Minun piti mennä Partioon joskus 1977, mutta äiti vastusti, koska se on "porvarien" järjestö. Vanhemmat oli akateemisia demareita. Niin minut laitettiin SDP:n lastenjärjestöön Nuoriin Kotkiin. Vaasan Palosaaren työväentalolla joka maanantai klo 18.00. ehkä 2 tuntia. Askartelua, seurustelua, retkiä ym. Minkäänlaista poliittista propagandaa EI tyrkytetty. Tai sitten se oli niin ovelaa manipulointia, että en sitä sellaiseksi tunnistanut...
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
Olen ollut partiossa, Louhen tytöissä. Leirit ja muut häppeningit oli aina kivoja, mutta tavalliset kokoukset vähän turhanpäiväisiä, vielä kun laumamme oli aika hyperaktiivista sorttia. Hyviä muistoja siitä kuitenkin vaan on! Paitsi yksi partionjohtaja pakotti mut syömään porkkanalaatikkoa.
olen ollut partiossa. tämän ympäri suomea muuttamisen johdosta huomasin, että eri paikkakunnilla on IHAN erilaista toimintaa. me lähinnä tehtiin kaikenlaista mikä oli hauskaa (melottiin, seinäkiipeiltiin, snorklattiin, rakennettiin puumaja) ja sen lisäksi käytiin paljon retkillä. uskontoa oli vain leirikirkko (isommilla leireillä), eikä sinnekään ollut pakko mennä.
eräällä pienellä paikkakunnalla taas koko lippukunta kokoontui kerran viikossa, ei siis ollut vartioiden/laumojen omia kokouksia. aloitettiin alkurukouksella, sitten oli joku aihe (turvallinen tulenteko/ turvallinen luonnossa liikkuminen/ jokamiehen oikeudet /kuinka käytät solmuja oikein) retkiä lippukunnalla oli yksi: päiväkävely läheisellä luonnonsuojelualueella. ensimmäisen kerran jälkeen lähdin litomaan tuolta.
eli ymmärrän kyllä hyvin, että partio on ihan järkyttävää kakkista osan mielestä, joita on masentavalla lippukunnalla rankaistu.
ja edelleen olen sitä mieltä, että uskonto pidetään partiosta kaukana, kun se kerta ON uskonnollisesti sitoutumaton järjestö.
Tiesittekö muuten että jonkun vuosia sitten tehdyn tutkimuksen mukaan (ei, en osaa kertoa lähdettä) nuoret jotka ovat partiolaisia menettävät neitsyytensä nuorempina kuin sellaiset jotka eivät ole partiolaisia?!
par-sky kirjoitti:ja edelleen olen sitä mieltä, että uskonto pidetään partiosta kaukana, kun se kerta ON uskonnollisesti sitoutumaton järjestö.
Omalla paikkakunnalla lippukunnan johto oli hyvin sidoksissa seurakuntaan ja politiikkaan. Kontrastina oman vartion johtajat olivat rentoja tyyppejä (vähän liiankin, ylempien tahojen mielestä; yksi sai kenkää, mutta harrastipa seuraavakin mm. virsikirjojen polttoa kokouksissa;)
Näköjään seurakunta on sittemmin tehnyt oikein virallisen yhteistyösopimuksen ja toimii lippukunnan taustajärjetönä.
segma kirjoitti:En. Mutta olen kyllä ollut rippileirillä, lasketaanx se!?!2+§1
Jaa, minä en ole ollut edes rippileirillä. Ilmeisesti olen liian epäsosiaalinen. Ai niin, mutta olenhan mä joskus ollut ratsastusleirillä. Se lasketaan ihan varmasti.
En ole vielä tähän päiväänkään mennessä ymmärtänyt Partion olemassa olon tarkoitusta. Toimintaan kuuluu ilmeisesti telttailu, lättyjen paisto sekä erilaisten solmujen teon opettelu. Osaan telttailla, paistaa lättyjä ja tehdä solmuja (rusetti ja umpisolmu), vaikken ole koskaan ollut Partion jäsen.
No niin, nuoruuteni salattuja hairahduksia on sekin, että olin partiossa lähes parikymmentä vuotta. Ja kun nyt sitten olin siinä organisaatiossa niinkin kauan ja ennenkaikkea syvällä mukana, niin ajattelin tässä kommentoida muutamia täällä vokalisoituja pointteja (partiohan on suomalaisittain niin käsittämättömän iso nuorisojärjestö, että täällä esitetyistä kokemusperäisistä yleistysarvauksista on valtakunnallisen järjestön tasolla olemassa ihan tutkittua tietoakin).
Ensinnäkin, on aika totta, että partion muodot riippuvat täysin lippukunnasta. Pääkaupunkiseudulla partiotoiminta on aika poikkeuksellista siinä, että se on nimenomaan nuorten järjestämää toimintaa toisille nuorille. Muualla taas kyseessä on keski-ikäisten järjestämä kerhotoiminta lapsosille. Tämä ero näkyy sitten sisällössäkin. Tyypillisesti pääkaupunkipartiolaisuus on aika erähenkistä seikkailua, kun taas muualla muotona on pikemminkin joko askartelua ja laululeikkejä sisältävä seurakunnan kerho, tai paikallisen Lions-klubin militanttisiiven organisoima näennäishumaani Hitler-jugend, jossa poikia valmennetaan vapaaehtoiseen maanpuolutustyöhön ja tyttöjä kotirintamalle Venäjän hyökkäyksen varalle.
Myös uskonto-aspektin mukanaolo vaihtelee paikkakunnittain ja lippukunnittain. Yleinen arvomaailma on varmasti aika patakonservatiivinen ja porvarillinen, mutta olipa partiossa tilaa tällaiselle pitkätukka-ateistihippivasurisivarillekin (tosin näinköhän olisi ollut muualla kuin Helsingin kantakaupungissa?).
Itselleni partiourasta on jäänyt käteen ainakin se, että vanhojen partiokaverien kanssa tulee lähdettyä pitkillekin vaelluksille nykyäänkin vuosittain Lappiin tai Euroopan vuoristoalueille, mikä voisi olla hankalampaa, jos ei olisi porukkaa, jonka tuntee niin täysin läpikotaisin. Lisäksi kun on jo teininä vastannut kymmenien ihmisten leirien ruoka- ja muusta huollosta sekä ohjelmasta keskellä ei-mitään, tai pyörittänyt verraten isojakin budjetteja, ei aikuisiänkään työprojektit tunnu kovin isoilta.
Eli kyllä partiossa mahdollisuuksia on, mutta toisaalta aika iso riski siinä on saada joukkupsykoosinomainen porvarillinen lobotomia omalle ajattelulleen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Canine kirjoitti:Olin joskus kuuden-seitsemän vanhana ja viihdyin ehkä viikon tai kaksi. Dorkaa touhua, ei kiinnostanut edes mukulana.
Jotain tommosta se oli mullakin. Mua tais jo silloin veetuttaa se uskonnon pakkosyöttö. Eivät antaneet lapsen leikkiä, piti vaan saatanaa karkottaa.
Sen muistan, kun yks Markku paskansi partiossa housuunsa niin, että koko vessa oli varpusparven valtaama. Me ilkuttiin sille siitä pitkään. Hitto, ois käyttänyt vaippoja
Missä on vaihtoehto "olen ollut partiossa ja muilla ei ollut kivaa"??!!
Vanha tarina, mutta olin siis aikoinani alle kymmenkesäisenä partiossa, kävin parilla leirilläkin joilla ei viihtynyt pätkääkään. Sitten mukaan viikottaisiin partiotapaamisiin liittyi pari luokkakaveriani, joiden kanssa villiinnyimme heilumaan niin, että meidän kaikkien vanhemmillemme oli ilmoitettu että olisi hyvä jos jälkikasvunne ei enää saapuisi paikalle; joidenkin hiljaisempien nyhveröiden vanhemmat olivat valittaneet etteivät heidän pilttinsä kuulemma enää uskaltaneet käydä partiossa meidän takiamme...
Se siitä touhusta, aloitin uutena harrastuksena viinan ja naiset...
En ole ollut, mutta kaupunkilaispoikana käden taidot olisivat olleet kivoja. Omille lapsilleni (jos ja kun sellaisia siunaantuu) aion ko. harrastusta suosittaa, toisin sanoen vien hänet/heidät heti paikalle kunhan kynnelle kykenevät. Osaisiko joku muuten kertoa liikkeen uskonnollisuudesta, ei kai siellä kovin paljon saarnata?
Riemumieli kirjoitti:En ole ollut, mutta kaupunkilaispoikana käden taidot olisivat olleet kivoja. Omille lapsilleni (jos ja kun sellaisia siunaantuu) aion ko. harrastusta suosittaa, toisin sanoen vien hänet/heidät heti paikalle kunhan kynnelle kykenevät. Osaisiko joku muuten kertoa liikkeen uskonnollisuudesta, ei kai siellä kovin paljon saarnata?
se riippuu ihan lippukunnasta. osassa seurakunta järjestää lippukunnan toiminnan (yleisempää pienillä paikkakunnilla), osassa seurakunta vain tukee toimintaa taloudellisesti eikä puutu sisältöön. kannattaa tiedustella eri lippukuntien johtajilta mikä on heidän lippukuntansa politiikka asian suhteen. lippukuntien johtajien/muun ulospäin tiedottajan yhteystiedot saat seudun järjestöstä
Vanhemmat oli akateemisia demareita. Niin minut laitettiin SDP:n lastenjärjestöön Nuoriin Kotkiin. Vaasan Palosaaren työväentalolla joka maanantai klo 18.00. ehkä 2 tuntia. Askartelua, seurustelua, retkiä ym. Minkäänlaista poliittista propagandaa EI tyrkytetty. Tai sitten se oli niin ovelaa manipulointia, että en sitä sellaiseksi tunnistanut... 
Olisin halunnut jatkaa, mutta muutettiin ulkomaille.