Kitinä

Bliss kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:tommosille aikuisille

Tirsk. Voimme olla hiukan vanhempia kuin sinä, mutta Aikuisia...

noh, noh, vanha lehmä itse en kyllä lähtisi sinun aikuisuuttasi kyseenalaistamaan, enkä tarkoita ikäsidonnaista "kyl mä oon jo aikuinen" -tapaa, vaan sitä, että taatusti kannat vastuusi niistä asioista, jotka elämässä ovat tärkeimpiä. Niitä ei liene vaikea listata

Minusta aikuisuus on oikein mukavaa. Vastuuta kyllä, ja luopumista omista hedonistisista tarpeista, useinkin. Mutta, toisin kuin lapset, saa valvoa just niin pitkään kuin haluaa, ja syödä karkkia vaikka joka päivä!(vastuullinen aikuinen ei tietenkään näin tee, ja jos tekeekin, tekee sen salassa;)) Saa päättää aika monista kivoista asioista IHAN ITSE, et mieluummin oon kyl Aikuinen isolla aalla kuin lapsi. Itse en tosin koskaan ole ollut sitä tyyppiä, joka yrittää lykätä aikuisuuteen astumista mahdollisimman pitkälle. Enkä vaihtaisi omaa elämääni huolettoman lapsettoman parikymppisen elämään mistään hinnasta. Jotenkin aikuisuus ja vanhemmuus tuovat elämään juuri sellaista sisältöä, mitä ehkä nuoruudessani yritin täyttää muilla, ei yhtä fiksuilla, asioilla. Me happy.

Nyt mun vastuu-detector käskee lopettamaan kityilyn(ei varsinaisesti edistä perheyksikköni hyvinvointia tulevaisuudessa) ja keskittymään opiskeluun Aurinkoista syyspäivää kaikille!

prosessi kirjoitti:Vauvaa ei voi huijata, mikä tekee elämästä aika haasteellista.

No tämä selittää sen, minkä takia mukelo-pukelo aina naureskelee mulle vaipanvaihdon yhteydessä: Se on se homma minkä isikin osaa, joten oma olo on sen mukaisesti helpottunut, mikä taas heijastuu muklun suhtautumiseen.

Onhan ne ihania. Muuttavat elämän ihan täysin, kun oma lapsi on syntynyt hän on aina kaikessa numero yksi.
Jokainen joka on vanhempi, allekirjoittaa varmasti tuon.
Ihmeellistä, miten niin pieni voi muuttaa kaiken niin suuresti.
Toisaalta, kun olet raskaan työpäivän jälkeen kaupassa ja ipana alkaa rääkyä naama punaisena karkkia kassajonossa tai saa muuten vaan itkupotkuraivarit jostain muusta syystä kuten vaikka siitä ettei nyt ostettukaan sitä uutta barbia, olet hetken sitä mieltä ettei se nyt välttämättä niin ihmeellinen olekaan ja että sen voisi lähettää timbuktuun seuraavalla lentokoneella.
Kuitenkaan et vaihtaisi hetkeäkään pois.

Se on vastuullinen ja haastava tehtävä kasvattaa lapsesta mallikansalainen. Olen sitä mieltä, että lapset ovat pieniä ihmisiä eivätkä ollenkaan sieltä tyhmimmästä päästä.

Oli ihan pakko vähän havainnollistaa, miten tuo mukelo oikein puhuu, vaikka kuvat ovatkin luvattoman huonoja kun en viitsinyt räpsiä salamalla silmiin toistuvasti:

Inhoan niitä pikku paskoja. Ne aistivat läsnäoloni ja joko:

A) Paskantavat
B) Oksentavat
C) Itkevät

Normaalisti tekevät kaikkia yhdessä ja tulos on kaaos.

En ymmärrä kuka saatana haluaa ylipäätänsä mokomaa pikku paskaa elämäänsä, käyttäkää kortonkia. Vituillaan muutenkin maailma niin sitten tähän kaikkeen paskaan vielä puskette lapsia.

NiiQ HALOO!!!!

1108 kirjoitti:Ne aistivat läsnäoloni

Tuo on kieltämättä aika pelottavaa, varsinkin kun ne aistivat myös poissaolon nukkuessaan.

prosessi kirjoitti:tuo mukelo

Teidän mukelo on kyllä ihan super!

Ihana kuvasarja!

mustanikki kirjoitti:Muuttavat elämän ihan täysin, kun oma lapsi on syntynyt hän on aina kaikessa numero yksi.
Jokainen joka on vanhempi, allekirjoittaa varmasti tuon.

En allekirjoita. Vaikuttaa vahvasti ensimmäisen lapsen ongelmalta, tai vaihtoehtoisesti iltatähdeltä. Ei näin. Lapsi on osa perhettä, ei numero yksi, ei kaksi, eikä muutakaan. Vaatii tietenkin enemmän huomiota kuin muut, etenkin siinä vaiheessa kun kun ei itse vielä osaa - pysty - kykene. Ei lasta pidä nostaa jalustalle, vaan ottaa mukaan siihen perheen rytmiin yhtenä tasa-arvoisena osana.

William Somerset kirjoitti:Vaikuttaa vahvasti ensimmäisen lapsen ongelmalta, tai vaihtoehtoisesti iltatähdeltä. Ei näin. Lapsi on osa perhettä, ei numero yksi, ei kaksi, eikä muutakaan.

Öh, ja sitten on vielä nämä ainoat lapset

Zeb kirjoitti: Öh, ja sitten on vielä nämä ainoat lapset

Mitenhän tuon ainoan lapsen sais tasapainoiseksi ihmiseksi. Kamala kohtalo pojalle asua kahdestaan äidin kanssa. Lisää lapsia on vähän heikko hankkia yksinään

Bliss kirjoitti:Mitenhän tuon ainoan lapsen sais tasapainoiseksi ihmiseksi.

Köh, älä kysy vinkkejä ainakaan multa. Olen nimittäin se tasapainoton ainoa lapsi joka vielä suunnittelee tekevänsä tähän maailmaan yhden sellaisen lisää. Niin kerrassaan hirviää olla sekä se ensimmäinen että se viimeinen!

Zeb kirjoitti: Köh, älä kysy vinkkejä ainakaan multa.

Kunhan pohdiskelin
Pitänee yrittää tehdä lisää lapsia. Kiinnostaisko ketään??

Zeb kirjoitti:Öh, ja sitten on vielä nämä ainoat lapset

No niin, no. Tuon naulan kantaan minäkin yritin osua. Kävi kauhea tuuli eikä osumaa sattunut. Väitän, että ongelma on tässä tammattoman päivän testosteronitasossa. Elvistele sinä nyt siinä sitten.

Offtopic: Tulipas tässä salilta kotiin ajellessa yksi juttu mieleen. Nää on just näitä juttuja jonka jälkeen tekee mieli poistua palstalta. Tarkoitan kun palstan jutut tunkeutuvat päivän muuhun rytmiin. Esittäisin sinulle kysymyksen. Olen antanut itseni ymmärtää, että sinulla voisi olla omakohtaisia kokemuksia kilteistä miehistä. Miten määrittelisit kiltin miehen? Millainen hän on? Mitkä ovat kiltin miehen hyvät puolet esimerkiksi verrattuna renttuun ja mitkä taas huonot puolet?

William Somerset kirjoitti:Mitkä ovat kiltin miehen hyvät puolet esimerkiksi verrattuna renttuun ja mitkä taas huonot puolet?

Eivät kai kiltti ja renttu ole vastakohtia?

prosessi kirjoitti:

William Somerset kirjoitti:Mitkä ovat kiltin miehen hyvät puolet esimerkiksi verrattuna renttuun ja mitkä taas huonot puolet?

Eivät kai kiltti ja renttu ole vastakohtia?

Melko yleinen vastakkainasettelu minusta. Saat toki korvata sanan renttu haluamallasi sanalla. Millä muuten korvaisit tuon?

William Somerset kirjoitti: Millä muuten korvaisit tuon?

Kiltin vastakohta on tietysti tuhma. Uh, nyt tekiskin mieli yhtä tuhmaa poikaa... tai miks ei kahtakin.

BettyB. kirjoitti:tai miks ei kahtakin.

No tosta toisesta nyt ei ole vielä mihinkään, sitä paitsi hän nukkuu, mutta mä olisin valmis sekunnissa. Lämmitin jo paikan sulle tuohon viereeni valmiiksi... Oottelen nyt tässä...

William Somerset kirjoitti:No tosta toisesta nyt ei ole vielä mihinkään, sitä paitsi hän nukkuu, mutta mä olisin valmis sekunnissa. Lämmitin jo paikan sulle tuohon viereeni valmiiksi... Oottelen nyt tässä...

No ei kai se auta ku hypätä pikkumustaan ja panna huristellen. Kolme varttii!

BettyB. kirjoitti:pikkumustaan

Hyvä. Älä turhaan paa sen enempää päälleskää. Mä revin ne pois kuitenkin ku tuut tohon oven taakse. Ei tartte sitten aamulla lähteä uusia vaatteita ostamaan...

William Somerset kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Eivät kai kiltti ja renttu ole vastakohtia?

Melko yleinen vastakkainasettelu minusta. Saat toki korvata sanan renttu haluamallasi sanalla. Millä muuten korvaisit tuon?

Tuli vain mieleeni kun mielestäni joskus villissä nuoruudessani tapailin erästä kilttiä renttua. Mutta minä siis miellän kiltteyden jonkinlaiseksi myötäilevyydeksi ja haluttomuudeksi joutua konflikteihin, ja jonka avulla lähinnä vältetään tulikiven katku. Se tekee tietysti elämästä sujuvampaa ja suojelee tehokkaasti suuremmalta mielipahalta, ja sopiikin siksi paremmin suurimmalle osalle ihmisistä.

Tuolta pohjalta jos lähtee liikkeelle, niin kiltin vastakohta voisi olla vaativa. Parisuhde tällaisen ihmisen kanssa on varmasti hankalampi, pahimmillaan jopa hermoja raastava, mutta voi myös vastapainona olla hyvinkin mielenkiintoinen.

Rentun vastakohtana taas pitäisin kunnollista, joista kumpikin voi olla joko kiltti tai vaativa.

prosessi kirjoitti:Mutta minä siis miellän kiltteyden jonkinlaiseksi myötäilevyydeksi ja haluttomuudeksi joutua konflikteihin, ja jonka avulla lähinnä vältetään tulikiven katku. Se tekee tietysti elämästä sujuvampaa ja suojelee tehokkaasti suuremmalta mielipahalta, ja sopiikin siksi paremmin suurimmalle osalle ihmisistä.

Tuolta pohjalta jos lähtee liikkeelle, niin kiltin vastakohta voisi olla vaativa. Parisuhde tällaisen ihmisen kanssa on varmasti hankalampi, pahimmillaan jopa hermoja raastava, mutta voi myös vastapainona olla hyvinkin mielenkiintoinen.

Eijeijei! Tuo sinun kiltteys-juttu on rohkeuden puutetta, pelkuruutta. Kiltteys minusta hyväntahtoisuutta, ja korkeintaan haluttomuutta joutua tarpeettomiin konflikteihin. Mielestäni esimerkiksi minä olen yhtä aikaa sekä kiltti että vaativa (tosin tätä vain tietyissä harvoissa perusasioissa).

Rentun vastakohtana taas pitäisin kunnollista.

Tästä taidan olla osapuilleen samaa mieltä.

prosessi kirjoitti:Tuolta pohjalta jos lähtee liikkeelle, niin kiltin vastakohta voisi olla vaativa. Parisuhde tällaisen ihmisen kanssa on varmasti hankalampi, pahimmillaan jopa hermoja raastava, mutta voi myös vastapainona olla hyvinkin mielenkiintoinen.

Näin minäkin sen olen mieltänyt, siis että se vastakohta on vaativa. Niin se on, ainakin minun kohdalla. Se ei tarkoita että olisin joo joo -mies. Aika ehdoton sana tuo 'vaatii'. Toimii hyvin esimies ja palkollinen -suhteessa, mutta entäs parisuhteessa? Mikä tekee parisuhteen ajoittain mielenkiintoiseksi silloin kuin toinen osapuoli on hyvin vaativa, tai miksei molemmat osapuolet? Miten sana vaativa suhtautuu sanaan ehdoton?

William Somerset kirjoitti:Miten sana vaativa suhtautuu sanaan ehdoton?

Vaativa on sellainen joka on ehdoton kovin monessa asiassa. Ehkä tuo ehdoton olikin se mitä itse enemmän edustan, mutta enemmänkin niin, että on muutama perusjuttu josta suhteessa ollessa ei voi joustaa, ja nämä muutamat jutut on hyvä tuoda esiin ennen kuin mitään varsinaista suhdetta on ehtinyt syntyäkään, ts. koko suhdetta ei synny, elleivät nämä perusasiat ole kunnossa.

Zeb kirjoitti:perusjuttu josta suhteessa ollessa ei voi joustaa, ja nämä muutamat jutut on hyvä tuoda esiin ennen kuin mitään varsinaista suhdetta on ehtinyt syntyäkään, ts. koko suhdetta ei synny, elleivät nämä perusasiat ole kunnossa.

Itse en sanoisi että kumpikaan osapuoli on ehdoton silloin, kun on kyse perusasioista. Kuten sanoit; parisuhdetta ei synny jos perusasiat eivär ole kunnossa. Rajanveto on toki hankalaa - mikä on peruskauraa ja mikä pilkun viilaamista. Olisiko kiltteys silloin sitä, että hyväksyy toisen ehdottomuuden asoissa jotka eivät ole peruskauraa? Tiedostaako silloin tämä ehdoton osapuoli, että nyt ei ole kyse pelkästä peruskaurasta, vaan siitä, että toienen osapuoli joustaa kiltteyttään?