Kitinä

Pelle Hermannia en pelännyt, mutta kepakkoa kyllä.

Pienenä huoneeni ovessa oli sellainen karmaiseva pellejuliste, jonka isä oli tuonut Amerikasta työmatkaltaan. Joka suunnasta se pelle tuijotti suoraan päin ja virnisti häijysti. Se oli oikeasti pelottavaa, kun pimeässäkin silmänvalkuaiset näkyivät ja tuntui, kuin se olisi koko ajan kytännyt.

Xiberia kirjoitti: Pienenä huoneeni ovessa oli sellainen karmaiseva pellejuliste, jonka isä oli tuonut Amerikasta työmatkaltaan. Joka suunnasta se pelle tuijotti suoraan päin ja virnisti häijysti. Se oli oikeasti pelottavaa, kun pimeässäkin silmänvalkuaiset näkyivät ja tuntui, kuin se olisi koko ajan kytännyt.

Mikset ottanu sitä vittuun siitä?

Hellu kirjoitti:

Xiberia kirjoitti: Pienenä huoneeni ovessa oli sellainen karmaiseva pellejuliste, jonka isä oli tuonut Amerikasta työmatkaltaan. Joka suunnasta se pelle tuijotti suoraan päin ja virnisti häijysti. Se oli oikeasti pelottavaa, kun pimeässäkin silmänvalkuaiset näkyivät ja tuntui, kuin se olisi koko ajan kytännyt.

Mikset ottanu sitä vittuun siitä?

Niin minustakin on helppo antaa toisille neuvoja tai olla jälkiviisas oman elämän suhteen.

Ei ne muutkaan minun ja Xiberian lisäksi välttämättä osaa toimia joka hetki sukunsa kanssa fiksusti.
Yksi täti mulla ottaa joka kesä, veikkaan minuuttia ennen, kyläillessäni kaapistaan erään joulukoristeen pöytään, jonka olen joskus hänelle tehnyt.
Luulen ja toivon, että kaivaa sen minua varten, jotta luulisin sen olevan aina esillä. Kamalaa minusta jos se on aina esillä!

Pelle Hermannin aikoina olin sen ikäinen ettei se minua pelottanut eikä naurattanut. Koin sen jotenkin ahdistavaksi tylsyydessään. Koin elämäni tyhjäksi kun joskus katsoin. Ajattelin ettei kukaan muu minun ikäiseni katso tällaista ja tunne oloaan niin tylsäksi.

Ei ollut Hermanni pelottava. Ihan mielelläni sitä aina katselin. Ei ollut Röllikään pelottava. Mutta sitä en juuri koskaan katsonut, koska se toi mieleeni silloisessa lähimetsässä asustaneet deekut, joihin ei pikkutyttö kovin mielellään törmännyt.

Mä taisin katsoa Rölliä ainoastaan pikkuveljeni kanssa. Ei pelottanut enää siinä vaiheessa.

Vittu mä oon vanha

Pukeuduin tarhan naamiaisiin Rölliksi. Säästin pitkään viikkorahoja semmosiin Rölli-tossuihin, joita sitten ylpeydellä pidin kunnes ne mätäni jalkoihin. Mulla on aina ollut paska kenkämaku. Terveisiä patsille.

Ach so, leikittiin myös metsässä Rölliä. Rakennettiin maja ja kerättiin roskia. Typerät mukelot.

Niin, ja se mun teoria.. kaikki ne jotka pelkäs pienenä Hermannia oli paskoja jo silloin. Ei mulla muuta. Jatkakaa.

Vaola kirjoitti:Ei ollut Hermanni pelottava. Ihan mielelläni sitä aina katselin. Ei ollut Röllikään pelottava. Mutta sitä en juuri koskaan katsonut, koska se toi mieleeni silloisessa lähimetsässä asustaneet deekut, joihin ei pikkutyttö kovin mielellään törmännyt.

Ennen vanhaan olikin juoppo porukoita metsässä. Ei nykyään. Itse käyn meditoimassa jokaisessa metsäpläntissä, jonka tapaan.

Ja minä ajattelin pienenä, että kunhan nuo juopot kuolevat, niin sitten päästään juopoista eroon. Minusta tuntuu että ne vaan lisääntyy, jopa minussa!

Hermanni oli oikein muksa eikä yhtään pelottava. Röllikään ei ollut pelottava, mutta muuten vain ärsyttävä ja puhui jotenkin hassusti muistaakseni.