Kitinä

Ei mitään havaintoa. Ehkä siksi koska naimisiin meneminen ei kiinnosta. Heitän kyllä asiasta välillä läppää tyyliin "Las Vegas -teemahäät, Spinal Tap -cover bändi yms". Mutta se ei mitään tarkoita. Heitän läppää omista hautajaisistanikin. Ja paljosta muustakin.

Poikaystäväni kysyi multa vappuna, että onkohan meissä jotain vikaa kun me kumpikaan ei haluta tuollaisia asioita? Itse taas joskus mietin, että ovatko nämä ajatukset minussa/meissä, vai voisiko olla mahdollista että joku toinen saisikin haluamaan niitä. Jos pystyykin välittämään vielä enemmän, vaikka hyvin omituiselta tuo ajatus tuntuu.

Sinkkumatti kirjoitti:

huima kirjoitti: kuin keittiön tapetti

Hei. Mulla sentään on keittiö, eikä kotipizzan laatikkopino!

Kumma juttu kun toisessa keskustelussa niin monet väittivät että ei mitään sifonkimekkoja vaan häihin pitää satsata aikaa ja rahaa, ja nyt kaikki ovatkin sitä mieltä että joo maistraattiin vaan tai ihan vaan kavereiden kesken johonkin kuppilaan? Niin se mieli muuttuu puolessa tunnissa.

Semmoistakin legendaa on joskus kuulunut että yhteisestä sopimuksesta on pidetty pienimuotoiset lähipiirin häät, mutta sitten ainakin se kauniimpi osapuoli on vuosia tai jopa vuosikymmeniä myöhemmin alkanut haikailla ja katua kun ei tullutkaan järjestettyä perinteisiä suurhäitä suuremmalla poppoolla. No, jos sitten järjestää uusiksi myöhemmin, jos vielä yhdessä ollaan. Eri asia kuinka moni sukulainen tai ystävä jaksaa enää siinä vaiheessa vaivautua paikalle.

Elppis kirjoitti:

Sinkkumatti kirjoitti:

huima kirjoitti:...

...

Two cocks getting it on.

Niinpä!

Minä puolestani käytän Black Horse-boksereita, tämä ihan vaan vertauskuvallisena vinkkinä.

Mäkin haluun vastata!!1

Meillä oli aluksi suunnitteilla suurehkot sukuhäät ihanassa valkoisessa pitsihuvilassa joen rannalla. Suunnitelma alkoi kuitenkin paisua, eikä paksu morsian kerta kaikkiaan jaksanut taistella vieras- ja ruokalistan kanssa ilman wedding plannerin apua, ja moisen palkkaaminen olisi ollut aivan liian prinsessaa ja turhaa rahanmenoa minun makuuni.

Kaikesta tästä vielä toistaiseksi tapahtumattomasta häämylläkästä stressaantuneena nuoripari tunsi tarvitsevansa lähinnä rentouttavaa matkaa, sekä hieman lomaa koulusta/töistä. Mieluusti ilman omavastuuosuutta. Häämatka, loistava idea! Loppujen lopuksi vihkiminen suoritettiin maistaraatissa(kuten oli suunnitelmakin, emme kuulu kirkkoon) minkä jälkeen siirryimme perheinemme venäläiseen ravintolaan, joka aikoinaan oli yksi kaupungin hienoimmista. Hieman huvittuneina huomasimme, ettei ravintolan taso enää ihan vastannut aiempaa glamoröösiä mielikuvaa, mutta vähät siitä.

Jälkiruokana ollut liekitettävä kohokaskin oli hieman mustanpuhuva, mutta emme antaneet sen latistaa tunnelmaa , joka oli siis varsin mukava, ja päivälliseltä riensimme kotiin pakkaamaan. Seuraavana aamuna aikaisin häämatkalle, jota varten sukulaiset olivat varsin kiitettävästi availleet kukkaroidensa nyörejä. Häämatka on edelleen yksi helmi muistojeni joukossa, vaikka yhtenä päivänä nälkäinen ja nuhainen sulho olikin hieman äksy.

Mikäli kulkuni käy avioliiton "auvoiseen" satamaan toistamiseen, saa itse hääpäivä olla juuri sellainen kuin sulho toivoo. Tiedän etteivät komeimmatkaan kutsut takaa pitkää ja onnellista yhteiseloa. Avioliitto, kuten häätkään, eivät ole minulle päämäärä sinänsä, vaan kenties mahdollinen aihe juhlistaa onnellista suhdetta, jonka tulisi olla yhtä onnellinen ja kestävä ilman häitäkin. Tosin, olisi sääli ellen saisi koskaan käyttää Paola Suhosen iki-ihania "Rouva" -alushousuja ja muita Rouva-malliston vaatteita. Dimangeista viis!

p.s. Olisin linkittänyt nuo pöksyt, muttei onnistu!1

-<3 ihQupihQunowaytytteli <3

Meidän oli tarkotus sanoa tahdon ulkomailla. Paprut hoidettu ja asiat aikalailla suunniteltu valmiiks, mut sit lähiperhe sai mielet muuttumaan. Vietettiin reilu viikko kahden kesken auringossa (hotellissa... ) ja sitten koti-Suomeen, jossa kaikki valmiina pappia myöten. Mökkirantsussa lumessa. Sain kyllä prinsessamekkoni (se jopa hieman peitti pallomahaani) mutta jalassa lumen vuoksi kunnon saapikkaat ja päällä siskon valkkaama tekoturkki. Oli tosi ihkua. Mies oli syötävän komea mut ei jääty toistemme varjoihin. Ihan lähisuku vaan paikalla, eli kemutettiinkin jälkeenpäin noin 15 hengen porukalla. Raskaudesta johtuen ei järkätty kamuille mitään, mutta tarkotus ois nyt kesällä viedä iso porukka mökille ja biletellä näin jälkikäteen.

Oisin voinut maistraattiin astella, enkä naimisiin ois suoraan sanoen suostunutkaan jos ois jotain tarvinnut suunnitella ite.

Hauska nähdä, että Haeae-virus näyttäisi muodostavan sen sairastaneessa tervettä vastustuskykyä koko älyttömään, typerään, turhaan ja kalliiseen touhutukseen. Koska siitähän lopulta on kyse.

Sitä varten stressataan ja hösätään vähintään vuosi, maksetaan itsensä kipeäksi joko omista/vanhempien rahoista tai parhaassa tapauksessa otetaan hulppea laina. Tottakai kaiken pitää olla 1.15 kertaa komeampaa kuin parhaan ystävättären häissä. Valmistelut vievät niin paljon aikaa ja energiaa, että todennäköisesti sopijapuolet ovat rättipoikki siinä vaiheessa, kun sitä rakkautta pitäisi ruveta "saattamaan täytäntöön" - tai parhaassa tapauksessa jompi kumpi on vetänyt pirtuboolista itsensä kanttuvei tahi oksennuskuntoon. Samanaikaisesti kun yrität putsata näkkileivänmuruja sängystä kuorsaavan siipan vieressä, ns. "ystävät ja sukulaiset" vetävät viinasi ja syövät ruokasi - tokihan seisovaan pöytään saa rajattoman käyttöoikeuden kun toi häälahjaksi leivänpaahtimen - kuten 75% vieraista.

Jumalauta, mä en tajua mikä tilapäinen mielenhäiriö sumensi järkeni tuossa taannoin kun menin kosimaan. Ei näköjään jätkä oppinut kerrasta.

Daamin pitää siis päästä leikkimään päiväksi prinsessaa, "kun lapsesta saakka on siitä unelmoinut". No ihan kiva. Sovitaan sitten tasapuolisuuden nimissä niin, että minä saan olla päivän hävittäjälentäjä - ja sinä osallistut sen kuluihin.

Nyt, kun toista kertaa ollaan menossa naimisiin ja puhetta on ollut, että vuonna 2008 olisi sopiva aika pitää kesähäät. Silloin mennään kirkossa naimisiin taas ja kirkko on pieni, vanha puukirkko, ikää n 250 vuotta. Kutsuvieraina vain lähisukulaiset(jotka ovat vielä hengissä ) ja parhaimmat ystävät mukana. Noh, tulee siinäkin noin 50-70 vierasta, mutta ihan sopiva määrä. Tämän jälkeen pienet jatkot lähistöllä olevassa idylllisessä vanhassa kartanossa ja häämatka ajateltiin pitää sitten kaamosaikaan syystalvella ja toiselle puolelle maapalloa, totta kai. Johonkin ihanan lämpöiseen ja kauniiseen siniseen laguniin.
Kyllä sitä näin vanhempanakin pitää ottaa kaikki mahdollinen irti tuosta tapahtumasta.

Meille riitti maistraattivierailu Tikkurilassa, 5 minuuttia kaikkinensa. Todistajatkin oli viraston puolesta. Mitä sitä turhaan epämiellyttäviä sukulaisia syöttämään ja juottamaan
Joo, ja käytiin oikein pullakahvilla toimituksen jälkeen

killkill kirjoitti: Jumalauta, mä en tajua mikä tilapäinen mielenhäiriö sumensi järkeni tuossa taannoin kun menin kosimaan. Ei näköjään jätkä oppinut kerrasta.

*snif* Ei päivää ilman liikutusta. Onnea!

Ja mulle kanssa, missä viipyy? Naimisiin kaksin, sama se onko kirkko vai maistraatti, kunhan paikalla ei ole enempää lisäpopulaa kuin molempien vanhemmat. Ehkä kavereille bändipirskeet, ainoa minkä olen ajatellut varmaksi on se, etten tahdo kenenkään pilaavan juhliani vetämällä niillä kosmiset perseet. Joten alkoholitarjoilu äärimmäisen rajallinen.

En tunne olevani jäänyt mistään paitsi, vaikken ole koskaan omissa häissäni tanssinutkaan. En ymmärrä sitä kaikkea touhotusta ja häsläystä. En ole koskaan keksinyt mitään järkevää perustetta sille, miksi minun pitäisi mennä naimisiin? Eikö ilmankin pärjää aivan loistavasti? "Hää"matkoja voi tehdä ilman papin aamentakin.

Sen näkee sitten.

En voi enää vastustaa kiusausta kertoa niistä ekoista häistä. Ystävättäreni minulle ompelema prinsessapuku, äitini huntu, miehellä 100 vuotta vanha saketti ja silinterihattu. Mentiin matalalla profiililla tavallisissa juhlallisissa vaatteissa käräjäoikeudessa naimisiin ja sitten Papa Giovanniin syömään todistajien kanssa. Mulla oli ehkä maailman rasvaisimmat hiukset, kun en ehtinyt pestä ennen vihkimistä. Oli perjantai 13. päivä.

Seuraavana päivänä oli ne prinsessaleikkijuhlat ja täys tällinki päällä. Hääpaikaksi oli vuokrattu Hirvihaaran kartano Mäntsälässä. Hääkuvat otettiin kartanon puistossa. Takapihan puistossa pappi siunasi avioliiton, eli vieraille oli siviilivihkimisestä huolimatta järjestetty vihkimisshow. Vieraita oli muistaakseni noin 150. Musiikista vastasi Kellokosken VPK:n puhallinorkesteri hieman pienemmällä miehityksellä. Ruokaa seisovasta pöydästä, kahvia ja kakkua, kimpun ja sukkanauhan heittäminen ja häävalssi. Muuten ihan vapaata pyörimistä kartanossa. Alkoholia ei ollut tarjolla kuin onnittelumalja, mutta hotellin baarista sai ostaa ja vieraat olivat varustautuneet myös omin pulloin

Illalla suurin osa vieraista läks kotio, mutta reilut 30 ennalta ilmoittautunutta pitkämatkalaista jäi yöksi. Saunottiin, saunassa oli siideriä ja olutta, ja tarjolla oli iltapala. Sitten sammuivat morsian ja sulhanen. Aamulla aamiaiselle, lahjat autoon ja kotiin.

Koko ruljanssi järjestettiin kai alle puolen vuoden ja hetkeäkään en stressanut ennen Hirvihaaraan saapumista hääpäivänä. Floristi ja hotellin edistaja varmaan repivät hiuksiaan, kun morsiammelle kävi kaikki ja ihan miten vaan Tarkkaan olisi pitänyt osata kimppu kuvailla ja koristelut hotellille. Ihan sama, nättejä ne on kumminkin. Sama oli hääpäivän määräämisen kanssa. Kyseltiin eri juhlapaikkoja ja niistä aina kysyttiin, milloin hääpäivä olisi. No, hääpäivä olisi elokuussa, milloin teillä olisi vapaata? Häämarssi valittiin sen mukaan, mitä bändi ehti harjoitella. Prinsessa Ruususen häämarssin halusin ja sain ja toisena oli Tähtien Sodasta joku jostain loppukohtauksesta muistaakseni.

Melnais kirjoitti:*snif* Ei päivää ilman liikutusta. Onnea!

Ei millään pahalla, mutta vittuilekkosä?

killkill kirjoitti:

Melnais kirjoitti:*snif* Ei päivää ilman liikutusta. Onnea!

Ei millään pahalla, mutta vittuilekkosä?

Ei hitsi, miehet on niin lystikkäitä.

Avioliitto on hieno asia vaikka häät nyppisikin. Onnea munkin puolestani.

Mä en itse ole oikein hääihmisiä (tai juhlaihmisiä muutenkaan), laitoin tän kyselyn koska halusin tietää miten mielikuvituksellisia suunnitelmia ihmisillä voi olla

Mua kiinnostaisi erityisesti tietää, minkälaisia häistä tulisi jos ne olisivat sulhasen unelmapäivä kun kovin moni mies ei noita ikuisten pikkutyttöjen unelmia kuitenkaan taida jakaa. Minkälaiset on unelmien hävittäjälentäjähäät? Vai vihkiminen sukelluspuvuissa jossain laivanhylyssä? Vai onko kaikki, mihin vaan liittyy sana häät väkisin ämmien haihatuksia?

Meillä häistä taitaa enemmän haaveilla poikaystäväni. Se tahtoisi sellaisen perinteisen kahvituksen mihin voi kutsua vähän kaukaisemmatkin sukulaiset. Mulla on tasan 2 toivetta häitteni suhteen: jonkun muun tekemää vegaanista hyvää ruokaa ja mua ei saa pakottaa tanssimaan. Olisi kiva jos joku muu järkkäisi kaiken ja voisi itse vaan juhla-aamuna yhtään stressaamatta kävellä paikalle hiukset jotenkuten kammattuina sulhasen päättämissä vaatteissa ja kaikki hössöttäisivät sen ympärillä, ei minun.

hermine kirjoitti:Mua kiinnostaisi erityisesti tietää, minkälaisia häistä tulisi jos ne olisivat sulhasen unelmapäivä kun kovin moni mies ei noita ikuisten pikkutyttöjen unelmia kuitenkaan taida jakaa.

Joku hieno vanha kartano vuokralle, hyvä cover-pumppu, parhaat ystävät molemmilta puolilta, tuomari vihkii, hyvää ruokaa, laadukkaita juomia ja hulvatonta menoa rock-klassikkojen tahdissa aamuun asti.

Paikalle ei ensimmäistään oikeaan ystäväpiriin kuulumatonta ja kukaan ei sitten olisi ajokunnossa.

Niin ja se "häävalssi" olisi se Whiter Shade Of Pale.

Itse aion kyllä viimeiseen asti vältellä tuota häämeininkiä. Sekä avioliittoa.
Mitä enemmä kokee, näkee kuulee ja lukee niin sitä vähemmän haluaa siihen angstiin mitä avioliitto,perhe ja se akka mököttämässä aiheuttaa.

Jos nyt kuitenkin joskus käy niin, että on ns. tilanne päällä niin aika vähin elein yritän saada sen rulianssin hoidettua. Prinsessa häät ovat korni aikansa elänyt perinne. Ainoa hyöty niistä on, että tulee niin perkeleen vahingoniloinen olo kun jättihäitten jälkeen jengi eroaa alta vuoden.

Noh onneksi joka päiväiset näkymät rääkyvine penskoineen ja ilmeettömine vanhempineen joilla vilkkuu näytössä vain "Game Over" pitää miehen tiellä

Feiz kirjoitti:Prinsessa häät ovat korni aikansa elänyt perinne. Ainoa hyöty niistä on, että tulee niin perkeleen vahingoniloinen olo kun jättihäitten jälkeen jengi eroaa alta vuoden.

Oot käsittämätön tapaus.

pajazzo kirjoitti:En ole koskaan keksinyt mitään järkevää perustetta sille, miksi minun pitäisi mennä naimisiin? Eikö ilmankin pärjää aivan loistavasti?

Ihan käytännönkin asioita, kuten kuka ilmoitetaan sinun ja seurustelukumppanisi lähimmäisiksi johon ottaa yhteyttä esim. sairaalasta käsin, omaisuudenjako ja -turva eron hetkellä, perintö, lapsenne eivät ole pahaisia äpäriä jne. Käännetään kysymys toisinpäin: miksi ei mennä naimisiin? Eikö naimisissakin pärjää aivan loistavasti?

Eräs tuttu nainen elää varmaan kymmenettä vuotta miehensä kanssa avoliitossa. Heidän yhdessäoloaikanaan mies on perustanut firman, jolle myös nainen työskentelee ja on tehnyt paljon sen eteen. Firma on kuitenkin miehen nimissä, ja avovaimo on käytännössä vain sen työntekijä. Minulle on muodostunut kuva ettei mies edes halua naimisiin ainakaan jos se tarkoittaisi että firmasta tulisi sitä myötä yhteistä omaisuutta. Mielestäni jotenkin vittumainen tilanne kyseiselle naiselle, mutta toisaalta olisi saanut katsoa vähän tarkemmin omien etujensa perään. Hyvänähän diili se tuollaisenaan on kyseiselle miehelle, mikäs siinä.

Gwyneira kirjoitti:

Feiz kirjoitti:Prinsessa häät ovat korni aikansa elänyt perinne. Ainoa hyöty niistä on, että tulee niin perkeleen vahingoniloinen olo kun jättihäitten jälkeen jengi eroaa alta vuoden.

Oot käsittämätön tapaus.

Mutta rehellinen!

Mie haluaisin prinsessahäät. Pahoin pelkään että en saa.

Mylwin kirjoitti:Mie haluaisin prinsessahäät. Pahoin pelkään että en saa.

Anna ei suostu pukemaan itseään kadetin pukuun ja sua valkoiseen häämekkoon?

Mylwin kirjoitti:

Gwyneira kirjoitti:

Feiz kirjoitti:Prinsessa häät ovat korni aikansa elänyt perinne. Ainoa hyöty niistä on, että tulee niin perkeleen vahingoniloinen olo kun jättihäitten jälkeen jengi eroaa alta vuoden.

Oot käsittämätön tapaus.

Mutta rehellinen!

Mie haluaisin prinsessahäät. Pahoin pelkään että en saa.

Totta. Ällöttävän rehellistä, tuskinpa tuollaista kehtaa muualla myöntääkään kuin täällä luusereitten hiekkiksella.
Toivottavasti saat, kyllä se Anna varmaan venyy ostamaan mekkosen sulle. Muista huntu!!111 En ite löytäny sopivaa kiireessä. Sniisk.

Sinkkumatti kirjoitti:

Mylwin kirjoitti:Mie haluaisin prinsessahäät. Pahoin pelkään että en saa.

Anna ei suostu pukemaan itseään kadetin pukuun ja sua valkoiseen häämekkoon?

Haluaisin pinkin .. mutta ei.
Eikä Anna saa pitää kakskakkosta kun ei ole antanut kadettilupaustakaan.
Vituiksi meni.

Feiz kirjoitti:Prinsessa häät ovat korni aikansa elänyt perinne. Ainoa hyöty niistä on, että tulee niin perkeleen vahingoniloinen olo kun jättihäitten jälkeen jengi eroaa alta vuoden.

Mulla on jotenkin irrationaalisesti sellainen olo, että mahtihäiden järjestäminen olisi kuin kerjäisi verta nenästään. Jos ihan pienesti käy arkivaatteissa ruokatunnilla maistraatissa, niin ehkä se eropeikko ei huomaakaan mitään ja jättää rauhaan...