Ottaisin komennon takaisin. Muistui mieleeni, että silloin viimeksi kun olin Onnelassa(ihan vitun kännissä), niin illan vika oli hidas. En tosin muista edelleenkään tanssinko.., kotona tais tosin tulla oksu.
Ei tässä auta kun lainata Alivaltiosihteereitä ja kehua Black Sabbathin Paranoidia:
- Naisena mä koin, että tää kappale tuli mua lähelle. Tää oli enemmän sellasta musiikkia josta mä tykkään. On hienoa, että suomalainen nykysoul on nostanut päätään, jalkopäätään tosin, mutta kuitenkin. Tätä olis kiva tanssia viimeisenä hitaana pöydällä!
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Dream Theater - Space-Dye Vest. Jos tää tulis illan viimeimpänä hitaana, lyhistyisin lattialle vollottamaan. Kikkelinheilutusbändi ja pääosin paskaa, mutta tää on vittu niin kaunis.
myös roxette laulaa tuon tapasta biisissä vulnerable
she's so vulnerable
like china in my hands
she's so vulnerable
and I don't understand
I could never hurt the one I love
she's all I got
but she's so vulnerable...
Camilla kirjoitti:
Don´t you cry. Niin ja sit haluun Procol Harumin Whiter shade of palen uruilla soitettuna mun häihin!
Procolhan oli Puistobluesissa tänä vuonna ja soitti tuo kyseisen kappaleen viimeisenä ja todellakin nostatti kylmät väreet minullekkin.
Its tykkään myös Phil Collinsin kappaleesta "A Groovy Kind of Love"
Lauloi tämän konsertissaan Hartwall Areenalla, tuolilla yksin istuen ja voe tokkeensa, että oli kaunis hidas kappale.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Kauheeta kun te kirjotatte noin väärin noita biisien nimiä...
Ja listasta löytyi todella munkin huippusuosikkeja, Time after Time ja Whiter shade of pale, ah. Cats in the Cradle oli huippusuosikki teininä nimenomaan Ugly Kid Joen versiona.
