Kitinä

Tix kirjoitti:
Entäs jos sun lapset ei haluais lapsia? Missäs vaiheessa orpoontuisit?

Siinä vaiheessa varmaan täytyisi hankkia kissa.

Gattaca kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:

Tix kirjoitti:Ei lasta yleensä haluta lapsen tekemisen vuoksi vaan siksi, että perheeseen halutaan pikkuvauva.

Siis vähän sama kuin että perheeseen halutaan koira kun ne on niin söpöjä?

Niin. Entäs sitten?

En allekirjoita väittämää, että tuo olisi kaikilla tai useimmilla lapsen hankkijoilla ainoa syy.

Itse veikkaisin, että usein miehet haluavat mieluummin lapsen, eivät sitä kitisevää sinappimasiinaa. Miehet yleensä bondaavat jälkikasvun kanssa paljon paremmin siinä vaiheessa, kun muksu oppii kävelemään ja puhumaan. Mahdollisia syitä tähän ovat:

a) oikea tissi
b) vasen tissi
c) miehet tienaavat enempi ja tietty six muija jää hoitovapaalle

En mie osaa oikein kuvitella antavani lastani adoptioon missään elämäntilanteessa (paitsi joku vakava vammautuminen, mutta sitäkin varten on sukulaisia jne) joten pallotan sen, että adoptoisin itse. Ei kylläkään ole suunnitelmissa.

Rationaalisesti ajateltuna ensimmäinen vaihtoehtohan on ainoa vaihtoehto jos haluaa viedä sekä geenejään että ajatuksiaan eteenpäin. Jälkimmäinen ei toki voi sitten tapahtua kasvattamalla kakaroita, mutta jos kerran siihen ei mene resursseja, niin propagandan suoltamiseen ainakin löytyisi virtaa.

Tätähän ovat harrastaneet mm. naimattomuuslupauksen antaneet papit.

Dr.Diarrhea kirjoitti: Et kuitenkaan ole huolissas, vaan yrität saada mut hermostuun.

Mua vaan haittaa kun tykkään susta jotenki vaikka oot kyttä.

EveryWoman kirjoitti:En ajattele kuvailemallasi tavalla (tai sillä tavalla, mikä käsitys minulle tuosta tuli). Niin kauan kuin ihmisessä on lihaa ja verta, biologiaa ei ole mahdollista syrjäyttää. Mutta ne mekanismit, joilla biologia vaikuttaa, suodattuvat kulttuurisen ja sosiaalisen henkilöytemme kautta, eli lopputuloksen laatuun (= siihen, mitä mistäkin biologisesta jutusta lopulta seuraa) kuitenkin vaikuttaa tarkasteltavan subjektin sosiaalien konteksti. Siis sama biologinen impulssi johtaa erilaiseen lopputulokseen luolamiehellä ja Gattacalla.

Ei ne mitään "suodatu". Biologian näkökulmasta ne kulttuuriset ja sosiaaliset "suodattimet" voidaan perustellusti kuvata biologian tuottamiksi. Niinhän sosiobiologit tai evoluutiopsykologit tekevät.

Sen ei tarvitse olla reduktionismia. Yhtä hyvin ihmisen käyttäytymistä voidaan kuvata sosiologian tai psykologian näkökulmasta.

Joskus epäilen, että humanistit ne pahimpia reduktionisteja ovat.
Eihän fyysikko väitä että sinfoniat ovat vain äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua, vaikka ne fysiikan näkökulmasta ovat KOKONAAN äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua. Tajuatko? Siirrä sama biologia/sosiologia -mukaristiriitaan.

Hellu kirjoitti:

Dr.Diarrhea kirjoitti: Et kuitenkaan ole huolissas, vaan yrität saada mut hermostuun.

Mua vaan haittaa kun tykkään susta jotenki vaikka oot kyttä.

.. kun siinä on lämpöä.. ei ole miten tahansa pampun kanssa heiluva The Punisheri.

Hellu kirjoitti:

Dr.Diarrhea kirjoitti: Et kuitenkaan ole huolissas, vaan yrität saada mut hermostuun.

Mua vaan haittaa kun tykkään susta jotenki vaikka oot kyttä.

Se valaa meihin uskoa, että rikos saattaa sittenkin kannattaa..

Ann kirjoitti:

Hellu kirjoitti:

Dr.Diarrhea kirjoitti: Et kuitenkaan ole huolissas, vaan yrität saada mut hermostuun.

Mua vaan haittaa kun tykkään susta jotenki vaikka oot kyttä.

Se valaa meihin uskoa, että rikos saattaa sittenkin kannattaa..

Pakko nauraa!
(Nämä pienet välipalahetket hauskuutuksin.. Suolaa ja sokeria pöytään! Hahaa! )

Tix kirjoitti:Kysymyksenasettelu on absurdi - annatko lapsen pois vai adoptoitko. Eihän se lapsen haluavan (normaalibiologiaa) mielestä ole missään nimessä yhteismitallinen tilanne. Ei lasta yleensä haluta lapsen tekemisen vuoksi vaan siksi, että perheeseen halutaan pikkuvauva.

Aivan. Parempi asetelma olisi:

Voit painaa jompaakumpaa nappia:
a) Joku kasvattaa geenisi omien ajatustensa pohjalta
b) Joku kasvattaa omat geeninsä sinun ajatustesi pohjalta

EveryWoman kirjoitti:Isyyssysteemikeskusteluissa on kuitenkin sellaisiakin kommentteja, jotka antavat ymmärtää muuta. Kysytään nyt siis sitten, josko vaikka oppisin ihmisten ajattelusta uutta.

Oletetaan, että ei olisi mahdollista kasvattaa omassa perheessään omia biologisia lapsiaan. Lapsen haluava joutuisi valitsemaan joko biologisen mutta välittömästi synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi annettavan lapsen ja adoption välillä. Biologisten vanhempien henkilöllisyys ei kummassakaan tapauksessa tulisi lasten kasvatusperheen tietoon eikä kasvatusperhe biologisten vanhempien tietoon. Oletetaan lisäksi, että voisit valita ainoastaan jomman kumman, et molempia.

Olipa sairas kuvio. Ilmeisesti tässä tapauksessa ruoka olisi "Soilent Greeniä"?

Luultavasti näin älyttömässä tilanteessa pitäisi pallottaa molemmat. Haluan biologisia jälkeläisiä, mutta lapset ovat mukavia. Eli siis geenit eteenpäin, mutta silti kotiinkin jotain vilinää.

Jotenkin tunnen itseni aseettomaksi tässä keskusteluketjussa, kun tekisi mieli valottaa reaalielämääni. Mutta pysyn lujana.

nowaysis kirjoitti:Jos saisin vaikkapa semmoiset sirpakat seitsemänvuotiaat kaksostytöt, olisin aika tyytis lapsilukuuni. Harmi, omistava taho ei kuitenkaan taida olla valmis luovuttamaan niitä kuin väliaikaisesti

(Tytöille pusut, on vähän ikkis mut koitan kestää!1)

Pusut takaisin! Tule taas sitten kun on aikaa lainaamaan. Väliaikaisesti. Vaikka välillä tuntuiskin et saat pitää ihan vapaasti.



Itse aiheeseen. Kyllä se niin on, että omat lapset on omat, kun ne on itse kasvatettukin. En voisi kuvitellakaan että nämä minun biologiset lapseni kasvattaisi joku muu (paitsi ehkä Nowa, aina välillä, heh), joten vastasin toisen vaihtoehdon. Mutta huom! En ole tällaisia asioita päässäni juuri pyöritellyt, joten aika heppoisella tuntumalla vastasin.

EveryWoman kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:
Siis vähän sama kuin että perheeseen halutaan koira kun ne on niin söpöjä?

Niin. Entäs sitten?

En allekirjoita väittämää, että tuo olisi kaikilla tai useimmilla lapsen hankkijoilla ainoa syy.

Ei varmaankaan. Se irrationaalinen tarve lisääntyä on varmaan aika vallitseva, vaikka joitain ihmisiä ei pitäisi missään nimessä päästää lisääntymään.

Itse voisin ottaa lapsen halvaksi työvoimaksi. Skippaisin kyllä en ensimmäiset 5 elinvuotta, koska ne ovat kaikista hyödyttömimmät.

Tuohon otsikon yhteydessä olevaan kysymykseen, jos noista kahdesta olisi pakko valita, niin mieluummin biologinen lapsi jossain, vaikka ei sitäkään mielellään. Enkä oikein osaa kuvitella, että haluaisin adoptoida lapsen taakakseni, paitsi jos kyseessä on ihmiskunnan tulevaisuus tai jotakin sellaista.

Gattaca kirjoitti: Vaikka kuinka heiluttelelisi kynää ylös alas, kaksiulotteinen olento näkisi sen vain pisteinä omassa tasossaan..

Kaksiulotteinen olento näkisi kynän äkisti ilmestyvän omalle tasolleen ja sitten äkisti katoavan kun se nousi oman tasonsa yläpuolelle.

Koska mikään ei ole pakko, vastaan oma vaihtoehto:

Toiseksi mieluiten jonkun muun kakara, jonkun muun kasvattaman ja jo pesästä lentäneenä.

Mieluiten ei kakaraa.

Tix kirjoitti:Paljon parempi kysymys on prosessille: Haluaisitko jonkun muun synnyttämän sinun ja elukan biologisen lapsen vai itse synnyttämäsi lapsen, joka on biologisesti muun tahon.

Jälkimmäisen.

Jälkimmäinen vaihtoehto.

Ja ehkä adoptoimmekin vielä joskus. Katsotaan. Mutta koska adoptioneuvontaan pääsemisen alaikäraja on vielä saavuttamatta ja koska haluan lapseni mahdollisimman nuorena, tehdään tässä eka pari ihan bioaineksista. En silti usko, että lapseen kiintymiseen vaikuttaisi mitenkään radikaalisti se, onko ne geenit omat vai jonkun muun.

Sen sijaan ajatus siitä, että kantaisin lasta sisälläni sen 9kk, jonka jälkeen kyseisen yksilön luovuttaisin pois on ihan hirveä. Ei ne geenit vaan se tunneside. (Kokemusta on tästä raskausjutskasta.)

Ja kyllä, saatan myös joskus päätyä lahjoittamaan munasolujani. Jos alkuperäisessä kysymyksessä lapsi luovutettaisiin vain "rakennusaineina", eli tosiaan munasoluina, niin eipä siinä mitään. Mutta koska haluan lapsia, olisi silloinkin vaihtoehto nro 2.

Mutta kuitenkin pidän kätevänä tietää lapsen geenien alkuperästä lähinnä sukua rasittavien sairauksien osalta. Tietäisi varautua, jos tarvetta on. Siinä mielessä kysymyksenasettelu on ongelmallinen. Paitsi tietty jos lapsen mukana kulkisi sukurasitelista.

Gattaca kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:En ajattele kuvailemallasi tavalla (tai sillä tavalla, mikä käsitys minulle tuosta tuli). Niin kauan kuin ihmisessä on lihaa ja verta, biologiaa ei ole mahdollista syrjäyttää. Mutta ne mekanismit, joilla biologia vaikuttaa, suodattuvat kulttuurisen ja sosiaalisen henkilöytemme kautta, eli lopputuloksen laatuun (= siihen, mitä mistäkin biologisesta jutusta lopulta seuraa) kuitenkin vaikuttaa tarkasteltavan subjektin sosiaalien konteksti. Siis sama biologinen impulssi johtaa erilaiseen lopputulokseen luolamiehellä ja Gattacalla.

Ei ne mitään "suodatu". Biologian näkökulmasta ne kulttuuriset ja sosiaaliset "suodattimet" voidaan perustellusti kuvata biologian tuottamiksi. Niinhän sosiobiologit tai evoluutiopsykologit tekevät.

Sen ei tarvitse olla reduktionismia. Yhtä hyvin ihmisen käyttäytymistä voidaan kuvata sosiologian tai psykologian näkökulmasta.

Joskus epäilen, että humanistit ne pahimpia reduktionisteja ovat.
Eihän fyysikko väitä että sinfoniat ovat vain äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua, vaikka ne fysiikan näkökulmasta ovat KOKONAAN äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua. Tajuatko? Siirrä sama biologia/sosiologia -mukaristiriitaan.

Aivan, minustakaan ristiriitaa ei ole. En ole ihan varma, ajatteletko sinä meidän olevan tästä eri mieltä vai et. Kyse on vain terminologiasta.

Aivan tarkkaan ottaen sinfonioita ei kenties voi määritellä noin yksinkertaisesti kuin tuossa sanot, koska niissä on olennaista myös tulkinta, joka on jokaisella kerralla hieman erilainen. Siis sama sinfonia ei ole aina samanlainen sarja äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua. Tajuan kuitenkin mitä hait eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa määritellä sinfonian noin.

Siihen on kuitenkin syy, miksi sinfoniat kirjoitetaan muistiin nuotteina eikä äänenpaineen ja aallonpituuksien suureina. Samasta syystä minä puhun kulttuurin ja sosiaalisuuden vaikutuksesta siinä missä sinä määrittelet nekin biologiaksi. Koen oman määrittelyni välineellisesti hyödyllisemmäksi näissä keskusteluissa.

EveryWoman kirjoitti:

Gattaca kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:En ajattele kuvailemallasi tavalla (tai sillä tavalla, mikä käsitys minulle tuosta tuli). Niin kauan kuin ihmisessä on lihaa ja verta, biologiaa ei ole mahdollista syrjäyttää. Mutta ne mekanismit, joilla biologia vaikuttaa, suodattuvat kulttuurisen ja sosiaalisen henkilöytemme kautta, eli lopputuloksen laatuun (= siihen, mitä mistäkin biologisesta jutusta lopulta seuraa) kuitenkin vaikuttaa tarkasteltavan subjektin sosiaalien konteksti. Siis sama biologinen impulssi johtaa erilaiseen lopputulokseen luolamiehellä ja Gattacalla.

Ei ne mitään "suodatu". Biologian näkökulmasta ne kulttuuriset ja sosiaaliset "suodattimet" voidaan perustellusti kuvata biologian tuottamiksi. Niinhän sosiobiologit tai evoluutiopsykologit tekevät.

Sen ei tarvitse olla reduktionismia. Yhtä hyvin ihmisen käyttäytymistä voidaan kuvata sosiologian tai psykologian näkökulmasta.

Joskus epäilen, että humanistit ne pahimpia reduktionisteja ovat.
Eihän fyysikko väitä että sinfoniat ovat vain äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua, vaikka ne fysiikan näkökulmasta ovat KOKONAAN äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua. Tajuatko? Siirrä sama biologia/sosiologia -mukaristiriitaan.

Aivan, minustakaan ristiriitaa ei ole. En ole ihan varma, ajatteletko sinä meidän olevan tästä eri mieltä vai et. Kyse on vain terminologiasta.

Aivan tarkkaan ottaen sinfonioita ei kenties voi määritellä noin yksinkertaisesti kuin tuossa sanot, koska niissä on olennaista myös tulkinta, joka on jokaisella kerralla hieman erilainen. Siis sama sinfonia ei ole aina samanlainen sarja äänenpaineen ja aallonpituuden vaihtelua. Tajuan kuitenkin mitä hait eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa määritellä sinfonian noin.

Siihen on kuitenkin syy, miksi sinfoniat kirjoitetaan muistiin nuotteina eikä äänenpaineen ja aallonpituuksien suureina. Samasta syystä minä puhun kulttuurin ja sosiaalisuuden vaikutuksesta siinä missä sinä määrittelet nekin biologiaksi. Koen oman määrittelyni välineellisesti hyödyllisemmäksi näissä keskusteluissa.

Anteeksi että vastaan vasta nyt. Rasittaa vastailla Kitinään ja voi olla, että pidän huilia enkä enää kommentoi joka paikkaan muutenkaan.

Eihän ole kyse "eri terminologiasta". Niin että samaa asiaa kuvattaisiin eri termein. Kyse on ihan eri kysymyksistä eri asioista ja niihin saaduista vastauksista, ihan eri näkökulmista.

Niinpä sanomasi "tulkinta" ei kuulu fysiikan kysymyksenasetteluun ollenkaan. Paitsi jos (edit niin kai) tarkoitat, että sinfonia on fysiikankin mittauksin totta kai hieman erilainen kun se eri kerroilla soitetaan.

"Välineellisesti hyödyllinen" on sinulla hyvää PRAGMATISMIA tuossa.
Kiinteisiin ontologioihin sitoutuminen saati niihin tosissaan uskominen ei ole kovin hyödyllistä.. tai äh siis ei ainakaan minulle, muiden intressejä en voi siinä määrätä.

Gattaca kirjoitti:Anteeksi että vastaan vasta nyt. Rasittaa vastailla Kitinään ja voi olla, että pidän huilia enkä enää kommentoi joka paikkaan muutenkaan.

Ei haittaa (ja kiitos pyrkimyksestä kohteliaisuuteen!). Vastaanhan minäkin aina vasta sopivan kirjoitushetken ja -fiiliksen tultua.

Gattaca kirjoitti:Niinpä sanomasi "tulkinta" ei kuulu fysiikan kysymyksenasetteluun ollenkaan. Paitsi jos (edit niin kai) tarkoitat, että sinfonia on fysiikankin mittauksin totta kai hieman erilainen kun se eri kerroilla soitetaan.

Jepjep.

Gattaca kirjoitti:"Välineellisesti hyödyllinen" on sinulla hyvää PRAGMATISMIA tuossa.
Kiinteisiin ontologioihin sitoutuminen saati niihin tosissaan uskominen ei ole kovin hyödyllistä.. tai äh siis ei ainakaan minulle, muiden intressejä en voi siinä määrätä.

Ei minustakaan, noin niin kuin lähtökohtaisesti.

Maailmassa on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka sekä sitoutuvat että uskovat sellaisiin (ja sinä ja minäkin toki todellisuudessa ajattelemme paljon sidotummin kuin kenties haluaisimme). Minä pyrin aktiivisesti säilyttämään keskusteluyhteyden mahdollisimman erilaisiin ihmisiin, mikä monta kertaa merkitsee kommunikointia nimenomaan sellaisella käsitteistöllä, jonka puolitahallinen väärintulkinta sitten saa jotkut älyllisen ylivertaisuutensa korostamisvimmassa nousemaan vastarintaan liehuvin lipuin . Sanon puolitahallinen, koska en usko että se tapahtuu tietoisesti, vaan ennemminkin niin, että toisen syvimmän ajatuksen ymmärtämisvaihde on syystä tai toisesta takavasemmalle vilkuillen käännetty off-asentoon. Yleensä kun kyse on kuitenkin sen verran henkistä kapasiteettia kerryttäneistä tyypeistä, että on vaikea uskoa heidän puhtaaseen kyvyttömyyteensä ymmärtää ajatuksen punaista lankaa, olkoonkin että se on verhottu heidän näkökulmastaan epätyydyttävään terminologiseen asuun (<- tuossa yksi esimerkki terminologiasta, jota voidaan pitää epätyydyttävänä, mutta jota valitsen käyttää sen välinearvon vuoksi).

Sama lyhyesti: ymmärtämään pyrkiminen on edelleenkin omasta näkökulmastani kunnioitettavampaa kuin siitä kieltäytymisen varjolla tapahtuva päällekarkaus (jollaisten ainoa harrastaja täällä et suinkaan, valitettavasti, ole sinä). Jälkimmäinen on kuin omistaisi taikasauvan ja käyttäisi sitä ainoastaan ihmisten kampittamiseen puistotiellä. Tuhlausta.

Näytä tissit, EW!

Nyt tulee ja pahasti, mutta haluan vain EW:ltä kysyä: oletko sama vaatetusalan opiskelija, joka on myös Marimekolla assistenttina ja joka esiintyi hiljattain erään naistenlehden jutussa?
Tuota jutussa olevaa kuvaa kun vertasin avattareesi, niin rupesin epäilemään, että sehän on EW.

Aito_Johanna kirjoitti:

En ole Marimekolla assarina enkä niinikään ole esiintynyt naistenlehdissä. En edes tiedä kenestä voisi olla kyse, vaikka alalla piirit ovatkin pienet. Riitta Kokkonen saattaisi olla hius- ja pokatyylinsä puolesta vähän saman näköinen kuin minä avatarissani, mutta oli Marimekolla jo kauan sitten eikä käsittääkseni enää ole opiskelija.