Mut on kanssa pakotettu koulussa syömään liian isoja annoksia (annoskokoon ei tietenkään saanut itse vaikuttaa). Muistan välintunteja, joiden aikana olen istunut kylmä ruoka edessäni itku silmässä. Erityisesti inhosin jauheesta valmistettua perunamuusia, jonka kerran oksensin lautaselle opettajan pakotettua minut syömään sitä liikaa. Ei sentään pakottanut enää sitä oksennusta syömään (kuten jonkun toisen opettaja melkein oli tehnyt). Oksentamisesta ei kyllä jäänyt tunnistettavaa traumaa. Olin tottunut oksentaja, koska voin autossa helposti pahoin.
Kerran oli kuitenkin sellainen tilanne, että halusin ehdottomasti ehtiä koko välitunniksi ulos, koska siellä rakennettiin yhdessä eräänlaista kaupunkia lumikökkäreistä. Olin ottanut näkkileivän, jota en kuitenkaan ehtinyt syödä ennen välitunnin alkua. Koska tiesin opettajan suuttuvan, jos jätän leivän tarjottimelle, työnsin sen hetken mielijohteesta reppuuni. Joku viekkaampi lapsi olisi varmaan ujuttanut sen vain takaisin koskemattomien leipien sekaan opettajan kääntäessä selkänsä, mutta itse olin silloin vielä ylitunnollinen.
Välitunnin jälkeen silloisista parhaista kavereistani toinen huomasi leivän laukussani. Hän huomautti asiasta, jolloin toinen vannotti häntä olemaan kertomatta opettajalle. Opettajan saapuessa tämä vannottaja sitten iloisesti kanteli asiasta itse. Opettaja tietenkin suuttui ja tivasi selitystä. Kerroin ensimmäisen mieleen tulleen valheen: ajattelin viedä leivän pikkuveljelle, koska äiti ei koskaan osta kotiin näkkileipää ja pikkuveli niin pitää siitä!
![Bwahahahhahaa! :rofl:](./images/smilies/lmao.gif)
Koko luokka räjähti nauramaan ja minua hävetti aivan älyttömästi. Häpesin tätä juttua vielä aikuisiälläkin, mutta nyt olen kertonut sen niin monelle ja niin monesti, että olen päässyt häpeästä eroon.
Tarinan opetukset olivat: 1) ylitunnollisuudesta ei todellisuudessa palkita vaikka opettaja muuta väittäisikin, 2) totuuden kertominen on valehtelua järkevämpää (olisin hävennyt selvästi vähemmän, jos olisin selittänyt asian yksinkertaisesti niin kuin se oli), ja 3) aikuiset eivät aina toimi järkevästi ja oikeudenmukaisesti (tässäkään tapauksessa ei olisi ollut mitään aihetta suuttua: kai minulla sentään olisi pitänyt olla oikeus ottaa yksi näkkileivänpala päivässä vaikka en söisikään sitä ruokatunnin aikana, ja kai sen säästäminen myöhempää käyttöä varten oli parempi kuin leivän hukkaan heittäminen).