Kitinä

Tuorein ensin: tossa pari kuukautta sitten heräsin tuikutuntemattoman syöpää sairastavan pikkupojan vierestä. Puristin sen kättä ja kuolasin tyynylle. Aivan pöhnässä poistuin takaisin omalle paikalle kun yöhoitsu jossain vaiheessa löys paikalle. Sain kuulema kuolata vain oman jälkikasvun tyynylle.

Känniheräämisiä en edes mieti...

Yhessä vaiheessa oli pitempi kausi kun uni hankalaa tai olematonta. Tuolloin heräsin yleensä aamusin vessan edestä, pöntöltä tai matolta rullalla. Parin tommosen unissaan hoipertelun jälkeen suljin illalla nukkumaan mennessä kaikki mahdolliset ovet, ulko-ovi ketjulla, mutta kummasti sitä aina makkarista vessaan pääs. Aika pelottavaa, loppuneet onneks. Niin joo, mökillä pari viikkoa sitten lähdin koiran kanssa iltapissalle talon taakse ja hetkeks istuttiin kattelee kuuta. Heräsin (varmaan aika samantien) siihen ku koira nuoli hereille miehen huudellessa kulman takaa mihin eksytty... Toikin pelotti hetken. En mieti enää tai en nukahda tänä yönä.

Viime kesänä Ankkarockin jälkeen heräilin Keravalta bussipysäkiltä. Ympärillä metsää ja yksi tie, kaukaisuudessa näin omakotitalon. Ei mitään hajua miten olin saapunut paikalle, mitä kello oli tai missä olin. Katsoin kapulaa, näyttö paskana... saatana!

Otin suunnaksi tien ja onneksi oikean suunnan, löysin ns. Keravan jonkinnäköisen keskustan, siellä oli kerrostaloja, wipii!
Eräs ohikulkeva nainen osasi sitten ohjata minut juna-asemalle päin, joka alkoi muistuttamaan tutulta...

meitelt ei muisti katoo, joten aina oon tienny mista heraan. silti olen erinaisten runkkareiden matoilta joskus aamuja tervehtinyt

kotona olen joskus herännyt.

Kerran lähdin ravintolasta valomerkin jälkeen etsimään tyttöystävääni, joka oli juuri muuttanut. En löytänyt häntä. Oikeaa osoitetta etsiessäni muistan herättäneeni jonkin perheen ja saaneeni varsin vihaista karjuntaa perheen isältä. Heräsin autiotalosta patjalta nukkumasta.

Tämä siis oli ennen kännyköiden käyttöön tuloa.

Aurinkomatkojen toimistosta joskus junnuna, kahden miehen välistä.
Joku matkaan tarttunut tyttö oli opastanut sinne nukkumaan kun sen äiti oli siellä töissä.
Onneksi oli sunnuntai niin ei ollut porukkaa töissä.

Olen herännyt:
Junassa täysin väärällä asemalla.
Pää orapihlaja-aidassa, jalat kivimuurilta roikkuen.
Vessan lattialla.
Autossa liikennevaloissa.

ympäri seinäjokea, onneksi yleensä sisätiloista. kertaalleen abc-asemalta ranskalaisannokseni keskeltä.

joskus kun matkustin enemmän ympäri suomea olen käynyt aamulla katsomassa eteisen posteista mikä kaupunki mahtaa olla kyseessä.

Olen herännyt kolmen-neljänkymmenen asteen pakkasella kalusteliikkeen takapihan pahvilaatikosta.

*repeilee*

Milloin tästä nauramisesta tulee loppu? Onko kukaan koskaan herännyt ihan vaan kotoa omasta sängystä yksin ilman krapulaa ja heti tiennyt missä on?

Lolita kirjoitti:Onko kukaan koskaan herännyt ihan vaan kotoa omasta sängystä yksin ilman krapulaa ja heti tiennyt missä on?

Joo, useinkin.
Mut ei se oo kertomisen arvoista

RolloTomasi kirjoitti:kotona olen joskus herännyt.

Niin minäkin.
Kertaalleen kävi opiskelijasolussa asuessa seuraavasti:

Sammuin huolellisen laatoittelun jälkeen vessaan.
Kämppis tuli paikalle. Seurasi tällainen keskustelu:

Kämppis: Joo, taidankin käydä joskus myöhemmin paskalla...
Minä: örr örrrr örrrrrrr *siivoaa*

Aamulla heräsin täysin puhtaasta(:!:) vessasta klo 8 ja lähdin pokkana kouluun. (Mikä paljastui sittemmin virheliikkeeksi: Sammuin ekoilla luennoilla ja ruokatunnilla piti käydä vessassa laattaamassa. Very Classy. )

Lolita kirjoitti:Onko kukaan koskaan herännyt ihan vaan kotoa omasta sängystä yksin ilman krapulaa ja heti tiennyt missä on?

Sisätiloissa yleensä minäkin, mutta sitten että missä niin johan sitä on pitänyt hetki muistella kun ei ole näyttänyt yhtään tutulta.
Tuleehan tässä sellainen mieleen, että menin joskus baari-illan jälkeen miekkosen viereen nukkumaan ja aamulla heräsin miekkosen ja tämän tyttöystävän vierestä, en sentään heidän välistään. Onneksi ei veri lentänyt.

tonttu kirjoitti: Tuleehan tässä sellainen mieleen, että menin joskus baari-illan jälkeen miekkosen viereen nukkumaan ja aamulla heräsin miekkosen ja tämän tyttöystävän vierestä, en sentään heidän välistään. Onneksi ei veri lentänyt.

Mä oon nukkunut omassa sängyssäni nykyiseni ja eksäni välissä joskus. Baari-illan jälkeen sammuttiin kaikki kolme sinne ja vaatteet päällä, pervåt.

Kerran heräsin opiskeluaikoina oman parvekkeen alta.Olin kai ollu niin pieruis etten osannu avata ulko-ovea ja jostain kumman syystä hakeutunu sinne uinumaan.

ElanorRaven kirjoitti:Samoin. Onneksi. Olen niin kotihiiri, että on ihan tarpeeksi ahdistavaa herätä jo jonkun tutun kaverin luota - en edes halua ajatella sitä fiilistä, mikä tulisi, jos heräisi jostain aivan tuntemattomasta kohteesta!

Heh, perinteinen vakkasuomalainen.

Tarina kertoo, että tavanomainen vakkasuomalainen on niin ahdistunut ajatuksesta mennä toisen nurkkiin yöksi, että hänellä on paperilakanat mukanaan.

Onhan noita...

Muun muassa muistuu mieleeni tilanne, jolloin heräsin keskellä peltoa sijaitsevan leikkimökin kuistilta aamun tunteina siihen, että hevosen lämmin, pehmeä turpa painui poskea vasten.

bedlam kirjoitti:Olen herännyt kolmen-neljänkymmenen asteen pakkasella kalusteliikkeen takapihan pahvilaatikosta.

Ei helvetti, sinusta tulee vielä jotain! Congratulations, young padawan

ElanorRaven kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Olen herännyt kolmen-neljänkymmenen asteen pakkasella kalusteliikkeen takapihan pahvilaatikosta.

Ei helvetti, sinusta tulee vielä jotain! Congratulations, young padawan

Nyt hus! Kokemaan itsekin mitä kummallisimmista paikoista heräämisen auvoisuus.

No joo, myönnetään...oon mä sieltä baarin alakerrasta ympärijuovuksissakin herännyt. Viimeksi erään skinin päältä, tosin vaatteet päällä...tönin sen siitä sohvalta lattialle ja jatkoin uniani

ElanorRaven kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Olen herännyt kolmen-neljänkymmenen asteen pakkasella kalusteliikkeen takapihan pahvilaatikosta.

Ei helvetti, sinusta tulee vielä jotain! Congratulations, young padawan

Tästä on jo onneksi aikaa. Muut jedioppilaat heräsivät viereisistä laatikoista. Vain yhdellä oli viinaa, pääsimme onneksi hyperavaruuteen silti.

Mä en menetä muistiani tai nukahtele mihin sattuu. Pidän siitä, että sänky, lakanat, peitto sekä tyyny ovat tutut ja turvalliset ja yleensä siis herään omasta sängystäni. Tuttua ja turvallista, sanon ma.

Yöbussissa on tullut nukuttua monet kerrat. Aina on suuri jännitys missä kohtaa herää. Joskus on mennyt päättärille asti ja joskus päätynyt takaisin keskustaan.

Junassa on pakko sinnitellä paremmin, koska sillä voi päätyä niin hemmetin kauas. Joskus on mennyt pari pysäkkiä pitkäksi paikallisjunassa. Kerran torkahdin paikallisjunaan ja heräsin kuulutukseen, että tultiin asemalle. Aseman nimi jäi hämärän peittoon, mutta olin aivan varma, että oma meni ohi jo joten hyppäsin junasta pihalle. Junan jo lähdettyä sain sitten silmät sen verran raolleen, että tunnistin olevani jo oikein puolimatkassa eli todennäköisesti oli nukkunut maks 3 minuuttia. Siinä sitten piti alkaa miettiä, että mistähän saisi taksin, kun seuraavaa junaa ei varmaan tule pariin kolmeen tuntiin keskellä kesäyötä. Taskuja kaivellessa tuli sitten mieleen, että missäs vitussa se reppu on johon siinä vaiheessa muistin lähtöasemalla jostain käsittämättömästä syystä tunkeneen myös lompakkoni. Siinä sitten koisasin aseman penkillä aamua odotellessa. Vitutuksen maksimoinniksi paria kuukautta myöhemmin joku palautti muut kortit hesan löytötavaratoimistoon, paitsi pankkikortit, jotka palautti suoraan pankkiin, jolloin niistä joutui maksamaan vielä löytöpalkkiot. Kaikki kortit oli tietenkin tuossa vaiheessa jo kuoletettu, uusittu ja maksettu.