Kitinä

CandyMan kirjoitti:Käsi sydämellä: mites itse vastasit?

Kenenköhän luulet olevan tuon tilaston ykkösen takana... Olen kyllä sitä mieltä, että kysymys oli huono, perustelut ovat tuossa toisessa ketjussa.

Onpas tämä esimerkki harvinaisen arsesta, etenkin jos sillä yritetään hankkia lisäinformaatiota Isyyshuijaus-keskusteluun. Tulee mieleen, että esimerkin laatija on pyrkinyt väkisin tekemään siitä sellaisen, johon kukaan järkevä henkilö ei voi vastata ilman sadan kohdan rajoituslistaa, jotta vastaajia päästäisiin sitten haukkumaan näiden kaksinaismoralismista. Ähä ähä, et vastannut kiemurtelematta, onko jotain hampaankolossa?!!?

*huokaus*

Ensinnäkin, esimerkkitilanteessa minun päätökseni seuraukset ulottuisivat oman perheeni lisäksi myös itselleni täysin tuntemattomiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Vaikka kuinka omalta ja kumppanini osalta tietäisin ettei asialla ole merkitystä, mistä voisin tietää mitä sen toisen parin elämässä tapahtuu esim. kymmenen vuoden kuluttua kun yhtäkkiä selviääkin, etteivät vaikkapa isän ja lapsen geneettiset ominaisuudet indikoikaan verisidettä?

Toiseksi, tilanne olisi erilainen kuin isyyshuijaustilanteessa, koska esimerkissä biologinen lapsi olisi jo olemassa - vain sijainti olisi epäselvä. Jos minun biologinen lapseni olisi yhtään niin kuin minä lapsena, hänen elämänsä kasvatusperheessä olisi todennäköisesti aika hankalaa ihan geneettisten ominaisuuksien vuoksi (ellei kasvatusperhe sattuisi olemaan ihan tietynlainen, mitä esimerkkitilanteessa ei mitenkään olisi mahdollista selvittää). Tämä varmaan vaivaisi minua - ei siksi että lapsi on lähtöisin juuri minusta (en toivoisi samaa kenenkään muunkaan lapselle), vaan siksi että olisin tietoinen kyseisestä tapauksesta.

Kolmanneksi.. No joo, prosessi erittelikin joitain lisäpointteja siinä toisessa ketjussa. Turha tähän on mitään romaania kirjoittaa.

Korjataanpa esimerkkiä nyt mahdollisimman pitkälle vertailutilannetta vastaavaksi. Oletetaan, että olen parisuhteessa naisen kanssa ja lapsen aikaansaaminen koeputkessa kahden naisen sukusoluista on mahdollista. Olemme päättäneet aikaansaada lapsen tällä menetelmällä, minkä jälkeen alkio siirretään kumppanini kohtuun kasvamaan. Raskauden alettua lupaavasti klinikalta kerrotaan, että on 50% mahdollisuus että minun sukusoluni ovat menneet sekaisin jonkun vieraan tyypin sukusolujen kanssa ennen hedelmöitystapahtumaa. Haluaisinko tutkituttaa asian? Tuskin.

Tuokaan esimerkki ei vastaa minun psykologista todellisuuttani sikäli, että adoptoisin kyllä jo olemassaolevan lapsen tuhat kertaa mieluummin kuin ylipäänsä ryhtyisin moiseen tod. näk. kalliiseen ja aikaavievään proseduuriin - mutta voidaanhan olettaa että kuviteltu kumppanini haluaisi ehdottomasti kokea raskauden.

aasi kirjoitti:Isältä kuulin vastaavanlaisen tarinan, minkä oli saanut tietää sukututkimusten yhteydessä. Kaksi naapuria olivat samaan aikaan synnyttämässä ja lapset olivat vaihtuneet keskenään kun rouvilla oli sama sukunimikin. Asia oli huomattu vuosien jälkeen mutta jätetty sikseen "kun ei siitä mitään haittaa ollut".

Joo, luultavasti noilla oli sama isäkin joten samahan tuo.

Big love.

EveryWoman kirjoitti:Ensinnäkin, esimerkkitilanteessa minun päätökseni seuraukset ulottuisivat oman perheeni lisäksi myös itselleni täysin tuntemattomiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Vaikka kuinka omalta ja kumppanini osalta tietäisin ettei asialla ole merkitystä, mistä voisin tietää mitä sen toisen parin elämässä tapahtuu esim. kymmenen vuoden kuluttua kun yhtäkkiä selviääkin, etteivät vaikkapa isän ja lapsen geneettiset ominaisuudet indikoikaan verisidettä?

Toiseksi, tilanne olisi erilainen kuin isyyshuijaustilanteessa, koska esimerkissä biologinen lapsi olisi jo olemassa - vain sijainti olisi epäselvä. Jos minun biologinen lapseni olisi yhtään niin kuin minä lapsena, hänen elämänsä kasvatusperheessä olisi todennäköisesti aika hankalaa ihan geneettisten ominaisuuksien vuoksi (ellei kasvatusperhe sattuisi olemaan ihan tietynlainen, mitä esimerkkitilanteessa ei mitenkään olisi mahdollista selvittää). Tämä varmaan vaivaisi minua - ei siksi että lapsi on lähtöisin juuri minusta (en toivoisi samaa kenenkään muunkaan lapselle), vaan siksi että olisin tietoinen kyseisestä tapauksesta.

Kolmanneksi.. No joo, prosessi erittelikin joitain lisäpointteja siinä toisessa ketjussa. Turha tähän on mitään romaania kirjoittaa.

Korjataanpa esimerkkiä nyt mahdollisimman pitkälle vertailutilannetta vastaavaksi. Oletetaan, että olen parisuhteessa naisen kanssa ja lapsen aikaansaaminen koeputkessa kahden naisen sukusoluista on mahdollista. Olemme päättäneet aikaansaada lapsen tällä menetelmällä, minkä jälkeen alkio siirretään kumppanini kohtuun kasvamaan. Raskauden alettua lupaavasti klinikalta kerrotaan, että on 50% mahdollisuus että minun sukusoluni ovat menneet sekaisin jonkun vieraan tyypin sukusolujen kanssa ennen hedelmöitystapahtumaa. Haluaisinko tutkituttaa asian? Tuskin.

Tuokaan esimerkki ei vastaa minun psykologista todellisuuttani sikäli, että adoptoisin kyllä jo olemassaolevan lapsen tuhat kertaa mieluummin kuin ylipäänsä ryhtyisin moiseen tod. näk. kalliiseen ja aikaavievään proseduuriin - mutta voidaanhan olettaa että kuviteltu kumppanini haluaisi ehdottomasti kokea raskauden.

Öh, ensimmäiseen. Ilmeisesti jos petät ja elätät miehesi kanssa jonkun toisen siittämää lasta et ole ottanut siihen mukaan "itsellesi täysin tuntemattomia ihmisiä"? Tietysti jos pidät lapsen oikeaa isää rakastajanasi siinä sivussa ei hän ole tuntematon.

Toiseen kohtaan voisi taas ottaa jo toisessa ketjussa olevan asian, että nainenhan voi aina olla varma äitiydestään. Eli se biologinen lapsi on aina jossakin. Siksi tämä asia voi olla niin hankala käsittää.

Tämä ketjuhan on selvästi tarkoitushakuinen yritys paljastaa naisten kaksinaismoraalisuus ja epäilemättä tällainen tilanne sellaisen paljastaisikin monessa tapauksessa.

Kiinnostava tilanne olisikin tapaus, jossa jonkun toisen siittämä käenpoikanen olisi sekoittunut synnytyslaitoksella ja molemmat vanhemmat luulisivat hoitavansa omaa lastaan. Nainen tosin tietäisi ainoana, että lapsi ei ole isän muttei muuta. Jollakin inhottavan vahingoniloisella tasolla aika herkullinen tilanne.

PerttiMakimaa kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Ensinnäkin, esimerkkitilanteessa minun päätökseni seuraukset ulottuisivat oman perheeni lisäksi myös itselleni täysin tuntemattomiin ihmisiin ja heidän elämäänsä...

Toiseksi, tilanne olisi erilainen kuin isyyshuijaustilanteessa, koska esimerkissä biologinen lapsi olisi jo olemassa - vain sijainti olisi epäselvä. Jos minun biologinen lapseni olisi yhtään niin kuin minä lapsena...

Öh, ensimmäiseen. Ilmeisesti jos petät ja elätät miehesi kanssa jonkun toisen siittämää lasta et ole ottanut siihen mukaan "itsellesi täysin tuntemattomia ihmisiä"? Tietysti jos pidät lapsen oikeaa isää rakastajanasi siinä sivussa ei hän ole tuntematon.

Esimerkissä lapset ovat vaihtuneet synnytyslaitoksella, ei siihen liity pettämistä. En muutenkaan ole taipuvainen pettämään enkä valehtelemaan kumppanilleni. Mistä tällainen kommentti?

Toiseen kohtaan voisi taas ottaa jo toisessa ketjussa olevan asian, että nainenhan voi aina olla varma äitiydestään. Eli se biologinen lapsi on aina jossakin. Siksi tämä asia voi olla niin hankala käsittää.

Esittämässäni korvaavassa esimerkkitilanteessa minun biologista lastani ei välttämättä olisi missään, eikä se minua häiritsisi. Ja adoptiovaihtoehdossa, joka on itselleni ensisijainen lisääntymisen muoto, biologisuudesta ei ole tietoakaan.

Tämä ketjuhan on selvästi tarkoitushakuinen yritys paljastaa naisten kaksinaismoraalisuus ja epäilemättä tällainen tilanne sellaisen paljastaisikin monessa tapauksessa.

Jos käytetään esimerkkinä tilannetta, joka ei ole juuri millään tavalla yhteismitallinen sen tilanteen kanssa, johon verrataan, se ei valitettavasti paljasta mitään - vaikka kuinka mielelläsi kokisit niitä "inhottavan vahingoniloisia" tuntemuksia (niitä tosin varmaan on halutessaan helppo saada aikaiseksi ilman syytäkin).

EveryWoman kirjoitti:...

En tarkoita sinua kommentillani. Naista yleensä, sijamuotojen käytöstä voimme käydä semanttista keskustelua. Yleisestikin ottaen oma asenteeni valehtelevia naisia kohtaan on sen verran negatiivinen, että järkevää keskustelua on hankala tällaisesta asiasta käydä. Koen kuitenkin vanhemmuuden yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi elämässä.

Ehkä mainitsemani (ja pois jättämäsi) tilanne on sellainen suhteellisen "yhteismitallinen". Ja inhoittavan vahingoniloinen. Olisiko muuten tässä tilanteessa mikä mielestäsi paras tapa edetä? He ansaitsevat toisensa, joten eläkööt toistensa kanssa elämänsä loppuun asti?

Tuli mieleen, että tuossa viikonloppuna pohdimme yhtä pariskuntaa katsellessa että kummalta muka eräs tietty ominaisuus on toiselle lapsista periytynyt? Ehkä naapurin sedältä. Tai sitten on kyseessä se perinteinen "hypännyt sukupolven yli" ominaisuus...

Jaaha, EW tuli takaisin kiemurtelemaan.

EveryWoman kirjoitti:Ensinnäkin, esimerkkitilanteessa minun päätökseni seuraukset ulottuisivat oman perheeni lisäksi myös itselleni täysin tuntemattomiin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Vaikka kuinka omalta ja kumppanini osalta tietäisin ettei asialla ole merkitystä, mistä voisin tietää mitä sen toisen parin elämässä tapahtuu esim. kymmenen vuoden kuluttua kun yhtäkkiä selviääkin, etteivät vaikkapa isän ja lapsen geneettiset ominaisuudet indikoikaan verisidettä?

Joko EW näyttelee tyhmää, tai ei osaa lukea. Juuri tuollaista turhaa nillittämistä ehkäistäkseni kirjoitin jo tehtävänantoon seuraavaa:

Oletetaan lisäksi että jos et selvittämiseen suostu, ei kukaan muu osapuoli tule tietämään tai edes epäilemään geneettisiä suhteitaan lapseensa tai vanhempiinsa, vaan jokainen voisi elää tahollaan asiasta tietämättömänä. Ainoastaan sinulla olisi epäilys mielessäsi ettei lapsesi mahdollisesti olekaan biologisesti sinun.

Toiseksi, tilanne olisi erilainen kuin isyyshuijaustilanteessa, koska esimerkissä biologinen lapsi olisi jo olemassa - vain sijainti olisi epäselvä.

Esimerkki ei ollut yksi yhteen sama koska mies ei voi synnyttää, mutta vastaukset asettavat kyseenalaiseksi prosessin ja EW:n väitteen ettei kenellekään pitäisi olla mitään merkitystä sillä tiedolla onko hänen (väitetyllä) lapsella mitään biologista sidettä häneen.

Miehellä tuo biologinen side on miehestä lähtenyt siittiö; naisen tapauksessa munasolu SEKÄ raskaus. Prosessi jo paljastikin että hän ei vaatisi tietää olisiko hänen lapsensa toisen naisen munasolusta, mutta raskauden tuoman biologisen siteen hän haluaa kuitenkin pitää lapseensa. Ilmeisesti prosessi tarvitsee sen raskauden tunteakseen lapsen "omakseen", mutta samalla on valmis eväämään miehiltä tiedon biologisesta siteestään lapseensa.

Jos minun biologinen lapseni olisi yhtään niin kuin minä lapsena, hänen elämänsä kasvatusperheessä olisi todennäköisesti aika hankalaa ihan geneettisten ominaisuuksien vuoksi (ellei kasvatusperhe sattuisi olemaan ihan tietynlainen, mitä esimerkkitilanteessa ei mitenkään olisi mahdollista selvittää).

Jälleen täysin turhaa EW-nillitystä joka ei liity asiaan mitenkään. Usko jo: tarkoituksena ei ollut kuvailla mitään olemassaolevaa tilannetta, vaan kartoittaa kuinka tärkeää naisille tunnetasolla on saavuttaa varmuus siitä että he kasvattavat samaa lasta jonka he itse synnyttivät. Juuri tämän takia alkuehdoksi asetettiin se että vaikka vaihdos olisi tapahtunut, tulisi molempien lapsien elämä olemaan vähintään yhtä onnellista mahdollisesta vaihdoksesta huolimatta. Joten unohtakaa jo ne hiv:stä, sokeritaudeista ja vaikeista luonteista selittämiset, liian läpinäkyvää kysymyksen välttelyä.

Korjataanpa esimerkkiä nyt mahdollisimman pitkälle vertailutilannetta vastaavaksi. Oletetaan, että olen parisuhteessa naisen kanssa ja lapsen aikaansaaminen koeputkessa kahden naisen sukusoluista on mahdollista. Olemme päättäneet aikaansaada lapsen tällä menetelmällä, minkä jälkeen alkio siirretään kumppanini kohtuun kasvamaan. Raskauden alettua lupaavasti klinikalta kerrotaan, että on 50% mahdollisuus että minun sukusoluni ovat menneet sekaisin jonkun vieraan tyypin sukusolujen kanssa ennen hedelmöitystapahtumaa. Haluaisinko tutkituttaa asian? Tuskin.

No tuo esimerkki nyt ei ainakaan vastannut ollenkaan isyyshuijaustilannetta, siinä jäi puuttumaan esim. se huijaus jolla toinen osapuoli pyritään pakottamaan adoptioon. Tässä edelleen korjattu esimerkki:

EW:n vaihtoehtomaailmassa naisetkin voivat lisääntyä harrastamalla seksiä keskenään. EW on hengaillut hieman aikaa toisen naisen kanssa, joka yllättäen tulee raskaaksi. EW:n elämä muuttuu tämän käänteen takia eikä hän ollut vielä ajatellut perustaa perhettä koska hänellä oli vielä muita suunnitelmia elämänsä varalle eikä ollut vielä ihan varma onko tämä juuri se nainen jonka kanssa hän haluaisi ainakaan perustaa perhettä, mutta totuttelee vähitellen ajatukseen osittain jo velvollisuudentunnostakin, ja luopuu vaihtoehtoisista haaveistaan. Onhan kuitenkin lapsen etu kyseessä.

Viikon kuluttua raskausuutisesta EW saa tiedon että on 50% mahdollisuus ettei lapsi olekaan hänen, ja erikseen pyytämällä, kumppaninsa tietämättä, hän saisi erillisen testin tuloksen onko lapsi peräisin hänestä vai jostain toisesta. Kumppani on jo maininnut että lapsi on varmasti EW:n. Miten EW menettelee? Haluaako hän lisävarmistuksen vai ei?

Oikea vastaus: EW väittää ettei koskaan erehtyisi seurustelemaan huijarin kanssa, joten lapsi on taatusti hänen ilman varmistustakin. Mikä ego.

Tuokaan esimerkki ei vastaa minun psykologista todellisuuttani sikäli, että adoptoisin kyllä jo olemassaolevan lapsen tuhat kertaa mieluummin kuin ylipäänsä ryhtyisin moiseen tod. näk. kalliiseen ja aikaavievään proseduuriin - mutta voidaanhan olettaa että kuviteltu kumppanini haluaisi ehdottomasti kokea raskauden.

Isyyshuijausta mukaellen: entä jos sinut pakotettaisiin adoptioon nyt?

Geetzu kirjoitti:Enpä itse ole osannut muuten epäilläkään, etteikö lapseni olisi pimpastani

Mun lapsi olis kyllä ihan suoraan perseestä, eli tunnistettavissa.

CandyMan kirjoitti:Joko EW näyttelee tyhmää, tai ei osaa lukea. Juuri tuollaista turhaa nillittämistä ehkäistäkseni kirjoitin jo tehtävänantoon seuraavaa:

Oletetaan lisäksi että ...

Oikea vastaus: luin nopeasti = huolimattomasti (on edelleen kiirusta), ja toisaalta minun on hyvin vaikeaa kuvitella itseäni niin keinotekoiseen tilanteeseen (sitä kuitenkin vaadittaisiin, kun halutaan oikeasti rehellinen vastaus). Maailmankuvani mukaan täällä ei kannata toimia uskoen, että jokin henkilöä X kiinnostava tieto ei ikinä tulisi hänen tietoisuuteensa. Ja vaikka yrittäisinkin kuvitella että se olisi aukottomasti mahdollista, se ei kuitenkaan riittäisi. Minua häiritsisi jo sekin, jos pitäisin mahdollisena että se toinen pari haluaisi tietää asiasta ja minä toiminnallani pimittäisin sen heiltä.

Jos nyt tuollaiseen epäuskottavaan (kaikki esittämäsi rajoitukset huomioonottaen) ajatusrakennelmaan on yritettävä samastua, pyytäisin varmaan asiaa selostamaan tullutta hoitajaa kääntymään asiansa kanssa sen toisen pariskunnan puoleen. Jos he eivät haluaisi tietää, minäkään en haluaisi. Jos he haluaisivat, minä haluaisin myös, koska tahtoisin mahdollisuuden keskustella heidän kanssaan siinä tapauksessa että lapset olisivat tosiaan vaihtuneet. Tämä siksi, että minua kiinnostaisi heidän suhtautumisensa tilanteeseen (lapsen edun vuoksi). Toimisin aivan samoin, vaikka tilanteessa olisin itse täysin ulkopuolinen ja hoitaja tulisi avautumaan minulle mahdollisuudesta, että kahden minulle tuntemattoman parin lapset olisivat saattaneet vaihtua keskenään. Toimintani ei siis olisi sidoksissa biologiaan vaan yleiseen haluun tehdä ihmisten hyväksi sen mitä käytettävissä olevin resurssein voin.

Esimerkki ei ollut yksi yhteen sama koska mies ei voi synnyttää, mutta vastaukset asettavat kyseenalaiseksi prosessin ja EW:n väitteen ettei kenellekään pitäisi olla mitään merkitystä sillä tiedolla onko hänen (väitetyllä) lapsella mitään biologista sidettä häneen.

En minä ole tuommoista väittänyt, vaan että lapsen ei-biologisuutta ei tulisi lähtökohtaisesti kolmansien osapuolien taholta nähdä ongelmana, ja että asiaa koskeva implisiittinen viestintä ei saisi olla sellaista joka saa ihmiset näkemään sen ongelmana.

Jälleen täysin turhaa EW-nillitystä joka ei liity asiaan mitenkään. Usko jo: tarkoituksena ei ollut kuvailla mitään olemassaolevaa tilannetta, vaan kartoittaa kuinka tärkeää naisille tunnetasolla on saavuttaa varmuus siitä että he kasvattavat samaa lasta jonka he itse synnyttivät. Juuri tämän takia alkuehdoksi asetettiin se että vaikka vaihdos olisi tapahtunut, tulisi molempien lapsien elämä olemaan vähintään yhtä onnellista mahdollisesta vaihdoksesta huolimatta. Joten unohtakaa jo ne hiv:stä, sokeritaudeista ja vaikeista luonteista selittämiset, liian läpinäkyvää kysymyksen välttelyä.

Anteeksi että tuotan sinulle pettymyksen, mutta en minä kykene arvioimaan monimutkaisia sosiaalisia tilanteita irti kontekstistaan. Elämän eri puolet ovat aina sidoksissa toisiinsa, ja minulla sattuu olemaan tapana lähestyä erilaisia tilanteita nimenomaan sen laajemman kontekstin kautta (koska mikään muu lähestymistapa ei mielestäni tuota yhtä olennaista tietoa). Se, että sinä kykenet kirurgisesti erottamaan yksittäisen esimerkkitapahtuman todellisuudesta ja kommentoimaan sitä sellaisenaan, ei merkitse että voit vaatia samaa minulta.

Korjataanpa esimerkkiä nyt mahdollisimman pitkälle vertailutilannetta vastaavaksi. ...

No tuo esimerkki nyt ei ainakaan vastannut ollenkaan isyyshuijaustilannetta, siinä jäi puuttumaan esim. se huijaus jolla toinen osapuoli pyritään pakottamaan adoptioon.

Enpä huomannut huijauselementtiä omassakaan esimerkissäsi. Mutta okei, hyväksyn jos nyt kuitenkin haluatkin sen mukaan. Korjattu esimerkkisi:

EW:n vaihtoehtomaailmassa naisetkin voivat lisääntyä harrastamalla seksiä keskenään. EW on hengaillut hieman aikaa toisen naisen kanssa, joka yllättäen tulee raskaaksi. EW:n elämä muuttuu tämän käänteen takia eikä hän ollut vielä ajatellut perustaa perhettä koska hänellä oli vielä muita suunnitelmia elämänsä varalle eikä ollut vielä ihan varma onko tämä juuri se nainen jonka kanssa hän haluaisi ainakaan perustaa perhettä, mutta totuttelee vähitellen ajatukseen osittain jo velvollisuudentunnostakin, ja luopuu vaihtoehtoisista haaveistaan. Onhan kuitenkin lapsen etu kyseessä.

Viikon kuluttua raskausuutisesta EW saa tiedon että on 50% mahdollisuus ettei lapsi olekaan hänen, ja erikseen pyytämällä, kumppaninsa tietämättä, hän saisi erillisen testin tuloksen onko lapsi peräisin hänestä vai jostain toisesta. Kumppani on jo maininnut että lapsi on varmasti EW:n. Miten EW menettelee? Haluaako hän lisävarmistuksen vai ei?

i) En ryhdy lapsen huoltajaksi velvollisuuden- vaan vastuuntunnosta. En myöskään päätä huoltajaksi ryhtymisestä raskaudesta kuultuani, vaan sen päätöksen olen tehnyt jo aiemmin - samalla kun olen päättänyt aloittaa yhdyntää sisältävän suhteen mainitun naisen kanssa. Kopulaatiosta voi aina seurata raskaus, ehkäisystä huolimatta, ja on vastuutonta harrastaa sitä ellei ole valmis ja halukas vanhemmuuteen partnerinsa kanssa (tai tarvittaessa yksin).

ii) Testimahdollisuus ei voisi vähempää kiinnostaa. Se, mikä kiinnostaa, on epäluottamus kumppanini taholta (hän on ilmoittanut lapsen olevan minun, vaikka ei tiedä sitä varmaksi).

Vastauksena kysymykseen, menettelen seuraavasti:

1. Sen kartoittaminen, miten oma toimintani vaikuttaa tilanteeseen
Kysyn kumppaniltani, tunteeko hän olonsa turvattomaksi tai uhatuksi suhteessamme. Olenko liian domioiva, enkö osaa kylliksi kuunnella, kysyä tai ottaa huomioon hänen tarpeitaan ja toiveitaan? Minkä hän nimeäisi tällä hetkellä suurimmaksi pelokseen? Miten voisin hänen mielestään toimia, jotta avoimuus suhteessamme lisääntyisi?

Jos kumppani tämän seurauksena avautuu, tilanteesta syntyy pitkä keskustelu, jossa todennäköisesti pyydetään puolin ja toisin anteeksi ja hahmotetaan miten vastaavat ongelmatilanteet vältetään tulevaisuudessa. Jos kumppani väittää kaiken olevan hyvin, seuraava vaihe on:

2. Kumppanin sanojen ja tekojen välisen ristiriidan esille ottaminen
Kysyn, miksi kumppanini on valehdellut minulle lapsen toisen vanhemman henkilöllisyyttä koskevasta tiedosta ja todennäköisesti myös oman seksielämänsä luonteesta, jos kerran hän luottaa minuun täydellisesti.

Jos tästä seuraa avoin keskustelu, voinen vielä jatkaa suhteessa. Jos siitä seuraa konflikti, jota on mahdotonta rakentavalla ja kärsivällisellä otteella ratkaista pitkähkönkään ajan kuluessa, seuraava vaihe on:

3. Äitiyden tunnustaminen (jos ei ole tehty jo), ero epäluotettavasta ja sekaisin olevasta kumppanista ja lapsen huoltajuuden hakeminen itselle.

Oikea vastaus: EW väittää ettei koskaan erehtyisi seurustelemaan huijarin kanssa, joten lapsi on taatusti hänen ilman varmistustakin.

Oikeassa maailmassa näin, mutta nythän on kyse siitä sinun kuvitteellisten esimerkkiesi maailmasta.

Mikä ego.

Vetäytyisitkö vielä vähän taaemmas sinne nurkkaan - egoni haluaa pullistella vapaasti!

Tuollaisessa hyvin epätodennäköisessä tilanteessa haluaisin kyllä selvittää, onko hoitamani ja kasvattamani lapsi todella minun. Jos ei, niin etsisin omani ja pitäisin sitten molemmat.

Sairaalassa tosiaan siis laitetaan vauvalle heti ranneke, jossa on yksilölliset tunnistetiedot, esim. äidin henkilöllisyystunnus. Tämä tunnus piti sanoa ihan itse ja sitä tarkistettiin ainakin kerran päivässä, joten sekaantumisen mahdollisuus on olematon. Lisäksi siellä synnytysosastolla on niin paljon hoitajia ja kätilöitä, että aikamoinen salaseura pitäis laittaa pystyyn, jos joku heistä haluaisi tehdä tällaisen käytännön pilan tahallaan.