Kitinä

Zeb kirjoitti:

Chap kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Oikeastaan kaikki muu on huonommin kuin koskaan, mutta siitä tuskin kannattaa avautua tässä.

No siitähän nimenomaan pitää avautua täällä! Tai vaihtoehtoisesti laita privaa, luemme sen aasin kanssa =).

En mä ole sentään ihan niin pöljä kuin miltä vaikutan

No itsehän sanoit joskus masalle, että kertoo nyt vaan niin päästään pureutumaan asian ytimeen, jos vaikka saataisiin jotain ratkaisuja ...
Että kerro vaan. Ei se niin suurta sossupokea ole, jos muutamalle yv:tä laitat (champ & allek. insenjöörejä, ND kollega, Tix "Legal" jne. ).
Siis tuossahan on käytännön ratkaisut, ammatti & etiikka kymysykset ja laillisuusaspekti. (ei sillä et olisit jotain laitonta tehnyt, en sitä tarkoita)

PerttiMakimaa kirjoitti: Tähän kai tämä yhteiskunnan kehitys perustuu ihmisillä, että mikään ei riitä. Typerä ihmisluonne. Tai toisaalta jos tämä riittäisi jäisi vaan pelko tältä tasolta alaspäin putoamisesta.

Elämä on yhtä vuoristorataa ... mutta missä on jarrumies?

Noh, minulla menee selvästi paskemmin kuin muutamia vuosia sitten, hieman paskemmin kun vuosi sitten ja yhtä paskasti kuin viime aikoina yleensä. Mitäpä tuosta..yksityiskohtia en jaksa kertoa.

Kyllä, mutta elämäni on myös haasteellisempaa kuin koskaan aiemmin.

1. Parisuhde miehen kanssa, joka vaikuttaisi minulle hämmentävän oikealta (jollaista en oikeastaan uskonut voivan löytyä); kääntöpuolena se että suhde vaatii työtä pysyäkseen myönteisellä kasvukäyrällä.

2. Vuosien opiskelu on ilmeisesti kannattanut, kun itseni lisäksi joku muukin pitää aikaansaannoksiani arvokkaina; kääntöpuolena se, että erilaisten mahdollisuuksien avautuminen ei merkitse vielä minkäänlaista turvattua tulevaisuutta vaan vasta eräänlaisen uhkapelin alkua. Pelissä voi myös hävitä, ja ilman panostuksia ei ainakaan voita. Panostaminen taas vaatii työtä, rohkeutta ja riskinottoa. Toinen kääntöpuoli onnistumisessa on median ja ympärillä olevien ihmisten kiinnostus minua ja tekemisiäni kohtaan, joka häiritsee varsinaista toimintaani välillä paljonkin.

3. Minulla on enemmän ihania ihmisiä ystävinä kuin yhteydenpitotiheydelläni ansaitsisin; toisaalta on kurjaa kun joillakin heistä on elämässään surua ja ongelmia, ja yhdestä minun on hyvin vaikea sanoa kun en oikeastaan tunne häntä (tästä huolimatta pidän häntä ystävänäni).

4. Joskus taannoin hyvinkin viileät suhteet vanhempiini ovat lämmenneet tasaista tahtia viimeisten yli kymmenen vuoden ajan; toisaalta ärsyttää se, että tämä tuo minut väistämättä vähän lähemmäksi myös urpoja sukulaisiani, joista suurimman osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä.

5. Olen onnistunut herkistämään itseni ammatillisesti erittäin idearikkaaseen, luovaan ja tuotteliaaseen tilaan, mutta tämä merkitsee myös sitä, että minulla on vaikeuksia normaalin elämän elämisessä kuten syömisessä ja nukkumisessa.

6. Ihana kämppä, jota olen saanut rempata niin paljon kuin sielu sietää ja josta en voi saada häätöä. Kääntöpuolena se, että uin korviani myöten veloissa.

7. Olen tyytyväinen että minulla oli pokkaa lähteä työpaikasta, jossa työolot huononivat jatkuvasti useista muutosyrityksistäni huolimatta, mutta minua harmittaa että muutama ihana työkaverini joutui olosuhteiden pakosta (esim. ikä) jäämään sinne eivätkä he voi hyvin. Lisäksi mainittu peliliike tietenkin johti aiempaa epävakaampaan taloudelliseen tilanteeseen, jossa jokaista yksittäistä palkkasuoritusta edeltää itse työn tekemisen lisäksi myös kyseisen työn etsiminen.

8. Edellisen seurauksena viikonloppuni ovat yksipäiväisen sijaan kaksipäiväisiä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen - ja miekkosella kävi samoin suunnilleen samaan aikaan, työpaikan vaihtamisen seurauksena.

9. Edellisessä kohdassa ei ole tasapainottavaa kääntöpuolta, joten saldo jää plussalle!!

Varmaan juuri siksi, että kaikki elämässäni on niin haasteellista, ei tule mieleenkään haaveilla mistään enemmästä. Haaveilen lähinnä siitä, että onnistuisin kehittämään meneillään olevien haasteiden kontekstissa itseäni ja elämääni myönteiseen suuntaan. Eikä tosiaankaan ole mitään epämääräistä "jonkin puuttumisen" fiilistä. Kyllä tässä on ihan tarpeeksi säätämistä yhdelle pienelle ihmiselle!

Lolita kirjoitti:Herra siunakkoon! Mun tutka värähti!

Olen juuri tajunnut olevani lepakko tai vähintään bi?

Määrittele "paremmin."

Mulla menee loppupeleissä ihan hyvin, tai ainakin valoa näkyy tunnelin päässä

- Mä voin hyvin, masuasukki voi hyvin, mies voi hyvin
- Vuokralla asutaan, mutta nyt laminaattien, uusien listojen, parempien verhojen ja seinämaalauksen jälkeen asunto on asuttavan näköinen.
- Talous alkaa vihdoinkin olla kunnossa, tossin mammakorvaukset romuttavat sitä taas hetkellisesti.
- Perhe on terve ja ihana.
- Vaikka töistä aina valitan, niin olen iloinen siitä faktasta että töitä yleensä edes on.

RolloTomasi kirjoitti:Määrittele "paremmin."

Sinun kohdallasi se voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, ettet enää nyyhki joka yö Kitinään epätoivoista rakkauttasi.

Vaola kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Määrittele "paremmin."

Sinun kohdallasi se voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, ettet enää nyyhki joka yö Kitinään epätoivoista rakkauttasi.

Minäkin olen Rollon puolesta iloinen tästä asiasta! Aika parantaa!

Zeb kirjoitti:- Minulla on puoliso, jonka kanssa haluan viettää lopun elämääni

McJanne kirjoitti:Parisuhteilu taas sujuu oikein mukavasti

PerttiMakimaa kirjoitti:- Puoliso

Vihtahousu kirjoitti:+ Parisuhe.

Pyry-Matias kirjoitti:- muija

Elämänne on siis onnellisempaa, koska teillä on kumppani?

Kuitenkin jos tässä ketjussa sanoisi konditionaalissa "elämäni olisi onnellisempi, jos minulla olisi kumppani" saisi niskoilleen nuhdesaarnat siitä miten onneaan ei saa asettaa riippuvaiseksi ulkoisesta tekijästä vaan on ensin löydettävä sisäinen onni; vastuuta onnellisuudestaan ei saa siirtää toiselle henkilölle; ei saa pariutua vain siksi että olisi joku koska silloin toisella ihmisellä olisi vain välinearvo; jne.

Miksi ensimmäisessä tapauksessa näitä nuhdesaarnoja ei saa niskoilleen, vaikka käytännössä kysymys on samasta asiasta, eli parisuhteen tuomasta onnesta?

Duckzilla kirjoitti:Elämänne on siis onnellisempaa, koska teillä on kumppani?

Kuitenkin jos tässä ketjussa sanoisi konditionaalissa "elämäni olisi onnellisempi, jos minulla olisi kumppani" saisi niskoilleen nuhdesaarnat siitä miten onneaan ei saa asettaa riippuvaiseksi ulkoisesta tekijästä vaan on ensin löydettävä sisäinen onni; vastuuta onnellisuudestaan ei saa siirtää toiselle henkilölle; ei saa pariutua vain siksi että olisi joku koska silloin toisella ihmisellä olisi vain välinearvo; jne.

Miksi ensimmäisessä tapauksessa näitä nuhdesaarnoja ei saa niskoilleen, vaikka käytännössä kysymys on samasta asiasta, eli parisuhteen tuomasta onnesta?

Enkö minä just sanonut että oikeastaan menee huonommin kuin koskaan? Huolimatta siitä että puolisosta olen onnellinen ja iloinen.

Enkä minä ainakaan saarnaa tuosta asiasta yhtään mitään. Kyllä minä ainakin olen elämässäni ollut onnellisimmillani ollessani hyvässä suhteessa. Vaikka perusblaasta tyyliin perusonnellisuuden tulee löytyä itsestä olenkin samaa mieltä. Mutta olisi se ihan julmettu menetys jos ei tuota puolisoa yhtäkkiä olisikaan. En tiedä miten siitä jatkaisin.

Zeb kirjoitti:Enkö minä just sanonut että oikeastaan menee huonommin kuin koskaan?

Sanoit. Mutta lainasin vain ketjun varrelta äkkiä nuo otokset kysyäkseni oman kysymykseni, joka ei ollut kohdistettu sinuun mitenkään erityisesti, vaan ihan yleisesti kaikille.

Duckzilla kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Enkö minä just sanonut että oikeastaan menee huonommin kuin koskaan?

Sanoit. Mutta lainasin vain ketjun varrelta äkkiä nuo otokset kysyäkseni oman kysymykseni, joka ei ollut kohdistettu sinuun mitenkään erityisesti, vaan ihan yleisesti kaikille.

Saitko haluamasi vastauksen? Kyllä mä uskon, että ihminen on sosiaalinen otus, ja useimmilla on tarve pariutua, jopa lisääntyä. Yksin tuo tuskin onnistuu.

Zeb kirjoitti:Saitko haluamasi vastauksen?

Hmm. Itse asiassa en ole varma.

Duckzilla kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Saitko haluamasi vastauksen?

Hmm. Itse asiassa en ole varma.

Äh sun kanssasi! Koeta päättää

Zeb kirjoitti:Äh sun kanssasi! Koeta päättää

Aaa. Ehkä minun pitäisi vain tajuta se että tyytyväisyyden ilmaisuille nyökkäillään, ja tyytymättömyyden ilmaisuista saa haukkuja. Eli jos ei halua haukkuja, ei kannata ilmaista tyytymättömyyttään.

(siis näin raaistus-yksinkertaitus-sarkastisesti sanottuna)

Duckzilla kirjoitti:Aaa. Ehkä minun pitäisi vain tajuta se että tyytyväisyyden ilmaisuille nyökkäillään, ja tyytymättömyyden ilmaisuista saa haukkuja. Eli jos ei halua haukkuja, ei kannata ilmaista tyytymättömyyttään.

(siis näin raaistus-yksinkertaitus-sarkastisesti sanottuna)

Voi kiltti pieni, oliko nämä haukkuja? Yritän selvemmin (sano se kuvin -metodi):

Zeb kirjoitti:Voi kiltti pieni, oliko nämä haukkuja?

Eijeijei, et sinä minua tässä ole mitenkään haukkunut. Muistelin vain menneitä (jolloin sinä et myöskään haukkunut minua). Ei tämä sinuun ole suunnattu, usko nyt jo, satuit vain lainattujen kirjoittajien joukkoon.

Duckzilla kirjoitti: Aaa. Ehkä minun pitäisi vain tajuta se että tyytyväisyyden ilmaisuille nyökkäillään, ja tyytymättömyyden ilmaisuista saa haukkuja. Eli jos ei halua haukkuja, ei kannata ilmaista tyytymättömyyttään.

(siis näin raaistus-yksinkertaitus-sarkastisesti sanottuna)

Kai se riippuu miten tuon tyytymättömyyden ilmaisee. Jos sun pitäis vähän hioa sitä? Äläkä nyt vaan kysy että miten? En minä tiedä.

Duckzilla kirjoitti:Eijeijei, et sinä minua tässä ole mitenkään haukkunut. Muistelin vain menneitä (jolloin sinä et myöskään haukkunut minua). Ei tämä sinuun ole suunnattu, usko nyt jo, satuit vain lainattujen kirjoittajien joukkoon.

Do diin, hyvä! *perjantaitsemppihalaa siideripäissään*

Ehti jo tulla mieleen se aasin sigu, jossa sanotaan jotain et kommunikaatio epäonnistuu paitsi vahingossa

Zeb kirjoitti:*perjantaitsemppihalaa siideripäissään*

Tänk juu. Mullakin vois sidu auttaa.

Minulle ainakin parisuhde merkitsee yhtä merkittävää osa-aluetta elämässä. Onnistuneesta parisuhteesta pystyy ammentamaan energiaa, kuten myös esim. mukavasta harrastuksesta, eri tavoin vain. Tai mistä muista tahansa asioista, joista saa tyydytystä ja haasteita.

Ongelma on ennemmin ehkä siinä, että jos ei osaa onnellinen itsekseen. Tai edes tyytyväinen, ja pitää kumppanin saamista/seurustelua ehdottomana edellytyksenä oman elämän mielekkyydelle. Tai ei pärjää ilman kumppania, ja hyväksyy rinnalleen kenet vaan, ettei yksin tartte olla.

Mutta saahan sitä itsenäisyydestä huolimatta todeta, että tuntuisi mielekkäämmältä vaihtoehdolta elää kaksin. Ja olla sitten onnellisempi suhteessa.

Mä ainakin olen nyt onnellisempi, kuin sinkkuaikana. Asiat on muuten jokseenkin samoin kuin silloin, mutta kyllä tämä suhde on ehdotonta plussaa. Mutta enpä tähän hätiköiden mennytkään, että ei tässä ollut tarvetta ihmiselle, vaan paikka just Hänelle.

Duckzilla - se, että onko kumppani vai ei, ei välttämättä ole onnellisuuden määritelmä. Kumppanin (siis silloin kun suhteessa on kaikki jeejee) olemassaolo on tottakai positiivinen asia. Se, että se tekee elämästä täydellisen, ei välttämättä ole se syy minkätakia kumppanit/puolisot/parisuhteet on tässä topikissa listattu osaksi onnellisuutta.
Kyllä mun mielestä ihminen on automaattisesti onnellisempi itsensä kanssa, kun saa jakaa elämän jonkun toisen kanssa. Se, että määritteleekö se tosiaan onnellisuuden, on tapauskohtaista.

Olipas sekavaa

Duckzilla kirjoitti:Tänk juu. Mullakin vois sidu auttaa.

Joo kannattaa koklata. Toimii erityisesti perjantaistressiin ja kohtuuvitutukseen. Tosin tuli tuossa syksyn aikana koettua sellainenkin vaihe, jolloin ei voinut ees juoda mitään kun tuli vaan entistä kaameempi olo. Ehkä mulla menee sitten kuitenkin ees vähän paremmin kuin vähän aikaa sitten?

Zeb kirjoitti:... Tosin tuli tuossa syksyn aikana koettua sellainenkin vaihe, jolloin ei voinut ees juoda mitään kun tuli vaan entistä kaameempi olo. ...

Voi hitsi. Hyvä jos parempi nyt.