Kitinä

Olen ollut uskollinen kumppanilleni. Kaikkea muuta typeryyttä on tullut tehtyä, mutta vierasta en ole pannut.

Ei tehny edes tiukkaa olla uskollinen - lienee Beta-miehen merkki?

Kokeiltuani uskottomuutta tulin siihen tulokseen, että vastedes olen 100% uskollinen.

Vastasin, että olen. Vaikkakaan siis en aiemmin ollut.

Inhoan vain sitä, että yhdestä virheestä leimataan loppuiäksi näissä asioissa.

Mida kirjoitti:Kokeiltuani uskottomuutta tulin siihen tulokseen, että vastedes olen 100% uskollinen.

Olitko ennen kyseistä tapahtumaa eri mieltä tulevaisuuden aikeistasi?

Ilmeisesti tässä asiassa on kaksi pääkoulukuntaa: toiset uskovat että kantapään kautta oppii "130% varmuudella ei koskaan enää!", ja toiset uskovat että ensimmäisellä kerralla tapahtuu merkittävä rajanylitys, ja myöhemmillä kerroilla kynnys on helposti alhaisempi koska on jo kerran mennyt luopumaan periaatteistaan (jos sellaisia on alunperin ollutkaan).

Vetääkseni analogian toiseen parisuhdeongelmaan: voidaanko samaa sanoa esim. perheväkivallan toteuttajista? Jos vaimonhakkaaja kertoo oppineensa siitä yhdestä kerrasta eikä sen takia tule varmasti enää koskaan kajoamaan toiseen fyysisesti, kuinka moni on valmis uskomaan häntä, vai pitäisikö häntä edes uskoa? Yleinen (väärä?) käsitys ymmärtääkseni on ettei toisen katumiseen ole luottamista, vaan kerran lyönyt tulee luultavasti lyömään toistekin.

CandyMan kirjoitti: Ilmeisesti tässä asiassa on kaksi pääkoulukuntaa: toiset uskovat että kantapään kautta oppii "130% varmuudella ei koskaan enää!", ja toiset uskovat että ensimmäisellä kerralla tapahtuu merkittävä rajanylitys, ja myöhemmillä kerroilla kynnys on helposti alhaisempi koska on jo kerran mennyt luopumaan periaatteistaan (jos sellaisia on alunperin ollutkaan).

Uskoisin, että kynnys samassa suhteessa saattaisi olla matalampi. Uudessa suhteessa se saattaisi olla taas samoissa korkeuksissa.

Uskon myös siihen, että väkivaltainen kumppani voi muuttua, jos oikeasti pureudutaan väkivallan syyhyn, väkivallantekoja on kuitenkin niin monta erilaista, samoin tilannetta. Toisaalta kun on saanut kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja turpaansa, en kyllä itse uskonut parantumiseen -> ei ollut halujakaan sen puoleen uskoa/ olla katsomassa muuttuuko ihminen.

Mitä jos muotoilisi näin? Olen joskus ollut uskoton, eikä se ollut yhtään mun juttu, joten yritän pysyä uskollisena, enkä usko sen tuottavan vaikeuksia.

CandyMan kirjoitti:

Mida kirjoitti:Kokeiltuani uskottomuutta tulin siihen tulokseen, että vastedes olen 100% uskollinen.

Olitko ennen kyseistä tapahtumaa eri mieltä tulevaisuuden aikeistasi?

Ilmeisesti tässä asiassa on kaksi pääkoulukuntaa: toiset uskovat että kantapään kautta oppii "130% varmuudella ei koskaan enää!", ja toiset uskovat että ensimmäisellä kerralla tapahtuu merkittävä rajanylitys, ja myöhemmillä kerroilla kynnys on helposti alhaisempi koska on jo kerran mennyt luopumaan periaatteistaan (jos sellaisia on alunperin ollutkaan).

Vetääkseni analogian toiseen parisuhdeongelmaan: voidaanko samaa sanoa esim. perheväkivallan toteuttajista? Jos vaimonhakkaaja kertoo oppineensa siitä yhdestä kerrasta eikä sen takia tule varmasti enää koskaan kajoamaan toiseen fyysisesti, kuinka moni on valmis uskomaan häntä, vai pitäisikö häntä edes uskoa? Yleinen (väärä?) käsitys ymmärtääkseni on ettei toisen katumiseen ole luottamista, vaan kerran lyönyt tulee luultavasti lyömään toistekin.

Musta tuollaisia varmoja käsityksiä toisten oppimisista ja tulevista tekemisistä on typerä tehdä. Varmasti on niitä, jotka petettyään kerran pettävät toistekin, mutta väitän vakaasti, että on heitäkin, jotka kerran petettyään eivät toista tekoaan. Siksi on lyhytnäköistä ja typerää väittää, että jos joku pettää kerran, hän tulee aivan varmasti pettämään toistekin.

Jos sinä nojaat kämmenelläsi kuumaan hellanlevyyn ja poltat nahkasi pahasti, niin paljonko houkuttaa toistaa sama? Jos olet masokisti, voi huvittaakin, mutta jos et ole, niin aika varmasti olet hyvin tarkka, ettei toistamiseen käy niin ikävästi.

Enemmän tässä on kyse siitä, miten on sen pettämisen kokenut. Jos koki, että enempi se oli kivaa kuin mitä ikävää, ajattelee oman hetkellisen nautinnon ylittävän muiden mahdolliset kärsimykset, niin miksipä ei pettäisi uudestaan. Mutta jos kokee, että vaikka olikin hetken kivaa, niin ne seuraukset olivat tuhat kertaa enempi pakkasen puolella, ei todellakaan sen arvoista, niin mikä järki olisi mennä uudestaan läpi sellaista helvettiä?

Kyllä minä uskon, että mies voi lyödä vaimoaan kerran ja olla sen jälkeen koskaan enää lyömättä.

Ja sellainen, joka ei vielä ole pettänyt, saattaa joskus pettää.

Vai kuka on sitä mieltä, että kantapään kautta oppiminen toimii muissa tilanteissa, mutta ei pettämisen suhteen ja miksi niin?

Mida kirjoitti:
Ja sellainen, joka ei vielä ole pettänyt, saattaa joskus pettää.

Vai kuka on sitä mieltä, että kantapään kautta oppiminen toimii muissa tilanteissa, mutta ei pettämisen suhteen ja miksi niin?

Mutta kun asija on silviisii, että toisen luottamuksen pettäminen on paska juttu. Jos luotettu pettää, koko homma kusee käsiin. Ihan sama juttu, jos yrität varastaa timantteja ja ammattilaisten joukossa onkin yksi kyttä, ei siitä seuraa kuin verilöyly ja korvan silpominen. Luottamusta ei yksinkertaisesti petetä, koko homma perustuu siihen. Muuten tulee vain pino ruumiita.

Voin sanoa ehdottomasti olevani pettämistä vastaan.

Silti en voi 130%:sti luvata, että jos joskus heitän automaattiohjauskännin päälle ja tähdet ovat oikeassa (siis väärässä) asennossa, niin pettämistä absoluuttisen varmasti ei tapahtuisi. Toivon ehdottomasti, että näin ei tapahtuisi. Tunnen itseni kuitenkin niin hyvin, että tiedän aivojeni joskus kutistuvan lyijykynän kuluneen kuminpään kokoisiksi.

RolloTomasi kirjoitti:

Mida kirjoitti:
Ja sellainen, joka ei vielä ole pettänyt, saattaa joskus pettää.

Vai kuka on sitä mieltä, että kantapään kautta oppiminen toimii muissa tilanteissa, mutta ei pettämisen suhteen ja miksi niin?

Mutta kun asija on silviisii, että toisen luottamuksen pettäminen on paska juttu. Jos luotettu pettää, koko homma kusee käsiin. Ihan sama juttu, jos yrität varastaa timantteja ja ammattilaisten joukossa onkin yksi kyttä, ei siitä seuraa kuin verilöyly ja korvan silpominen. Luottamusta ei yksinkertaisesti petetä, koko homma perustuu siihen.

Jepjep.

Kyl mää sen tiärän. Täs ny vaa ei ollu siit kyse. Tahi en tajunnut pointtia.

Mida kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:

Mida kirjoitti:
Ja sellainen, joka ei vielä ole pettänyt, saattaa joskus pettää.

Vai kuka on sitä mieltä, että kantapään kautta oppiminen toimii muissa tilanteissa, mutta ei pettämisen suhteen ja miksi niin?

Mutta kun asija on silviisii, että toisen luottamuksen pettäminen on paska juttu. Jos luotettu pettää, koko homma kusee käsiin. Ihan sama juttu, jos yrität varastaa timantteja ja ammattilaisten joukossa onkin yksi kyttä, ei siitä seuraa kuin verilöyly ja korvan silpominen. Luottamusta ei yksinkertaisesti petetä, koko homma perustuu siihen.

Jepjep.

Kyl mää sen tiärän. Täs ny vaa ei ollu siit kyse. Tahi en tajunnut pointtia.

Vaihda sanan pettäminen tilalle sana tappaminen?

Oikeastaan pettäminen saattaa jopa olla pahempi juttu kuin tappaminen.

RolloTomasi kirjoitti:

Mida kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti: Mutta kun asija on silviisii, että toisen luottamuksen pettäminen on paska juttu. Jos luotettu pettää, koko homma kusee käsiin. Ihan sama juttu, jos yrität varastaa timantteja ja ammattilaisten joukossa onkin yksi kyttä, ei siitä seuraa kuin verilöyly ja korvan silpominen. Luottamusta ei yksinkertaisesti petetä, koko homma perustuu siihen.

Jepjep.

Kyl mää sen tiärän. Täs ny vaa ei ollu siit kyse. Tahi en tajunnut pointtia.

Vaihda sanan pettäminen tilalle sana tappaminen?

Oikeastaan pettäminen saattaa jopa olla pahempi juttu kuin tappaminen.

Juu, pettäminen vie suhteesta luottamuksen ja sen uudelleenrakentaminen on rankkaa, vie paljon aikaa eikä välttämättä koskaan palaudu. So?
Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, pettääkö joku toistamiseen? Vai meinaatko, että petetyllä on oikeus "tietää", että pettääkö se toinen uudestaan vai ei?

Mida kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti:

Mida kirjoitti: Jepjep.

Kyl mää sen tiärän. Täs ny vaa ei ollu siit kyse. Tahi en tajunnut pointtia.

Vaihda sanan pettäminen tilalle sana tappaminen?

Oikeastaan pettäminen saattaa jopa olla pahempi juttu kuin tappaminen.

Juu, pettäminen vie suhteesta luottamuksen ja sen uudelleenrakentaminen on rankkaa, vie paljon aikaa eikä välttämättä koskaan palaudu. So?
Mitä tekemistä tällä on sen kanssa, pettääkö joku toistamiseen? Vai meinaatko, että petetyllä on oikeus "tietää", että pettääkö se toinen uudestaan vai ei?

Pitääkö sinun kokeilla ihmisen tappamistakin ennenkuin olet varma, ettet halua tehdä sitä uudestaan?

Kysymyksiisi, miksi edes luottaa johonkin tyyppiin, joka on jo kerran pettänyt?
Fiksuja tyyppejähän sama ihminen ei voi pettää kuin kerran.

Mida kirjoitti:Musta tuollaisia varmoja käsityksiä toisten oppimisista ja tulevista tekemisistä on typerä tehdä. Varmasti on niitä, jotka petettyään kerran pettävät toistekin, mutta väitän vakaasti, että on heitäkin, jotka kerran petettyään eivät toista tekoaan. Siksi on lyhytnäköistä ja typerää väittää, että jos joku pettää kerran, hän tulee aivan varmasti pettämään toistekin.

Niin olisikin, tosin tekstissäni ei sanottu "varmasti", vaan pettämisen kohdalla totesin hypoteesina "myöhemmillä kerroilla kynnys on helposti alhaisempi", ja perheväkivallan kohdalla "luultavasti". Heitin nuo ilmoille yleisinä käsityksinä, en omina mielipiteinäni.

Sen lisäksi miten kyseisen teon itse koki (otaksun että monet väkivaltaiset miehet tuntevat morkkista jälkikäteen), tärkeä tekijä myös lienee miksi teon alunperin teki. Joskus teon motiivi saattaa ylittää teosta koetun morkkiksen, jopa niillä myöhemmillä kerroilla. Vetääkseni jälleen uuden analogian, kuinka monta kertaa tälläkin palstalla on kuultu "Voi vinetto että vituttaa kun tuli juotua viikonloppuna niin paljon, olo kauhea ja rahat loppu. Ei koskaan enää!". Ja silti, eipä aikaakaan...

RolloTomasi kirjoitti: Pitääkö sinun kokeilla ihmisen tappamistakin ennenkuin olet varma, ettet halua tehdä sitä uudestaan?

Et kai oikeasti kuvittele asioiden olevan rinnastettavissa?

Mida kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti: Pitääkö sinun kokeilla ihmisen tappamistakin ennenkuin olet varma, ettet halua tehdä sitä uudestaan?

Et kai oikeasti kuvittele asioiden olevan rinnastettavissa?

En tiedä, miten Don Midan perheessä...

CandyMan kirjoitti:

Mida kirjoitti:Musta tuollaisia varmoja käsityksiä toisten oppimisista ja tulevista tekemisistä on typerä tehdä. Varmasti on niitä, jotka petettyään kerran pettävät toistekin, mutta väitän vakaasti, että on heitäkin, jotka kerran petettyään eivät toista tekoaan. Siksi on lyhytnäköistä ja typerää väittää, että jos joku pettää kerran, hän tulee aivan varmasti pettämään toistekin.

Niin olisikin, tosin tekstissäni ei sanottu "varmasti", vaan pettämisen kohdalla totesin hypoteesina "myöhemmillä kerroilla kynnys on helposti alhaisempi", ja perheväkivallan kohdalla "luultavasti". Heitin nuo ilmoille yleisinä käsityksinä, en omina mielipiteinäni.

Sen lisäksi miten kyseisen teon itse koki (otaksun että monet väkivaltaiset miehet tuntevat morkkista jälkikäteen), tärkeä tekijä myös lienee miksi teon alunperin teki. Joskus teon motiivi saattaa ylittää teosta koetun morkkiksen, jopa niillä myöhemmillä kerroilla. Vetääkseni jälleen uuden analogian, kuinka monta kertaa tälläkin palstalla on kuultu "Voi vinetto että vituttaa kun tuli juotua viikonloppuna niin paljon, olo kauhea ja rahat loppu. Ei koskaan enää!". Ja silti, eipä aikaakaan...

Yleisellä tasolla minäkin olin puhuvinani. Kun meinaan niitäkin on, jotka uskovat, että jos pettää kerran, niin pettää toisenkin, eikä mitään poikkeuksia.

Kuka uskoo, että ei ole mahdollista pettää vain kerran ja olla loppuikänsä pettämättä?

Minä en sano, että aina pitäisi luottaa, ettei se toinen tee niin uusiksi. Enkä sano, ettei joku sitä toistaisi. Mutta minusta se on kohtuutonta, jos ollaan sitä mieltä, ettei ole mahdollista olla pettämättä toistamiseen.

RolloTomasi kirjoitti:

Mida kirjoitti:

RolloTomasi kirjoitti: Pitääkö sinun kokeilla ihmisen tappamistakin ennenkuin olet varma, ettet halua tehdä sitä uudestaan?

Et kai oikeasti kuvittele asioiden olevan rinnastettavissa?

En tiedä, miten Don Midan perheessä...

RolloTomasi kirjoitti:Oikeastaan pettäminen saattaa jopa olla pahempi juttu kuin tappaminen.

Ei minun tapauksessani. Jos joudun valitsemaan, niin pettäminen, kiitos. Annan sen aina helpommin anteeksi.

Tajuan pointtisi että toisen aiemmin tekemät vääryydet voi kyllä katsoa potentiaalisina riskeinä, vaikka toinen vaikuttaisikin katuvan. Toisaalta täydellinen anteeksiantamattomuu(s/-tesi) kertoo ehkä omista kipeistä kokemuksista saavana osapuolena, jolloin on vaikea suhteuttaa riskiä todellisuuteen? Esim. alkoholistin kanssa elänyt ei välttämättä suvaitse uudelta kumppaniltaan alkoholin nauttimista tippaakaan. Kaikkihan kuitenkin tiedämme että alkoholiakin voi nauttia kohtuudella, vaikka ei aina miiteistä välttämättä uskoisikaan.

Mida kirjoitti:Enkä sano, ettei joku sitä toistaisi. Mutta minusta se on kohtuutonta, jos ollaan sitä mieltä, ettei ole mahdollista olla pettämättä toistamiseen.

Tästä ei kenenkään tulisi olla eri mieltä.

Mida kirjoitti: Kuka uskoo, että ei ole mahdollista pettää vain kerran ja olla loppuikänsä pettämättä?

Tai, kuka uskoo, että nuori toistaiseksi pettämätön henkilö ei pettäisi koskaan, tai, tai, tai...

Mä olen kyllä kyyninen tässä pettämisasiassa, varsinkin jos puhutaan läpi elämän kestävästä aikajänteestä. Sanat voivat olla halpoja, kokemusta puuttuu, tilanteet muuttuu jne.

Otin tämän lähestymiskulman asiaan, koska välillä tuntuu, että äänekkäimmät palstalaiset pitävät pettämistä jotenkin terveen ihmismielen ulottumattomissa olevana häpeätahrana. Mun mielestä pettäminen on inhimillinen, monisyinen asia.

silsis kirjoitti: Tai, kuka uskoo, että nuori toistaiseksi pettämätön henkilö ei pettäisi koskaan, tai, tai, tai...

Mä olen kyllä kyyninen tässä pettämisasiassa, varsinkin jos puhutaan läpi elämän kestävästä aikajänteestä. Sanat voivat olla halpoja, kokemusta puuttuu, tilanteet muuttuu jne.

Otin tämän lähestymiskulman asiaan, koska välillä tuntuu, että äänekkäimmät palstalaiset pitävät pettämistä jotenkin terveen ihmismielen ulottumattomissa olevana häpeätahrana. Mun mielestä pettäminen on inhimillinen, monisyinen asia.

Jee, pääsen kerrankin koNppaamaan sua takaapäin kumidildolla!1

silsis kirjoitti:Otin tämän lähestymiskulman asiaan, koska välillä tuntuu, että äänekkäimmät palstalaiset pitävät pettämistä jotenkin terveen ihmismielen ulottumattomissa olevana häpeätahrana. Mun mielestä pettäminen on inhimillinen, monisyinen asia.

Olen (viimeisestä lauseesta) samaa mieltä. Toisaalta, lopultahan kaikki inhimillinen toiminta on inhimillistä (duh!) ja usein monisyistäkin toimintaa, jopa RolloTomaatin esilleottama toisen hengen riistäminen. Syitä siihen voi olla monia, joskus se voidaan katsoa monien mielestä jopa oikeutetuksi, jne.

Kimppakomppaus, uuh.

silsis kirjoitti:

Mida kirjoitti: Kuka uskoo, että ei ole mahdollista pettää vain kerran ja olla loppuikänsä pettämättä?

Tai, kuka uskoo, että nuori toistaiseksi pettämätön henkilö ei pettäisi koskaan, tai, tai, tai...

Mä olen kyllä kyyninen tässä pettämisasiassa, varsinkin jos puhutaan läpi elämän kestävästä aikajänteestä. Sanat voivat olla halpoja, kokemusta puuttuu, tilanteet muuttuu jne.

Otin tämän lähestymiskulman asiaan, koska välillä tuntuu, että äänekkäimmät palstalaiset pitävät pettämistä jotenkin terveen ihmismielen ulottumattomissa olevana häpeätahrana. Mun mielestä pettäminen on inhimillinen, monisyinen asia.

Olet siis sitä mieltä, että ei ole mahdollista kenenkään ihmisen pettää kerran ja olla loppuelämäänsä pettämättä? Että sellainen tilanne on täysin mahdoton?

CandyMan kirjoitti:Syitä siihen voi olla monia, joskus se voidaan katsoa monien mielestä jopa oikeutetuksi, jne.

Tämänkö tarkoitit tappamiseen vai uskottomuuteen, vai kenties molempiin?

Jotakuinkin olen sitä mieltä ettei uskottomuudelle ole koskaan hyväksyttävää syytä omalla kohdallani vaikka muut voisivatkin olla toista mieltä. Mielestäni pettäminen kostona tai siksi, että toinen on kusipää/huono kumppani/pihtari/sekopää/väkivaltainen, mitä tahansa negatiivista nyt tulisikaan mieleen; ei oikeuta tekemään itse paskoja tai sanotaan, että jos oikeuttaisi itselleen paskan teon verukkeilla niin...