Kitinä

Dumari kirjoitti:

Sinkkumatti kirjoitti:Tästä samaa mieltä. Pettävä osapuoli muutuu niin yhdentekeväksi sillä hetkellä, että mitä turhaa tuhlaaman pettäjään enempää energiaa. Mäkeen vaan.

Siis niiNQ kuin sä voit käsitellä ihmisiä kuin kertakäyttötavaraa? Etsä tajuu että ihmisillä on tunteita, petti ne tai ei!

Hah... ja siinä vaiheessa ei välttämättä aina pelaa järki eikä ehdi ajatella "nyt ihan rauhallisesti, heität vaan sen kamat partsilta alas ja alta 10 min vaihdat lukot". Tossa vaiheessa se kylmä "ulos" ei oikeen luonnistu. Mulla ainakin tuli silloin niin paljon paskaa suusta samalla kun pakkasin kamojani, etten tiennyt miten olisin ko. henkilön myrkyttänyt. Loukkaannuin niin verisesti, ettei siinä ollut itsehillinnälle tilaa.

Vai pystyykö kaikki olemaan coolisti, tehden eron samantien ja seinään ilman minkäänlaista sanaharkkaa?

Aina kaikki ei ole niin yksinkertaista ja helppoa. Kun esimerkiksi kohdalla osuu muuten oikein mainio ja mukava ihminen, jolla on vain (perusteettomasti) heikko itsetunto, niin riita voi tulla ihan oikeasti tyhjästä kun toinen vain kokee jonkin teon tai sanomisen loukkaavaksi vaikkei se sitä ole kenenkään muun silmissä. Ja kun sitten kuitenkin on tunteita toista kohtaan ja silloin kun on kivaa, on tosi kivaa, niin on hyvin vaikea päätyä oikopäätä pitämään suhdetta kehityskelvottomana. Sillä tavalla päätyy helposti suhteeseen jossa riitoja tulee paljon, vaikka aiheita ei ole nimeksikään.

Elppis kirjoitti:Vai pystyykö kaikki olemaan coolisti, tehden eron samantien ja seinään ilman minkäänlaista sanaharkkaa?

Mä olen kyllä suunnattoman äkkipikainen luonne, mutta tuollaissa tapauksissa taas toimin päinvastoin kylmän viileästi. Joten kyllä. Jompi kumpi kerää kamansa ja lähtee omille teilleen. Asiassa ei ole sen enempää puhuttavaa.

Sinkkumatti kirjoitti:

Feiz kirjoitti: Ainoa isompi riita oli edellisen exän kanssa ihan suhteen jälkipeleissä kun se veti kännissä ihme psykokohtauksen, mutta eihän kännissä lasketa?

Jos juominen aiheuttaa tappeluita niin kannattaisiko lopettaa?

Lopetitteko?

Oli muuten tämä gimma mielenkiintoinen tapaus kännissä. Siis ihminen muuttuu aivan täydellisesti ja on IHAN sekaisin. Nyt en tarkoita edes kännisekaisin vaan tyyliin ihan psykopaatti. Vaikea selittää, mutta tiesin sen aina faktana, että kun se lähti "Kävästään ulkona tyttöjen kans, en juo paljoo, ihan muutaman" niin yöllä ei sitten nukuttu kun sai katsoa sitä käytöstä klo 4-8 kunnes sitten sammui.

Mitä alkoholinkäytön lopettamiseen tulee niin hänen mielestään tuossa ei ollut mitään ihmeellistä joten ei edes hillinnyt käyttöä.

Ei minunkaan mielestä ole ihmeellistä esim. se että hän saattoi kävellä alasti rappukäytävään ja lähtä kävelemään alakertaan jos hetkiseksi silmä vältti, Huutoraivoten kertoa kuinka löysi muita jätkiä, mennä sikiöasentoon lattialle ja täristä kuin horkassa, tai bongaa "kyytiä kotiin" joltain ihan tuntemattomilta, tai käppäillä kaatokännissä alueilla missä itse en välttämättä lähtisi yöllä liikkumaan, soitella yöllä puhelimella kuinka hänet MELKEIN raiskattiin, ja aamulla käyttäytyä täysin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Noh kai mä sitten vaan oon niin suvaitsematon ja vaadin niinkin mahdottomia asioita kuin jonkun toiminnan rajoittaminen joka aiheuttaa järjetöntä mielenharmia.

Feiz kirjoitti:Mistä te kehitätte noita tappelun aiheita?????

Jotenkin olen kai ollut tietyllä tapaa helpoissa suhteissa kun ei minua ainakaan kiinnosta räyhää mistään.

Tarkentava kysymys: pisin yhtämittainen jakso noissa suhteissa kun asuit saman katon alla kumppanisi kanssa?

Tuntuu vain siltä, että sellainen asia mistä tulisi itsellä kunnon vihatappelu aikaseks on jo sen tasoinen asia, että parempi lopettaa suhteilut siihen.

Onko tuo ymmärrettävä niin ettet yleensäkään vihastu mistään asioista tai ihmisten tekemistä typeryyksistä? Asiaan varmasti vaikuttaa myös se kuinka välinpitämättömästi kumppaniinsa suhtautuu. Jos toinen ei jaksa napata muutenkaan paljoa, on hänen tekemisensä ja sanomisensakin varmasti helpompi ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Vaikea myös kuvitella että välttämästä yhdestä konfliktista vuosia kestänyt vakava suhde lähtisi automaattisesti katkolle. Saisi toki ajattelemaan asioita.

Feiz kirjoitti: Oli muuten tämä gimma mielenkiintoinen tapaus kännissä.

No huh. Olen kyllä kuullut ja tuntenut vastaavia tapauksia miehissä, mutta naisista en moisia tarinoita ole kuullut ikänä. Eräs tuttu nainen tapasi aina ennen juopottelua heittää klotamiinin naamaan. Melkoisia skitsoilukohtauksia hänkin aina sai, mutta ei sentään noin pahoja. Tiedä sit oliko tuolla napilla vaikutusta asiaan.
Kaikki vastaavalla tavalla käyttäytyvät tuntemani miehet ovat nykyään raivoraittiita. Paras tapa lopettaa skitsoilu on pysyä kokonaan irti viinasta.

Olen ajatellut omalla kohdalla asian niin, että jos mä joskus lyön niin saa silloin lyödä takaisinkin. Hyvin hillitsee oman aggression purkutapoja. Vain yhden kerran olen kokenut tarvetta lyödä, mutta en ole lyönyt.
Verbaalisesti osumatarkkuus on turhankin hyvä, sitäkin kyllä oppinut hillitsemään.

Feiz kirjoitti:Oli muuten tämä gimma mielenkiintoinen tapaus kännissä.

Mulla on muuten ihan samanlaiset kokemukset viime kerralta. Hänen tapauksessaan sen aiheutti masennuslääke, joka alkoholin kanssa johti siihen ettei hän voinut lopettaa juomista ja meni täysin sekaisin. Lääkkeen vaihtamisen jälkeen ei ole kuulemma enää käynyt näin. Vaan minen kestänyt vaan vihelsin pelin poikki ennen tätä.

Oliskohan sun gimmalla taustalla sama syy, eli tuo lääke? Efexor nimeltään.

Mikään ei mielestäni oikeuta lyömään toista ihmistä tai mitenkään muutenkaan kajoamaan toiseen tavalla, jolla toinen ei toivoisi häneen koskettavan.

En ole koskaa lyönyt, mutta kerran mieleni teki. Tuo kerta sai minut miettimään sitä, että onko minussa taipumus väkivaltaan, sillä pienenä kotona käytetiin sekä henkistö että fyysistä väkivaltaa. On aika pelottavaa edes pohtia, että onko minussa jotain, mitä en pystyisi jonain mustana hetkenä kontrolloimaan.

Sillä sekunnilla, kun mieleni olisi tehnyt lyödä, palasi kaikki ne avottumuuden ja hädän tunteet mitä pienenä koki, kun toinen vanhemmista löi.

No, jos nyt välttämättä haluaa helposti menettää kunnioitukseni, niin lyömällähän se onnistuu yhdellä huitaisulla ja viesti menee varmasti perille.

AarneAnkka kirjoitti:Efexor nimeltään.

Friikkiä. Mä tunnustan nyt julkisesti syöväni Efexoreita (tättä-rät-tät-tää paljastuksen kunniaksi!), mutta teen sen siksi, että kerron, että minun kiinnostukseni alkoholiin ja tuon tuommoiseen on lääkityksen myötä vain vähentynyt entisestään. Kanniskelen miitteihinkin siideripulloja kerta toisensa jälkeen, mutta aina jäävät juomatta. Samoin ruokailutapani ovat säännöllistyneet ja minusta on muutenkin tullut oikea lil' lady sunshine ja esimerkki-ihminen

Emmä suutuspäissäni ketään miestä ole ikinä lyönyt, sisarellis-veljellisesti kaveripoikien kanssa leikkitapellessa ollaan kyllä mustelmia muksittu puolin ja toisin. Vähän sama kun pikkusiskosta tykkää ihan kamalasti, mutta eihän sitä sovi pussata tai kovin pitkään rutistaakaan, kun se olisi seksuaalista, niin jäljelle jää vain jonkinlainen lievä satuttaminen fyysisenä kiintymyksenosoituksena.

Sitten olen kamalan kömpelö ja kolhin itseäni jatkuvasti kaikkiin ympäröiviin kohteisiin. Mulla vaan on ihan liian pitkät kädet ja jalat, että pystyisin kunnolla hallitsemaan niitä. Lienee ymmärrettävää, että jos joku viettää paljon aikaansa lähietäisyydelläni, hänkin saa näistä osumista osansa. Poikaystävä onkin jostain saanut päähänsä, että lyön tai potkin sitä tahallani, siitä huolimatta, että yleensä minä olen näissä se osapuoli, jota sattuu enemmän. Osasyy voi olla se, että ehkä olen erehtynyt osoittamaan häneenkin kiintymystäni kevyesti puremalla. Joskus pussaaminen vaan tuntuu ihan liian laimealta. Vähän kyllä ankeaa, kun ei enää viitsi sen syliin tunkea, sen verran monta kertaa sillä on meinannut leuka mennä sijoiltaan jonkun "kato mikä tuolla on"-huitaisuni seurauksena.

Kyllä mie puolustan itseäni tilanteen eskaloituessa aivan samalla tavalla miehiä ja naisia vastaan.
Itse en ole oikein muksijatyyppiä. Lyön joko säkkiä tai pehmustettua päätä mielummin.
Lisäksi miulla on niin järkyttävän pitkä pinna, ettei sekään ole ongelma.

Mielihyväpillereitä syödään rauhoittuakseen ei riehuakseen?
Sitten aivosähkökemiallisesti vaikea tietää, toiset lääkkeet vahvistuvat kuningas alkoholin voimasta toiset heikkenevät vaikutukseltaan..
Mutta mukava kuulla että eräs voi juoda taas normaalimääriä, ilman että pillerit enää haittaavat!
Alkoholi on pelkkä tekosyy, on tehny mieli liitasta aikaisemminkin, eniweis.
Parisuhdeväkivalta on nykyään kieltolistalla, joskus aiemmin monivuotisen suhteen tuoksinassa, väkivalta tuli kuvaan pikku hiljaa..

En ole henkilökohtaisesti nauttinut väkivallan tuomasta vallasta.

Ei saa lyödä. Ei edes kännissä.

Elppis kirjoitti: Saako mies lyödä?

Saako nainen lyödä?

EI

ja

EI.
Siinä sitä tasa-arvoa.