Kitinä

silsis kirjoitti:

Ann kirjoitti:Olen protestiläski. Kun on nuppiasiat klaarina, niin ei tartte yrittää huijata itseään kaikenmaailman kontrollipaskalla.

Eikö keikku just maininnut jossain, että hän on sinut vartalonsa kanssa sen vuoksi, ettei hänen tarvitse olla protestiläski tai muukaan normimukapoikkeama. Päättäkää jo!

Mä olen mikä olen ja olen tyytyväinen. Olin tyytyväinen itseeni 10 kg (tai no oikeastaan ehkä 9 kg ) painavampanakin ja pidin itseäni silloinkin aika hemaisevana (pehmeys on mielestäni kovin naisellista ja seksikästäkin). Nyt hoikempana on hiukan kevyempi ja pirteämpi olo, mikä on kyllä mukavaa.

MarthaFucowski kirjoitti:
Eroaminen kannattaa aina!

Todellist. Mikää ei tehoa kuin syömättömyys. Stressin aiheuttamat ylimääräiset sydämenlyönnit vetää sinne 120 n/min rasvanpolttosykkeelle niin ei kait ole ihme, että kiloja lähtee.

Kaiken kaikkiaan taitaa miltei yhdeksän kiloa n. kolmessa kuukaudessa tähän mennessä näyttäisi allekirjoittaneen perse ja vyötärö keventynyt.

Kinkku tosin näyttää kyntensä vasta tammikuussa sano.

Yönmustaritari kirjoitti:

MarthaFucowski kirjoitti:
Eroaminen kannattaa aina!

Todellist. Mikää ei tehoa kuin syömättömyys. Stressin aiheuttamat ylimääräiset sydämenlyönnit vetää sinne 120 n/min rasvanpolttosykkeelle niin ei kait ole ihme, että kiloja lähtee.

Kaiken kaikkiaan taitaa miltei yhdeksän kiloa n. kolmessa kuukaudessa tähän mennessä näyttäisi allekirjoittaneen perse ja vyötärö keventynyt.

Kinkku tosin näyttää kyntensä vasta tammikuussa sano.

No jaa. Meillä kuitenkin eri tilanne siinä mielessä, että sinä itkit aivot päästäsi erosi takia, kun taas minä hilluin onneni kukkuloilla.

Laihtunut olen ehkä siksi, että ei ole ollut enää aikaa eikä tarvetta röhkiä sohvalla illasta toiseen. Ja ehkä myös se, että edellinen seurustelukumppanini taisi olla tavan mässypossu.

Fuck the pain away, sano.

Aloin katsella muutama päivä sitten, että näytänpä ihmeen turvonneelta. Vaa'an mukaan olinkin lihonut 49–50-kiloiseksi. Mielestäni ihanat tissinikin ovat kasvaneet valtaviksi. Tosin hieman tässä pelkään, että alan oikeasti lihoa.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että jouluna lihovat vain säälittävät pääongelmaiset läskit.

-Superior- kirjoitti:Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että jouluna lihovat vain säälittävät pääongelmaiset läskit.

Lihosin jouluna ainakin kolme kiloa!

aasi kirjoitti:

-Superior- kirjoitti:Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että jouluna lihovat vain säälittävät pääongelmaiset läskit.

Lihosin jouluna ainakin kolme kiloa!

Minä puolestani keräsin ainoastaan lisäuskottavuutta kolmen kilon verran. Turvonneet rinnat ja roikkuva maha kertovat nimittäin siitä, että nainen on tullut vihdoinkin sinuiksi itsensä kanssa. Tiedetäänhän, ettei mikään edusta itsevarmuutta arvokkaammalla tavalla kuin läskeistään täysillä nauttiva ylipainoinen aikuinen nainen.

En ole koskaan ennen lihonut. Taidan totisesti olla muuttumassa elämäänsä täysillä eläväksi itsenäiseksi naiseksi.

Pitäisi jaksaa lähinnä pumpata vatsa- , selkä- ja rintalihaksia. Rasva ei onneksi liiaksi kerry, kun lähisuku on kohtalaisen laihoja ruumiinrakenteiltaan.

MarthaFucowski kirjoitti:Eroaminen kannattaa aina!

Tähän minäkin luotan. Tosin enemmän taitaa mennä sinne Letkun pääongelmaisten kerhon piikkiin kuin Martan energiabuustin. Ei paljoa voisi ruoka kiinnostaa. Silläkin lienee vaikutusta, ettei tule enää syötyä seuraksi, kun toinen on laittanut itselleen ruokaa.

Erot piristävät ja vievät eteenpäin elämässä. Kohonnut energiataso taas luonnollisesti pitää kehon hoikkana ja mielen virkeänä. Läskeillä aivotoimintakin on heikompaa - siksi suruun syöminen tekee ihmisestä helposti vain sairaan menneisyyteen tuijottelijan.

-Superior- kirjoitti:Läskeillä aivotoimintakin on heikompaa - siksi suruun syöminen tekee ihmisestä helposti vain sairaan menneisyyteen tuijottelijan.

Aliravitsemus tekee kyllä ihmisen tyhmäksi. Veikkaisin jopa, että enemmän kuin se, että ahmii. En kuitenkaan suosittele kumpaakaan.

-deleted-

Joulumässääjä palautunut Helzinkiin. En oikein usko vaakaani, joka näyttää tasan samaa lukemaa kuin joulunviettoon lähtiessänikin. Mitä helvettiä? Siis enemmänhän mä söin kuin dokasin (pikkuterästeillä glögsyt vain), enkä kakkoshädällekään ole vielä päässyt! No on täällä vielä yks neljän kilon kinkku, syön sen ja tsekkailen sitten tarvitseeko hommata uusi vaaka.

Ontopic, kiinteytystä ja vähän ehkä bodailuakin tutun aerobisen rinnalle enempi kiitos. Ja yleisen fiiliksen vuoksi vähän enempi niitä rehujakin ensi vuoteen, se on sitten siinä. Se lupailu mun puolelta.

Louhi kirjoitti:

MarthaFucowski kirjoitti:Eroaminen kannattaa aina!

Tähän minäkin luotan.

Bubbling thunder:

- syöpä
- AIDS

Ei tarvihe tuijiottaa vaa'an lukemaa, kun näkee jo peilistäkin että tarttumisvaraa on kertynyt sopivan tasaisesti luiden ja lihaksien lomaan.
Heti kun joulusta ja jalkatuesta pääsen, lähden kuntosalille.
Eli ensi vuonna...

Äh, tulipa testattua sitten, etten kumminkaan voi syödä ihan mitä tahansa lihomatta. Joulukuussa oli vissiin vain yksi päivä, etten syönyt suklaata. Muisti ei riitä marraskuuhun, mutta samanlainenen sekin aika lailla. Tammikuussa en siis syö suklaata niin paljoa. Tosin talvisin aina tulee pari kiloa ja sitten kesällä lähtevät. Kylmässä vaan tarvii kasvattaa rasvakerrosta. *porsas*

Suvinen kirjoitti:Motivaatio on vaan nyt täysin nollassa, flunssainen viikko takana ja lahjasuklaata jäljellä vielä jokunen paketti.

Aloita nyt vaikka siitä, että laitat "vahingon kiertämään", eli lahjoita eteenpäin ne lahjasuklaat!

Bliss kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Motivaatio on vaan nyt täysin nollassa, flunssainen viikko takana ja lahjasuklaata jäljellä vielä jokunen paketti.

Aloita nyt vaikka siitä, että laitat "vahingon kiertämään", eli lahjoita eteenpäin ne lahjasuklaat!

Täytyy sanoa, että JUURI TÄMÄN asian teen itse joka joulu. Myös muutamien kynttilöiden kohdalla vaikka sitä ei saisi ehkä moraalisesti tehdä, voih.

Suvinen kirjoitti:No antakaa nyt niitä hyviä vinkkejä että pääsee alkuun.. eikä sitten mitään "laihtumiseen ei tepsi ihmedieetit, vaan koko elämäntavan ja asenteen on muututtava"- blaablaata. Tuon nyt tietää jokainen ikilaihduttaja. Motivaatio on vaan nyt täysin nollassa, flunssainen viikko takana ja lahjasuklaata jäljellä vielä jokunen paketti. Ulkona on pimeää ja märkää, eikä lempikuntoilukeskukseni jäsenmaksuun ole yksinkertaisesti nyt varaa. Olo on taikinainen ja väsynyt ja masentunut..

Mutta se satasen lahjakortti kesportiin on vielä käyttämättä. Jospa johonkin lenkkikenkiin satsaaminen toisi motivaation..? Olin ajatellut ostaa luistimet, mutta paha tuonne sulaan järveen on mennä luistimilla suihkimaan.

Hei. Niin. Mulla kyllä olisi vinkkejä. Aluksi voisi tietenkin mielentila korjata ja kun sinä pidät elokuvista ja kirjoista, ajattelisin, että kuitenkin saisit niistä sen hyvän olon ja sen innoittamana sitten menet liikkumaan ulos. Tai ihan tavallinen ilmainen keino on raput ja askel ylös alas hikeen asti. Joku sellainen laite tai stepperi esim. television eteen. Tai kuunnella musiikkia, nimenomaa sellaista mistä aina saa upean olon.
Sitten kun tulee valoisaa niin mieli on parempi ja jaksaa enemmän.
Olet varmasti perusjärkevä nainen, sinulla on varmasti paljon hyviä mahdollisuuksia kunhan masennus ja sen myötä eteenpäinmahdollistava varovaisuus kaikkoavat.
Sitten vain joka päivä syöt hieman vähemmän. Sen on pakko näkyä jossain, ei ainakaan voi olla taikinainen olo! Se ei tietenkään näy heti. Tupakka ehdottomasti pois ja heti! Mutta aluksi kivat asiat paitsi liika syöminen, sillä hyvä olo "väkisin". Se mahdollistaa muut.
Tsemppiä! Uskon sinuun täysin! Kuntoilukeskukseen kannattaa vaikka lainata rahat, ja käydä siellä!
Kesportista kannattaa ostaa ALEsta jotakin sellaista mistä VARMASTI pidät, eli jos pidät esim. kivasta paidasta tai sukista, ostat ne etkä väkisin pitkin hampain jotain mitä "pitäisi" tehdä! Nyt vain hymy ja ilo on tärkein!

Lilo kirjoitti:Tosiaan. Nythän on taas se aika vuodesta, kun morkkiksessaan rypevät joulusyöpöt valloittavat kuntosalien juNppatunnit. Onneksi into tyrehtyy yleensä jo helmikuun alkuun mennessä..

Hähä. Niin totta.
Tosin joulu-välipäivät-uusivuosi meni täälläkin semmoisen sikailun merkeissä, että nenänpielet valkoisina ja sydänkohtausta hipoen aloitetaan vahinkojen korjailu tuossa tunnin kuluttua...
Vanhasta muistista tiedän onneksi, että pahin ähkymöhky sulaa kolmessa päivässä ja joulua edeltänyt kuntotaso saavutetaan viikossa tai puolessatoista..

<yksinpuhelu>
Huomasinpa tuossa viime la, kun vedin vähän over-the-limits -dyykkiä, että perkele, jos tätä tahtia meinaan harrastusta jatkaa, on pakko skarpata elintapojaan, ei tässä poikasia enää olla. 42 metriä alas ja 200 m kiven sisään reipasta tahtia pisti vähän silmiä kieroon huolimatta siitä, että hengitettävänä oli reippaat heliumisoosit. Keskikulutus oli myös litran pari normaalia suurempi. Osaltaan vaikutti varmaan outo seura ja uudet käytävät, mutta varmasti myös joulunpyhien konjakit ja sikarit sheivasivat kondiksesta parhaan terän.

Onpa hyvä syy kieltäytyä illanistujaisista jatkossa...
</yksinpuhelu>

MarthaFucowski kirjoitti: ja aloitin dokaamisen.

Tätä komppaan! Itselläni alkaa ruokahalut katoamaan jo 3 - 4 päivän dokaamisen jälkeen.

Clay kirjoitti:

MarthaFucowski kirjoitti: ja aloitin dokaamisen.

Tätä komppaan! Itselläni alkaa ruokahalut katoamaan jo 3 - 4 päivän dokaamisen jälkeen.

Komps. Tosin mulla toimii jo toinen päivä.

Mutta nääh. Ostan vaan kaikkea värikästä ja kivaa, kuten kärsimyshedelmiä ja Sharoneja. Taitaa olla kolmas kerta kun lopetan lihansyönnin. Kannattanee vierailla teurastamossa niin biffinhalut voisivat kaikota tehokkaammin.

Kolme kiloa keräsin jouluna! Vähän vyötäröllä kiristää, mutta mitään erityistä en aio tehdä.

Muutama gramma lähtenyt, vastavaasti muutama gramma nousee rautaakin enempi salilla. Suunta on ainakin oikea

Painosta ei harmaata aavistusta, vähän on loppusyksystä päässy laardia kertymään ei-toivottuihin paikkoihin ja lihakset pienentyny harjotuksen puutteessa. Päätin nyt sitten alkaa syömään fiksummin ja treenaamaan about 5 krt/vko, muksuviikkoina jotain 3krt. Tuolla pitäis olla kesäksi aika hottisbikinikunto tiedossa. Ja oikeesti sivutavoitteena on myös saada "korsetti" siihen kuntoon ettei lytyssä olevat nikamat aiheuta ilkeitä jumeja. Et se sisäinen kauneus on kuiteski se mikä on tärkeintä. Niinqu.



as if

Mä en oikein jaksakaan mitä piti. Sama kai se miltä ne lihakset tuntuu ja näyttää jos kaikista arjen kuvioista selviää hyvin, onnistuen vieläpä peiliin tsekatessaan toteamaan "ihan jees". Ihan oikeasti en keksi mistä lapsekkaat ihmiset repivät aikansa kalenterin tarkalle liikunnalle, phuuh.