Kitinä

Son House kirjoitti: Onko tässä nyt sitten taustalla petetyksi tulemisen tunne? Eihän se ole lapsen vika. Olisitko valmis katkaisemaan suhteen lapseesi sen takia että hänen äitinsä on pettänyt sinua ja valehdellut sinulle? Olet hyväksynyt hänet lapseksesi syntymähetkellä, miksi kieltäisit hänet myöhemmin, varsinkin kun lapsi itse ei ole millään tavalla syypää petokseen?!

Henkilökohtaisesti en oikein osaa sanoa mitä tekisin lapsen suhteen tuossa tilanteessa, kaippa se isyys on enemmän kasvatuksesta kiinni, vaikka kyllä geneettinen side tuntuu paljon vankemmalta. En tosin lapsia omista joten se kuinka niihin sitoutuu on vielä kokematta.

Toisaalta arvostan kyllä omia geenejäni niin paljon (ovathan ne täysin ylivertaisia, ainakin omasta mielestäni) että toisten lapsien kasvattaminen olisi vähintäänkin haasteellinen idea, esim adoptio ei ideana miellytä minua lainkaan.

Naisen osalta tuo alkaakin sitten lähennellä niin halpamaista tekoa että todenäköisesti olisi ero hyvin lähellä, ellei jopa väistämätön. Se että pettää on yksi asia, mutta se että valehtelee jostain noin radikaalista asiasta useita vuosia on hyvin pitkälti anteeksiantamatonta.

JoeB kirjoitti:Henkilökohtaisesti en oikein osaa sanoa mitä tekisin lapsen suhteen tuossa tilanteessa, kaippa se isyys on enemmän kasvatuksesta kiinni, vaikka kyllä geneettinen side tuntuu paljon vankemmalta. En tosin lapsia omista joten se kuinka niihin sitoutuu on vielä kokematta.

Tää tuntuu ihan vinksahtaneelta, sori. Päätä puistelen epäuskosena mut en keksi sanottavaa. Toki kappaleen viimenen virke selittää paljon tällaselle epäuskoselle pöljälle, jonka on joskus kovin kovin vaikeaa ymmärtää omasta ajattelustaan radikaalisti poikkeavia jutskia putskia...

Että niin ku lapsesta huolehditaan loppuun asti koska siinä saattaa olla tuttuja geenejä paljonkin? Muuten ei. Jepa.

aasi kirjoitti:Niin, miksei kannustaa toimiviin ihmissuhteisiin tekemällä isyyden varmistamisesta automaattista? Suljettu kirjekuori isälle mukaan, saa päättää avaako.

Jos ihmissuhde ei ole valmiiksi toimiva, niin tuo varmaan kummasti auttaa tilannetta?

Siinä pariskuntien joukossa, joiden suhde ei ole toimiva, kirjekuorimenettelyllä hankaloitettaisiin niidenkin suhteita, joilla biologisella puolella ei ole mitään epäselvää (= suurimman osan). Lisäksi en usko, että sen pienen osan, joilla tällainen parental discrepancy -ongelma on, suhteet menettelyllä ainakaan parantuisivat. Mitä järkee?

Geetzu kirjoitti:
Että niin ku lapsesta huolehditaan loppuun asti koska siinä saattaa olla tuttuja geenejä paljonkin? Muuten ei. Jepa.

Niin, miten sen ottaa, en ole koskan ollut kauhean lapsirakas ihminen eikä oma jälkikasvu ole ollut mitenkään korkealla tarveharkintalistalla, joten tätä taustaa vasten tämä mielipiteistö rakentuu.

Hommahan menee omassa kieroutuneessa mielessäni hieman siihen suuntaan että mikäli aiheutan itse sen että lapsi tulee maailmaan, niin se on minun hommani ja vastuuni hoitaa se mahdollisimman hyvin liikeelle ja kasvattaa yms yms. No jos sitten käykin niin että minua kusetetaan tässä tilanteessa kantamaan jonkun muun vastuu lapsesta niin sepä ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä idealta.
Kuten sanottua en osaa edes sanoa miten asiaan realistisesti suhtautuisin.

Alkaa mennä pseudokeskusteluksi, joten kerron tunnelmaa keventääkseni (Wanhan) vitsin:

Kolme miestä, helsinkiläinen, turkulainen ja somali istuivat synnytyslaitoksella. Paikalle tullut kätilö kertoi kamalasta sekaannuksesta. Olette nyt kaikki isiä, mutta sekoitimme lapset. Tulkaa valitsemaan omanne.

Helsinkiläismies vaati päästä ensiksi valitsemaan ja valitsi mustaihoisen lapsen.

Muitten ollessa kysymysmerkkinä helsinkiläismies totesi "eipähän ole ainakaan turkulainen".

JoeB kirjoitti:Hommahan menee omassa kieroutuneessa mielessäni hieman siihen suuntaan että mikäli aiheutan itse sen että lapsi tulee maailmaan, niin se on minun hommani ja vastuuni hoitaa se mahdollisimman hyvin liikeelle ja kasvattaa yms yms. No jos sitten käykin niin että minua kusetetaan tässä tilanteessa kantamaan jonkun muun vastuu lapsesta niin sepä ei kuulosta läheskään yhtä hyvältä idealta.

Pystynen ymmärtämään ajatuksenjuoksuasi, kun selitit sen noin päin, vaikka ihmettelin kyllä ensin Geen tapaan.

Sinun (ja samoin ajattelevien) kannattaa tehdä asia selväksi kumppanille jo hyvissä ajoin ennen moiseen tilanteeseen joutumista, ja ystävällisesti selittää että jos noin pääsisi käymään, tulet vaatimaan isyystestiä ihan sen lapsensaantihaluttomuutesi vuoksi. Silloin säästytään suurimmilta luottamuspulatilanteilta tosipaikan tullen.

Jos taas lapsia haluamaton mies ei selvästi kerro ajatuksistaan lapsia haluavalle kumppanille (esimerkiksi suhteen päättymisen pelossa), hän syyllistyy itse sen luokan petokseen että nallin napsahtaessa on turha nostaa itseään jalustalle.

Tix kirjoitti:Voisi olla ehkä parempi, että isälle tarjottaisiin aina isyyden vahvistamisen yhteydessä mahdollisuutta testiin, mutta pakollista siitä ei tarvitse tehdä.

Mä luulin, että tällainen on jo rutiinia. Ainakin meidän kohdalla toimittiin juuri noin seitsemän vuotta sitten. Vähän oli kyllä virkailijalla tuputtamisen makua, mikä tuntui kummastakin hieman vaivaannuttavalta. Mutta vain vähän. Jos on puhdas omatunto, niin mikäs siinä.

EDIT: Joo, ja jatkanpa tästä sitten vielä. Mun mielestä tuollaisen vaihtoehdon tarjoaminen on ihan asiallinen juttu. Ainakin meille (tai no, lasten isälle ehkä enemmän) kerrottiin siinä samalla, kuinka hankala tunnustusta on perua, ja vinkattiin että sen vuoksi, jos yhtään tuntuu siltä, niin asiaan kannattaa hankkia varmuus nyt.

Äitiyteni alkuvuosina tuli tavattua muita äitejä eri nettiyhteisöjen kautta. Törmäsin silloin pariinkin tapaukseen, joissa äiti ei ollut aluksi, tai edelleenkään varma lapsensa isästä, mutta siis seurusteli sen "paremman ehdokkaan" kanssa. Voisihan sitä tosiaan ajatella, että lapselle ehkä on paras tuollaisessa tilanteessa, jos mitään kuohuntaa asian tiimoilta ei tule, ja asia painuisi ehkä kenties hamaan unholaan? Mutta ei hitto, en kyllä voi ymmärtää minkälaiset hermot vaaditaan moisen petturuuden jälkeen, pelkästään siihen että voi katsoa toista silmiin. Kun itsekin sivullisena tuli sellainen olo, että on hankala olla normaalisti, kuultuaan jotain tuon suuntaista.

EveryWoman kirjoitti:Jos tuolle linjalle lähdet, niin kysymys: Onko se, että isä ei ole lastensa biologinen vanhempi _välttämättä_ perheen resursseista pois? Etenkin jos isä ei tiedä asiasta?

Tämän vastaaminen vaatii tarkennusta sille, mikä on perhe. Ajan tässä näkökulmaa, että näkökulma naisen ja miehen kannalta voi olla hyvin erilainen. Petollinen nainen näkee perheeksi itsensä ja lapsen, mies on korvattavissa ja siihen voidaan valita aina kerrallaan sopiva höynäytettävä. Mies taas näkee perheeksi itsensä, naisen ja lapsen - joko oman biologisen lapsen tai adoptiolapsen.

Onko perhe perhe, jos mies oli ostanut ajatuksen perheestä omalla biologisella lapsella, mutta ajanmyötä paljastuukin että hän on ollut aasi ja elättänyt uusia elcosmicoja. Naisen näkökulmasta perheelle on hankittu resursseja, mutta huijatun miehen näkökulmasta sitä perhettä ei ole ollutkaan.

Siis vastaus tulee julkistaa sillä perustella, että julkistaminen on mahdollista? Oletko samaa mieltä pettämistapauksissa? Esimerkki: Yrjö ja Martta ovat menossa naimisiin. Yrjön paras ystävä Jorma näkee Yrjön ryhmäseksibileissä panemassa vierasta naista. Martan ja Jorman tavatessa Martta hehkuttaa, kuinka ihanan uskollisen ja yksiavioisen miehen kanssa hän on menossa vihille. Sanotko nyt, että Jorman tulee kertoa näkemästään Martalle, koska hän voi?

Totta mooses.

Illuusioita toki sallittakoon, mutta kun mukaan otetaan juridiset velvoitteet ja talous - parempi varmistaa asiat kunnollisen due diligencen kautta. Jos ostamassa unelmataloasi, niin eikö olisi hyvä että sinulle kerrotaan etukäteen että kyse on vain pilvilinnasta joka onkin oikeasti todellinen rotanloukku?

Yrjöllä ja Martalla voi olla kuitenkin hyvä suhde, joka sisältää suhteen ulkopuolisen seksin. Tai Jorman kertomana Yrjö voi päästä viimein kertomaan ja purkamaan tuntoja siitä, mitä hän oikeasti haluaa ja ottaa Martan mukaan. Tai Martta voi päättä etsiä pilvilinnaansa jostain muualta.

Mikä siinä rehellisyyden ja todellisuuden ymmärtämisessä on niin vaikeaa?

Lienee paljon helpompi hyväksyä, että perheen mies on tietoisesti pannut ristiin rastiin satunnaisesti läpi kaveripiirin ja sports fucking on silloin tällöin jopa pelastanut liiton, kun kaiken stressin keskellä on ollut ihmissuhteessa vaikeaa, kuin herätä siihen kaikki ympärilläsi ovat tienneet ja piilottaneet todellisuutta sinulta.

EveryWoman kirjoitti:Eikö heikompi osapuoli mielestäsi näissä tilanteissa ole se lapsi?

Ajatelkaa lapsia!

Nainen ja lapsi on yksi entiteetti tässä neuvottelussa, mies on toinen.

Jos puhtaasti lapsen etua katsotaan, ei biologialla olisi mitään tekemistä asian kanssa, vaan katsottaisiin kuka haluaa ja pystyy tarjoamaan lapsen kasvamiselle parhaimman tuen.

Samalla pitää kuitenkin pitää huolta myös miehen oikeuksista, ja siinä suhteessa mies on se heikko osapuoli.

SmartAss kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Eikö heikompi osapuoli mielestäsi näissä tilanteissa ole se lapsi?

Ajatelkaa lapsia!

Nainen ja lapsi on yksi entiteetti tässä neuvottelussa, mies on toinen.

Jos puhtaasti lapsen etua katsotaan, ei biologialla olisi mitään tekemistä asian kanssa, vaan katsottaisiin kuka haluaa ja pystyy tarjoamaan lapsen kasvamiselle parhaimman tuen.

Samalla pitää kuitenkin pitää huolta myös miehen oikeuksista, ja siinä suhteessa mies on se heikko osapuoli.

Tuossa pohdin kyllä, että miltähän tuntuisi elää tuollaisen valehtelijan poikana. Jos tuon kokoisesta asiasta valehteleminen "äiskältä" onnistuisi läpi koko elämän voisi vaan kuvitella mikä muu onnistuisi.

Uudistan väitteeni, että lajimme on perseestä.

SmartAss kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Jos tuolle linjalle lähdet, niin kysymys: Onko se, että isä ei ole lastensa biologinen vanhempi _välttämättä_ perheen resursseista pois? Etenkin jos isä ei tiedä asiasta?

Tämän vastaaminen vaatii tarkennusta sille, mikä on perhe. ... Naisen näkökulmasta perheelle on hankittu resursseja, mutta huijatun miehen näkökulmasta sitä perhettä ei ole ollutkaan.

Ja sama toisin päin pettämistilanteessa. Petetyn naisen näkökulmasta suhdetta ei ole ollutkaan. Pointtisi?

Illuusioita toki sallittakoon, mutta kun mukaan otetaan juridiset velvoitteet ja talous - parempi varmistaa asiat kunnollisen due diligencen kautta. Jos ostamassa unelmataloasi, niin eikö olisi hyvä että sinulle kerrotaan etukäteen että kyse on vain pilvilinnasta joka onkin oikeasti todellinen rotanloukku?

Yrjöllä ja Martalla voi olla kuitenkin hyvä suhde, joka sisältää suhteen ulkopuolisen seksin. Tai Jorman kertomana Yrjö voi päästä viimein kertomaan ja purkamaan tuntoja siitä, mitä hän oikeasti haluaa ja ottaa Martan mukaan. Tai Martta voi päättä etsiä pilvilinnaansa jostain muualta.

Mikä siinä rehellisyyden ja todellisuuden ymmärtämisessä on niin vaikeaa?

Kuten moni tietääkin, olen mahdollisesti ehdottomimpia rehellisyyden, totuudellisuuden ja avoimuuden kannattajia joihin on mahdollista törmätä. Mutta rehellisyys ei ole rehellisyyttä eikä avoimuus avoimuutta, jos osapuolet ovat pakotettuja siihen. Eikä varsinkaan Yrjöstä tee rehellistä se, että Jorma paljastaa morsiolle hänen yöjuoksunsa.

Lienee paljon helpompi hyväksyä, että perheen mies on tietoisesti pannut ristiin rastiin satunnaisesti läpi kaveripiirin ja sports fucking on silloin tällöin jopa pelastanut liiton, kun kaiken stressin keskellä on ollut ihmissuhteessa vaikeaa, kuin herätä siihen kaikki ympärilläsi ovat tienneet ja piilottaneet todellisuutta sinulta.

Hypoteesisiko on, että suhteet, joissa pettämisen paljastaa pettäjän paras ystävä, kestävät paljon todennäköisemmin kuin ne joissa ystävät ovat pysyneet hiljaa ja salaisuus paljastuu jotakin toista kautta (ml. pettäjän oma ilmoitus asiasta)? Uskotkohan tarinaasi itsekään?

Käännetään taas toisin päin: suhteet, joissa lapsen isä on vieras mies, kestävät paljon todennäköisemmin, jos salaisuuden paljastaa vaimon paras ystävä - muihin vaihtoehtoihin verrattuna?

En sitä paitsi lapsen etua ajatellen pitäisi lopullisena tavoitteena suhteen kestämistä vaan vanhempien mahdollisuutta muodostaa kriisin jälkeen välilleen ystävällismielinen ja toimiva ihmissuhde.

Nainen ja lapsi on yksi entiteetti tässä neuvottelussa, mies on toinen.

Millä perusteella? Ja voiko lasta mielestäsi tämän vuoksi syyttää naisen tekemästä petoksesta?

Jos puhtaasti lapsen etua katsotaan, ei biologialla olisi mitään tekemistä asian kanssa, vaan katsottaisiin kuka haluaa ja pystyy tarjoamaan lapsen kasvamiselle parhaimman tuen.

Ja miten vanhemmat voisivat tulla keskenään toimeen niin, ettei heidän riitelynsä rampauta lasta henkisesti hänen herkimpien kehitysvaiheidensa aikana.

Samalla pitää kuitenkin pitää huolta myös miehen oikeuksista, ja siinä suhteessa mies on se heikko osapuoli.

Entäs jos lapsen ja vanhempien "oikeudet" ovat keskenään ristiriidassa?

Öh, muuten.

Onko se JokaNaisen käyttämä "Ajatelkaa viattomia lapsia!!" se asia, jolla se naisen itsepetos onnistuu. Ihminenhän yleensä tarvitsee sen tekosyyn, joka oikeuttaa vaikka mitä.

"Minä tein tämän ajatellen lapseni parasta". Pidän tuon soinnista.

PerttiMakimaa kirjoitti:Öh, muuten.

Ajatelkaa lapsia heijastaa itsepetosta (tai populismia tai sekä että) silloin, kun se valjastetaan sellaisen toiminnan iskulauseeksi, joka tosiasiassa vahingoittaa lapsia (tai sitten ei vaikuta lasten oloihin mitenkään). Tämä ei tee lasten ajattelemisesta lähtökohtaisesti typerää tai redundanttia.

Niinhän?

EveryWoman kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Öh, muuten.

Ajatelkaa lapsia heijastaa itsepetosta (tai populismia tai sekä että) silloin, kun se valjastetaan sellaisen toiminnan iskulauseeksi, joka tosiasiassa vahingoittaa lapsia (tai sitten ei vaikuta lasten oloihin mitenkään). Tämä ei tee lasten ajattelemisesta lähtökohtaisesti typerää tai redundanttia.

Niinhän?

Muistaakseni kun puhuttiin samaa sukupuolta olevien ja yksinäisten (nais) vanhempien oikeudesta hedelmöityshoitoihin puoltajien pääargumentti oli, että ei lapsi tarvitse molempia vanhempia.

Tätä logiikkaa jatkaenhan tässä tapauksessa "lapsien ajattelu" olisi juuri toimintaa, joka ei vaikuttaisi lasten oloihin. Lähinnä tulee mieleen, että se voisi vaikuttaa lasten äidin taloudellisiin oloihin.

EveryWoman kirjoitti:Kuten moni tietääkin, olen mahdollisesti ehdottomimpia rehellisyyden, totuudellisuuden ja avoimuuden kannattajia joihin on mahdollista törmätä. Mutta rehellisyys ei ole rehellisyyttä eikä avoimuus avoimuutta, jos osapuolet ovat pakotettuja siihen. Eikä varsinkaan Yrjöstä tee rehellistä se, että Jorma paljastaa morsiolle hänen yöjuoksunsa.

Läpinäkyvyys edesauttaa ja tukee rehellisyyttä, aivan kuten taloushallinnossakin. Toki me voisimme idealistisesti toivoa että kaikki olisivat yhtä avoimia ja rehellisiä kuin EW, mutta realisteina voimme todeta tarvitsevamme tukirakenteita jotka edesauttavat toden tulemista julki ja todellisuuden kanssa elämistä.

Meillä on erilaisia historiallisia sosiaalisia rakenteita olemassa sen takia ettei aikaisemmin ollut mahdollisuutta olla varma, joten oli parempi että asioiden kanssa pärjätään kuitenkin ja yhteiskunta toimii. Kautta aikojen häntäheikit ovat käyneet panemassa paksuksi useita naisia, ja elättämisvastuu on jäänyt muille.

Naiselle hyväksytään itsekkyys geenien valinnassa, mutta miesten ajatusta ja haluttomuutta hyväksyä potentiaalinen mahdollisuus aisankannattajaksi karsastetaan.

EveryWoman kirjoitti:En sitä paitsi lapsen etua ajatellen pitäisi lopullisena tavoitteena suhteen kestämistä vaan vanhempien mahdollisuutta muodostaa kriisin jälkeen välilleen ystävällismielinen ja toimiva ihmissuhde.

Tietysti näin. En ottanut kantaa siihen mikä on paras tapa totuuden julkitulemiseksi, vaan siihen että on parempi että on rakenteita jotka edesauttavat siihen pääsyä että me kaikki voimme olla rehellisiä toisillemme ja hyväksyä maailman puutteet.

EveryWoman kirjoitti: Millä perusteella? Ja voiko lasta mielestäsi tämän vuoksi syyttää naisen tekemästä petoksesta?

Ei. Mutta vastuu lapsesta olkoon sitten sillä joka sen haluaa ottaa tietoisesti.

EveryWoman kirjoitti: Ja miten vanhemmat voisivat tulla keskenään toimeen niin, ettei heidän riitelynsä rampauta lasta henkisesti hänen herkimpien kehitysvaiheidensa aikana. Entäs jos lapsen ja vanhempien "oikeudet" ovat keskenään ristiriidassa?

No tietenkin perustetaan erityinen horo-rahasto, johon kaikki todelliset panomiehet joutuvat veroistaan osittamaan tietyn osan ja josta elätetään suhteiden sivussa syntyneet lapset.

Son House kirjoitti:Onko näin? Itse en tätä asiaa omalta kohdaltani edes miettinyt. On olemassa se side minun ja lapsen välillä, eikä biologialla ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa. Kannattaa aina muistaa näissäkin asioissa sitä lasta. Jos isyys ei olekaan biologista ja se saatetaan myös lapsen, tai vaikka sukulaisten tietoon, vaikuttaa se pahimmillaan lapsen sukulaissuhteisiin kokonaisvaltaisesti. Sillä että hakee itselleen "oikeutta", saattaa olla tuhoisia vaikutuksia muiden ihmisten suhteisiin. Toisaalta herää tietenkin kysymys, onko isovanhemmilla oikeus tietää ovatko he biologisesti isovanhempia vaiko eivät. Ja onko sillä sillä väliä?

Isovanhempien oikeuksilla ei ole merkitystä, koska heillä ei ole mitään velvoitteitakaan.

Elatusmaksujahan maksetaan ennen muuta au-yh-lapsien kohdalla, jolloin isyys varmistetaan. Avioeroihin kytkeytyvät elatusavut toki ovat usein dna-tarkentamattomalla pohjalla.

Geetzu kirjoitti:

aasi kirjoitti:Suljettu kirjekuori isälle mukaan, saa päättää avaako.

Prosentti saattaisi avatakin. Oma kätilö tosin veikkasi puolikasta.

Olisin utelias. En vois olla avaamatta.

Vaola kirjoitti:

Tix kirjoitti:Voisi olla ehkä parempi, että isälle tarjottaisiin aina isyyden vahvistamisen yhteydessä mahdollisuutta testiin, mutta pakollista siitä ei tarvitse tehdä.

Mä luulin, että tällainen on jo rutiinia. Ainakin meidän kohdalla toimittiin juuri noin seitsemän vuotta sitten. Vähän oli kyllä virkailijalla tuputtamisen makua, mikä tuntui kummastakin hieman vaivaannuttavalta. Mutta vain vähän. Jos on puhdas omatunto, niin mikäs siinä.

Joo, näin toimitaan liki automaagisesti jos ei ole aviolapsi. Aviolapsissa taas oletus on, että kun kerran ollaan naimisissa, niin aviomies on lapsen isä. Sitä ei kysellä, testata eikä vahvisteta, vaan se pitää erikseen kumota vaikka molemmat osapuolet tietäisivät jo lapsen syntyessä että isä ei ole aviomies.

PerttiMakimaa kirjoitti:Muistaakseni kun puhuttiin samaa sukupuolta olevien ja yksinäisten (nais) vanhempien oikeudesta hedelmöityshoitoihin puoltajien pääargumentti oli, että ei lapsi tarvitse molempia vanhempia.

Tätä logiikkaa jatkaenhan tässä tapauksessa "lapsien ajattelu" olisi juuri toimintaa, joka ei vaikuttaisi lasten oloihin. Lähinnä tulee mieleen, että se voisi vaikuttaa lasten äidin taloudellisiin oloihin.

1. Ainakaan minä en siinä keskustelussa puhunut pelkästään naispareista ja yksinäisistä naisvanhemmista, vaan ihan molemmista sukupuolista. (Edit: Nyt vasta tajusin, että puhuit hedelmöityshoidoista, joita tietenkään sattuneesta syystä ei voida miehille järjestää. Itse muistelin taannoista adoptio-oikeuskeskustelua. Kenties jotkut hedelmöityshoitobakkanaalitkin täällä on läpikäyty epäaktiivisena ollessani?)

2. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempia on eri juttu kuin Vanhempien riitely (ja toisen, jo tutuksi tulleen vanhemman yhtäkkinen liukeneminen) heikentää lapsen mahdollisuuksia kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi, joka nyt on pointtina.

SmartAss kirjoitti:Läpinäkyvyys edesauttaa ja tukee rehellisyyttä, aivan kuten taloushallinnossakin.

Jep. Tämä on se bottom line, josta olemme aivan samaa mieltä.

realisteina voimme todeta tarvitsevamme tukirakenteita jotka edesauttavat toden tulemista julki ja todellisuuden kanssa elämistä.

Tästäkin olemme samaa mieltä. Eri mieltä olemme kenties sitten siitä, minkä laatuiset rakenteet oikeasti toimisivat parisuhteita tukevasti ja mitkä taas niiden vahingoksi.

Nyt olet etääntynyt jo aika kauas siitä aiemmasta viestistäsi, jossa perustelit ehdottamasi toimenpiteen käyttöönottoa ainoastaan sillä, että se on mahdollista. Ja hyvä niin. Because I can ei ole koskaan ollut kauhean kestävä pohja moraalijärjestelmän rakentamiselle. En tosin usko, että alun alkaenkaan tarkoitit asiaa ihan niin kuin se minulle välittyi.

Naiselle hyväksytään itsekkyys geenien valinnassa, mutta miesten ajatusta ja haluttomuutta hyväksyä potentiaalinen mahdollisuus aisankannattajaksi karsastetaan.

Jos panee, on hyväksyttävä myös lastensaannin mahdollisuus. Mikään ehkäisymenetelmä ei ole täydellinen.

Miehelle on kuitenkin biologisessa mielessä helpompaa pettää itseään tämän syy-seuraussuhteen osalta, hän kun ei ole fyysisesti raskauteen sidottu - ja naiselle taas on samasta syystä helpompaa pimittää mieheltä biologisen isän henkilöllisyys. Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa, mutta kumpaakaan pettämismuotoa ei voine suositella, eikä kumpikaan tietenkään ole toista hyväksytympää.

EveryWoman kirjoitti: Millä perusteella? Ja voiko lasta mielestäsi tämän vuoksi syyttää naisen tekemästä petoksesta?

Ei. Mutta vastuu lapsesta olkoon sitten sillä joka sen haluaa ottaa tietoisesti.

Itsepetoksellako (sillä, että ei päästä tietoisuuteensa naimisen tunnettuja mahdollisia seurauksia) siis tulisi päästä vastuusta?

EveryWoman kirjoitti: Ja miten vanhemmat voisivat tulla keskenään toimeen niin, ettei heidän riitelynsä rampauta lasta henkisesti hänen herkimpien kehitysvaiheidensa aikana. Entäs jos lapsen ja vanhempien "oikeudet" ovat keskenään ristiriidassa?

No tietenkin perustetaan erityinen horo-rahasto, johon kaikki todelliset panomiehet joutuvat veroistaan osittamaan tietyn osan ja josta elätetään suhteiden sivussa syntyneet lapset.

Vitsi vitsinä joo, mutta silti: sekö lopettaa vanhempien riitelyn ja lapsen turvattomuuden ja kelpaamattomuuden kokemukset? Ei se lopullinen ongelma tässäkään asiassa ole raha.

EveryWoman kirjoitti:

aasi kirjoitti:Niin, miksei kannustaa toimiviin ihmissuhteisiin tekemällä isyyden varmistamisesta automaattista? Suljettu kirjekuori isälle mukaan, saa päättää avaako.

Jos ihmissuhde ei ole valmiiksi toimiva, niin tuo varmaan kummasti auttaa tilannetta?

Ehkäpä sitä ihmissuhdetta ei silloin edes synny tai se purkautuu ennen "onnellista" tapahtumaa, jos ei ole edes mahdollisuutta petoksen onnistumiseen.

sanctus kirjoitti:Ottaen huomioon Suomessa esiintyvien perinnöllisten sairauksien määrän

Mikäs määrä se on? Montako perinnöllistä sairausta itselläsi on?

Minusta Suomessa on pikemminkin vallalla tavaton kansallisen omanarvontunnon vähättely: Kaltaisesi ksenofiilit pruukaavat kovasti vähättelemään tätä kansaa. Tietenkin siten, että itse ikäänkuin asettautuvat vähättelemänsä kansan yläpuolelle.

Mitä oikein yritit sanoa?

Ryhdyin miettimään että vähentääkö miehen näkökulmasta jokainen käyttäytymismalli naisilla, mitä nykyaikana tavataan perustella "koska miehetkin", jollain tapaa naisen haluttavuutta kumppanina johon sitoutua.

EveryWoman kirjoitti:

PerttiMakimaa kirjoitti:Muistaakseni kun puhuttiin samaa sukupuolta olevien ja yksinäisten (nais) vanhempien oikeudesta hedelmöityshoitoihin puoltajien pääargumentti oli, että ei lapsi tarvitse molempia vanhempia.

Tätä logiikkaa jatkaenhan tässä tapauksessa "lapsien ajattelu" olisi juuri toimintaa, joka ei vaikuttaisi lasten oloihin. Lähinnä tulee mieleen, että se voisi vaikuttaa lasten äidin taloudellisiin oloihin.

1. Ainakaan minä en siinä keskustelussa puhunut pelkästään naispareista ja yksinäisistä naisvanhemmista, vaan ihan molemmista sukupuolista. (Edit: Nyt vasta tajusin, että puhuit hedelmöityshoidoista, joita tietenkään sattuneesta syystä ei voida miehille järjestää. Itse muistelin taannoista adoptio-oikeuskeskustelua. Kenties jotkut hedelmöityshoitobakkanaalitkin täällä on läpikäyty epäaktiivisena ollessani?)

2. Lapsi ei tarvitse molempia vanhempia on eri juttu kuin Vanhempien riitely (ja toisen, jo tutuksi tulleen vanhemman yhtäkkinen liukeneminen) heikentää lapsen mahdollisuuksia kehittyä tasapainoiseksi aikuiseksi, joka nyt on pointtina.

1. En ottanut kantaa täällä mahdollisesti käytyyn keskusteluun vaan ihan lainsäädäntökeskusteluun. Lainsäätämisestä päättävät kansanedustajathan toki parhaiten (!) tietävät mikä meille on parasta.

2. Jos miehelle ilmoittaa syntymähetkellä, että EI sinä et ole isä niin eihän hän lapsen näkökulmasta mihinkään liukene. Häntä ei ole ollutkaan, ei ole mitä kaivata. Ja jäähän hänelle se oikea mulkunheiluttaja isäksi. Tämä jos joku on win-win.

elco kirjoitti:

sanctus kirjoitti:Ottaen huomioon Suomessa esiintyvien perinnöllisten sairauksien määrän

Mikäs määrä se on? Montako perinnöllistä sairausta itselläsi on?

Minusta Suomessa on pikemminkin vallalla tavaton kansallisen omanarvontunnon vähättely: Kaltaisesi ksenofiilit pruukaavat kovasti vähättelemään tätä kansaa. Tietenkin siten, että itse ikäänkuin asettautuvat vähättelemänsä kansan yläpuolelle.

Mitä oikein yritit sanoa?

No daah. Koska täällä pohjoisessa on perinteisesti asuttu melko lailla eristyksessä muista, meikäläisillä on keskimääräistä matalampi geenidiversiteetti ja sen seurauksena myös eristäytyneelle väestölle ominainen kirjo harvinaisia perinnöllisiä tauteja. Tämä ei tarkoita, että suomalaisilla olisi "huonompi" perimä kuin muilla, mutta on melko lailla loogista ajatella, että serkumpi on herkumpi -ajattelu ei sitä paranna.