Kitinä

Viitisen vuotta, joista nelisen vuotta meni saman katon alla. Ikää on jo 32.

Pisin suhde kesti yli 6 vuotta.Ikä 27v.

Viitisen vuotta. 22.

Ikä 25 Suhde 8.

Kheh, kiintoisan oloista olla (näemmä) porukan kuopuksia. Heti tulee mieleen vain ElanorRaven joka olis nuorempi. (-86?)

ikää 23v kunnes vanhetun, suhde kestänyt 2v. and still counting

Pisin suhteeni kesti reilun 5 vuotta. Ikää on 29v.

Oma ikämittari näyttää 26 vuotta ja suhdemittari on päätynyt punaiselle viimeistään kolmen vuoden kohdalla. Tavoitteena jälkimmäisen mittarin korjaaminen ja ensimmäisen mittarin lukemien hyväksyminen.

Ikää 34 ja reippaat neljä vuotta.

Olen kolkytyks vee. Toistaiseksi pisin suhde ollut vajaa puoli vuotta. Se Oikea ei ole vielä tullut kohdalle; olen viheltänyt pelin ajoissa poikki suhteen ongelmia ja mahdollisuuksia puntaroituani.

Millaisia ongelmia sellaiset ovat, jotka huomaa ja jotka tulevat vastaan vasta useiden vuosien kuluttua (jos kertarysäyksiä tyyliin pettäminen ei lasketa)? Kyllästyminen? Erilleen kasvaminen?

AarneAnkka kirjoitti:Olen kolkytyks vee. Toistaiseksi pisin suhde ollut vajaa puoli vuotta. Se Oikea ei ole vielä tullut kohdalle; olen viheltänyt pelin ajoissa poikki suhteen ongelmia ja mahdollisuuksia puntaroituani.

Millaisia ongelmia sellaiset ovat, jotka huomaa ja jotka tulevat vastaan vasta useiden vuosien kuluttua (jos kertarysäyksiä tyyliin pettäminen ei lasketa)? Kyllästyminen? Erilleen kasvaminen?

Kait se on sitä, ettei alkuhuuman jälkeen enää hoida suhdetta, ei muista ei jaksa, ottaa toisen itsestäänselvyytenä. Ei kai se rakkaus loputtomiin kuki jollei sitä välillä kastele.
Eiköhän tähän sorru kaikki.

Olen 30, ja pariin kertaan on suhde päässyt noin kahden vuoden ikään. Olette te vaan aika epeleitä kun olette - tai ainakin osa - onnistuneet pysyttelemään vuosikausia suhteessa, jonka puitteissa kasvetaan aikuiseksi. Tämä siis ikäänkuin huolimattomana assosiaationa tuohon A. Ankan uumoiluun erilleen kasvamisista. Itse koen nimittäin olevani aika lailla eri ihminen kuin vaikka sellaisena 20-ja-risat-opiskelijana, teinivuosista puhumattakaan. Ei se minusta mikään ihme ole, jos vähän kasvetaan erilleen kun kasvu on kuitenkin niin radikaalisti kesken. Aikuissuhteet on kova juttu. Ehkä joskus vielä ylitän tuon aiemmin kohtalokkaaksi käyneen kahden vuoden rajani.

Mistä aprikoos tuleekin mieleeni, että eikös saksaksi ole poliittisesti korrekteilla tapana käyttää nykyisin "elämänkausikumppani" (tms., en minä saksaa puhu) -termiä vanhan elämänkumppanin sijaan? Olisiko tämä sopivaa nyky-Suomeenkin?

urpiainen kirjoitti:Olette te vaan aika epeleitä kun olette - tai ainakin osa - onnistuneet pysyttelemään vuosikausia suhteessa, jonka puitteissa kasvetaan aikuiseksi.

...Ja suhteesta lähdettyään huomaa kasvaneensa väärään suuntaan ja kasvun joutuu ottamaan vuoden tai parin pikakelauksena uudelleen.

Georgina kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Olette te vaan aika epeleitä kun olette - tai ainakin osa - onnistuneet pysyttelemään vuosikausia suhteessa, jonka puitteissa kasvetaan aikuiseksi.

...Ja suhteesta lähdettyään huomaa kasvaneensa väärään suuntaan ja kasvun joutuu ottamaan vuoden tai parin pikakelauksena uudelleen.

... Tai sitten huomaa, että on kasvanut pikakelauksella ikäistään pidemmälle positiivisella tavalla. Voi se näinkin.

Ebola kirjoitti: Kait se on sitä, ettei alkuhuuman jälkeen enää hoida suhdetta, ei muista ei jaksa, ottaa toisen itsestäänselvyytenä. Ei kai se rakkaus loputtomiin kuki jollei sitä välillä kastele.
Eiköhän tähän sorru kaikki.

Juuri näin. Kun toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä niin suhde on silloin kovilla. Suhdetta pitää nimenomaan hoitaa, ruokkia ja katsoa, että toinen ei ole istestäänselvyys.

Eikä kaikki sorru. Pitää vain muistaa ylläoleva asia itsestäänselvyydestä.

martza kirjoitti:
Eikä kaikki sorru. Pitää vain muistaa ylläoleva asia itsestäänselvyydestä.

Ei sorru ei, ja jos sortuu niin ottaa toivon mukaan opiksi ja jättää seuraavan kerran väliin.

Ebola kirjoitti: Ei sorru ei, ja jos sortuu niin ottaa toivon mukaan opiksi ja jättää seuraavan kerran väliin.

Kokemusta on ja opiksi on otettu.

Edith kirjoitti:Kyllä tästä puuttuu se EVVK/Tuulenpuiska/omavalintainen hassunhauska huumorvastaus myös. Minä valitsisin sen.

Valitsisin myös. Ei sitä yleensä kai sanota parisuhteeksi, että tapaa jonkun muutaman hassun kerran, vaikkapa 6 päivän aikana.

Lokakuussa alkaa 32. elinvuoteni ja tuona aikana pisin suhde, poislukien vasen käteni, on kestänyt alle sydämmenlyönnin verran. Rakkauttani rasvaiseen ruokaan on tosin elämää suurempaa.

Pari vuatta ja ikää 23.

Eipä ole kelpuutettu, kun olen sen 0.001% ollut yrittämässä joskus baarissa metsästelyä. 99,999% tullut oleskeltua omissa oloissaan. Täytyisi enemmän kierrellä ja olla mestoilla, että sosiaalistuisi edes johonkin kuntoon... x:lol:

Noo, onhan sitä joskus tullut muutaman kerran oltua naisen kanssa, mutta aina ovat poies paenneet. Minulle olisi kelvannut, mutta ehkäpä sitä joskus myös toisinpäin?

Tiedä sitten mikä tälle viimeksi näkemälleni tuli yllättäen? Jaksa käsittää, että pitäisikö yrittää vääntää kättä, vai antaa olla? Pussaa iloisena ja yllättäen täysin jumissa. Oikein tohdi häiritäkkään? Kun ei ymmärrä oikein, että mikä vaivaa?

-syntynyt 1980

Ikää 26 ja pisin suhde yli 6 vuotta.

Elän kaksoiselämää. Olen seurustellut viimeiset kymmenen vuotta Dharma Finkelsteinin ja Abby Lockhartin kanssa. He eivät tiedä toisistaan. Muuten ei mitään mainittavaa tällä rintamalla.

Heinäkuussa tulee täysi tusina täyteen yhdessäolovuosia. Ikää on 37 vuotta ja risat päälle.

7v napsahtaa muutaman viikon päästä. Hyvä minä, tuleeko rukkasia vai kukkasia?