Kitinä

Stadinarska kirjoitti: Onko kauhemmalla puoliskollasi hyvin duunit?

Ollaan samassa duunipaikassa, ainaski vielä toistaiseksi.

Olin tänään reipas tyttö ja soitin oman alani liittoon. Lupasivat pikimmiten lähettää mulle liittymiskaavakkeet yms. Pakko turvata selusta.

Suvinen kirjoitti:

Sheetlord kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:Taidan tahtoa takaisin baaritiskin taa.

*sheetlord slaps Suvinen with big, fat trout*

Snappouttait!!! Herranjumala, jos kuraojasta on kerran päässyt ryömimään pois, ei kai sinne tarvitse taas lasketella vapaaehtoisesti?

Tiskin takana sai purkaa stressin pois samantien, ainakin meidän baarissa

Lisäksi tiskin takana tunsin oikeasti osaavani hommani. Se teki työnteosta rennompaa. Lisäksi sai kuunnella rokkia töissä.

Ehkä olen vain luotu kuraojaan..

EIKÖS sua haittaa tupakansavu. Siksi itse en koskaan viihdy baarissa. Baarissa täytyy olla tosi hyvä motivaatio minulle, jos viitsin olla tupakansavussa tai örveltävien immeisten kanssa. Se motivaatio on tietenkin miehelle ihastuttava nainen. Minä kun inhoan a)laittaa hirmuinen centtilitrahinta alkoholiin, b) juoda sitä. Mutta onko baarissa ihastuttavia naisia? Se on tosi hyvä kysymys, se. Todennäköisesti he parhaimmat ovat tiskin väärällä puolella, kuten sinäkin siis ja heitä ei saa töissä häiritä, eihän?

MINUN täytyy olla samaa mieltä täysin siitä, että jos osaa hommansa niin työnteko on rennompaa ja se auttaa joka "soluun" kaikilla elämänalueilla.

Siinä olen eri mieltä että olet luotu kuraojaan ja nyt sä kalastat sympatiaa ja saat sen kyllä eli mussukat eli mm. Suvinen on luotu mukavaan lämpimään rakastavaan ympäristöön, ettäs tiedät tämänkin!

Tämän päätti Helsingissä
Stadin Arska eikä päätöksestä saa valittaa

Nyt ois sitte mahollisuus soittaa maholliselle tulevalle, uuelle työnantajalle ja sopia työpaikkahaastattelusta. Se työnantaja on tuleva, jos näkee minussa haluamansa mustan hevosen.
Mutta... ei tämäkään tunnu hyvälle.
Työmatka ja -aika tuplaantuisi. Palttiarallaa 60km suunta ois yhteensä matka.
Työ olisi yötyötä, joka voisi kyllä sopiakin. Toimenkuva olisi avustaa 2-vuotiasta lasta, jotta tämä pysyisi hengissä ja elossa jne. Eli keskosena syntynyt kaksonen, joka hyvin vaikeasti vammautunut. Meinaa, että kanyylillä ois imettävä tarpeen vaatiessa limaa, happilaitteet aina öisin päällä ja letkuruokinta säännöllisesti. Tällaisia lapsukaisia olen opiskeluaikana kyllä hoitanut. Voisin pärjätäkin.
Mutta, miksi joku sisälläni sanoo ja empii, että haluanko tuota työtä ja onko minusta siihen? Mikä minä olen valikoimaan, haluanko työskennellä mieluummin nuorisorikollisten tai muuten vaikeasti oireilevien nuorten kanssa vai syvästi vammautuneen pienen lapsen parissa, joka ei elämästä selviä ilman 24/7 hoitoa? Mikä helvetti mun päässä taas viiraa?
Ajattelin kuitenkin soittaa lapsen äidille ja sopia sen haastatteluajan ja tutustua tähän tapaukseen. Sen jälkeen voisin taas kuulostella itseäni...

ninnithequeen kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Joo on työpaikkastressiä, kiitos kysymästä.

Jos mä oisin sinä, ni olisin paskat housussa koko ajan. Hatunnosto.

Hattu päähän vaan, etupäässä stressiä aiheuttaa uusi päällepäsmäri, kiire ja paperihommat. Muita asioita ei ole viime aikoina juuri ehtinyt fundeeraamaan, missä on ehkä hyvätkin puolensa.

Tiistai-iltana ois seuraavan kerran töihin meno.
Ellen sitä ennen oo saanu uutta työpaikkaa.
REsurssit on tällähetkellä aivan liian pienet työn vaativuuteen ja nuorten vaikeahoitoisuuteen nähden. Edellisen työvuoroni aikana saatiin pitää yhtä tyttöä laskujeni mukaan kuus kertaa kiinnipidossa maata vasten. Olis ollu sairaalakamaa, mutta ei ni ei... ja eristyshuoneeseenkaan ei mahu ku yks nuori kerralla ja seki oli täynnä.
Tuolla ei tartteis ku muutaman nuoren villitä ittensä samanaikasesti ja täys mellakka olis jo valmis ja kaaos. Enkä mä halua ite olla se uhri, josta olisi kyse , kun iltapäivälehtien lööpeissä puhuttaisiin, että "koulukodin nuoret surmasivat työntekijän" tai "nuorisokodin kaksi poikaa raiskasi työntekijän" tms.
Tällähetkellä tuntuu, että tuolla voi kaikki olla mahdollista. Eikä pysty luottamaan siihenkään, että työkavereista olisi hädän hetkellä avuksi... Paska flaksi.
Toistaiseksi ei töissä vielä varsinaisesti pelota. Olen minä rikosilmoituksia tarpeen tullen tehnyt ennenkin, joten pystyn sellaiseen myös työn puitteissa, mutta.... ei tämä ole sitä, mihin mut on koulutettu.

mustaenkeli kirjoitti:se uhri, josta olisi kyse , kun iltapäivälehtien lööpeissä puhuttaisiin, että "koulukodin nuoret surmasivat työntekijän" tai "nuorisokodin kaksi poikaa raiskasi työntekijän" tms.
Tällähetkellä tuntuu, että tuolla voi kaikki olla mahdollista. Eikä pysty luottamaan siihenkään, että työkavereista olisi hädän hetkellä avuksi... Paska flaksi.
Toistaiseksi ei töissä vielä varsinaisesti pelota. Olen minä rikosilmoituksia tarpeen tullen tehnyt ennenkin, joten pystyn sellaiseen myös työn puitteissa, mutta.... ei tämä ole sitä, mihin mut on koulutettu.

Tuo on nyt juur sitä, kun joskus oon "ihmetellyt" kuinka selviät niiden narkkarien ja rikollisuuteen taipuvaisten kanssa ja sä oot aina ollut ihan COOL. Siellähän tuntuu nyt olevan tällaista aineistoa, josta säkin kavahdat. Siis kysymys on asioitten hoidosta? Tuskin ihmiset sen pahempia ovat siellä, vai onko?
S-Arska
hyvä mielestään

Stadinarska kirjoitti:Tuo on nyt juur sitä, kun joskus oon "ihmetellyt" kuinka selviät niiden narkkarien ja rikollisuuteen taipuvaisten kanssa ja sä oot aina ollut ihan COOL. Siellähän tuntuu nyt olevan tällaista aineistoa, josta säkin kavahdat. Siis kysymys on asioitten hoidosta? Tuskin ihmiset sen pahempia ovat siellä, vai onko?

Aivan oikein. Vastasit itse omaan kysymykseesi. Niina kauan, kun työyhteisöön voi luottaa, voi olla töissä turvallisin mielin, vaikka mitä sattuisi, tietäisi apua saavansa. Mutta, jos resurssit on tuommoset mitä työpaikassani on, on mahdollisuus vaikka ja mille. Ei hyvä.

Tuntuu, että itseni lisäksi myös lähes kaikilla työkavereillani työmotivaatio nollassa.
Oli meillä toissaviikolla työsuojeluvaltuutetun vaalitkin. Ennen vaaleja oli työpaikan toimiston seinällä lista kaikista työntekijöistä, johon jokaisen oli määrä raapustaa, onko ehdolla vaaleissa vai ei ja allekirjoitus nimenselvennöksineen. Tasan yksi nimi sitten asettui ehdolle. Kertonee varmaan tuokin jotain työilmapiiristä yms. (No joo... yks työkaveri pohti mulle ääneen, että pitäskö asettua ehdolle ihan vaan sillä, että sitten ei ainakaan voisi saada potkuja... totesin, ettei se ole mikään peruste, miksei työntekijää voisi irtisanoa...).
Kuluneella viikolla johtajattaremme pisti sähköpostitse tietoa, että kaksi asiakaspaikkaa vapautuu, eikä niitä toistaiseksi ainakaan täytetä. Tämä tulee vaikuttamaan myös resursseihimme tulevana vuonna. Eli käytännössä joka työvuorossa tulee oleman tämänhetkistä vähemmän henkilökuntaa (ja tuntuu, että tälläkin hetkellä liika vähän ihmisiä(vuoro) eikä uusia työntekijöitä lähteneiden tilalle palkata.

Toinen vitutuksen aihe on palkka. Sen lisäksi, että se on pieni (alhaisin mahdollinen, mitä lain mukaan TESsin mukaan voisi maksaa) on se myös erittäin hutera. Tuntipalkkalaisena on vittumaista olla. Liksa kulkee kahesti kuussa lisineen päivineen. Edellisessä palkassa kahteen viikkoon uppos 90 tuntia ja nyt seuraavan palkan kahenviikon jaksoon 70 tuntia. Tuntuu tuo 20 tunnin heitto jo ainakin meikäläisen kukkarossa. Ei hyvä.

Yks työkaveri oli johtajattareltamme kyselly, jotta milloinka hän mahdollisesti saisi pitää käyttämättömät kesälomansa. Vastaus oli: sitten heti kun olet tehnyt tämän, tämän ja tämän työn.... Tällähetkellä kyseinen työkaveri on kotonaan sairaslomalla ja johto on velvoittanut häntä tekemään kotoaan käsin töitä työpaikan kannettavalla... Onko järkee vai eii....?

Alkaa pikkuhiljaa vitutuskäyrä nousemaan taas yli sietokyvyn...

Johan tässä olikin pari kuukautta, että töissä oli ihan kivaa, hauskaa ja sillai...
Nyt tuli taas pitkästä aikaa avattua mollin sivut ja mietittyä, että josko nostais kytkintä tai pitäis ne pitämättömät sairaslomat korkojen kera.
Eilinen työpäivä oli sellanen, etten mitenkäänpäin olis voinu revetä yhtään enempää. Tässä alkaa kohta muuttumaan kyyniseksi ja välinpitämättömäksi, kun ei resursseja riitä välittämiseen. Ei hyvä.

Irtisanoutumisen ja työpaikanvaihdoksen jälkeen loppui stressi!
Suosittelen, toimii.

Suvinen kirjoitti:

mustaenkeli kirjoitti:Irtisanoutumisen ja työpaikanvaihdoksen jälkeen loppui stressi!
Suosittelen, toimii.

Ohoh, wau! Onneksi olkoon, muuta en voi sanoa.
Itse aion kärvistellä vielä hyvän aikaa, siksi en kehtaa valittakaan. Ainakaan paljoa. Mutta joskus sitten mulla on semmoinen työ mitä rakastan!

Älä nyt kärvistele liikaa, ettet pala loppuun.

On parempi vaihtaa alaa ennen kuin into muuttuu kyynisyydeksi.

Aamuinen sähköposti pomolta koko talolle:

"Talossa herättää kummastusta , mihin on kadonnut kahvitauko.
Kahvitauko on nimensä mukainen katko työn oheen ja kahvihuone on paikka,joka on tarkoitettu taukojen pitämiseen kahvi-ja lounasaikaan. Oleskelua varten tila ei ole .
Liukuva kahviaika antaa mahdollisuuden nauttia tauosta myös pienemmissä porukoissa ja jopa yksinään. Annettakoon siihen myös mahdollisuus."

LOL

Ovela! Heittää ilmoille epäilyksen, että joku on vasikoinut jonkun toisen liian pitkistä kahvitauoista. Tosiasiassa kaikki kuitenkin tietää, että sillä itsellään on vaan mennyt vihdoin kuppi nurin kyseisessä asiassa. Ja lopulta kukaan ei ymmärtänyt mitään mikä oli kyseisen meilin sisältö tahi tarkoitus.

Tykkään pomostani ja arvostan hemmoa kovin, mutta kapulakieli jota se viljelee meileissään on kyllä jotain...uskomatonta.