Kitinä

karkkia paljoa jaksa mäystää. mäyriä senkin edestä

ElanorRaven kirjoitti:

Sannnu kirjoitti:Suklaa on parempaa kuin seksi!

Siinä on jo aika hurja väite!

No eikä ole. Jos et usko, tule kokeilemaan seksiä kanssani.

Sannnu kirjoitti:"sä et varmaan ole saanut hyvää seksiä koskaan...

Ole hyvä.

ElanorRaven kirjoitti:Joka päivä tai ainakin melkein. Eikä edes itketä, kun en kerran pysty vastustaa Eikä se mulle ole minkään korvike, maistuu vaan hyvältä eikä ilmankaan pärjää

Juurikin näin!
Vakaa aikomus on kyllä alkaa pitämään taas karkkipäivä vain kerran viikossa... ens viikolla on hyvä aloittaa!

Miehet juo kaljaa, ja itkee kun se menee masuun..tai päähän.

Joo, snickua pakaraan hela dagen. Äsken kylläkin söin Mars Delightin.

Turbohaltija kirjoitti:mies juo raikasta olutta.

Ann kirjoitti:Miehet juo kaljaa

Emmää vaan. Kalja on pahaa! Enxmä ookkaan mies????++

Ann kirjoitti:Miehet juo kaljaa, ja itkee kun se menee masuun..tai päähän.

Harvemmin huurteinen olut tuo muita kuin onnen kyyneliä silmiin.

Joo, snickua pakaraan hela dagen. Äsken kylläkin söin Mars Delightin.

Niitä voi vetää sitten kaksi yhden kustannuksella!

Tää karkkihomma on kaksjakoinen. Jos niiden syömisen aloittaa, ei sitä voi lopettaa. Eli kun pitää reippaan karkkilakon, ei sitten enää tee edes karkkia mieli. Jenkeissä asuessani totesin paikallisten mässyjen olevan niin pahoja että olin mielummin ilman. Suomeen palattuani meni pari kk ilman karkkia, mutta kun kerran erehdyin niitä ostamaan, Pandoran lipas aukesi.

Nyt olen taas karkkilakossa tavoitteena päästä sokerinhimosta eroon totaalisesti, apuna myös kromi joka huhujen mukaan saattaisi auttaa makeanhimoon. Ja koska satun asumaan n. 50 metrin päässä Makuunin uskomattoman kattavasta karkkitiskistä, haaste on todellinen. Joka päivä putiikin ohi pyöräillessäni herahtaa vesi kielelleni ajatellessani kirpeitä pääkalloja, Haribon ihania lakurullia jne... Uaaaah!

AarneAnkka kirjoitti:Suklaapatukoiden sijaan olen kokeillut vedellä proteiinipatukoita välipaloiksi.

Itse olen korvannut tämän lounaan ja päivällisen välisen välipalan (joka on pakko syödä jos meinaa kestää salilla/spinnipyörän päällä) Alpen-myslipatukalla ja hedelmällä/vihanneksilla. Tuntuu toimivan, jaksaa vähän paremmin eikä ole hillitön nälkä päällä treeneistä tullessa.

Ja itse aiheeseen: kyllä ainakin omat exät on olleet kovasti karkin perään. Mutta ymmärtäähän sen että niillä on himo makeaan, onhan ne himoinneet muakin!

Mie olen aika kehno syömään karkkia .. paitsi nälkään.
Niin, siis sitten kun ostan niin minimimäärä on puoli kiloa. Mikään pikkumakeannälkäännäpertelijä en kyllä ole.

AarneAnkka kirjoitti:Enxmä ookkaan mies????++

Mutta sähän juotkin sen sijaan sokerisia limonaateja(?).

Ann kirjoitti:Mutta sähän juotkin sen sijaan sokerisia limonaateja(?).

Kokista aamuisin. Se on nörttiä eikä <viskibasso> Miehekästä™ </viskibasso>. Lisäksi vedän päälle vielä Guaremia tasoittamaan verensokereita. Sekös nyt vasta terveyshippiä onkin.

AarneAnkka kirjoitti: Kokista aamuisin.

Koksulla töihin.

Mä en ole aikoihin kyennyt nauttimaan muunlaista aamupalaa kuin kylmä light-cola. Happo piristää.

Ann kirjoitti:Mä en ole aikoihin kyennyt nauttimaan muunlaista aamupalaa kuin kylmä light-cola. .

Taitaa olla terveellisempaa, kuin kaksi mukia kahvia mustana

Sen jälkeen kun aloitin tupakoinnin, en ole syönyt enää yhtään karamelliä. Kaljaakin juon vain lääkkeeksi (vitutukseen).

Patz kirjoitti: kirpeitä pääkalloja

Suurin makeanhimon kohteeni!

Ostin joskus markkinoilta noita laatikollisen tarkoituksena syödä itseni irti niistä. Ei onnistunut, mutta suun limakalvot olivat yrityksen jälkeen kuin raastinraudalla hinkatut.
Ilmeisesti kyseisillä mököillä ei ole kovin suuri fanikunta, koska niitä ei tahdo löytää enää juuri mistään. Tai ainakaan niitä alkuperäisiä superhyperkirpeitä, jotka saivat kyynelet silmiin. Slurps.

Sinkkumatti kirjoitti:

Patz kirjoitti: kirpeitä pääkalloja

Suurin makeanhimon kohteeni!

Ostin joskus markkinoilta noita laatikollisen tarkoituksena syödä itse nirti niistä. Ei onnistunut, mutta suun limakalvot olivat yrityksen jälkeen kuin raastinraudalla hinkatut.
Ilmeisesti kyseisillä mököillä ei ole kovin suuri fanikunta, koska niitä ei tahdo löytää enää juuri mistään. Tai ainakaan niitä alkuperäisiä superhyperkirpeitä, jotka saivat kyynelet silmiin. Slurps.

Paras karkki evör.
Ja todellakin, nää nykyiset "kirpeät" pääkallot on jotain aivan järkyttävää kusetusta. Oikeanlainen pääkallo oli sellanen littee, eikä paksu ja pehmee niinku nää nykyiset. Kun niitä kunnon pääkiksiä söi niin limakalvot meni ihan paskaks jo jonkun 10 kallon jälkeen, iholla oli sellanen kiva kylmä hiki ja kaikki makunystyrät turtui loppupäiväks.

Pyh! Parhautta lapsena olivat isot läpikuultavat tikkarit, joihin hampaat jäivät oikeasti niin kovaa kiinni ettei suuta saanut enää avattua. Pysyivätpähän lapset hiljaa edes vähän aikaa.

Ostakaa pääkallofanit apteekista puhdasta salmiakkia...luulisi sillä saavan makua noihin nykyajan lällärikalloihinkin.

hermine kirjoitti:Ostakaa pääkallofanit apteekista puhdasta salmiakkia...luulisi sillä saavan makua noihin nykyajan lällärikalloihinkin.

Oih, melkein samantien teki mieli lähtä juoksemaan kohti apoteekkia... namskismaiskis, salmiakkiin tulee himo!

McJanne kirjoitti:Oih, melkein samantien teki mieli lähtä juoksemaan kohti apoteekkia... namskismaiskis, salmiakkiin tulee himo!

Joo mä olen kyllä vakuuttunut siitä, että kyseinen myrkky aiheuttaa jonkinlaista riippuvuutta.

Edith kirjoitti:En syö hemuja enää kovin paljoa, kuukaudessa kumminkin on se yksi viikko, kun pari suklaapatukkaa kyllä menee. Mulla on paremmat nipsut napsittavana. Vieneet makeanhimonkin aika lailla. Mutta rasvanhimoa eivät. I rasva ja Herttoniemen Valintatalon munariisipasteijat.

Tuntuu kanssa vähentyneen viime vuosina. Yksin kotona ollessa en osta karkkia tai suklaata juuri koskaan. Mutta joo, rasvaa... mmm... toissailtanakin söin ensin mozzarellapizzan ja heti perään pussillisen lohkoperunoita ja kaksi juustomakkaraa.

Mitä muita outoja nimiä karkeille muuten on? Yhden kaverini pitää aina ostaa möötiä, kun hän käy kaupassa. Molemmat em. sanat ovat näköjään Googlen mukaan yeleisemmässäkin käytössä, vaikka en ole koskaan muualla kuullut. Murresanojako?

nokkaelain kirjoitti:Mitä muita outoja nimiä karkeille muuten on? Yhden kaverini pitää aina ostaa möötiä, kun hän käy kaupassa. Molemmat em. sanat ovat näköjään Googlen mukaan yeleisemmässäkin käytössä, vaikka en ole koskaan muualla kuullut. Murresanojako?

Ala-asteen luokkakaverini puhuivat myös mälysistä.

Kyllä karkki on karkkia eikä mitään namuja, namia tai mässyä, kyllä jämpti on näin.

Sinkkumatti kirjoitti:Ilmeisesti kyseisillä mököillä ei ole kovin suuri fanikunta, koska niitä ei tahdo löytää enää juuri mistään. Tai ainakaan niitä alkuperäisiä superhyperkirpeitä, jotka saivat kyynelet silmiin. Slurps.

Satuin kerran löytämään Turun Candy Boysta juuri tuollaisia pääkalloja, ja ne olivat aivan taivaallisia... Kyyneleet silmissä sai niitä jäystää! Sääli vaan en toistaiseksi ole niitä uudestaan löytänyt, kun ko. kaupassa on varmaan kymmentä eri pääkallolajia, enkä sitten millään muista mistä laarista nuo poimin.

Fazerin Parhain -pussi on myös aika nimensä mukainen. Varsinkin Toscat ja Laktat. *mässyttää*

Sannnu kirjoitti:Muutenkin nainen syö usein palkitakseen itseään.

Jos elintoimintojen ylläpitäminen tai muuten vain tervehenkinen elämän iloista nauttiminen on jollekulle itsensä palkitsemista, kannattaa varmasti miettiä, mitä vikaa on itsessä ennen kuin alkaa diagnosoida mielenterveysongelmia kokonaiselle sukupuolelle.

Moni nainen on ns. fiilissyöjä.

Moni mies syö ruoansulatuksen alullepanemasta kehityskulusta, jossa niin sanotut ravintoaineet muuntuvat kehon käyttöenergiaksi, mitä ennen pitkää seuraa kulutuksesta johtuva niin sanottu näläntunne. Näläntunteeseen tai mielitekoihin mies yleensä syö jotakin, eikä siinä itse asiassa ole yhtään mitään ihmeellistä.

Suklaan syönnillä helpotetaan ikävää, masennusta, kurjuutta, sillä onhan sokeriilla ja etenkin suklaalla mielihyvä keskusta aktivoiva vaikutus.

Kaakaomassasta, sokerista, maidosta ja kaakaovoista valmistettu seos vaikeiden tunneperäisten kokemusten helpottajana on itse asiassa niin hiljentävä merkki tunne-elämän tasapainosta, että nyt jos koskaan voisi olla syytä leikkiä vakavaa aikuista.