Kitinä

EveryWoman kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Vähän kuitenkin epäreilu työnjako. Aloittaminen on niin paljon helpompaa kuin lopettaminen.

Ei se kuulemma miehille ole. Pitäisiköhän vaihtaa osia?

Siinä olisi aina se riski, että me hoitaisimme sen aloittamisen, mutta miehet laistaisivat siitä lopettamisen velvollisuudestaan. Sitten olisi pakko pysyä yksissä hautaan asti. - ööö - Joo, pitäisi vaihtaa osia.

prosessi kirjoitti:Hän siihen, että hänestä ei ole fiksua lähteä suhteesta, jos ei ole jotain parempaa katsottuna tilalle.

No huhhu. Saitko ihan perustelujakin hänestä ongittua?

EveryWoman kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Vähän kuitenkin epäreilu työnjako. Aloittaminen on niin paljon helpompaa kuin lopettaminen.

Ei se kuulemma miehille ole. Pitäisiköhän vaihtaa osia?

Niin no. Suht viehättäville tytöille, jotka ovat edes hiukan ekstrovertteja, on aina kysyntää, ja siksi kysymys on lähinnä siitä, kenet tarjokkaista haluaa. Työnjako ei ole ongelma miehille, jotka eivät suuresti parisuhteesta välitä, sillä tuttavuuksia löytyy toki aina. Työnjako on ongelma miehille, jotka ovat kiinnostuneita sitoutumisesta ja parisuhteesta jonkun tasavertaiseksi kokemansa neitosen kanssa.

Vadim kirjoitti:Niinpä. Valitettavasti vaan aika monet hengaavat huonossa suhteessa sen sijaan, että lopettaisivat sen. En usko, että viitsisin itse roikkua suhteessa, jota en koe omakseni, mutta tiedostan, että on tyyppejä, jotka näin tekevät, ja vaikka se ei ole ehkä kauhean ylevää, niin ehkä joskus inhimillistä ja ymmärrettävää. Koska en koe olevani kauheasti näiden tyyppien yläpuolella, noin eettisesti ajatellen, niin en oikein osaa heitä tuomitakaan, semminkään, kun olen nähnyt aika monen (naispuolisen) ystäväni tekevän noin.

Useammin miehet tuota harrastavat, sillä en vain jaksa uskoa, että miehet olisivat niin paljon tyytyväisempiä kuin naiset, ja silti suurempi osa eroista tapahtuu naisten kuin miesten aloitteesta. Miehillä vain on muunlaisia keinoja häivyttää ongelmat kuin se ero. Kuten esimerkiksi silmien kiinni laittaminen.

EveryWoman kirjoitti:No siis tarkoitus ei tällä kertaa ollut moralisoida, vaan kysyä mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tuolla pidättyväisellä katsastamisella. Onko sitä mahdollista mitenkään aukikirjoittaa?

Minusta ei mahdollisesti olisi väärin esimerkiksi ottaa yhteyttä miespuolisiin tuttaviin, jotka tuntuvat kiinnostavilta tai antaa heidän ymmärtää, että heidän seuransa jollain tasolla kiinnostaa. Suhteessa, joka on jo käytännössä ohi, tämä tuskin lisää kenenkään tuskaa. Pettäminen on tietysti asia erikseen, koska se lisää useimpien osapuolten tuskaa.

Vadim kirjoitti:Työnjako on ongelma miehille, jotka ovat kiinnostuneita sitoutumisesta ja parisuhteesta jonkun tasavertaiseksi kokemansa neitosen kanssa.

Itse muuten olen kahdesti päätynyt seurustelemaan omasta aloitteestani, kerran yhteisen ystävän aloitteesta ja kerran niin, että on mahdotonta sanoa kumpi aloitti. Eli en kertaakaan puhtaasti miehen aloitteesta.

EveryWoman kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Hän siihen, että hänestä ei ole fiksua lähteä suhteesta, jos ei ole jotain parempaa katsottuna tilalle.

No huhhu. Saitko ihan perustelujakin hänestä ongittua?

Ällistyin niin, etten tajunnut alkaa kysellä. Myöhemmin asiaan palaaminen olisi taas ollut niin kiusallista, että jäi mysteeriksi.

EveryWoman kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Hän siihen, että hänestä ei ole fiksua lähteä suhteesta, jos ei ole jotain parempaa katsottuna tilalle.

No huhhu. Saitko ihan perustelujakin hänestä ongittua?

Hauskaa (tai siis ikävää), etten puhunutkaan ihan puuta heinää!

EveryWoman kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Työnjako on ongelma miehille, jotka ovat kiinnostuneita sitoutumisesta ja parisuhteesta jonkun tasavertaiseksi kokemansa neitosen kanssa.

Itse muuten olen kahdesti päätynyt seurustelemaan omasta aloitteestani, kerran yhteisen ystävän aloitteesta ja kerran niin, että on mahdotonta sanoa kumpi aloitti. Eli en kertaakaan puhtaasti miehen aloitteesta.

No, sinä oletkin... mitä voin sanoa, ettei sitä vahingossakaan tulkita zoomailuksi eikä öögailuksi eikä varsinkaan katsastamiseksi!

Itse asiassa, tämähän oikeastaan tukee tätä teoriaani. Sait valita. Ehkä muitakin vaihtoehtoja olisi ollut?

EveryWoman kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Työnjako on ongelma miehille, jotka ovat kiinnostuneita sitoutumisesta ja parisuhteesta jonkun tasavertaiseksi kokemansa neitosen kanssa.

Itse muuten olen kahdesti päätynyt seurustelemaan omasta aloitteestani, kerran yhteisen ystävän aloitteesta ja kerran niin, että on mahdotonta sanoa kumpi aloitti. Eli en kertaakaan puhtaasti miehen aloitteesta.

Yritin miettiä omalta kohdaltani, mutta huomasin etten tiedä mikä määritellään aloitteeksi.

prosessi kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Työnjako on ongelma miehille, jotka ovat kiinnostuneita sitoutumisesta ja parisuhteesta jonkun tasavertaiseksi kokemansa neitosen kanssa.

Itse muuten olen kahdesti päätynyt seurustelemaan omasta aloitteestani, kerran yhteisen ystävän aloitteesta ja kerran niin, että on mahdotonta sanoa kumpi aloitti. Eli en kertaakaan puhtaasti miehen aloitteesta.

Yritin miettiä omalta kohdaltani, mutta huomasin etten tiedä mikä määritellään aloitteeksi.

Oikeastaan tuo maskuliininen aloitteenteko on pikku hiljaa mennyttä maailmaa. Meidän pääasiallinen tehtävämme lienee tätä nykyä riikinkukkoilla parhaamme mukaan, kunnes joku sopiva naaras meidät poimii.

Vadim kirjoitti:Minusta ei mahdollisesti olisi väärin esimerkiksi ottaa yhteyttä miespuolisiin tuttaviin, jotka tuntuvat kiinnostavilta tai antaa heidän ymmärtää, että heidän seuransa jollain tasolla kiinnostaa.

Varmaan "katsastaminen" on kuitenkin jotain enemmän kuin lämminhenkistä tuttavien tai ystävien välistä kanssakäymistä? Vai tulkitsetko sellaisenkin aina jotenkin parisuhdehakuiseksi, jos se tapahtuu eri sukupuolta olevien ihmisten välillä (mikä tietysti menee hankalaksi, jos hyväksytään myös biseksuaalisuuden olemassaolo)? Sehän johtaisi tilanteeseen, jossa ei nähdä ystävyyden olevan mahdollista eri sukupuolten välillä (tai biseksuaalien tapauksessa lainkaan).

Vadim kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Yritin miettiä omalta kohdaltani, mutta huomasin etten tiedä mikä määritellään aloitteeksi.

Oikeastaan tuo maskuliininen aloitteenteko on pikku hiljaa mennyttä maailmaa. Meidän pääasiallinen tehtävämme lienee tätä nykyä riikinkukkoilla parhaamme mukaan, kunnes joku sopiva naaras meidät poimii.

Miten riikinkukkoja poimitaan? Yritin joskus lapsena pyydystää yhtä fasaania, eikä se edes vaivautunut lähtemään lentoon, juoksi vain karkuun, enkä silti onnistunut yrityksessäni. Luulisi, että riikinkukot juoksevat vielä kovempaa.

Vadim kirjoitti:Itse asiassa, tämähän oikeastaan tukee tätä teoriaani. Sait valita. Ehkä muitakin vaihtoehtoja olisi ollut?

1. Sanoin pojalle rakastavani häntä, tietämättä miten hän vastaisi (yläasteella; sana "rakkaus" merkitsi minulle silloin vähän toista kuin nykyisin).

2. Ystävä laittoi minut ja miehen treffeille, koska arveli meidän sopivan hyvin yhteen. Ei tarjonnut vaihtoehtoja.

3. Sanoin miehelle olevani häneen ihastunut. Mies sanoi pitävänsä minusta, mutta ei romanttisella tavalla. Kerroin, ettei se minua häiritse ja jäimme ystäviksi. Kahden vuoden kuluttua se sitten "vain tapahtui". Lasken kuitenkin aloitepisteet omaan lukuuni.

4. Mies kirjoitti deitti-ilmoituksen, minä vastauksen. Molemmat siis suorittivat valinnan, joten on vaikea sanoa kumman aikaansaannosta suhde on.

EveryWoman kirjoitti:Mies kirjoitti deitti-ilmoituksen, minä vastauksen. Molemmat siis suorittivat valinnan, joten on vaikea sanoa kumman aikaansaannosta suhde on.

Onko ilmoituksen kirjoittaminen valinnan suorittamista?

EveryWoman kirjoitti:Varmaan "katsastaminen" on kuitenkin jotain enemmän kuin lämminhenkistä tuttavien tai ystävien välistä kanssakäymistä? Vai tulkitsetko sellaisenkin aina jotenkin parisuhdehakuiseksi, jos se tapahtuu eri sukupuolta olevien ihmisten välillä (mikä tietysti menee hankalaksi, jos hyväksytään myös biseksuaalisuuden olemassaolo)? Sehän johtaisi tilanteeseen, jossa ei nähdä ystävyyden olevan mahdollista eri sukupuolten välillä (tai biseksuaalien tapauksessa lainkaan).

Minusta naiset tulkitsevat ystävyyttä miehistä poikkeavalla tavalla. Ellen ole aivan väärässä, naiset tekevät eron yhtäältä miesten ja miespuolisten ystävien välillä, ja nämä kaksi kategoriaa kohtaavat ainoastaan - poikaystävissä, jolloin miehestä on tullut myös ystävä. (On myös äärimmäisen harvinaista naisten ja miesten välistä todellista ystävyyttä, johon yleensä liittyy joku luja ja pitkäaikainen sidos, mutta sitä lienee käsiteltävä toisaalla.)

Toisaalta miespuoliset ystävät eivät ole ystävättäriä, eivätkä naiset tee miespuolisten ystävien kanssa samoja asioita kuin naispuolisten, ellei kyse ole homoseksuaaleista. Miespuolisen ystävän osa on siis melko ohrainen, koska miehet harvoin haluavat olla edes ystäviä naisten kanssa, joita he eivät pidä viehättävinä. Miehen dilemma onkin, että jos on ystävä viehättävän tytön kanssa, miksi olla vain ystävä? Miesten on vaikea pitää asioita karsinoissaan, eikä vain siksi, että meillä olisi vaikeuksia pitää housuja jalassamme, vaan myös siksi, että me kiinnymme ihmisiin, joista me pidämme.

Tästä ei ehkä voi vetää sitä johtopäätöstä, että ystävyys ei olisi sukupuolten välillä mahdollista, koska kuten sanoin, se on; se on vain harvinaista ja joskus epästabiilia. Naiset saattavat näet joskus hekin muuttaa mieltään. Jos ajattelen omaa ystäväpiiriäni, tällaisilla parisuhteilla on minusta ollut yleisesti ottaen paras ennuste.

EveryWoman kirjoitti: 1.
2.
3.
4.

Juu, ei tää tukenut mun teoriaa.

prosessi kirjoitti:Onko ilmoituksen kirjoittaminen valinnan suorittamista?

Ei, mutta lähes poikkeuksetta niitä kirjoitetaan pääasiallisena tavoitteena päästä suorittamaan valintaa vastanneiden joukosta.

EveryWoman kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Onko ilmoituksen kirjoittaminen valinnan suorittamista?

Ei, mutta lähes poikkeuksetta niitä kirjoitetaan pääasiallisena tavoitteena päästä suorittamaan valintaa vastanneiden joukosta.

Siinä tapauksessa minä olen ollut osallinen jokaisen suhteeni aloitteenteossa, kahdessa olen itse tehnyt aloitteen ja kaksi tapausta on samalla tavalla epäselviä kuin sinulla. Voisi joskus olla toisinkin.

Vadim kirjoitti:Minusta naiset tulkitsevat ystävyyttä miehistä poikkeavalla tavalla. Ellen ole aivan väärässä, naiset tekevät eron yhtäältä miesten ja miespuolisten ystävien välillä, ja nämä kaksi kategoriaa kohtaavat ainoastaan - poikaystävissä, jolloin miehestä on tullut myös ystävä. (On myös äärimmäisen harvinaista naisten ja miesten välistä todellista ystävyyttä, johon yleensä liittyy joku luja ja pitkäaikainen sidos, mutta sitä lienee käsiteltävä toisaalla.)

Siis harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta ainoa mahdollinen miespuolinen ystävä on miesystävä?

Toisaalta miespuoliset ystävät eivät ole ystävättäriä, eivätkä naiset tee miespuolisten ystävien kanssa samoja asioita kuin naispuolisten, ellei kyse ole homoseksuaaleista.

????

Kumpi meistä tässä olikaan se mies? Minä ainakin teen samoja asioita mies- ja naispuolisten ystävieni kanssa, heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Kuinkas neiti?

Miespuolisen ystävän osa on siis melko ohrainen, koska miehet harvoin haluavat olla edes ystäviä naisten kanssa, joita he eivät pidä viehättävinä.

Jaa noinniinkuin sukupuolisesti viehättävinä? Harva kai ylipäätään haluaa olla ystävä jonkun kanssa, josta ei pidä (ihmisenä).

Miehen dilemma onkin, että jos on ystävä viehättävän tytön kanssa, miksi olla vain ystävä? Miesten on vaikea pitää asioita karsinoissaan, eikä vain siksi, että meillä olisi vaikeuksia pitää housuja jalassamme, vaan myös siksi, että me kiinnymme ihmisiin, joista me pidämme.

Eikö ystäviin sitten saisi kiintyä? Minun maailmani olisi kovasti kurjempi ilman parhaita ystäviäni, joihin olen kovin kiintynyt, ja joista osa on mies- ja osa naispuolisia. Heistä kaikkein parhaat ovat niin ihania ja hienoja tyyppejä, että en pidä ollenkaan poissuljettuna romanttisenkaan ihastumisen mahdollisuutta. Mutta toki silloinkin kun tuo mahdollisuus (tai vähintäänkin sen toteuttaminen käytännön tasolla) on poissuljettu onnellisen parisuhteessaelelyn vuoksi, olen paljon mieluummin heidän ystävänsä kuin pidättäydyn olemasta heille mitään. Sillä onhan se elämä sillä tavoin rikkaampaa, vai eikö muka?

Vadim kirjoitti:Juu, ei tää tukenut mun teoriaa.

Lisätään nyt vielä, että tapauksissa 1. ja 3. oli kyse miespuolisesta ystävästä, johon olin ajan kuluessa ihastunut, ja lopuissakin suhde alkoi sen arvioimisella, voisimmeko olla keskenämme hyviä ystäviä, ja eteni vasta myöntävän vastauksen vahvistuttua romantiikkaosastolle.

EveryWoman kirjoitti:Siis harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta ainoa mahdollinen miespuolinen ystävä on miesystävä?

Oikeastaan ei ehkä niinkään, koska miestenvälisiä ystävyyssuhteita taas rajoittavat erilaiset homofobiat. Yksinkertaisesti voisi kai sanoa, ettei miehillä ole ystäviä, kavereita vain, joiden kanssa voidaan harrastaa jotakin.

EveryWoman kirjoitti:????

Kumpi meistä tässä olikaan se mies? Minä ainakin teen samoja asioita mies- ja naispuolisten ystävieni kanssa, heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Kuinkas neiti?

No, minä oikeastaan en. Miesseurassa tehdään, mitä miesseurassa tehdään - käydään baarissa, urheillaan tai penkkiurheillaan. Tai metsästetään. Kun en juuri piittaa urheilusta tai penkkiurheilusta tai metsästyksestä, noita vaihtoehtoja ei ole valtavasti, ehkä jokunen harraste lienee lisättävä listaan. Purjehdus, musiikki...

EDIT: Unohdin mainita, että naisten kanssa käyn esmes kulttuuririennoissa, syömässä, ulkoilemassa, ja lisäksi olen yleensä kahden heidän kanssaan, mitä en taas yleensä ole miesten kanssa. Naisten kanssa on keskimäärin ehkä kivempaa, mutta toisaalta miesten kanssa voi puhua politiikkaa ja sepä vasta onkin mukavaa.

EveryWoman kirjoitti: Eikö ystäviin sitten saisi kiintyä? Minun maailmani olisi kovasti kurjempi ilman parhaita ystäviäni, joihin olen kovin kiintynyt, ja joista osa on mies- ja osa naispuolisia. Heistä kaikkein parhaat ovat niin ihania ja hienoja tyyppejä, että en pidä ollenkaan poissuljettuna romanttisenkaan ihastumisen mahdollisuutta. Mutta toki silloinkin kun tuo mahdollisuus (tai vähintäänkin sen toteuttaminen käytännön tasolla) on poissuljettu onnellisen parisuhteessaelelyn vuoksi, olen paljon mieluummin heidän ystävänsä kuin pidättäydyn olemasta heille mitään. Sillä onhan se elämä sillä tavoin rikkaampaa, vai eikö muka?

En ole ensinkään eri mieltä. Minulla on varsin lukuisa joukko naisystäviä (mikä tietysti on yksi syy lisää epäillä minua homoksi), jotka ovat aivan ihastuttavia tyyppejä. Pelin säännöt vain täytyy tietää, ja luojan kiitos tiedän tunne-elämäni olevan sen verran epävarmaa, etten ryhdy sotkemaan muiden asioita sekavilla ajatuksillani, vaikka ajoittain mieleni tekisikin.

En oikeastaan puhu sinusta tai minusta, koska edustamme aika vähäistä otantaa suomalaisesta sielunmaisemasta. Useimmilla ystävilläni on naispuolisia ystäviä sangen vähän, jos ensinkään, ja heistä tunnutaan luopuvan, kun löydetään parisuhde.

EveryWoman kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Juu, ei tää tukenut mun teoriaa.

Lisätään nyt vielä, että tapauksissa 1. ja 3. oli kyse miespuolisesta ystävästä, johon olin ajan kuluessa ihastunut, ja lopuissakin suhde alkoi sen arvioimisella, voisimmeko olla keskenämme hyviä ystäviä, ja eteni vasta myöntävän vastauksen vahvistuttua romantiikkaosastolle.

Everywoman = Everyman?

Vadim kirjoitti:Everywoman = Everyman?

Jep: kuten aiemminkin on todettu, olen naisen ruumiiseen syntynyt, homopainotteisesti biseksuaalinen transvestiittimies!

EveryWoman kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Everywoman = Everyman?

Jep: kuten aiemminkin on todettu, olen naisen ruumiiseen syntynyt, homopainotteisesti biseksuaalinen transvestiittimies!

Tätä et ilmeisestikään koe taakaksi!

Pakko mennä nukkumaan että huomenna saa jotain aikaan... tähän vuodenaikaan mun vuorokauteni venyvät 25-tuntisiksi, hieman tuskallista. Ehkä se tästä.