Kitinä

Zeb kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:Eli että onnellisuus olisi kykyä tyytyä nykyiseen tilaan ja nauttia siitä.

No mitä se sitten olisi ellei tyytyväisyyttä elämäänsä. Ei kai se yleinen tyytyväisyys silti tarkoita sitä, etteikö voisi silti olla epäkohtia, joita yrittää jopa muuttaa?

Mutta jos ajattelee kokonaisuutena, eikä niin, että olen tyytyväinen ja onnellinen näissä asioissa ja tyytymätön ja onneton noissa asioissa. Silloin emme oikeastaan voi vastata kysymykseen "Oletko onnellinen?" yksinkertaisesti sanomalla jaa taikka ei.

Ja yleinen onnellisuuden vaatimus vaatisi kai sitä, että olisi koko ajan JEE! JEE! , jopa silloin kun on täysin surun murtama.

Ajatellaan vaikkapa lausetta: "Sun mutsis kuoli eilen. Ootko onnellinen?"

RolloTomasi kirjoitti:...

Ei taida olla mahdollista mustavalkoistaa asioita enää yhtään enempää kuin juuri teit.

Zeb kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:...

Ei taida olla mahdollista mustavalkoistaa asioita enää yhtään enempää kuin juuri teit.

Sitähän nämä onnellisuudesta pakkomielteilevät tekevät koko ajan.

RolloTomasi kirjoitti:Eli että onnellisuus olisi kykyä tyytyä nykyiseen tilaan ja nauttia siit. Tästä vinkkelistä katsottuna onnellisuus olisi siis taantumuksellinen olotila, jossa ei yritetä saavuttaa mitään ja jossa ei pyritä enää kehittymään tai kehittämään..

Onpas kovin kieroutunut näkemys onnellisuudesta. Mistä lähtien onnellisuus on tarkoittanut haluttomuutta oppia uutta ja kehittyä? Jos tuo pitäisi paikkansa, silloin kaikki alastaan pitävät opiskelijat, harrasteissaan kehitystä hakevat jne. olisivat "onnettomia". No ei tod.

Se että koen kiinnostusta kehittyä uusissa harrasteissani ei tarkoita että olisin tyytymätön elämääni kokonaisuudessaan. Päinvastoin, olen onnellinen ja tyytyväinen että minulla on mielenkiinnon kohde jossa voin kehittyä.

Googlebot kirjoitti: Se että koen kiinnostusta kehittyä uusissa harrasteissani ei tarkoita että olisin tyytymätön elämääni kokonaisuudessaan. Päinvastoin, olen onnellinen ja tyytyväinen että minulla on mielenkiinnon kohde jossa voin kehittyä.

Mutta et ole vielä tyytyväinen riittävästi. Siitä se uteliaisuus ja kiinnostus syntyy.

(Tosin voi olla ettei tyytyväisyys sittenkään ole hyvä määritelmä onnellisuudelle, ja siten se, ettei ole tyytyväinen, ole mitenkään huono juttu lainkaan.)

Suvinen kirjoitti:Väistämättä, vähän väliä, melkein joka kerta mulle tulee Rollosta mieleen Nalle Puhin aasi Ihaa.

Olenko ainut?

ET, mulla on pitkän aikaa ollut ihan samanlainen mielikuva.

Tikru, Nasu ja Nalle Puh olivat ryyppäämässä. Iltaa myöten viina alkoi loppua, ja kaupatkin olivat menossa kiinni. Ryhmä päätti soittaa Risto Reippaalle, hän varmaankin hakisi lisää juotavaa ettei pippalot lopu kesken. Risto reippaana poikana oli oitis hakemassa ystäville piristettä ja kyseli missä jengi on koolla.

Nasu vastasi: Ollaan Ihaan pihalla.

1108 kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Ehkä. Riippuu siitä, että aiotko jyrätä minut asfalttikoneella vai et.

Ihan ystävällisesti kysyin. En mielelläni kuuntelu juoruja vaan otan asioista selvää, onko se nyt niin väärin?

Siinä tapauksessa. Kyllä, asia on valitettavan ajankohtainen, ja vaikka koko muun elämäni olenkin Kitinään levittänyt, niin syitä tuohon en aio kertoa.

RolloTomasi kirjoitti:(Tosin voi olla ettei tyytyväisyys sittenkään ole hyvä määritelmä onnellisuudelle, ja siten se, ettei ole tyytyväinen, ole mitenkään huono juttu lainkaan.)

Nyt päästiin asiaan.

Sekä lapsuudessa että nyt aikuisuudessakin on ollut enemmän tai vähemmän vastoinkäymisiä, mutta koen, että olen silti onnellinen.

Lapsuuteni oli perusonnellinen; rakastavat vanhemmat, jotka eivät ole juurikaan riidelleet mun ja veljeni nähden ja ovat viettäneet meidän lasten kanssa aikaa puuhastellen ja urheillen.

Aikuisuuden kynnyksellä ja aikuisuudessani olen kohdannut todella hajottavia hetkiä, mutta mulla on edelleen ne rakastavat vanhemmat, vaikka omaa elämääni elänkin. Lisäksi mulla on katto pään päällä eikä tarvitse nähdä nälkää. Tällä hetkellä olen myös työelämässä, joten hyvin menee satunnaisista huonoista hetkistä huolimatta.

prosessi kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:(Tosin voi olla ettei tyytyväisyys sittenkään ole hyvä määritelmä onnellisuudelle, ja siten se, ettei ole tyytyväinen, ole mitenkään huono juttu lainkaan.)

Nyt päästiin asiaan.

No sitähä mieki.

Duckzilla kirjoitti:Minulla oli esimerkiksi absoluuttisesti onnellinen ja turvattu lapsuus (ei ollut sotaa, kellariin sulkemista eikä pahoinpitelyä), mutta subjektiivisesti koin sen silti onnettomaksi, koska ahneena materialistina olisin halunnut enemmän leluja kuin sain, ja koulukaverit kiusasivat koska minua oli hauska kiusata sillä otin kaiken tosissani. Eli aiheutin itse itselleni onnettoman lapsuuden hyvistä oloista huolimatta koska olin idiootti.

Komppailen tätä.
Sama kuvio jatkuu edelleen, eli vaikka olen päässyt heti kättelyssä yliopistoon, valitan siitä kuinka ala on väärä, vaivautumatta tekemään asialle mitään. Pientä onnellisuuteen vaikuttavaa älynvajausta liikkeellä.

Kyllä skidinä oli huomattavasti helpompaa, huolimatta siitä, että faija oli juoppo ja hävisi ajoittain, kävi välillä kotona riitelemässä mutsin kanssa, kunnes potkaistiin pysyvästi ulos. Rahaa oli vähän mutta ruokaa oli aina ja sai kivoja synttäri- ja joululahjoja, joka on kakaroille tärkeää. Onneksi silloin ei juurikaan ollut vielä hi-tech konsoleita, joista olisi jäänyt paitsi.

Nykyään onnellisuus on paljon monimutkaisempaa ja monitahoisempaa. Hankalaa.

Lapsuuteni oli onnellinen, ja olen nykyäänkin onnellinen.

Minulla ei ole sossupokerintamalle mitään annettavaa, sori!

Aito_Johanna kirjoitti:Lapsuuteni oli onnellinen, ja olen nykyäänkin onnellinen.

Minulla ei ole sossupokerintamalle mitään annettavaa, sori!

Pääasiassa näin täälläkin, mutta ketjuun ohuesti liittyen haluan semifilosofoida aiheesta 'asiat, jotka tekevät minut onnelliseksi ovat erilaisia kuin hetki sitten'.

Miksei olut, kovaääninen musiikki eikä älämölö tee minua tällä hetkellä onnelliseksi? Reissussa ollaan eikä maisemien vaihtokaan auta.

Toisaalta nuoremman Makimaan hymy toimisi aika lailla loistavasti tässä kohtaa, arvaan. On ennenkin toiminut.

Erikoista millaisessa muutosprosessissa sitä ollaan.