NuoriDaavid kirjoitti:Pidän toki mahdollisena, että ansaitset elämäsi aikana vähintään 10 miljoonaa euroa. Minua kuitenkin hämmästyttäisi, jos tuon rahasumman ansaittuasi arvioisit, että se ei olisi ollut mahdollista ilman jokaista elämäsi aikana tekemääsi etelän lomamatkaa.
En varmaan arvioisikaan, koska i) olen menneen elämäni aikana tehnyt myös tarpeettomia etelän lomamatkoja (lapsena vanhempieni kanssa), ja ii) en voi tulevistakaan tarpeellisena pitämistäni matkoista (joita tosin en usko nimenomaan etelään juuri enää tekeväni) aukottoman varmasti tietää, ettei minkään niistä kohdalla olisi ollut yhtäkään toimivaa korvaavaa vaihtoehtoa. Olisin siis vain typerä, jos sanoisin ettei se olisi ollut
mahdollista. Sen sijaan saattaisin sanoa, että muut mahdollisuudet eivät aktiivisesta harkinnastani huolimatta ole olleet minulla tiedossa, joten matka, jolla saavutin: [
tähän kaikki kyseiseen matkaan liittyvät elämääni ja uraani hyödyttäneet asiat] oli ainoa käytettävissäni oleva vaihtoehto siinä tilanteessa, jossa olin.
Jos tarkoitit sitä, että mikään yksittäinen parin viikon jakso elämässä ei voi olla taloudellisen menestymisen kannalta olennainen (ainakaan jos se ei suoraan liity työntekoon), niin oman elämäni kontekstissa olen eri mieltä. Viitsin vain harvoin tehdä mitään, mitä en pidä elämäni sujumisen kannalta oikeasti merkityksellisenä. Vaikka esimerkiksi Kitinä-kirjoitteluni näyttää monille silkalta paskanjauhannalta ja ajan tappamiselta, minulle se on olennainen osa useitakin erilaisia laajempia prosesseja. Turhaudun hyvin nopeasti jos joudun tekemään jotakin, mitä en itse pidä tärkeänä ja vähintään välineellisesti arvokkaana.
Olen tyytyväinen silloin, kun toimin tekojen pitkäkestoisia seurauksia arvioimalla siten, että seuraukset ovat kaikkien osapuolien - siis myös itseni! - kannalta siinä määrin optimaalisia kuin minun sillä hetkellä on mahdollista nähdä. Tämä on eri asia kuin se, että onnistuisi olemaan koskaan toimimatta kenenkään kannalta vähänkään huonosti (mikä siis ei ole mahdollista), ja omasta mielestäni myös aivan eri asia kuin pyhimykseksi julistautuminen.
Pyrin arvioimaan tekojani seuraavassa järjestyksessä:
1)Miten ne vaikuttavat minun ja perheeni hyvinvointiin
2)Miten ne vaikuttavat lähisukulaisten hyvinvointiin
3)Miten ne vaikuttavat ystävieni hyvinvointiin
4)Miten ne vaikuttavat suomalaisten hyvinvointiin
5)Miten ne vaikuttavat maailman ihmisten hyvinvointiin
Korkeammalla prioriteetilla oleva etu menee pienemmän prioriteetin edun ohi. Joskus edut ovat keskenään ristiridassa.
Millä aikavälillä hyvinvoinnin tulee ilmetä, että lasket sen vaikutukseksi? Entä miten arvioit, mikä ylipäätään on hyvinvointia? Mittaatko sitä rahassa, maasturien määrässä ja lomamatkojen pituudessa vai jotenkin muuten, miten?
Minä ja perheeni haluamme ajaa maastureilla, vaikka se kaikkien maailman ihmisten hyvinvoinnin kannalta saattaa olla haitallista.
Haluatte siis ajaa maastureilla, vaikka se saattaa olla teille haitallista, olettehan osa joukosta
kaikki maailman ihmiset. Miten tämä sopii yhteen mainitsemasi ykkösprioriteetin kanssa? Entä toimitko saman periaatteen mukaan vaikkapa kolmevuotiaan lapsen kanssa, joka haluaa syödä joka päivä karkkia vaikka se saattaakin olla hänelle haitaksi pitkällä aikavälillä? Jos et suosittele (tai anna) lapsen toimia niin, miksi arvelet olevan fiksua että itse toimit niin?
En kuulu kirkkoon, vaikka isäni niin haluaisi.
Eikö sinun hyvinvointiisi vaikuta isäsi harmi kirkkoon kuulumattomuudestasi? En tarkoita, että sen takia sinun pitäisi kuulua kirkkoon, vaan yritän selventää miksi mallisi ei toimi niin yksinkertaisesti kuin implisiittisesti väitit. Kaikki mallin kohdat vaikuttavat toisiinsa ja niitä on myös usein vaikea erottaa toisistaan.
EveryWoman kirjoitti:Pyhimykseksi julistautuminen ärsyttää minua.
...
Saattaa olla, että siirrän sinut lokeroon "hihhulit" ja ongelma ratkeaa sitä kautta. edit: hymiön lisäys

Kaksi kysymystä:
1. Etkö muka jo valmiiksi pidä minua hihhulina?
2. Eivätkö hihhulit sitten ärsytä sinua?