Kitinä

Lilo kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Vai tuntuu tyhmältä? Mielestäni ennemminkin tuntuu tyhmältä, että tuokin henkilö tuhlasi elämästään vuosia johonkin, mistä ei ole mitään hyötyä vaikka olisi samaan aikaan voinut olla tuottavassa työssä.

Mitähän nyt ajat takaa? Että kyseinen henkilö oli tyhmä, koska ei osannut ennakoida sitä, ettei työllisty omalle alalleen? Minusta puolestaan on hyvinkin fiksua, että hän on hakeutunut siihen peräänkuuluttamaasi tuottavaan työhön tajuttuaan ettei omalla alalla ura urkea.

Olen samaa mieltä siitä, että korkeakoulutettuja on tässä maassa liikaa. Mutta kuitenkaan en osaa ajatella, kuten ilmeisesti kuuluisi, että kaiken koulutuksen ainoa tarkoitus on tahkota yhteiskunnalle voittoja. Vanhanaikaista ilmeisesti nähdä, että yleissivistys olisi jollakin tavalla itsessään arvokasta.

Tuntuu tyhmältä, että hän taivastelee :" tutkimustyöstäni ja laajasta kielten, historian ja yhteiskunnallisesta tiedostani ei ole minkäänlaista kysyntää, mutta saan olla jatkuvasti kieltäytymässä tarjotusta ravintola-alan töistä. "

Kysynnän ja tarjonnan laki on maailman rautaisin laki. Jos kokkeja tarvitaan ja hänen yhteiskunnalliselle tiedolleen ei ole kysyntää, niin se on kylmä tosiasia.

Kaiken koulutuksen tarkoitus ei ole mielestäni tahkota yhteiskunnalle voittoja vaan kaiken koulutuksen tulisi olla investointi tulevaisuuteen. Investoijina toimii sekä kouluttautuja että koulutuksen maksava yhteiskunta.

Tyhmiä investointeja ei kannata tehdä koulutuksenkaan suhteen.

NuoriDaavid kirjoitti:En vieläkään tajua, kuinka jotain kiinnostaa työskennellä kirjastossa surkealla palkalla pitkien opintojen jälkeen.

No nimenomaan! Hyi kamala Nimim. kirjasto- ja tietopalvelutäti AMK 4v ja sairaalassa ihan muissa hommissa (paaaaljon paremmalla palkalla). Sitäpaitsi täälläpäin ei edes kirjastoihin pääse töihin hevillä.

Jep, onhan se ihanaa opiskella asioita, jotka kiinnostavat, mutta aikuisten oikeasti: kuinka montaa arkeologia Suomessakin pystytään työllistämään?

Miksi kaikkien olisi oltava unelma-ammatissaan? Unelmat vaativat usein suuria uhrauksia ja usein pitää valita joko kutsumuksen tai palkan/etujen välillä. Ja miksi yhteiskunnan tulisi maksaa unelmien toteutuminen? Eikös Amerikassa, tuolla unelmien onnenmaassa, nimenomaan unelmien kaupallistaminen ja sitä kautta menestyminen hyödytä paitsi unelmoijaa itseään myös yhteiskuntaa?

Tällä hetkellä eräs aikuinen, visuaalista markkinointia tekevä ystäväni pähkäilee, mitä muuta työtä tulisi tekemään. Itselleni hänen pähkäilynsä oli yllätys ja jonkinlainen järkytyskin, sillä luulin hänen olevan unelma-ammatissaan. Mutta ylipitkät työpäivät, jatkuva matkustelu ja erittäin tiukat projektiaikataulut ovat muuttaaneet hänen mielensä seitsemän työvuoden jälkeen. Nyt hän on menossa ammattinvalinnanohjaajan luoksen työvoimatoimistoon saadakseen vähemmän stressaavan, mutta henkisesti antoisamman työn.

Hän haluaisi tehdä ihmisläheistä työtä vanhusten parissa tai koulunkäytiavustajana, mutta kauhukseen hän huomasi, että hänellä ei välttämättä ole varaa tehdä sisällöllisesti rikasta työtä, josta maksetaan järkyttävän huonosti. En kadehdi ystävääni tässä tilanteessa, jossa hänen on valittava joko elämäntavan muutos sekä elintasosta tinkiminen tai sitten jatkettava nykyisessä, henkisesti ja fyysisesti raskaassa työssä, josta maksetaan hyvin.

EDIT: Jos mietimme esim. työväenopistoja, niin ne syntyivät työväestön halusta kehittää itseään aikana, jolloin oli pakko tehdä töitä otsansa hiessä ja hankkia sivityksellisiä elämyksiä vasta työpäivän loputtua. Mutta silloin tuntui ihmisillä olevan aitoa arvostusta koulutusta ja sivistystä kohtaan sen itsensä vuoksi.

NuoriDaavid kirjoitti:Tuntuu tyhmältä, että hän taivastelee :" tutkimustyöstäni ja laajasta kielten, historian ja yhteiskunnallisesta tiedostani ei ole minkäänlaista kysyntää, mutta saan olla jatkuvasti kieltäytymässä tarjotusta ravintola-alan töistä. "

Jos historian, yhteiskuntatieteiden ja kielten tutkiminen ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa kyseistä herraa, niin eikös toinen ammatti ja hyvä työllisyystilanne mahdollista tämän näppärästi? Vaikka ei toimisikaan aktiivisena tutkijana, olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että oman alansa kehityksen seuraaminen käy ihan työstä, tai kävisi työstä ilman omaa kiinnostusta ja kutsumusta.

Clay kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tuntuu tyhmältä, että hän taivastelee :" tutkimustyöstäni ja laajasta kielten, historian ja yhteiskunnallisesta tiedostani ei ole minkäänlaista kysyntää, mutta saan olla jatkuvasti kieltäytymässä tarjotusta ravintola-alan töistä. "

Jos historian, yhteiskuntatieteiden ja kielten tutkiminen ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa kyseistä herraa, niin eikös toinen ammatti ja hyvä työllisyystilanne mahdollista tämän näppärästi? Vaikka ei toimisikaan aktiivisena tutkijana, olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että oman alansa kehityksen seuraaminen käy ihan työstä, tai kävisi työstä ilman omaa kiinnostusta ja kutsumusta.

Omassa mielikuvituksessani ko. HS:n nettipalstan kirjoittaja oli nainen

RolloTomasi kirjoitti:Ylemmistä kommenteista tuli mieleen sellaista, että onko teillä mitään työtä, josta maksaisitte saadaksenne tehdä?

Voisin maksaa siitä, että pääsisin viiltelemään ihmisiä: kirurgi. Mitäköhän potilaat tykkäisivät?

irmelianneli kirjoitti:Sitäpaitsi täälläpäin ei edes kirjastoihin pääse töihin hevillä.

Röck'n röllillä sitten?

NuoriDaavid kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: En tajua, miksi kukaan opiskelee vuosikausia päästäkseen surkealle palkalle. Kertokaa te jotka tajuatte.

Kaikkea työtä ei tehdä rahasta.

Hieno homma. Ammattiupseerin ammatissa bonuksena on onneksi arvostus. Kyllä minä ainakin arvostan kapiaista putkimiestä enemmän, vaikka ammattitaitoista putkimiestäkin arvostan.

Valitettavasti niitä henkilöitä ei voi valita, joiden arvostusta nauttii.

McJanne kirjoitti:

irmelianneli kirjoitti:Sitäpaitsi täälläpäin ei edes kirjastoihin pääse töihin hevillä.

Röck'n röllillä sitten?

Yeah baby yeah! Röllipeikolla vakkarivirkoja.

NuoriDaavid kirjoitti:

Clay kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tuntuu tyhmältä, että hän taivastelee :" tutkimustyöstäni ja laajasta kielten, historian ja yhteiskunnallisesta tiedostani ei ole minkäänlaista kysyntää, mutta saan olla jatkuvasti kieltäytymässä tarjotusta ravintola-alan töistä. "

Jos historian, yhteiskuntatieteiden ja kielten tutkiminen ihan aikuisten oikeasti kiinnostaa kyseistä herraa, niin eikös toinen ammatti ja hyvä työllisyystilanne mahdollista tämän näppärästi? Vaikka ei toimisikaan aktiivisena tutkijana, olen saanut vähän sellaisen käsityksen, että oman alansa kehityksen seuraaminen käy ihan työstä, tai kävisi työstä ilman omaa kiinnostusta ja kutsumusta.

Omassa mielikuvituksessani ko. HS:n nettipalstan kirjoittaja oli nainen

Humanistimies ei ole kovin kaukana naisesta - tiedä sitten kumpi on oikeassa.