Kitinä

Lilo kirjoitti:No mutta...kaloja? A bit fishy, isn't it?

Todella epäilyttävää se olisikin jos tuntisi kalan persvaossaan.

Vadim kirjoitti:Mutta kertokaapa, arvon kissanaiset, kuinka suhtaudutte allergiseen mieskandidaattiin? Joutuuko miekkonen kilometritehtaalle, kun selviää, ettei heebon kutiava nenä ja punertavat silmät sovi yhteen näiden kirppusirkusten kanssa? Miten on?

Jos nyt tapaisin allergisen miehen, tuntuisi hieman omituiselta laittaa kissat etsimään uutta kotia, jotta voisin alkaa paremmin tutustumaan mieskandidaattiin. Varsinkin sitten tuntuisi tyhmältä ja idiootilta, jos tulisi ero miehen kanssa. Kyllä minä nuo kissat olen ottanut kunnes kuolema meidät erottaa, vaikka se kaventaakin valikoimaa. Tosin jostain naistenlehdestä luin artikkelin allergia- ja astmaperheestä, jossa oli lemmikkejä. Pointti oli siivouksessa ja siinä, ettei niitä lemmikkejä päästetty ihan joka paikkaan asunnossa.

Jos taas miehelle (tai minulle) puhkeaisi kissa-allergia suhteen myöhemmässä vaiheessa, pitäisi kissojen uudelleen sijoittamista harkita. Kaiken kaikkiaan allergia-asia on kinkkinen juttu, miten desinfioidussa ympäristössä nykymiehet ovatkaan kasvatettu, kun ei kissojakaan kestetä.

Omaa kokemusta ja mutkua: Koiranaiset ovat aika usein ronskeja ja ehkä hieman 'äijämäisiä', varsinkin ne joilla on useampia koiria. Paljon reippaita ja fyysisiä harrastuksia jne. Kissanaiset puolestaan ovat aika usein mukavuudenhaluisia koti-ihmisiä, ovat hankkineet kissan jonkinlaiseksi hellittelyleluksi ja kodin koriste-esineeksi. Jotkut pienen pirpanakoiran omistajat voivat olla vähän kissanaisten kaltaisia, mutta siinäkin tapauksessa koiran omistaminen kielii suuremmasta aktiivisuudesta ja fyysisyydestä.

Naiset joilla on sekä kissoja että koiria: kai ne ovat sitten vähän sekaisin eivätkä tiedä mitä elämältään haluavat.

Siitä olen samaa mieltä että kissat ovat aikamoisia opportunisteja. Äitini omakotitalon pihalla majailee aina kaksi naapuruston nuorta kissaa (ilmeisen kiinnostuneita ulkovajan alla asustelevista hiiristä) jotka tekevät aina itseään kovasti tykö, seuraavat jopa asuntoon sisälle jos päästää jne. Ovat aivan selvästi valmiita viettämään kaksoiselämää, ties kuinka monta hoitajaperhettä heillä on naapurustossa. Lojaalisuus, mitä se on? Tekisikö joku koira noin? Toisella kissoista on kaulapanta, joten eivät taida olla hylättyjä kuitenkaan, ja hyvin ravitun oloisia ovat.

Itse olen kasvattanut/omistanut sekä kissoja että koiria, mutta tuskin tulen enää kumpiakaan hankkimaan ihan vain sen takia koska niistä on liikaa vaivaa. Ei jaksa, sori. Mulla on elämässä muutakin mietittävää.

Vadim kirjoitti:Perustelen epäluuloani sillä, että uskon kissojen kanssa asustavan naisen alkavan pikkuhiljaa muistuttaa lemmikkiään, noita laskelmoivia ja omahyväisiä otuksia, jotka mielistelevät ainoastaan halutessaan sinulta jotain, jos silloinkaan. Minäkuva, joka samaistuu tähän riippumattomuuden ideaaliin, on pelottava, sillä se viestii pyrkimystä osoittaa, että mies on korvattavissa; ja usein korvattavissa juuri lemmikkieläimillä, joiden kanssa eläminen on joka tapauksessa helpompaa kuin miehen.. jne lisää ennakkoluuloista pohdintaa

Minä haistan tässä taas aika pitkälti kissoihin liittyvää ennakkoluuloa, jota potevat ihmiset jotka eivät kissojen kanssa pidemmästi ole elämässään aikaa viettäneet ja kyllähän tästä on aistittavissa myös ainakin jonkinasteista yleistämistä.. En samaistu, en sen enempää kissojeni kuin itseni luonnetulkintaan näillä perustein. Jos yhtä paljon yleistäen lähtisi arvioimaan koiramiehiä niin hakevatko he sitten koiramaisen miellyttämisenhalun omavaa naista joka "heiluttaa häntää" aina miehen nähdessään, olipa sille oikeaa syytä tahi ei?? Naista joka seuraa kuuliaisesti "isäntäänsä" aina ja kaikessa, kuten hyvin koulutetun lemmikin tuleekin tehdä?? Ei, ei lähdetä tuohon. Ei sen enempää kissojen kuin koirienkaan osalta tai heidän omistajiensa.

aasi kirjoitti:[Niin, en tiedä onko tätä mitenkään todennettu, mutta muistinpa tällaisenkin uutisen nähneeni - lyhyesti, kissoista voi tarttua naisiin parasiitti joka muuttaa käyttäytymistä hieman vapaamielisempään suuntaan

Joo, toksoplasmoosi. Voi saada myös raa'asta naudanlihasta (tartar-piffit anyone?), ja suurimmalla osalla ihmisistä saattaa olla kyseinen parasiitti, naisilla useammin kuin miehillä. Suurella osalla joka tapauksessa.

Koehiirissä kyseinen parasiitti aiheuttaa välinpitämättömyyttä vaaroja, esim. kissoja(!), kohtaan. Ihmisissä sen otaksutaan aiheuttavan esim. reaktiokyvyn heikentymistä ja suurempaa alttiutta onnettomuuksille esim. liikenteessä.

Meikäläisellä on varmaan jonkin sortin ennätys kissojen vuoksi ryssityissä suhteenaluissa. Allergia kun on sitä luokkaa, etten välttämättä pysty olemaan edes kissan omistajan seurassa, vaikka kissoista ei olisi tietoakaan. Ja sitten kuitenkin jollakin ihmeen kaupalla onnistun 80% todennäköisyydellä törmäämään Just Niihin Kissanomistajiin.

KisSandra kirjoitti: Ei, ei lähdetä tuohon. Ei sen enempää kissojen kuin koirienkaan osalta tai heidän omistajiensa.

Luitkos ketjun? Olet myöhässä. Stereotypiointi on jo hyvässä vauhdissa. Älä kuules tule pilaamaan hyvin alkanutta etenkin kissanaisten profilointia. Tämä ei ole mutua vaan hc-™-osastoa.

Minulla on kissa, ja olen silti todella ihq. Mutta ehkä se johtuu siitä, että kissani ei ole ollenkaan laskelmoiva tai viekas, vaan laiska lössykkä. Ja kovin lempeä - lähes koiramainen - luonteeltaan.

Vadim kirjoitti: Perustelen epäluuloani omituisilla väitteillä.

Mitähän ajattelet käärmeen omistajista? Kylmiä, kuristavia ja ahnaita petoja epäilemättä.

Kuvailemiisi kissoihin olisi hyvä kenen vain naisen samaistua, siinä tuli nipussa monta miehissä hyvänä nähtyä ominaisuutta. Valitettavasti kissat eivät ole ihan noin yksioikoisia, usein tuntuu että niitä muistuttaa lähinnä laiskuudessa sekä unen- ja ruuan megalomaanisessa tarpeessa. Myös tyhmä tuijotus onnistuu, samoin kuin karvojen pudottelu, sotkeminen sekä kömpelyys. (Se on paskapuhetta että kissat ovat notkeita ja taitavia liikkumaan, kotikissat ovat järjestään kömpelöitä möllyköitä jotka pudottavat tavaroita ja putoilevat itse perään.)

Ei tietysti tiedä, voihan olla että muutama potentiaalinen sielunveli on kulkenut ohitse nähtyään kylmän arvioivan katseeni ruuan äärellä tai nukuttuani puoli vuorokautta. Viimeistään silloin kun sanoin tarvitsevani myös omaa aikaa.

Voisiko syynä epäluuloon olla oma vähäinen kokemuksesi kissoista? Kun jotain ei tunne, siihen ei oikein luota. Myös kissapelkoiset näkevät eläimessä kauhunsa siivittäminä usein paljon negatiivisia ominaisuuksia. Itse en ymmärrä hevosten käytöstä ja vähän pelkään niitä valtaisia hampaita sekä massaa. Tästä johtuen tai johtumatta en myöskään yleensä ymmärrä hevosia ymmärtäviä ihmisiä. Vierasta suoruutta.

AarneAnkka kirjoitti:Jotkut sinkkunaiset ottavat kissan tai koiran tavallaan lapsen korvikkeeksi. Ikävämmästä päästä ovat tapaukset joille tulee kauhea "hauvakuume" mutta kyllästyvät lemmikkiinsä nopeasti kun huomaavat että se vaatiikin enemmän aikaa ja huomiota kun heillä on antaa. Ja kohta on molempien hermot riekaleina.

Eivät tietenkään kaikki tee näin vaan ainoastaan jotkut. Ei saa yleistää jne.

prosessi kirjoitti:Suorastaan epäilyttävää.

Korreloikohan epäilyttävyyden määrä lemmikkien määrän kanssa?

Vielä pelottavampia/epäilyttävämpiä on ne miehet, jotka on epäterveen tiiviisti koiriensa kanssa - kutsuu itseään koiran isiksi, syö samaa jätskiä kuolanaaman kanssa ja puhuu elukasta jatkuvasti..Niitä ei varmaan saa ees jättää seksiaktin ajaks toiseen huoneeseen, ettei isin kullalle tuu traumoja.. Onneks ei oo kokemusta koirasta persvaossa!
Olen epäilyttävä yksin ilman ötököitä.

Sinkkumatti kirjoitti: Ei ainakaan tarvitse pelätä penetraatiota suorittaessa että kylmä koiran kuono tökkää omaan persvakoon.

Tuosta vielä tupsahti mieleen. Ystävä kertoi koiran tulleen herättämään nukkuvaa miestä nuolemalla tämän genitaaleja antaumuksella. Onkohan tämä yleistä vai vain suosittu urbaanilegenda? Vai kenties yleinen fantasia kun koiralliset naiset ovat niin suosittuja.

Melnais kirjoitti:Onkohan tämä yleistä vai vain suosittu urbaanilegenda?.

Exän 50 kiloinen bouvier tuli makaamaan jalkojeni päälle, kun olimme doggy-asennossa. Se oli kieltämättä hiukan kiusallista

Kaveri taasen oli taannoin antanut oraalihoitoa sussulleen, kun sussun koira tuli nuoleskelemaan kaverin varpaita.
Että pidetään joko se makkarin ovi kiinni tai sitten teljetään elukat vaatekomeroon lemmenleikkien ajaksi.

Melnais kirjoitti:

Sinkkumatti kirjoitti: Ei ainakaan tarvitse pelätä penetraatiota suorittaessa että kylmä koiran kuono tökkää omaan persvakoon.

Tuosta vielä tupsahti mieleen. Ystävä kertoi koiran tulleen herättämään nukkuvaa miestä nuolemalla tämän genitaaleja antaumuksella. Onkohan tämä yleistä vai vain suosittu urbaanilegenda?

Olen kokenut kesken touhujen ison koiran kylmän kuonon pakarassani, ja useamman kerran koiran kiinteän tuijotuksen (ärhäkkä chiuahua pelotti näistä tapauksista eniten). Jos siis epäilit urbaanilegendaksi tuota koiran kuonoa perseessä. Genitaalinuolennoista ei kokemusta.

Lolita kirjoitti:

Vadim kirjoitti:Mutta kertokaapa, arvon kissanaiset, kuinka suhtaudutte allergiseen mieskandidaattiin? Joutuuko miekkonen kilometritehtaalle, kun selviää, ettei heebon kutiava nenä ja punertavat silmät sovi yhteen näiden kirppusirkusten kanssa? Miten on?

Jos nyt tapaisin allergisen miehen, tuntuisi hieman omituiselta laittaa kissat etsimään uutta kotia, jotta voisin alkaa paremmin tutustumaan mieskandidaattiin. Varsinkin sitten tuntuisi tyhmältä ja idiootilta, jos tulisi ero miehen kanssa. Kyllä minä nuo kissat olen ottanut kunnes kuolema meidät erottaa, vaikka se kaventaakin valikoimaa.

Näin. Nythän on niin, että noihin elukoihin voin luottaa hamaan hautaan saakka kuin kallioon. Ihmisiin en voi koskaan luottaa samalla tavalla. Tuo riittää ratkaisemaan tilanteen eläinten hyväksi.

Mitä aloitusviestiin tulee, pohdin kirjoittajan mielenterveyttä

ElanorRaven kirjoitti:kissani ei ole ollenkaan laskelmoiva tai viekas, vaan laiska lössykkä. Ja kovin lempeä - lähes koiramainen - luonteeltaan.

Miksi olet syöttänyt kissasi läskiksi?

CoqAuVin kirjoitti:Vielä pelottavampia/epäilyttävämpiä on ne miehet, jotka on epäterveen tiiviisti koiriensa kanssa - kutsuu itseään koiran isiksi, syö samaa jätskiä kuolanaaman kanssa ja puhuu elukasta jatkuvasti

Kyllä! Läks aikanaan kilometritehtaalle kolmen koiran ISI

Vadim kirjoitti:Perustelen epäluuloani sillä, että uskon kissojen kanssa asustavan naisen alkavan pikkuhiljaa muistuttaa lemmikkiään, noita laskelmoivia ja omahyväisiä otuksia, jotka mielistelevät ainoastaan halutessaan sinulta jotain, jos silloinkaan. Minäkuva, joka samaistuu tähän riippumattomuuden ideaaliin, on pelottava, sillä se viestii pyrkimystä osoittaa, että mies on korvattavissa

Öh, miten norminainen eroaa tästä kissanaisen määritelmästä. Mielestäni ei mitenkään.

Aivan sama onko kissoja vai koiria, mutta jos se naenen koko ajan toitottaa kuinka pikku miisu tai turre ei petä ja on elämänsä ainoa luotettava kiintopiste niin siinä vaiheessa parempi ottaa jalat alleen.

koiralliset miehet on huolestuttavia. niistä myös usein löytyy piirre jossa mies ajattelee että kun tarpeeksi tässä pyörin niin se tykkää musta.

joskus laitoin treffi-ilmoitukseen ehdon, että miehellä ei saa olla koiraa. ja silti sieltä vastasi koirallisia ihmisiä "kun mun koira on niin ihana että siitä tykkää kaikki, ja kun tarpeeksi kauan jankutan sitä niin aivopesen sinutkin tykkäämään siitä ja minusta"

syynä tuohon koira-kieltoon oli ihan se, että en halua tulevaisuudessa suunnitella kaikkia menoja rekun mukaan. ei voi olla pitkään missään kun rekun tulee nälkä/ikävä/rakko räjähtää. yllättäen ei voi lähteä mihinkään. sitten siinä ollaan koiran orjina jos satutaan miehestä pitämään ja vain odotetaan, että kyllä se joku päivä kuolee. ja kuinka terveellä pohjalla suhde on jos vain toivoo toisen höpöhöpömussukan kuolemaa?

par-sky kirjoitti:koiralliset miehet on huolestuttavia...

Tämä kaikki sopii täydellisen hyvin myös toisinpäin.

Vadim kirjoitti:Mutta kertokaapa, arvon kissanaiset, kuinka suhtaudutte allergiseen mieskandidaattiin? Joutuuko miekkonen kilometritehtaalle, kun selviää, ettei heebon kutiava nenä ja punertavat silmät sovi yhteen näiden kirppusirkusten kanssa? Miten on?

Kait aika pakostakin, ellei sitten jonkinlainen allergialääke- tai erilläänasumisratkaisu toimi. Ei kai sitä kukaan lapsiaankaan adoptioon anna, jos uusi mies ei satu tykkäämään niistä ja mun mielestä lemmikin ottamisen pitäisi olla samanlainen "kunnes kuolema meidät erottaa"-sitoumus (paitsi että omat pennut tietysti muuttavat joskus pois kotoa ja pärjäävät itsekseen, lemmikkieläin ei ikinä).

Meillä koira tykkäsi tulla nuolemaan spermat mun käsistä sen jälkeen kun olin hyväillyt poikaystävääni. Joskus harrastaessamme seksiä se myös yritti osallistua touhuun nylkyttämällä esim. miehen jalkaa tai käsivartta vasten. Mielestäni olisi kuitenkin ollut kohtuutonta (naapureitakin kohtaan) lukita koira vessaan ulisemaan koko ajaksi...mies kuitenkin protestoi rankasti juurikin tuon seksiaspektin vuoksi sitä, että ottaisin koiraa enää meille hoitoon pitemmäksi aikaa.

Mutta joo, kissaihmiset ovat minunkin mielestäni aika epäilyttäviä. Tosin jos miettii, että pariutuako ihmisen kanssa jonka elämää ja aikatauluja hallitsee täydellisesti jokin omasta mielestä aivan typerä harrastus vaiko lemmikki, niin kyllä eläinihminen vie voiton.

Bhven kirjoitti:

ElanorRaven kirjoitti:kissani ei ole ollenkaan laskelmoiva tai viekas, vaan laiska lössykkä. Ja kovin lempeä - lähes koiramainen - luonteeltaan.

Miksi olet syöttänyt kissasi läskiksi?

Läskiksi syöttäminen ei ole tapahtunut sinä aikana, kun kissa on minulla ollut - paljon paksummassa kunnossa se oli minulle tullessaan. Eikä se ole tällä hetkellä mitenkään vaarallisen paksussa kunnossa, mutta saa siitä vielä jonkun verran ylimääräistä mahdollisesti kadottaa

Vadim kirjoitti:Mutta kertokaapa, arvon kissanaiset, kuinka suhtaudutte allergiseen mieskandidaattiin? Joutuuko miekkonen kilometritehtaalle, kun selviää, ettei heebon kutiava nenä ja punertavat silmät sovi yhteen näiden kirppusirkusten kanssa? Miten on?

Kyllä minun tapauksessani ainakin se tietäisi sitten lähtöpasseja miehelle. Vaikka tuo karvapallero ei ole mulla ollut kuin vasta puolisen vuotta, niin siitä on tullut niin suunnattoman rakas, ettei sitä täältä häädettäisi mihinkään. Onneksi algeriaongelmia ei ole vielä tullut. Ja nyt on harkinnassa toinenkin nelijalkainen mutta eri lajin edustaja, joten karvamäärä senkun lisääntyy

Vadim kirjoitti:Perustelen epäluuloani sillä, että uskon kissojen kanssa asustavan naisen alkavan pikkuhiljaa muistuttaa lemmikkiään, noita laskelmoivia ja omahyväisiä otuksia, jotka mielistelevät ainoastaan halutessaan sinulta jotain, jos silloinkaan. Minäkuva, joka samaistuu tähän riippumattomuuden ideaaliin, on pelottava, sillä se viestii pyrkimystä osoittaa, että mies on korvattavissa; ja usein korvattavissa juuri lemmikkieläimillä, joiden kanssa eläminen on joka tapauksessa helpompaa kuin miehen. Siksipä liitänkin kissanaiseuden jonkinlaiseen kyvyttömyyteen jakaa asioita, sekä tämän korrelaattiin, päätökseen elää elämäänsä ilman perhettä, miestä ja lapsia.

Olen ihmetellytkin, miten olen toisinaan Vadimin kanssa niin samoilla linjoilla, ja toisinaan taas aivan eri aaltopituudella. Tämä selittää paljon.

Kissanaiset kiehtovat, mutta koiranaiset vasta ovatkin epäilyttäviä! Kissanaiset samaistuvat mielikuvissani kissamaisiin hyveisiin: korkeaan itsenäisyyteen ja omanarvontuntoon. Kissanainen on - jos on - kumppaninsa kanssa vapaasta tahdostaan ja valinnastaan eikä sokeasta laumasieluvietistä. Kissanainen voisi hyvin olla yksinkin, mutta silti valitsee kumppanuuden. Oi mitä eksistentiaalista rakkautta! Koiranaiselle taas kelpaa kuka tahansa, joka asettuu lauman sisäiseen nokkimisjärjestykseen hyvin komenneltavaksi. Kissamaisissa suhteissa ei tällaisesta epätasa-arvosta ole tietoakaan. Kissasuhde on tietysti yltiöromanttinen ja hedonistinen suhde joka perustuu muodoista vapaalle ainutkertaisuudelle, kun taas koirasuhde edustaa loppuunsavietyä tehokkuuspragmatismia ja normiajattelua. Toki koirat itsessän ovat usein ihastuttavia, mutta en pidä siitä, mitä koiraharrastus tekee ihmiselle vahvistaessaan laumanjohtaja-asennetta.

Vakavasti puhuen, naiset (ja miksei ystävämiehetkin) mieluiten eläimettöminä ihan Par-skyn mainitsemista käytännöllisistä syistä kuin myös siksi, että ihailen yksinelävän eläimettömän vastuullista vahvuutta mielitekojensa hallinnassa.

Feiz kirjoitti:Aivan sama onko kissoja vai koiria, mutta jos se naenen koko ajan toitottaa kuinka pikku miisu tai turre ei petä ja on elämänsä ainoa luotettava kiintopiste niin siinä vaiheessa parempi ottaa jalat alleen.

Ihan mielenkiinnosta; perustelisitko?