Kitinä

Meijän katti on yllättävän kiltti. Se ei raavi sohvaa tai nojatuolia, mutta joskus sänky saa osansa Lusmun kynsistä. Sitä vähääkin kyllä pyritään estää suihkuttamalla sitä karkotinta.
Kun Lusmun sain, se yritti nakertaa kukkia, mutta suihkuttelin mirrin päälle suihkupullolla vettä ja siitä se ei tykännyt yhtään - kukat nykyään siis rauhassa.
Kastroinnin jälkeen Lusmu pissii vaan hiekkalaatikkoon, mitä ny joskus kakkii siihen laatikon ulkopuolelle ihan kiusaks, vaikka laatikko ois just siivottu

Eetu on helppo lemmikki, se ei estä millään tapaa mua toteuttamasta sisustuksellisia visioitani. Se ei yksinkertaisesti tuhoa mitään! Ehkä se kertoo jo jotain, että mulla on tällä hetkellä kämpässä lähemmäs 50 viherkasvia ja Eetu jättää ne täysin rauhaan, mitä nyt välillä käy vuoripalmun lehtiä vähän näykkimässä. Tosin suureksi osaksi kasvit on sijoitettu ylempään tasoon, hyllyille yms., mutta lattiallakin asustelee puolenkymmentä isompaa rehua.

Oikeastaan ainut asia, jonka otan sisustuksessa huomioon, on se, etten osta samettisia tmv. tekstiilejä. Pitkäkarvaisen kissan valkoiset karvat + sametti = tuskallinen yhdistelmä. Villakangastakinkin käyttö on hieman ongelmallista, kun sen saa päivittäin putsata karvoista.

Juu ei, koko homma on paradoksi. Ei eläimiä enää tähän taloon, ei lautaselle eikä lemmikeiksi. Niistä saatu "riemu" ei vaan ole tasapainossa niiden aiheuttaman vaivan kanssa Ei enää yhtään tuhottua huonekalua, kustua sänkyä/sohvaa/mattoa eikä läikikästä parkettia. YEAH!

No ei, on ne kyl aika ihqui, sillain pieninä annoksina, mieluusti kylminä ja hyvin marinoituina

nowaysis kirjoitti:No ei, on ne kyl aika ihqui, sillain pieninä annoksina, mieluusti kylminä ja hyvin marinoituina

*kiihottuu*

huima kirjoitti:*kiihottuu*

Ja tässä toinen.

Hei, 24/7 seisokki ei ole hyvä juttu. Mene joko A) Hoitoon tai B) Huoriin.

Kyllä se siitä.

1108 kirjoitti: B) Huoriin.

Nääh, mutsillas oli jotain muuta menoa.

Kyllä joo. Sisustan asuntoani etupäässä täytetyillä lumileopardeilla ja Saimaannorpilla. Ne ovat hiljaista ja sisäsiistiä seuraa.


Muilla eläimillä, kuten tiikerinpennullamme, ei ole pääsyä keittiöön, ja jos onkin, jotain särkyy, viimeksi toissayönä. Muuten otus turmelee sohvia ja mattoja ja isäntänsä varpaita, joita se mielellään jäystää, sekä johtoja. Erityisesti se tykkää LAN-johdoista. Fiksu kissa, sähköjohtoja maiskutellessa saattaisi lähteä henki tai pari.

huima kirjoitti:Nääh, mutsillas oli jotain muuta menoa.

Takuuvarmasti.

Se on kuollut.

Koti on sisustettu enen kissoja,mutta kisut ovat jättäneet jälkensä sisustukseen. Alle vuoden vanha ruokapöytä on ihan naarmuilla kynsien jäljiltä. Viherkasvit ovat vähenneet noin puolella, enää on kaksi, joista toinen on kissojen syötäväksi. Kirjahyllyssä on vähemmän tavaraa hyllyillä, kuin voisi olla ja Hymytyttö-patsas on kärsinyt kovia pudottuaan hyllystä kaksi kertaa. Olohuoneen ovat valloittaneet kolme raapimispuuta, kaksi pientä ja yksi iso.
Hyvin me tullaan toimeen.

Rakentamisvaiheessa päädyimme klinkkerilattiaan (olohuone, eteiset, keittiö) ja muovimattoon (makuuhuoneet) ja maalattuihin seiniin (paitsi tuulikaapissa on lasikuitutapetti ja makkareissa yksi seinä tapettia), ihan sen takia että perheessä oli koira, kissa ja lapsi. Nyt porukassa on vielä toinenkin koira, ja laattalattia on osoittautunut hyväksi valinnaksi. Pikkuinen pissailee sinne tänne, kun ei aina muista pyytää ulos.. Laminaatti tai parketti olis ollu jo moneen kertaan pilalla...

Kissa ja koirat saavat toteuttaa omia raapimis- ja puremistarpeitaan pihalla ja metsässä, joten tähän mennessä olemme säästyneet pahimmilta eläinten tekemiltä tuhoilta. Kukkia on pikkuisen jyrsästy ja ovenpieleen on ilmestynyt pari kynnenjälkeä, mutta ei mitään siihen verrattuna, mitä tuo vanhempi koira teki pentuaikana mun vuokrakämpässä. Kissa käytti viime talvena isoa kiinanruusunpurkkia vessanaan, mutta ei saanut kuitenkaan tuota kukkaa hengiltä. Onneksi, kun se kukka oli anopilta saatu.

Pikku-Akka kirjoitti:Kissa käytti viime talvena isoa kiinanruusunpurkkia vessanaan, mutta ei saanut kuitenkaan tuota kukkaa hengiltä. Onneksi, kun se kukka oli anopilta saatu.

Meidän kissat sai pentuna mun ison peikonlehden hengiltä pissimällä sen ruukun täysin.

Mä olen käytännön ihmisenä yhdistänyt sisustuksen ja lemmikin. Nykyinen lemmikkini on hiljainen, litteä ja kauniin kullanruskea. Sen nimi on Aulikki, vaikka joku nipottaja saattaisi väittää että sukupuoli menee nimen osalta vikaan.

Töppöjalka vaikuttaa sisustukseen jättämällä karvojaan joka paikkaan. Lisäksi parketti on kohtalaisen ruvella herran spurttien jäljiltä. Pentuajan muistona lundiasta löytyy parit hampaanjäljet. Muuten ollut harvinaisen helppo ja vähän pahaa tekevä verrattuna edelliseen koiraamme.

Matot pieniä ja tummia, vähän niinku Keikauksen miehetkin, pesukoneeseen mahtuvia. Sohvassa irtopäällinen.

Perusperiaatteena semmonen, ettei hankintaan mitään semmosta, jonka hajoamisesta menis elämä piloille. Tämä nyt sitten toisaalta pätee aikalailla kaikkeen mun elämässä.