Gattaca kirjoitti:Mitä mieltä muuten olet yleisestä tiedosta naisten seksiohjelmista (Dr Ruth, viitaten myös ylläolevaan kommenttiini, jota saat kommentoidakin), että vaikka nykynaiset haluavat olla tasa-arvoisia miesten kanssa. niin se ei ulotu seksiin, jossa kuitenkin haluavat tulla Otetuiksi?
No tuota.
Ensinnäkään en niputtaisi naisia homogeeniseksi joukoksi tuolla tavoin. Tässäkin asiassa yksilöiden väliset erot ovat uskoakseni niin suuria, että "naisista" puhuminen massana vain sekoittaa asioita entisestään selkiyttämisen sijaan (paitsi tietysti puhtaan ruumiillisella tasolla). Sitten tuo tasa-arvo -käsite. Tasa-arvolla ei ainakaan minun mielestäni pitäisi tarkoittaa tasapäistämistä, vaan sitä että jokaisella olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet toteuttaa itseään ja toimia yhteiskunnassa sellaisena kuin on, omista luonnollisista lähtökohdistaan. Esimerkiksi naisen palkkaaminen johtotehtävään vain sukupuolikiintiöpaikan täyttämiseksi (eli riippumatta hänen lähtökohtaisesta kyvykkyydestään tehtävään) ei ainakaan välittömästi edistä todellista tasa-arvoa. Tasa-arvoisuuspyrkimykset ja erilaisten roolien ylläpitäminen seksissä tai taloudenpidossa eivät siis ole ristiriidassa keskenään niin kauan kuin roolit on jaettu molempia osapuolia tyydyttävällä ja heille soveltuvalla tavalla.
Sitten itse aiheesta. Voin toki puhua vain omasta puolestani, mutta kuvittelisin että harvalla ihmisellä on vain yksi tapa osallistua seksuaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi tuo "otetuksi tuleminen". Itse saatan kenties kokonaisvaltaisessa tarkastelussa olla sinne suuntaan kallellani, koska nautin eniten joko tasapainoisesta valta-asetelmasta tai sellaisesta, jossa olen itse alakynnessä. Omatoiminen toisen ottaminenkin on kiinnostavaa joskus, mutta ei ainakaan toistaiseksi yhtä usein kuin nuo muut vaihtoehdot. Minä nyt kuitenkin olen vain yksi nainen (tai tarkemmin ottaen naisen ruumiiseen syntynyt transvestiittihomomies!), ja useimmiten persoonallisuuteni on osoittautunut sellaiseksi, ettei sen mukaan kannata tehdä kovin laajoja naissukupuolta koskevia yleistyksiä, joten kenties olisi järkevämpää kysyä tätä joltakulta toiselta (tai ehkä mieluiten kuitenkin jättää ne yleistykset kokonaan tekemättä).
Toinen näkökulma: olen seurustellut sekä enemmän että vähemmän alfasti käyttäytyvien miesten kanssa, ja molemmat vaihtoehdot ovat toimineet loistavasti. Valta-asetelmia tai muita yksittäisiä knoppijuttuja tärkeämpää seksissä on kuitenkin yhteinen intiimi kokemus: tutkimusmatkailu, joka muodostuu ainutlaatuiseksi sarjaksi kummankin osapuolen persoonallisuuden värittämiä tapahtumia. Luulisin, että jos sattuisin suhteeseen jonkun tosi alistuvan miekkosen kanssa, voisin ihan luontevasti asettua dominoivampaan rooliin seksissä, vaikka niin ei toistaiseksi ole käynytkään (noiden "vähemmän alfasti" käyttäytyneiden kanssa valta-asetelmapuntit ovat olleet tasan tai oikeammin valta-asetelmaa ei ole pääsääntöisesti ollut).
Seksuaalisuuskäsitykseni on jatkuvasti muuttunut dynaamisempaan suuntaan, samoin kuin ihmiskäsityksenikin. Koska oman seksuaalisuuteni ilmenemismuotoihin näyttäisi varsin merkitsevästi vaikuttavan kumppanin persoonallisuus ja se, millainen suhteemme muilla elämänalueilla on, en kuitenkaan välttämättä sanoisi alistuvuuden olevan kiinteä osa persoonallisuuttani. Toisaalta, jos miettii puhtaasti miesten ja naisten välisiä fysiologisia eroja, niin kyllähän niiden valossa vaikuttaisi siltä että miehelle lankeaa todennäköisemmin ottajan rooli. Jonkin työntäminen toisen sisään on olennaisesti eri luonteinen toiminto kuin se, että sallii jonkun työntyä sisäänsä (tai seivästää itsensä toisen ruumiinosaan).
Jos tästä nyt siis jotain pitäisi sanoa, mielipiteeni voisi olla että olen nykyistä ja entisiä kumppaneitani (kaikki miehiä)
taipuvaisempi tulemaan otetuksi. Se ei silti merkitse epätasa-arvoa eikä sitä, että välttämättä haluaisin tulla otetuksi kaikissa tilanteissa ja kaikkien kanssa.
Oliko riittävän akateeminen lähestymistapa ollakseen kelpaamatta runkkumateriaaliksi?
