..tulla onnelliseksi. Ensiksi tahtoisin kyetä lopettamaan tahtomisen, koska se on suurin onnellisuuden este. Tahtoisin kuitenkin tulla onnellisemmaksi siitä mitä minulla on jo tai jopa vähemmästäkin.
- Vakituisen työn tai edes hiukan pidemmän työsopimuksen
- Tehdystä työstä sen verran rahaa ettei joka pennosta tarvitsisi joka välissä laskea
- Intoa suorittaa opintoni loppuun
- Omistusasunnon josta tehdä itselle mieluinen koti
- Seksiä kuorrutettuna välittämisellä ja hellyydellä
- Hyvän miehen ja ehkä kersan tai pari
- Sekä monen monta materialistista hyvää joidenka luettelosta eriteltynä tulisi aivan liian pitkä
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
Mutta en koe että olen selviytynyt, ellen ole nauttinut elämästä tässä samalla.
Minä myös. Olisi ihanaa, jos joskus voisi huokaista helpotuksesta ja ajatella, että selvisinpä! Ja olisi vielä sekä henkistä että fyysistä terveyttä jäljellä.
-Kotiin.
-Seksiä.
-Että tämä kamala niska-hartiakipu loppuisi.
-Valtavan määrän rahaa.
-Kissanpennun.
-Mustan kietaisumekon, mutta kun sellaista ei prkle löydy mistään vaan ainoastaan jotain kuviollisia ja pilkullisia.
Haluaisin käydä kertomassa itselleni ajassa taaksepäin parista asiasta, että eivät ole hyviä valintoja tulevaisuuden suhteen. Samalla voisin kertoa itselleni oikeat numerot johonkin loton jättipottiin.
Mutta koska se ei ole mahdollista, haluaisin olla ihan vain tyytyväinen olotilaani haluamatta yhtään mitään tai sitten vastaavasti saada kaiken mitä mieleen sattuu haluta.
Tahdon sen vitun kusipääkaaharin parempaan talteen, joka ohitteli vasemmalta tänä aamuna roimalla ylinopeudella pienellä ja superkapealla kaupunkitiellä, juuri kun olin itse kääntymässä vasemmalle talon pihaan. Läheltä piti. Juu ja vilkku oli päällä hyvissä ajoin ja olin ryhmittynyt oikein. Mistä tuollaisia lippispäisiä ääliöitä oikein sikiää? Aunuksesta?
)
