Kitinä

Aina silloin tällöin tulee vastaan tekstejä joita scrollaa alas sivukaupalla ja olo on kuin Pearl Harbouria katsellessa:nättejä poikia mutta eikö tämä ikinä lopu... Itse en yksinkertaisesti ilman vähintään kolmen opintoviikon palkkiota jaksa kirjottaa tuntikaupalla tieteellistä tahi taiteellista sivistyssanoja vilisevää tekstiä, mutta huvinsa kullakin.

Martan ja Kukkahattutytön jatkoksi minäkin, kappalejaot ja rivivälit kunniaan.

Joskus jaksaa lukea, joskus ei.
Tuttujen jutut lukee aina, hömppä kun on. Ja hyvät kädenväännöt tokkiinsa myös.

Tuleehan niitä luettua toisinaan, jos tekstistä selvän saa.... Ei aina jaksa...