta laudan, jonka läpi oli tiuhaan naulattu pitkiä nauloja. Ihan harmitti, että tätä opettajaa saimme kuunnella vain seiskalla. Osasi todellakin herättää oppilaidensa mielenkiinnon aina päivän asioita kohtaan.

Ala-asteen aikana pääsin olemaan pääasiassa kahden opettajan opetuksessa. Pienenpieni koulu nääs. Ja onneksi oli oikein hyvät opettajat.

On mielenkiintoista, joskin ikävääkin kuulla muiden ihmeellisistä opettajakokemuksista, mutta olisi kiva kuulla myös niistä opettajista, jotka saivat oppilaansa (muutkin kuin hikarit) kiinnostumaan aineestaan. Ja miten ne sen tekivät? Kertokaa!

Gina kirjoitti: Jostain syystä se työ vetää paljon hulluja puoleensa tai työ tekee hulluksi, mene ja tiedä.

Tai ammattiryhmä on silmän alla paremmin kuin useimmat, sillä jokaisella on kokemus peruskoulusta. Kuinka monta sairasta kusipäätä mahtuu insinööreihin? Tai designereihin? Siellähän ovat turvassa kopeissaan.

Pitäisikö käsittää niin, että opettajilta tulee vaatia enemmän jo lähtiessä. Siinä tapauksessa palkkaa lisää nopeasti ja työoloja miellyttävämmiksi jotta valioaines saadaan hakeutumaan paikalle. Ja mikä on sitä valioainesta? Vain kaikkein älykkäimmät, jotka tirskahtelevat tietoa liikkuessaan, vaiko humaaneimmat, jotka ymmärtävät lapsen erikoislaatuisuuden ja tarpeet, vaiko tasapainoisimmat, jotka eivät koskaan käytöksellään hämmennä tai pelota ketään? Näiden ominaisuuksien yhdistelmiä väestössä ei liiku edes yhden ala-asteen tarpeisiin. Ei ainakaan siinä ikäluokassa joka opettajankoulutukseen suurimmaksi osaksi hakeutuu.

Nuoruus on myöskin ehdoton. Opetussuunnitelman toteuttamista tuskin ymmärretään, sillä asioita katsotaan vain oman ainutlaatuisuuden kautta, ei resurssien, tai sen, että naapurioppilaan oikeudet ovat vähintään yhtä suuret. Voisi kuvitella opettajankoulutuksen muuttuneen ja vastanneen nykypäivän haasteisiin, kansakoulumaisella auktoriteettipelolla ei enää pitkälle pötkitä.

Mida kirjoitti:
On mielenkiintoista, joskin ikävääkin kuulla muiden ihmeellisistä opettajakokemuksista, mutta olisi kiva kuulla myös niistä opettajista, jotka saivat oppilaansa (muutkin kuin hikarit) kiinnostumaan aineestaan. Ja miten ne sen tekivät? Kertokaa!

Yläasteen uskonnon opettajasta olen monta kertaa jälkeenpäin miettinyt, että hän taisi antaa meille keskimääräistä paremmat eväät kasvaa suvaitsevaisiksi ihmisiksi. Joskus kun kuulee tarinoita kiihkomielisistä pastori-ussanmaikoista, niin tämä täti ei ollut sellainen, eikä toisaalta myöskään nuoria kosiskeleva "jesse tulee ja diggaa sustakin, ei vedetääx tähän yx gospel-setti" -pelle, joita ripari-ikäisenä inhosin. Ko. uskonnonopettajalla oli slogan: ERILAISUUDEN HYVÄKSYMINEN ON IHMISYYDEN MITTA. Se kirjoitettiin seiskaluokalla ekalla tunnilla huolellisesti vihkoon. Kun tunneilla puhuttiin uskosta ja uskonnoista, ope kertoi aidosti ja suoraan mutta maltillisesti, mihin itse uskoo ja miten asiat näkee, mutta kuunteli myös oppilaiden (omistaan poikkeaviakin) ajatuksia arvostavasti ja tuomitsematta. Hieno ihminen.

Aito_Johanna kirjoitti:"jesse tulee ja diggaa sustakin, ei vedetääx tähän yx gospel-setti" -pelle, joita ripari-ikäisenä inhosin.

Tekee mieli huutaa ja itkeä joka kerran, kun uskonnonopettajat rinnastetaan fanaattisiin uskoviin tai kirkon työntekijöihin. Uskonnonopettaja on OPETTAJA, jonka aiheena on uskonto historiallisena ja kulttuurillisena ilmiönä.

(huonoa kieltä mutten jaksa nyt moiseen panostaa;)

Kyllä minusta on vissi ero vanhempien ja nuorempien opettajien välillä. Nuoremmissa on hyvin vähän näitä avoimesti sadistisia tapauksia, tai ainakin omien havaintojeni mukaan keski-ikäiset ja sitä nuoremmat ovat jotenkin "lähempänä" oppilaita kuin vanhat mammutit, joista löytyy myös ihania ja ymmärtäväisiä mammoja ja pappoja mutta noin rankasti yleistäen.

Taatusti on OKL:n (siis joka ala-asteen opettajia kouluttaa)meininki muuttunut parissa kymmenessä vuodessa ja muuttuu koko ajan. Enemmän otetaan huomioon oppilaiden heterogeenisyyttä ja sitä että sosiaaliset taustat voivat olla lähes minkälaiset tahansa, oli sitten ns. hyvästä perheestä tai ei. Muutenkin ymmärretään nykyään paremmin että koulu todellakin joutuu paikkaamaan kodeissa tehtyjä "kasvatusmokia", haluttiin sitä tai ei. Tarkoituksena siis sanoa että itseasiallisen opettamisen lisäksi ope voi joutua toimimaan lapsen lähes ainoana toimivana(lapsi-aikuinen -asetelma kohdallaan) aikuissuhteena. Rankkaa.

On kuitenkin totta että mitä kummimmista syistä toisinaan aivan kamalat tapaukset saavat jäädä virkoihinsa koska ovat esim. kunnanjohtajan sukulaisia tms. Kuulemani mukaan erityisesti pienillä paikkakunnilla tämä on ongelma, siellä suhteet luonnollisesti vaikuttavat valintoihin enemmän kuin isoissa kaupungeissa.

Ja kyllä, lisäresursseille on aivan valtava tarve! Tukiopetuksen saaminen on kuin lottovoitto, suurin osa sitä tarvitsevista jää ulkopuolelle koska ei ole aikaa, rahaa ja opettajaa. Erityisopettajia lisää. Koulunkäyntiavustajia aivan helkkaristi lisää, moni ns. häiriökäyttäytyjä tai lapsi jolla on oppimisvaikeuksia pystyy selviytymään perusopetuksessa jos saisi hieman apua.

Lapsissa on aivan käsittämättömiä mahdollisuuksia, jokaisessa on niin paljon hyvää tahtoa ja ystävällisyyttä. Joidenkin kohdalla nämä on kuitenkin alistettu ja haudattu eikä lapsi osaa ilmaista pahaa oloaan muuten kuin olemalla ilkeä. Ja silloinkaan syy ei ole lapsen. Opettajilla on todella suuri mahdollisuus vaikuttaa lapseen, hyvässä ja pahassa.

Lapset

Impi kirjoitti: Tekee mieli huutaa ja itkeä joka kerran, kun uskonnonopettajat rinnastetaan fanaattisiin uskoviin tai kirkon työntekijöihin. Uskonnonopettaja on OPETTAJA, jonka aiheena on uskonto historiallisena ja kulttuurillisena ilmiönä.

Ajaa,noin ei ainkaan meillä ollut.Yla ja ala-asteella uskonno-opettajt ovat olleet enemän tai vähemmän kiihkouskovaisia.MInä lensin ties kuinka monta kertaa ulos ala-asteella tunnilta kun kyseenalaistin raamatun sanomisia.

Yläasteella uskonnonopettaja sai helposti numeron: otit tunilla kantaa kuinka hieno juttu kristinusko on,juttelit muuten vaan aiheesta uskonto.,solvasit nätisti juutalaisia tai muslimeja,kun orvo ei tykänyt vääräuskoisista.Ai niin,jos ei muuta keksinyt niin aina kokeessa kääntöpuolelle saattoi taiteilla rekonstruktion viime viikonlopun onnistuneeta kalaretkestä.Orvo tykkäsi koska hän oli kans kalamies,ja jumala ja kalastus on ainoat oikeasti tärkeät asiat.

Surkea paskiainen toivottavasti kuoli kivuaasti.


Ai niin,sitten oli ruotsinopettaja 7-9 luokat,jonka mielestä ois heti nyt pitänyt jotain osaa vaikka sen opiskelu aloitettiiinkin vasta 7 luokalla.Sama nainen jako luokan huonoihin ja hyvin oppilaisiin.Noin yli puolet kysymyksistä esitettiin huonoille oppilaille jotka eivät tienneet vastausta,siitä seurasi voivottelua ja päivittelyä kuin tyhmiä ja yksinkertaisia jotkut ovat.Sitten ku kysyit neuvoa niin vastaus oli " etkö osaa kirjasta lukea"

Ei varmaan oile suuri ylläri että ADHD ihminen ei kauaa jaksanut yrittää tuossa ilmapiirissä ja sitten ruotsi muuttui aivan täysin vastenmieliseksi toiminnaksi,jonka opiskeluun en saa vielä tänpäiväkään keksittyä motivaatiota.Tuo kääkkä oli opettanut äitiäni 30 vuotta aiemmn ja edelleen jatkaa ruotsinkielen mainen pilaamista lappilaisten nuorten keskuudessa.

Hauska nainen viel siinä mielessä ett haistatteli äidilleni ja kyseenalaisti hänen älykkyytensä kun äiteeni huomautti todela karkeista kirjotusvirhestä kokeessa jonka oli meille tehny.Virheet olivat sitäluokkkaa että se vaikeutti tehtävien tekoa mutta nainen kuittasi kaiken tämän; kai se nyt pitää vähän epäselvää tekstiä osata lukea?Ps: Äiteeni on asunut valtaosan ajastaan ruotsissa ja puhuu kieltä vittä vaille täydellsesi,suomenruotsia ja riikinruotsia.

Mutt ol miulkin hyviä opettajia,joilta sain paljon.

Mylwin kirjoitti: Mutta niin, paljon on puhuttu myös yliopistojen professorien didaktisista taidoista (tai niiden olemattomuudesta). Mie en tiedä, mitä OKL opettaa mutta pitäisikö siihen suuntaan kurkkia?

Tarkoitatko erityisesti OKL:n proffia vai ihan yleensä? Itse olen muutaman kerran täysin pöyristyneenä istunut eräänkin arvoisan kasvatustieteen tohtorin luennolla ja hokenut mielessäni: "Keskity asiaan, älä siihen miten se tuodaan esille". Enimmäkseen minusta on kuitenkin aika symppistä että proffien luonne tulee esille opetuksessa, ovathan he opiskelijoiden jatkuvan arvostelun alla ja ujo pikkumies on aina ujo pikkumies.

Tietenkin jos puhe ei ole selkeää vaan käsittämätöntä muminaa alkaa olla kyse opetuksen hankaloittamisesta ja se alkaa olla jo todellinen ongelma

Tai jos opetus etenee aivan käsittämättömässä järjestyksessä. Tai jos opettaja unohtuu jaarittelemaan omista aiheeseen liittyvistä tahi liittymättömistä kokemuksistaan liian pitkäksi aikaa...

(Nyt iski kamala ikävä kouluun! Hermolepoa kotiäiteilyyn verrattuna)

Nowaysis kirjoitti:

Mylwin kirjoitti: Mutta niin, paljon on puhuttu myös yliopistojen professorien didaktisista taidoista (tai niiden olemattomuudesta). Mie en tiedä, mitä OKL opettaa mutta pitäisikö siihen suuntaan kurkkia?

Tarkoitatko erityisesti OKL:n proffia vai ihan yleensä?

Ihan yleensä. Kai konstruktivismi nyt on siviiliopettajienopetuslaitoksissakin vallitseva trendi?
Puhuvia päitä melkein 90% kaikista professoreista joihin törmäsin yliopistossa.

Mylwin kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Siis vittu !!!!! mitä urpoja sitä päästetäänkään ohjaamaan lastemme kehitystä.

Sälyttäisin tuon vastuun kyllä ehkä mielummin vanhempien harteille. Koululaitoksen tehtävänä on miusta lähinnä kehittää tietoja ja taitoja, ei henkistä kehitystä.

Opetuksen laatu ja opettajan suhtautuminen vaikuttavat lasten henkiseen kehitykseen, ainakin ala-asteella, haluttiin sitä tai ei. Lapset viettävät koulussa viitenä päivänä viikossa useita tunteja. Siitä muodostuu väkisinkin oma sosiaalinen kontekstinsa, jossa vanhemmilla on vain statistin rooli. Luokassa valta on opettajalla. Jos opettaja on epäoikeudenmukainen, tai jos häneltä puuttuu auktoriteettia eli osa vallasta siirtyy häiriköiville oppilaille, vanhemmilla ei ole mahdollisuutta nollata sen kielteisiä vaikutuksia lapsiin muuten kuin laittamalla lapsi toiseen kouluun tai eri luokalle (mikä sekään ei ole lapsen kehityksen kannalta ongelmatonta).

Tietysti ensisijainen kasvatusvastuu pitää ehdottomasti olla vanhemmilla, siitä olen samaa mieltä.

Aito_Johanna kirjoitti:Kymmenen vuotta sitten seulat olivat jo tiukat. Joskus ammoisina aikoina opettajaksi on tietääkseni päässyt helpolla, joten riippuu siitä, minkä ikäinen se turjake oli...

Joo, ehkä tosiaan suurimmat ongelmat onkin jo hoidettu pois päiväjärjestyksestä tuon uudistuksen myötä. Toivotaan.

Mylwin kirjoitti: Ihan yleensä. Kai konstruktivismi nyt on siviiliopettajienopetuslaitoksissakin vallitseva trendi?
Puhuvia päitä melkein 90% kaikista professoreista joihin törmäsin yliopistossa.

Kyl kyl, mutta kasvatustieteiden sisäisenä ongelmana pidetäänkin juuri sitä, etteivät teoria ja käytäntö valitettavan usein kohtaa.

Nowaysis kirjoitti:

Mylwin kirjoitti: Ihan yleensä. Kai konstruktivismi nyt on siviiliopettajienopetuslaitoksissakin vallitseva trendi?
Puhuvia päitä melkein 90% kaikista professoreista joihin törmäsin yliopistossa.

Kyl kyl, mutta kasvatustieteiden sisäisenä ongelmana pidetäänkin juuri sitä, etteivät teoria ja käytäntö valitettavan usein kohtaa.

Mutta ihan opetusmetodeissa ..? Massaluennoistakin voi saada vuorovaikutteisia tapahtumia, ja aika helpostikin.
Ei aina tarvitse käyttää perinteistä "en osaa opettaa, joten tehkää ryhmätöitä" tai "oikoluen tässä näitä kalvoja kun en osaa tehdä näyttöesityksiä, muista havainnollistamisvälineistä puhumattakaan" - metodeja.

Mylwin kirjoitti: Mutta ihan opetusmetodeissa ..? Massaluennoistakin voi saada vuorovaikutteisia tapahtumia, ja aika helpostikin.
Ei aina tarvitse käyttää perinteistä "en osaa opettaa, joten tehkää ryhmätöitä" tai "oikoluen tässä näitä kalvoja kun en osaa tehdä näyttöesityksiä, muista havainnollistamisvälineistä puhumattakaan" - metodeja.

No, itse olen kokenut suurimman osan käymistäni luennoista varsin mielenkiintoisiksi. Ehkä k-tieteilijät ei sittenkään ole ihan huonoimmasta päästä mitä opetukseen tulee? Pahoittelen ikäviä kokemuksiasiasi.

On ollut hyviä ja huonoja opettajia. Kaikenlaisia persoonia. Kyl, niiden kanssa ihan mukavasti toimeen tuli, vaikka moni oli heistä myös epäpätevä virkaansa koulutuksen puolesta.

Nowaysis kirjoitti:No, itse olen kokenut suurimman osan käymistäni luennoista varsin mielenkiintoisiksi. Ehkä k-tieteilijät ei sittenkään ole ihan huonoimmasta päästä mitä opetukseen tulee? Pahoittelen ikäviä kokemuksiasiasi.

Kokemuksia on lähinnä kansantaloustieteistä ja tietojenkäsittelytieteistä.
Kamalimmat (yllättäen) humanististen puolelta mediakulttuurista. Uhh.
Mitä iloa on mennä luennolle kuuntelemaan sama asia, jonka voit lukea kirjasta? Mitä hyötyä se palvelee?
Enkä puhu nyt opetettavasta asiasta vaan siitä, miten se tuodaan esiin. Asiahan voi olla kovin mielenkiintoinen, mutta opetustapahtuma puuduttavan tylsä.

Mylwin kirjoitti: Enkä puhu nyt opetettavasta asiasta vaan siitä, miten se tuodaan esiin. Asiahan voi olla kovin mielenkiintoinen, mutta opetustapahtuma puuduttavan tylsä.

En nyt tarkkaan muista kuinka paljon didaktisia opintoja aineopettajuus(puhumattakaan yo:n viroista, joihin otetaan vaikkapa antisosiaalisia tutkijoita trademark) vaatii, ei se kovin paljoa taida olla. Minusta tässä onkin suuri ero, siis muualla kuin okl:ssa on pääpaino opetettavassa asiassa, ei opettamisen opettamisessa. Jos joku on kovin pätevä tietyllä alalla, oletetaan hänen ilmeisesti pystyvän siirtämään tiedon muiden ihmisten päihin vaikka näin ei välttämättä olisikaan.

Onkos LIIKUNNANOPETTAJAT muuttuneet minun koulupäivistäni?
Meillä jumppamaikka oli se joka pisti pojat pelaamaan ja meni itse koppiin lukemaan Jallua. Siinä oli liikuntatieteellinen koulutus huippukäytössä ja varmasti palkkansa arvoista työtä tekivät!

Itse en muista saaneeni mitään liikunnanopetusta, en edes pelien säännöistä. Vittuilua kyllä.

Gattaca kirjoitti:Onkos LIIKUNNANOPETTAJAT muuttuneet minun koulupäivistäni?

90luvulla se äijä seisoi siinä sählykentän laidalla. Aika usein väännettiin sähellysmatsi, kun ei oikein muutakaan jaksettu.

Nowaysis kirjoitti:Jos joku on kovin pätevä tietyllä alalla, oletetaan hänen ilmeisesti pystyvän siirtämään tiedon muiden ihmisten päihin vaikka näin ei välttämättä olisikaan.

Eli kognitivismin riemujuhlaa .. hieman jälkijättöistä miusta, ottaen huomioon että kyseessä on kuitenkin korkein (?) opettamista opettava elin suomessa.
Jos niinkin takapajuinen laitos kuin PV on ymmärtänyt muuttaa opetus- ja koulutuskäytäntöjä niin miten ei OKL tai muut siviiliyliopistot?

Gattaca kirjoitti:Onkos LIIKUNNANOPETTAJAT muuttuneet minun koulupäivistäni?
Meillä jumppamaikka oli se joka pisti pojat pelaamaan ja meni itse koppiin lukemaan Jallua. Siinä oli liikuntatieteellinen koulutus huippukäytössä ja varmasti palkkansa arvoista työtä tekivät!

Itse en muista saaneeni mitään liikunnanopetusta, en edes pelien säännöistä. Vittuilua kyllä.

Meillä liikunnanopetus oli aivan ala-arvoista, lihavat lapset laitettiin heittelemään palloa ja jalista ja lätkää harrastavat laitettiin jatkuvasti kentälle treenaamaan, että tulisivat vielä paremmiksi.
Survival of the fittest-elitistipaskaa koko opetus.

Ylä-asteella oli ihan hienoja matseja liikunta tunneilla. Nyrkit oli pystyssä pelin jälkeen. Lähinnä pelasin ihan "kohtuu" hyvin ja seurasin jälki puintia kauempaa. Lukiossa taso oli aivan käsittämättömän huono. Puolet porukasta ei osannut käyttää mailaa...

Ja joku lihavampi ihminen oli saanut vapautuksen tunneilta ja käveli yksikseen ties misä...

Ensimmäisenä koulupäivänä meillä ei ollut opettajaa ollenkaan. Ihka ensimmäinen opettajani(pesti kesti n. kolme kuukautta) koki jonkinasteisen hermoromahduksen ja ryhtyi naispapiksi. Seuraava opettaja olikin sitten mukava ja pätevä täti, joka jaksoi kunnialla loppuun asti.. kunnes opettaja vaihtui taas kolmannelle luokalle mentäessä. Tämä opettaja jäikin sitten eläkkeelle parin kuukauden jälkeen ja häntä seurasi alkoholisoitunut setä, joka ratkesi ryypylle parissa vuodessa.. ja sitä sitten seurasikin jatkuvien sijaisten kierre..

Lämmöllä muistelen sitä sijaisopettajasetää, joka kertoili meille vaimonsa hedelmällisyyshoidoista/pornosta ja syytti minua huijaamisesta tietokisassa(palkintona yksi Dumle ja pala purkkaa), kun vastasin vahingossa kahteen kysymykseen samalla tavalla.

Lisää kivoja muistoja.. Lähdimme liikuntatunnilla kiertämään kaverin kassa lenkkiä 5 minuuttia liian aikaisin. Liikunnanopettajan mukaan tarkoituksenamme oli uhmata häntä, tästä seurauksena jälki-istuntoa. Reissuvihkoon sain merkinnän, kun näin fiksummaksi jättää hernekeiton ottamatta kuin heittää sitä roskiin. Piti kuulemma kotona puhua ruokailutavoista.

Yläasteella opettajat olivat pääosin asiansa osaavia ja jotkut jopa opiskeluun innostavia.

slam kirjoitti:Ja joku lihavampi ihminen oli saanut vapautuksen tunneilta ja käveli yksikseen ties misä...

Minä taas olin se laihin ja huonomotorisin ihminen ja lukiossa sain vapautuksen juosta liikuntatunneilla ties missä. Sen tuloksena voitin kolmen rinnakkaisluokan poikien kahden kilsan juoksuskaban. Ja se ei ollut liikunnanOHJAUKSEN ansiota.

Gattaca kirjoitti:

slam kirjoitti:Ja joku lihavampi ihminen oli saanut vapautuksen tunneilta ja käveli yksikseen ties misä...

Minä taas olin se laihin ja huonomotorisin ihminen ja lukiossa sain vapautuksen juosta liikuntatunneilla ties missä. Sen tuloksena voitin kolmen rinnakkaisluokan poikien kahden kilsan juoksuskaban. Ja se ei ollut liikunnanOHJAUKSEN ansiota.

heh,heh... Yksi kaverini oli hyvä pelaamaan. Parempi, kun mie... Hän oli vihaväleissä liikunnan opettajan kanssa. Eipä sen tähden päässyt pelaamaan minnekkään koulujen välisiin systeemeihin.

Ihmisen pitäisi pystyä jotenkin unohtamaan tunteensa siinä työssä. Ei tietenkään täysin tunteettomaksi pidä ryhtyä, mutta henkilökohtaisuuksiin ei parane mennä. Jonkinlainen etäisyys kuitenkin...

Gattaca kirjoitti:Minä taas olin se laihin ja huonomotorisin ihminen

Mie taas lihavin ja huonomotorisin. Pärjäsin sählymaalissa kun peitin hyvin (liikunnanopettajan mukaan) ja koripallossa kun olin pitkä.
Miut laitettiin korin alle aina seisomaan ja sitten laittelin palloja sisään - kentällä ei kannattanut juosta kun en kuitenkaan jaksa.
Mie en tosin koskaan voittanut mitään, about 9. luokalla rupesin vasta pärjäämään paremmin kun kävin nostelemassa puntteja ja muuta hölmöyttä.
Lukiossa en käynyt ainuttakaan liikunnankurssia, koska kaikki liikkumisen ilo oli jo tuhottu. Vihaan edelleenkin hiihtoa, enkä osaa hiihtää laisinkaan.

Sitä en ymmärrä miksi tytöt ja pojat eivät voi olla samoilla liikuntatunneilla? Oltiin viidenteen luokkaan asti samassa ryhmässä ja kivaa oli, kunnes tytöt pakotettiin jumppaamaan rummun tahdissa.