Kitinä

En vietä mitenkään erityisesti. Tuleva pitkä viikonloppu oli tarkoitus viettää landella ystävien luona, mutta homma peruuntui heidän lattiaremonttinsa vuoksi. Nyhjään siis miehen kanssa kotona, syödään ja juodaan hyvin, tavataan muutamia ystäviä ja nukutaan, ilman mitään pääsiäishörhötyksiä.

Muna(t) varmaan näyttelee pääosaa meidän päästäisessä. Hetki sitten varmistui, että suuntaamme maalle viideksi päiväksi, ehkä sinne raahataan kasa herkkuja, tosin kaikkea muuta kuin perinteistä pääsiäissapuskaa.

Viime sunnuntaina pikkuneiti harjoitteli virpomista, osasi noidaksi meikattuna ja puettuna (äiti osaa noitajutut oikein hyvin) heilutella vitsaa ja saimme naapureilta paljon värikkäitä suklaisia munia. Äiti syö ne maalla...

Perjantaina käyn kirkossa ja todnäk haudalla. Mummo oli ainoa ihminen, jonka vuoksi meidän suvussa pääsiäistä mitenkään vietettiin.

Saikulla, saikulla. Siis köllöttelyä sylikkäin ja ehkä voisi harkita jotain spesiaalia syömistä, ehkä ehkä. Ei meistä kumpikaan koskaan ole mitenkään erityisesti pääsiäistä viettänyt, pääsiäinen vain tietää paria vapaa päivää. Hiukan ehkä harmittaa, etten pistänyt ruohoa tulemaan ja hankkinut tarvikkeita. Olisi edes jotain vihreää tuon orkidean rinnalle. Ehkäpä ensi vuonna, jos muistaa.

[offtopic] Gwynelle myöhästyneet ihQ onnittelut rouvaksi tulon johdosta *swiit lööw* [offtopic]

Jakamalla munaa sinne sun tänne.

No ei mitenkään erikoisemmin. Pääsiäisen sapuskat maistuu mutten tarvi niitä välttämättä. Tällä kertaa ei suunnitelmia muuta kuin rentoutua nauttimalla muutamasta hiljaisesta vapaapäivästä.

Keräämällä palkkaa tuplana.

En ole koskaan oikein tajunnut tuota rairuohovillitystä. Suunnilleen jokainen tuntemani nainen on nyt ihan hulluna "Ai hitsi se rairuoho! Mun pitää laittaa se nyt kasvamaan että ehtii pääsiäiseksi! Voi että jos olisin unohtanut sen!". Siis täh? Miksi se on niin älyttömän tärkeä juttu pääsiäisessä? Miksi en ole nähnyt vielä kenenkään miehen hohkaavan samasta asiasta? Eikös se ole vain ruohoa, eikä edes poltettavaa sellaista?

Sain just kuulla että aiomme tehdä porukalla pashaa pääsiäisenä. En osaa edes sanoa millaista siitä pitäisi tulla. Kaupan valmispasha on varsin hapanta ja kirpeää, mutta monet "itsevalmistetut" ovat varsin makeita ja miedon makuisia, eivät juuri ollenkaan happamia. Miltä 'oikean' pashan pitäisi maistua? Kumma kyllä, mämmistä olen alkanut pitää hieman vanhempana, kunhan siihen sotkee kermaa mukaan.

Pääsiäisenä saatan käydä ekaa kertaa elämässäni avantouinnilla, jotenkin tuon on onnistunut välttämään tähän asti.

Värjään (anatom.) munani, lennän luudalla, käyn virpomassa ja muistelen Jessen ylösnousemusta.

hebuli kirjoitti:En ole koskaan oikein tajunnut tuota rairuohovillitystä. Suunnilleen jokainen tuntemani nainen on nyt ihan hulluna "Ai hitsi se rairuoho! Mun pitää laittaa se nyt kasvamaan että ehtii pääsiäiseksi! Voi että jos olisin unohtanut sen!". Siis täh? Miksi se on niin älyttömän tärkeä juttu pääsiäisessä?

Vastaus on siinä, että yhtälailla kun naiset kohkaavat kukkien perässä on rairuohon kanssa vähän sama juttu. Se on kaunista ja mukava seurata kuinka pienistä siemenistä versoaa uutta elämää ; )

Näin tietokone aikakaudella on sitäpaitsi ihanaa tehdä jotain käsillään (muutakin kuin näpytellä muovinpaloja). Sormet multaan ja kylvämään ja saada aikaiseksi jotain kaunista ja elävää.

Saatan joutua katoliseen mustaan messuun ihmisuhriksi.
Ei tarkempia suunnitelmia, lepoilua.

EDIT: Syön munaa, jos niitä on enää yhtään jäljellä.

Laitoin rairuohon ja vihanneskrassia, sekä ruohon sekaan pieniä suklaamunia ja tipuja. Olen ostanut Kinder-munia ja pääsiäiseksi hankin vielä tulppaaneja tai pajunkissoja. Pääsiäisen olen joko Vuokatissa hiihtämässä tai vanhempieni luona, jossa järjestetään 1. pääsiäsipäivänä perinteinen pääsiäispäivällinen, piilotetaan suklaamunia joita pienemmät sitten etsiskelevät...mä rakastan perinteitä!

Vapaalla ja töissä ja vapaalla.
Selvinpäin ja humalassa.
Miten nyt mikäkin päivä sattuisi menemään.

Nukun paljon, vietän isän 50-vuotissynttäreitä ja syön pääsiäismunia.

Sannnu kirjoitti:Vastaus on siinä, että yhtälailla kun naiset kohkaavat kukkien perässä on rairuohon kanssa vähän sama juttu. Se on kaunista ja mukava seurata kuinka pienistä siemenistä versoaa uutta elämää ; )

Jotenkin noin sen järkeilinkin, mutta ehkä enemmän kummastelin sitä kuinka suurena onnettomuutena tunnutaan pidettävän jos se rairuoho ei kasva määrämiittaansa just nimenomaan pääsiäiseksi. Miksei vaikka viikkoa aiemmin tai myöhemmin, ihan sama se kai? Perinne velvoittaa?

Jaa mää vai? Meen Turkkusseen vanhempia tapaamaan, ja syön pääsiäispäivälliset kummankin luona. Ja roudaan kotiin repullisen suklaapupuja jotka säilyät käyttämättöminä noin 8 kk ennen kun lopulta syön ne.

Herkutellaan hyvällä ruoalla ja juomalla, syödään myös pääsiäismunia ja -karkkeja. Munia vois poikasen kanssa maalailla ja muutenkin askarrella jotain kivaa. Uskoisin, että nukumme ja keräämme voimia kotosalla. Mutta mistä sen tietää, mitä kivaa mies on keksinyt meille .

Taidan käydä poistamassa Jacques Cousteaun dvd -julkaisun ja ehdottaa ainakin yhden osan katsomista.

Tällä viikolla ilmenneestä angstista päätellen tiedossa on myös opintoja, dekadenssia, mietoja aineita ja himoissa piehtarointia.