Kitinä

Suurin osa heistä oli ulkomaalaisia vuosina 85-95.

Sannnu kirjoitti:Vai...oletko tietoisesti päättänyt pysyä erossa tietynlaisista ihmisistä?

Ilkeistä koppavista ihmisistä olen tietoisesti pysynyt erossa. En taida olla ihan poikkeus.

Kyllä miehiäni (ihastuksia on ihan kaksin sormin laskettava määrä) on yhdistänyt selkeästi yksi piirre: kiltteys. Mitään ulkoista samaa en ihan heti keksi, mitä nyt blondit huomaan yleensä vasta viidennellä vilkaisulla mutta on yhdellä riittänyt maltti sinnekin asti. Koulutuksissa ja työtilanteissa ei mitään yhtäläisyyksiä. MUTTA: vähintään 3 "parinkuukaudendeittiäni" on käyttänyt samaa partavettä kuin isäni. Ja vähintään 3 "parinkuukaudendeittiäni" on ollut kiinnostunut kemikaaleista ja myrkyistä niin kuin isäni. Aviomies vaihtoi kyllä partaveden ja yritti kehittää kiinnostusta muihinkin aloihin...

Seurustelukumppanien nimet on jotenkin muistuttaneet toisiaan. Anna, Anne, Anne...

-Superior- kirjoitti:Yhteiset seksuaaliset perversiot?

Kerro toki lisää!

En. Kumppanini ovat yleensä valinneet minut. Olen niin helppo ja ohjailtavissa oleva vässykkä. Otan mitä elämällä on eteeni tarjota. Kas, tupakantumppi!

Tietynlainen kaava on nähtävissä.

Eiköhän tuohon kumppanin valitsemiseen vaikuta kumpaisenkin mieltymysaste toisiinsa. Helpompaa se on, kun kummatkin alkaa tuntea vetovoimaa toisiinsa heti alusta lukien , kuin että toinen, yrittää saada toisen läpiämään itseään kohtaa niin, että suhde alkaisi toimimaan.

Fyysisistä ominaisuuksista kumppania kohtaan on se, että häntä on kiva katsella, koskea. Henkisistä puolista taas se, että hän on ajatusmaailmaltaan ja arvoiltaan saman tyyppinen kuin minä, spontaaninen ja oman arvon tunteva.
Sillä ei ole väliä, onko tumma/blondi, pitkätukka/lyhyttukka jne. Sopusuhtainen kaikin puolin.

En löydä ulkonäöstä tai luonteesta mitään yhdistäviä tekijöitä. Sama juttu taitaa olla monella muullakin tavallisella miehellä. Ei niitä kelvollisia ehdokkaita niin paljon tule vastaan, että niitä voisi valita jonkun kriteerin perusteella. Useimmissa ihmisissä on kuitenkin tosi paljon ihastuttavia piirteitä, joten hyvin erilaisten ihmisten kanssa voi synkata ihan mielettömän hyvin.

Keskivertonaisella tilanne on varmaan eri, kun kaikenlaista hiihtäjää pyrkii lähempään tuttavuuteen. Niistä on sitten helpompi valita sellaisia, jotka täyttävät alitajuiset tai tunnistetut omat kriteerit.

e.

Kumppanini ovat kaikki tähän asti olleet isotissisiä, mutta luonteiltaan hyvinkin erilaisia. Huomannette mikä siis on tärkein kriteerini. Tai emmä tiiä, voishan sitä vaihteen vuoksi kokeilla taskuveenustakin. Tai miten olis isotissinen taskuveenus? Üüüüüüüü...

Onhan moni nojatuolipsykologi todennut että jotkut toistavat parisuhteissaan aina sitä vanhaa samaa virhettä jonkun lapsuuden trauman seurauksena, ja tilanne korjautuu vasta kun trauma on korjattu.

eps kirjoitti:Keskivertonaisella tilanne on varmaan eri, kun kaikenlaista hiihtäjää pyrkii lähempään tuttavuuteen. Niistä on sitten helpompi valita sellaisia, jotka täyttävät alitajuiset tai tunnistetut omat kriteerit.

e.

Kun se ei ainakaan minun kohdallani johdu tästä. Minun on vaikea tavata ja tutustua sopiviin miehiin ja päästä sinne seurustelunaloittamisasteelle. Katson olleeni uskomattoman onnekas onnistuttuani saamaan kolme seurusteluani aikaiseksi noiden tahoillaan ihanien miesten kanssa. Jostain syystä näillä miehillä, jotka ovat halunneet minuun paremmin tutustua ja ovat jaksaneet sen myös tehdä arkuudestani huolimatta, on ollut tiettyjä yhteisiä piirteitä ulkonäössään.

Jaa'a. Sietämättömiä kaikki tyyni, puolin ja toisinkin.

Joo.

Ovat hottiksia.

AarneAnkka kirjoitti:jotkut toistavat parisuhteissaan aina sitä vanhaa samaa virhettä jonkun lapsuuden trauman seurauksena, ja tilanne korjautuu vasta kun trauma on korjattu.

Mä en oikein purematta niele tätä teesiä. Kuulemma olen lapsena saanut tissiä ihan normaalin määrän. Tähän täytyy liittyä jotain muuta..
TOSIN itsellä kumppanien kuppikoossa ei ole mitään yhteistä nimittäjää.. A:sta DD:n löytyy.

Kaikenlaiset kuppikoot kelpaavat täälläkin, ihan sama onko ADHD. Ei se koko vaan miten ja mihin tarkoitukseen niitä käytetään. Vaihtelun vuoksi olisi kiinnostavaa tutustua eriparitissiseen naiseen, jotta saisi molemmat hyvät samassa paketissa.

Mutta tärkeintä toki on pään sisältö ja muoto.

huima kirjoitti:Joo.
Ovat hottiksia.

mustakikkeli kirjoitti:En. Kumppanini ovat yleensä valinneet minut.

Näihin komps. Eli tästä voimme päätellä, että vain hottikset ovat tulleet valinneeksi minut. Suurin osa on ollut humalassa ja tajunnut erheensä vasta myöhemmin.

Jostain syystä kyllä ruskeasilmäiset ja tummat tytöt ovat aina helpommin saaneet katseen koukutettua, mutta en silti koskaan tällaisen kanssa ole seurustellut.

bedlam kirjoitti:Jostain syystä kyllä ruskeasilmäiset ja tummat tytöt ovat aina helpommin saaneet katseen koukutettua, mutta en silti koskaan tällaisen kanssa ole seurustellut.

Hei mulla on sama fetissi.

Jostain syystä kuitenkin on lähestulkoon aina tullut pyörittyä enemmän vaaleiden tyttöjen kanssa. No okei, eka oli punapää. Ja sitten oli ne brunetit saksalaiset siskokset, mutta toisaalta siitä ei tullutkaan seurustelua.

Oon aika tietoisesti vältellyt ihmisiä, jotka tuovat tietyiltä osin ensimmäisen poikaystäväni mieleen, kun sillä kuitenkin oli aika paljon sellaisia ikäviä luonteenpiirteitä, joita en tulevista kumppaneistani haluaisi löytää. Noi on onneksi sellaisia juttuja, jotka tulevat esille jo aika nopeasti kun johonkin tutustuu.

Keskivertonaisella tilanne on varmaan eri, kun kaikenlaista hiihtäjää pyrkii lähempään tuttavuuteen. Niistä on sitten helpompi valita sellaisia, jotka täyttävät alitajuiset tai tunnistetut omat kriteerit.

Kyllä musta ainakin kiinnostuvat aina aika samantyyliset miehet (jos nyt jätetään pois laskuista ne häntäheikit, jotka yrittävät vuorotellen joka ikistä edes etäisesti naiseksi tunnistettavissa olevaa olentoa). Mun arkinen elämänpiirini on aika suppea, joten siltä rajatulta yliopisto-tietyntyyliset keikat-järjestötoiminta -akselilta nuo kumppanitkin ovat löytyneet. Mun on tosi vaikea kuvitella, että missä voisin edes tutustua keneenkään arvomaailmaltaan tosi erilaiseen varsinkin kun mun ulkonäkökin vetää puoleensa ihan tietynlaisia ihmisiä. Luonteeltaankin nuo poikaystävät ovat kaikki olleet aika kilttejä ja rauhallisia kai koska olen sellainen itsekin ja jotenkin raivopäisiin kusipäänarttuihin kyllästyneet kokevat minut miellyttäväksi seuraksi ja vedän heitä puoleeni tavallaan ihan jo perusolemuksellani. Tosi räiskyvät, ylisosiaaliset ja temperamenttiset ihmiset vaan säikyttää mut pois luotaan ennenkuin on ehtinyt kehittyä aavistustakaan mistään suhdetoiminnasta, vaikka enpä oikeastaan muista että kukaan sellainen olisi koskaan kovin vakavissaan ollut minusta kiinnostunutkaan (tylsistytän moiset kai olemuksellani kuoliaaksi ennenkuin ehtivät tulla edes juttelemaan).

Toi on oikeastaan aika hassuakin, että tosi usein kun menee jonnekin, niin juuri se ihminen jota kaikkien joukosta itse piti kiinnostavimpana, kiinnostuu myös minusta. Tää ei siis liity mihinkään alempi-ylempi -tasoihin, koska vaikkapa kaikkien kavereideni mielestä tämä ihminen voi olla täysin epäkiinnostava.

Hieman kummallinen yhtäläisyys noilla entisillä on; ulkoisesti ovat aivan äijiä. Eivätkä ulkonäöltään, vaan ns. ensivaikutelmaltaan. Yksi veti viinaa ja tupakkaa kuin paraskin, kiroili kuin merimies ja eli kuin pellossa. Toinen pelasi naisten maajoukkueessa lätkää sekä harrasti muy thaita - antoi arvoisen vastuksen sylipainissa.
Ehkä sitten tämmöinen laiha poju kiinnostaa juuri tuollaisia tapauksia.
Erikoista myös se, että en mitenkään kategorisoi ihmisiä ulkonäön ja luonteen perusteella; nätti on nätti on nätti, luonteet joko sopii yhteen tai sitten ei, samantekevää millaisia ovat. Kuitenkin, kun tuossa joku peruskiva barbi-nukke tyrkytti itseään varmaan ihan suhteeseen asti, ei fiilis noussut "meh, ei ny oikein hotsittais"-tasoa korkeemmalle. Tietoisesti en kuitenkaan mitenkään jahtaa she-butcheja. Jättäkää mut rauhaan! Huspois! Hauskintahan noitten kanssa on selkeesti, mutta pidemmän päälle ei homma koskaan toimi.

En tietenkään valitse. Huonoksi havaitusta valinnasta olisi vallan tyhmää tehdä "kaava".

Valitsen muodollisesti pätevimmän. Toisinaan tielleni eksyy kuitenkin myös pörriäisiä.

killkill kirjoitti:

AarneAnkka kirjoitti:jotkut toistavat parisuhteissaan aina sitä vanhaa samaa virhettä jonkun lapsuuden trauman seurauksena, ja tilanne korjautuu vasta kun trauma on korjattu.

Mä en oikein purematta niele tätä teesiä. TOSIN itsellä kumppanien kuppikoossa ei ole mitään yhteistä nimittäjää.. A:sta DD:n löytyy.

Enhän minä sanonutkaan viestissäni että isotissisten naisten valitseminen oli se virhe jota toistetaan.

Ulkonäöllisesti jokaisessa on ollut samoja piirteitä, kuitenkaan olematta saman näköisiä. Kaikilla kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä, jumalattoman upea kallon muoto, liittynee "kaljufetismiini".

Luonne; kaikki omia yksilöitään ja erilaisia keskenään.

Kuitenkin olen varma, että jokin "kaava" minullakin on.

Alkaa näyttää siltä, ainoastaan siinä mielessä että tähän asti itseäni vähemmän kouluttautuneita..
Määrätietoisia, jämeriä, jne.. Koska taidan itse olla tällainen kukkaispoju, jolla ei ole koskaan kiire mihinkään..
Vaikka en olekaan harppua pimputtava runoilija..
Enhän ole edes "harpuista" kiinnostunut, sillä tyttöystävät senkun nuorenee..

Kyllä menee niin laidasta laitaan ettei tosikaan....
Tummia, vaaleita, koulutettuja, kouluttamattomia, absolutisteja, juoppoja....
Nykyinen on koulutettu, tumma, melkein absolutisti. Rakastan.

Aloin tässä asiaa miettimään... ulkonäöllisesti tai luonteen perusteella ei ole juuri yhtäläisyyksiä.
Yhden yhdistävän tekijän löysin: huumorintaju.
Ei sekään ole välttämättä samanlaista mutta sitä löytyy ja paljon niinkuin pitääkin.

Yleinsä ne ovat olleet hassun neuroottisella tavalla fiksuja. Yhdessä vaiheessa tykästyin sellaisiin peikkotyttöihin ja teatteri ihmisiin. Ilmeisesti sitä joutuu olemaan tavalla tai toisella hieman sekaisin tai hassu, että minusta voi pitää?!?

Jakkupukuiset, missityyliset misut eivät oikein ikinä viehättäneet minua. Enkä minä niitä