Kitinä

Herra Manala kirjoitti: Hahhah. Varsin asiallista toimintaa helykkä. Manaaja-tyttö, hmm.

:-) Manaaja on Manaaja, aina vaikuttava.

Mitä opimme tästä?

Kauhuleffoihin on luottaminen, kun tosielämässä käy kauhistuttavaa asianlaitaa. Sieltä vaan, kauhuleffoista, keinot käyttöön ja pian kauhistuukin itse kauhistuttaja!

HellBell kirjoitti:

Herra Manala kirjoitti: Hahhah. Varsin asiallista toimintaa helykkä. Manaaja-tyttö, hmm.

Manaaja on Manaaja, aina vaikuttava.

Mitä opimme tästä?

Kauhuleffoihin on luottaminen, kun tosielämässä käy kauhistuttavaa asianlaitaa. Sieltä vaan, kauhuleffoista, keinot käyttöön ja pian kauhistuukin itse kauhistuttaja!

Mitenköhän tuo toimisi käänteisesti? Meinaan, olisi kiva tietää, miten pääsisi eroon statuksesta "se ahdistava tyyppi".

segma kirjoitti:Minä huomasin tässä ikioman stalkkerin saatuani, että käyttäydyin vähän samalla tavalla itsekin

Kerro lisää (molemmista siis).

Yksi jonkin asteinen taitaa meikäläiselläkin olla, valitettavasti.
On se tainnut ympyröissä olla jo viitisen vuotta, välillä enemmän välillä vähemmän, nyt ollut vuoden suhteellisen hiljaista.
Joskus näki mut ohimennen muutaman minuutin ajan, ja tyhmyyttäni annoin numeroni johon voi ottaa yhteyttä kun kaverini ei kännykkää omistanut (hänellä oli siis pientä flirt ym. kaverini kanssa).
Kaverini taisi saman tien unohtua, koska puhelin alkoi piipittämään ja pommittelemaan tiheään tahtiin. Koska ruinattiin, koska luvattiin talo ja ties mitä, rehvasteltiin rahoilla, uhkailtiin ym. eikä tietenkään mennyt perille, että seurustelen enkä ole kiinnostunut. Kyllä se siitä pikkuhiljaa laantui, välillä tuli txt ja soittoja joko olen vapaa ym.
Pitkään oli hiljaista, jostain kuitenkin sai selville? että olin vapaa ja sama rumba alkoi uudelleen, vaikka selvästi ilmoitin kantani.
Nyt on vuoden verran ollut suht hiljaista, pari mitä kuuluu viestiä tullut, ei onneksi muuta.
Onneksi on pitkiä aikoja hiljaista niin unohtaa koko homman, mutta toivo mennyt kyllä, että kokonaan loppuisi vaikka tietää että olen naimisissa ym. Kovasti toivoi txt välityksellä hääpäivänä että oisi mieheni tilalla Kaikenlaisia hiippareita sitä löytyy, onneksi on aina asunut hyvin kaukana eri paikkakunnalla.

Lapitii kirjoitti:

segma kirjoitti:Minä huomasin tässä ikioman stalkkerin saatuani, että käyttäydyin vähän samalla tavalla itsekin

Kerro lisää (molemmista siis).

Vaikka sarkasmimittari huutaa punaisella - niiden "kerro lisää!" -kuvien johdosta lähinnä - niin voinpa kertoakin.

Minun ikioma stalkkerini: ...on HellBellin tarinoiden ohella aika vähäinen riesa. Aloitin yliopistolla opiskelut tuossa syksyllä, eikä mennyt niin hirvittävän kauaa, kun tämä ilmeisen ujo tyttö tuli ensin juttelemaan (tärisi raukka ihan silminnähtävästi tuolla kerralla) ja sitten alkoi jokaisen yhteisen luennon jälkeen jättäytyä vaivihkaa luentosalin ovelle ja "vahingossa" tunkemaan seuraan. En saanut puheestaan mitään selvää (en saa kunnolla vieläkään) ja muutenkin tuli sellainen olo, että ei ei - vaivauttaa, vaivauttaa. Päätin sitten ampua ylimääräiset linnut taivaalta alas ja tein yksinkertaisin sanoin selväksi, että ei kannata odottaa mitään kummempaa. Ei tehonnut kuin ehkä pariksi viikoksi. Jotenkin tilapäisessä mielenhäiriössä annoin vielä hänelle puhelinnumeroni (VIRHE!) ja nyt on puhelin alkanut päristä. Lintuja ammuin alas taas kun se viimeksi soitti aiheenaan "oon siellä ja siellä, voitaisko nähä?" Tämä siis tapahtui lauantaina. Onneksi ko. tyyppi on kuitenkin hakemassa lääkikseen, eli ei tarvinne nähdä enää jatkossa luennoilla.

Minä: ...en voi sanoa suoraan, että olisin ihan stalkkeristalkkeri, vailla minkäänlaista oikeaa kontaktia siihen tyttöön, jota "stalkkaan". En seuraa häntä, en vainoa yliopistolla, enkä pyri aktiivisesti hänen seuraansa. Itse asiassa pyrin välttämään sitä. Mutta tulehtuneet välit meillä kyllä on. Alkusyksystä tapailtiin ja minä olin hyväuskoisena ihan satatuhatpoverilla mukana, kunnes sitten jossain vaiheessa kaikki meni puihin, kämmäilin välimme ihan täysin perseelleen ja nykyään ollaan sitten sellaisessa "ei voi edes katsoa toista silmiin" -tilanteessa. Ja tätä tilannetta olen koettanut lievittää pyytämällä häntä tapaamiseen (ensin ilman sen kummempia syväluotaavia "otsikoita" tapaamiselle asettamatta, sitten sellaisten kanssa ja sitten niin äärimmäisen asiallisesti kuin vain kykenin, järkeen ja osittain tunteeseen vedoten) kanssani, mutta ensin tuli kieltäytymistä, sitten "ehkä" (mutta joka meni puihin aikataulujen takia) ja sitten "emmä ku mulla on uus" ja viimeisimpään, äärimmäisen asialliseen sähköpostiini ei sitten vaivauduttu edes vastaamaan. Sanoisin pikemminkin ahdistavaksi käytökseksi tätä, epätoivoksi ja sen sellaiseksi. Huonoa käytöstä kuitenkin minulta, pitäisi älytä lopettaa tällainen heti alkuunsa. <itsetutkiskelu> Näyttää siltä, että minun kohdallani rakkaus taipuu ennemmin tai myöhemmin aina epätoivoon. </itsetutkiskelu>

HellBell kirjoitti:
Mitä opimme tästä?

Hej, mä stalkkaan. Oliskohan moinen yhtä muodikasta, kuten "miNä snoukkaan".

segma kirjoitti:

Lapitii kirjoitti:Kerro lisää (molemmista siis).

Vaikka sarkasmimittari huutaa punaisella

Ihan turhaan huutaa.

On häiriköity. Vältän yskityiskohtia, jotta eivät provosoituisi uudestaan.

Ann kirjoitti:On häiriköity. Vältän yskityiskohtia, jotta eivät provosoituisi uudestaan.

Voi eih. Mitä se Myltsi nyt on keksiny?

ninnithequeen kirjoitti:Voi eih.

Oonko muuten ihan pihalla jos veikkaan että sulla Ninni ei oo ikinä ollu yhtään stalkkeria?

ninnithequeen kirjoitti:Tuohan on ihan sairasta.

Myöhemmin tulin sellaiseen tulokseen, ettei kyseinen ihminen muutenkaan ollut kaikkein tasapainoisimpia. Mutta ihana hän oli silti, ainakin hetken.

Parikymppisenä kantakapakan lihakimppuportsari innostui minusta enemmän kuin tarpeen oli. Seurasi liehittelyä baarietuoikeuksilla, seuraamista, ystävien usuttamista vahtimaan tekemisiäni ja huohotuspuheluita. Säikähdin oikeasti vasta kun vastaajaan oli jätetty muutaman minuutin välein yli kymmenen viestiä pelkkää huohotusta aina äänimerkkiin saakka, varsinkin kun ajankohtien mukaan tiesin tyypin olevan duunissa aivan vieressäni juuri silloin ja pääsevän pois samoihin aikoihin. Sitten puhelin vielä soi, vain sama raskas hengitys piinasi eetteristä vaikka yritin kysellä kuka langalla on. Säntäsin kylmänhikisenä yksinäisestä soluasunnosta veitsen kanssa pihalle, autoon ja ystävän luo nopeusrajoituksista välittämättä. Näin mielessäni selkeitä uhkakuvia raiskauksesta ja pahoinpitelystä, säälittävän leipäveitsen mukaanotto tuntui hyvältäkin idealta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Kun seuraavan kerran kehonrakentajapelottelijan näin, kysyin syytä käytökseen. Myönsi soittaneensa mutta sanoi ettei hän kuullu mitään linjalta, siitä hiljaisuus. Juupajuu, jatka matkaa.

Maanisdepressiiviseen ja ylenpalttisen itseriittoiseen puhelinhäirikköön törmäsin puolitoista vuotta sitten. Muutama viikkon tapailua kunnes huomasin luonteenlaadun olevan luotaantyöntävä ja lopetin yhteydenpidon selkeäsanaisesti. Mies kuitenkin arveli tehneensä lähtemättämän vaikutuksen ja jäi viestittelemään. Alkoi loppua huumori kun vielä puoli vuotta tapaamisen jälkeen poksahteli viestejä joissa kysyttiin ajattelenko hänen kyrpäänsä jatkuvasti.

Melnais kirjoitti: Maanisdepressiiviseen ja ylenpalttisen itseriittoiseen... luonteenlaadun olevan luotaantyöntävä... arveli tehneensä lähtemättämän vaikutuksen... kysyttiin ajattelenko hänen kyrpäänsä jatkuvasti.

Jaha, kuka vakkari oli kyseessä? Kiistän, että se olisin ollut minä. Ja vaikka olisinkin ollut niin en muistaakseni Sinun kanssasi.

AarneAnkka kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Voi eih.

Oonko muuten ihan pihalla jos veikkaan että sulla Ninni ei oo ikinä ollu yhtään stalkkeria?

Niin, eihän isotissisillä tarjoilijoilla koskaan ole

No kerrotaan nyt tarina: yksi saakutin urpo mikälie insinööri tuli salkkuineen baariimme joka ikinen kerta, kun olin töissä, ja piinasi minua tuntikausia tiskillä älyttömillä iskurepliikeillään. Ei uskonut, vaikka hermostuin ja jopa haistatin hänelle. Kerran sitten mokoma paskiainen jäi odottamaan minua ulos baarin sulkemisajan jälkeen. Kun lähdin kotiin, hän tarjoutui "saattamaan" minut (asuin tuolloin Soukassa). Rapun ovelle asti hän seurasi, ja yritti sitten väkisin sisälle rappuun. Minähän karjaisin niin paljon kuin keuhkoistani lähti ja tönin äijän helvettiin ovelta. Varmaan koominen näky, tämä urpo kun oli 195 senttiä pitkä.
Sain vedettyä rapun oven kiinni hänen nenän edestään ja juoksin hissiin. Hätäpäissäni lähetin hissin vielä väärään kerrokseen, ettei äijä olisi tajunnut missä kerroksessa asun...
Kerroin tästä tapauksesta seuraavana päivänä muutamalle kaverille, ja jätkää ei näkynyt muutamaan vuoteen

Muuten, jos tuota olisi kysynyt kuka tahansa muu kuin sinä, olisin ehkä miettinyt että mitäh, enkö minä muka ole stalkkauksen arvoinen

Exällä on voimassaoleva lähestymiskielto. Ei varmaan tarvitse mennä yksityiskohtiin.
Aloitti vainoamisen siis pari vuotta eron jälkeen, tarkennettakoon tämä...

ninnithequeen kirjoitti:Kerroin tästä tapauksesta seuraavana päivänä muutamalle kaverille, ja jätkää ei näkynyt muutamaan vuoteen

Mistä se löytyi parin vuoden päästä? Jostain hiekkamontusta? Voiko noita sun "kavereita" joskus lainata? Vaikka korvausta vastaan?

Clay kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Kerroin tästä tapauksesta seuraavana päivänä muutamalle kaverille, ja jätkää ei näkynyt muutamaan vuoteen

Mistä se löytyi parin vuoden päästä? Jostain hiekkamontusta? Voiko noita sun "kavereita" joskus lainata? Vaikka korvausta vastaan?

No ei perkele valitettavasti löytynyt hiekkamontusta. Nyt olen törmännyt muutaman kerran, mutta eipä ole sanaakaan mulle puhunut.

Joo saa lainata, kunhan hinnasta sovitaan

Kävin äsken röökillä ja ex-muija tulla pöllähti vastaan pihalla.
Sattuma, akka juoksi iPod vyöllä ohitse ja ei tunnistanut.

1108 kirjoitti:Kävin äsken röökillä ja ex-muija tulla pöllähti vastaan pihalla.
Sattuma, akka juoksi iPod vyöllä ohitse ja ei tunnistanut.

Hanki sille äkkiä lähestymiskielto!!!11

1108 kirjoitti:iPod vyöllä

Jos olisi ollut ysimillinen niin olisit vaan kuolannut perään.

elco kirjoitti: Jaha, kuka vakkari oli kyseessä?

Pahuksen aikajänne paljasti! Onneksi kuvaus tosiaan sopii useampaankin palstalaiseen, joten eettistä ongelmaa anonymiteetin rikkomisesta ei esiinny.

No ei ole ollut stalkkeria, mutta vuosia sitten yksi opiskelukaveri oli hommanut puhelinnumeroni koulun toimistosta. Sain jo siitä kylmiä väreitä...

ninnithequeen kirjoitti:Muuten, jos tuota olisi kysynyt kuka tahansa muu kuin sinä, olisin ehkä miettinyt että mitäh, enkö minä muka ole stalkkauksen arvoinen

Eiku mä ajattelin vaan siltä kannalta että A) tarjoilijana osaat käsitellä ihmisiä ja B) jos joku ahistelee sua niin tulee turpiin aika äkäseen. Jos joku stalkkaakin sinua niin tuskin kauaa.

HellBell kirjoitti:Asiat kulminoituvat siis lopulliseen kuumentumiseeni, joka tapahtui eräänä päivänä eräällä välitunnilla kun hän taas seurasi minua pitkin käytäviä ja alkoi puhua kuinka "meillä on suhde" ja että "kun sinulla on kainalokepit, se on merkki.. Kuulumme yhteen.." ja vihdoin päästyään kohtaan jossa sanoi "tykkäät minusta kuitenkin", olin valmis räjähtämiseen ja karjaisin porrastasanteella että "EN TYKKÄÄ, EN TYKKÄÄ YHTÄÄN, TAJUATKO. EN TYKKÄÄ! Helvetin helvetti!!" Ystäväni mukaan karjaisu kuului porrastasannetta alempana olevallekin käytävätasolle (ja ties minne) , volyymia kuultavaksi oli siis tarpeeksi.

Toimisikohan tämä sama lähestymistapa erääseen wanhaanpoikaan, joka tuntuu aina vetoavan siihen että koska toinen on osoittanut sympatiaa ja hyvää käytöstä, antaa tämä toivoa suhteesta hänen kanssaan, tai ainakin toisen tulisi vähintään lähettää alastonkuvia itsestään hänelle?

segma kirjoitti:Mitenköhän tuo toimisi käänteisesti? Meinaan, olisi kiva tietää, miten pääsisi eroon statuksesta "se ahdistava tyyppi".

Totaalinen välinpitämättömyys? Minua on kehuttu erään lyhyen seurustelun päättymisen jälkeen: "Susta tuntuu ainakin pääsevän helposti eroon.", kun kohtalokkaan tekstarin saatuani kävin vain hakemassa pari tavaraani pois häneltä, halasimme jäähyväisiksi ja erosimme tapaamatta enää koskaan. En jaksa piirittää ihmistä jonka kanssa suhdeodotukset ovat kovin matalalla ja jolta en saa vastakaikua. Tosin joidenkin kohdalla tuo toimii siten että siinä vaiheessa kun itse alan osoittaa välinpitämättömyyttä toista kohtaan, hänen kiinnostuksensa puolestaan kasvaa.