Kitinä

Patz kirjoitti:Tämä lienee verrattavissa monien ns. hammaspelkoon, jonka seurauksena pelkäävät esim portaita. Niissä kun voi kaatua ja katkaista etuhampaat...

Mulla on tämä hammasfobia. Siis hampaiden vaurioitumisen pelko, sillä hammaslääkäri hampaiden parantajana on ystävä. Tosin hammaslääkärille menokin pelottaa, koska siellä voi yllättäen tulla tuomio siitä, että hampaat ovat huonot ja ne pitää poistaa (ja tämä siitä huolimatta, että viimeeksi on löytynyt reikä hampaasta joskus 6 vuotta sitten).

Mä pelkään paitsi omien hampaideni vaurioittumista, myös kaikkien muiden hampaiden. En kykene katsomaan tappeluja, kaatumisia, kovien karkkien pureskeluja tms. Jos jääkiekossa jollakin lentää kiekko naamaan niin kanava vaihtuu, samoin jos tv-sarjassa lyödään, potkitaan tms. kasvoihin, oli kuinka näyteltyä tahansa. Herään lähes viikottain yöllä hammaspainajaisiin, joiden jälkeen en voi enää nukkua lainkaan. Jos joku kertoo seurassa tarinan hammasvaurioista tms, niin seuraava tunti menee vatsanesteitä niellessä ja senkin jäkeen inhottaa.

En tiedä mistä hammaspelot ovat lähteneet, mutta muistan, että jo lapsena maitohampaiden heiluminen ja irtoaminen kuvotti suunnattomasti.

Exsat kirjoitti: En tiedä mistä hammaspelot ovat lähteneet, mutta muistan, että jo lapsena maitohampaiden heiluminen ja irtoaminen kuvotti suunnattomasti.

Hampaiden lähdössä inhotti lähinnä se veren vuotaminen. Etuhampaat olivat kyllä tosi tiukassa.. Liian suuret hampaat syntyessäin sain..

Nyt kun rupesin tätä verenvuodatuskammoa ajan kanssa tuumimaan, niin tulin siihen lopputulokseen, että tuo johtunee kehnosta hyytymistaipumuksestani.

Tappelupelko: aina kun tutut miehet tai oma kulta lähtee nyrkkitappeluun "auttamaan" heikompaa tai rauhoittelemaan tilannetta, muhun iskee hysteerinen itkukohtaus. Pelkään sitä, että vaikka toinen vaan seisoisi vieressä, jolla on puukko, terä sydämeen ja pokz. Tai joku lyö nyrkillä "vaan" nenään, nenäluu aivoihin ja pokz.

Toinen suuri pelkoni kohdistuu itseeni. Varon päätäni. Aina kun pääni osuu johonkin, istun vaikka keskellä katua kunnes olen varma että kaikki on hyvin. Tähän tietysti kannattaisi lisätä selitys, että pääni on leikattu kaksi kertaa vuonna 1997 vakavan "sairauden" johdosta. Päätä on aukaistu 20cm takaraivosta pystysuoraan, ja näen aina päässäni kalloni halkeavan kahtia joka iskusta (esim. kun pää osuu vaikka astiakaapin kulmaan).

Ennakkoluulopelkona mulla on hevoset. Joka kerta kun olen nousemassa selkään, itseluottamuksen on pakkasella ja pelkään että hevonen lähtee alta, jalka jää kiinni jalustimeen ja kuolen kun pääni osuu tallin seinään. Kertaakaan ei ole onneksi näin käynyt, vaikka selässä olen ollut satoja kertoja.

Läheisten menettämiseen liittyviä tai sen tapaisia pelkoja olen itsestäni havainnut. Mitään muuta, mitä oikeasti voisi tapahtua, ei minulla ole.

Sitten toinen juttu onkin nämä epätodelliset tapaukset ja niistä ensimmäisenä pitkäkestoinen kidutus, esimerkiksi veitsiä käyttämällä. Voi että selkäpiitä karmii jo pelkkä hetkellinen kuvitelma. Tuo pelottava ajatus kasvoi, kun näin salaa kuvatun videopätkän, jossa venäläiset sotilaat ”sivalsivat” (liian hellä termi) tshetshenialaisia sotavankeja. Ei olisi pitänyt katsoa. En tosin tiennyt mitä sieltä tulee, kun tuttu näytti.

Toinen pelko on joutua veteen jääkannen alle. Yrität muutaman epätoivoisen hetken päästä jään läpi, mutta turhaan, virta vie sinua pidemmälle, kangistut ja sitten tulee pimeys. Tätä aloin miettimään pari vuotta sitten, kun muistelin yhtä järjetöntä lapsuuden aikaista leikkiämme. Laskimme kevättulvan aikaan Vantaanjokea jäälautoilla, monesti jopa useita kilometrejä. Useita läheltä piti –tilanteita oli, kun lautta halkesi tai liukui edessä olevan kestojään alle. Nykyisin ajatus karmii. Jos vielä joskus saan omia lapsia ja kun he saavat minulta näitä nassikka-kilipää-geenejäni, lukitsen heidät varmasti kellariin ja asennan heidän ihonsa alle paikannussirun.

Sitten on vielä yksi pelko, jonka monen muun tavoin koin, ja joka on todella epätodellinen Suomessa, vaikka onkin joskus tapahtunut. Itse tapahtumaa en pelkää, kerrastahan se on poikki, mutta jos jää henkiin, ei sitä jälkeä tee mieli enää nähdä. Siitä ei sen enempää.

pajazzo kirjoitti:Kauhuleffojen jälkeen pelkään kaikkea mikä liikkuu ja mikä ei liiku. Mun kämpästä sais varmasti hyvää piilokameraotosta, kun mä sinkoilen pitkin seiniä ja sammutan järjestelmällisesti valoja.

Sama täällä. Ihan liian vilkas mielikuvitus, ei tarvii ees leffaa kattoo, ku mä kuljen tääl noin. Sänkyyn hyppään, ettei kukaan tartu jalkaan kiinni. En nuku selkä oveen päin ja kaappien/vaatehuoneen ovien tulee olla suljetut aina.

Kauheet fobiat hämähäkkejä, käärmeitä ja rottia kohtaan. Suht kaikki kissaa pienemmät otukset ällöttää. Sairaalan hajukin saa palan kurkkuun, veren näkeminen tekee jaloista veltot. Synnytyskammo. Sitä ei enää koskaan tai henki lähtee.


Tulipalo pelottaa, jos oma koti palais. Ei se, että huonekalut yms. menis, mutta valokuvat ja "muistot" (vaatteet kans). Kolariin jos joutuis, toivottavasti kuolis heti, eikä jäis kiinni jaloista tms. ja palais autoon.. tai makais vihanneksena loppuelämän. En myöskään hoitais ketään läheistä tuossa tilassa. Kuolemanpelko, jos menettää läheisen. Siinäkin ehkä eniten lähinnä pelottaa se, kuinka siihen suhtautuu ja tuntuuko se edes miltään.

Ja sitten ehkä hulluin, mä en siedä, että mua kosketaan ranteeseen tohon verisuonien kohdalle tai kaulalle (kuristusote tms. ei edes leikillään), siit saan kauheet kilarit. Sekä kauhee neulakammo (lävistyksiä ja tatuointi on, mut se o eri asia).

Niskalaukaus?

Kittys kirjoitti: Kolariin jos joutuis

Tuosta kolarista tuli mieleen, että on muuten ollut jännä huomata miten sitä ei pelkää kolaria ollenkaan, vaikka rajussa sellaisessa useampi vuosi sitten olin. Johtunee varmaan siitä, ettei itselle tahi lähimmäisille käynyt mitään. Onneksi ainoastaan kohtuu uusi auto meni silloin lunariin.

Kittys kirjoitti: kaulalle (kuristusote tms. ei edes leikillään),

Sama täällä, varsinkin jos olisi teräase kyseessä (siis ei mulla ole kokemuksia). Kaula on rauhoitettua seutua, ehkä siksi että siellä kulkee liikaa tärkeitä "kanavia", parempaa selitystä en keksi.

Tosiaan, mä pelkään pimeää, tosin ehkä nykyään se on muuttunut epämukavuuden tunteeksi.
Vessassa on oltava valo öisin..

Bigmama kirjoitti: 4. Todellinen pelko: Läheisten menettämisen pelko

Mitä pelkäät ja mitä ennakkoluuloja sinulla on?

Läheisen menettämisen pelko voi olla myös sairaalloista (vaikka olisikin todellista: mutta eiköhän suurin osa peloista ole kokijalleen todellista). Ei se välttämättä perustu mihinkään.

Ajattellaan läheisen (kumppanin) menettämisen pelkoa tai jonkun muun läheisen/omaisen kuolemaa. Kyse voi myös olla voimakkaasta pelosta, että jää ITSE yksin. Tai toisaalta sairaalloisesta pelosta, että läheinen kuolee, vaikkei mitään viitteitä sellaiseen olisikaan. Onko kyseessä silloin todellinen pelko, turhasta murehtiminen, vai sairaalloinen, perusteeton(?) pelko...

Itse en osaa oikein sanoa, mitä pelkään nyt. Voisin pelätä eräiden läheisteni kuolemaa. Mutta en jaksa, koska pelkoni ei muuta asiaa miksikään. Korkeintaan tekee omasta elämästäni helvetin. Ja on tullut aika, etten enää halua mennä takaisin helvettiin.

Kah, kas kun minä en niinkään sitä puttoomista pelekee vuan sitä äkkipyssäästä.

Pikkutytöstä asti nähny taivaaltatippumisunia ja aina vaan menee päivä ihan koomassa kun se ahistustunne säilyy pitkään kun on nähny unia.

Ihme kyllä korkealla ei silti pelota sen enempää kun on järkevää.

Joku uniguru osasi selittää tämän? Vai haetaan Freud hätiin?

1. Muualta opittu pelko:Forssassa ei kannata kävellä yksin pimeällä
2. Itse opittu pelko:Forssaan ei kannata mennä
3. Ennakkoluulo:Kaikki Forssalaiset on yhtä hulluja
4. Todellinen pelko:Forssalaiset naiset on hullumpia kuin Forssalaiset miehet

Pelot?

Te kuullostatte todella hyvä osaisilta ihmisiltä.

Hellu kirjoitti:1. Muualta opittu pelko:Forssassa ei kannata kävellä yksin pimeällä
2. Itse opittu pelko:Forssaan ei kannata mennä
3. Ennakkoluulo:Kaikki Forssalaiset on yhtä hulluja
4. Todellinen pelko:Forssalaiset naiset on hullumpia kuin Forssalaiset miehet

Hmmm... Olet kotoisin kenties Somerolta? Mutta forssalaisia naisia sietääkin pelätä, kauheinta on ettei koskaan voi tietää, missä sellaiseen törmää

Edit: Juoruttuani kaverini kanssa, totean myös, että forssalaisneidot ovat Lutkia ja Forssassa ihmisillä tuntuu olevan normaalia vilkkaampi seksielämä.

Lolita kirjoitti:

Hellu kirjoitti:1. Muualta opittu pelko:Forssassa ei kannata kävellä yksin pimeällä
2. Itse opittu pelko:Forssaan ei kannata mennä
3. Ennakkoluulo:Kaikki Forssalaiset on yhtä hulluja
4. Todellinen pelko:Forssalaiset naiset on hullumpia kuin Forssalaiset miehet

Hmmm... Olet kotoisin kenties Somerolta? Mutta forssalaisia naisia sietääkin pelätä, kauheinta on ettei koskaan voi tietää, missä sellaiseen törmää

Edit: Juoruttuani kaverini kanssa, totean myös, että forssalaisneidot ovat Lutkia ja Forssassa ihmisillä tuntuu olevan normaalia vilkkaampi seksielämä.

Tuosta tulikin mieleeni, että tätini mies kertoi tuossa taannoin Forssan olevan Suomen sivistyksen kehto. Oli pikkasen vaikeuksia pitää pokkaa.

Lolita kirjoitti:Edit: Juoruttuani kaverini kanssa, totean myös, että forssalaisneidot ovat Lutkia ja Forssassa ihmisillä tuntuu olevan normaalia vilkkaampi seksielämä.

Enää en sitten ihmettele mistä on saanut alkunsa arvoitus, jonka olen kuullut jo joskus yläasteikäisenä: Miksi kutsutaan forssalaista yli 18-vuotiasta naista? Äidiksi.

Lolita kirjoitti:Olet kotoisin kenties Somerolta?

Heh, Mä oon syntynyt Forssassa. Muutin sieltä pois alle kk ikäisenä joten en laske itseäni Forssalaiseksi vaikka hullu olenkin..
Sukulaiset asuu lähes kaikki Forssassa joten kerran vuodessa jouluna tulee vierailtua siellä.
Tällä kertaa tein sen virheen että lähdin 19vee serkun kanssa johonkin
ihme kotibileisiin..
Tappouhkauksia taisin saada ainakin kolme, kimppuun ei käyty onneks ku kerran.
Syynä se että meillä helsinkiläishuorilla ei oo muuta mielessä kun
viedä niiden ihanaisten Forssalaisneitojen miehet...
Oli siellä pari ihan hyvää tyyppiäkin mutta eihän niiden kanssa mitään
keskustella voinu kun turpaansa olis saanu.

[quote="Hellu"][/quote]

Forssahan kuullostaa pahalta paikalta. Taitaa olla kohtuullisen eristäytynyt yritys se kunta...

Angita kirjoitti: Tuosta tulikin mieleeni, että tätini mies kertoi tuossa taannoin Forssan olevan Suomen sivistyksen kehto. Oli pikkasen vaikeuksia pitää pokkaa.

Jaha, uusi näkökanta, kävikö sittenkin niin että Suomi nussittiin maailmankartalle

Pelkään että minusta lakataan välittämästä. Ei sillä, että minulla olisi aivan järjettömän suurta syytä pelätä sitä; että käyttäytyisin huonosti tai epäkunnioittavasti läheisiäni kohtaan menettääkseni sen. Vaan sillä, etteivät luonteeni ja se esiintuomani "sisin" minussa riitä muille. Että olen epätyydyttävä, "väärä" ja kykenemätön tuottamaan iloa ja onnea.

Tämä ei välttämättä ole varsinainen pelko, ainakaan ratkaisevasti elämääni häiritsevä sellainen, mutta jossain mielessä juuri sille rakentuu muita pelkoja, kuten oman tulevaisuuden rakentaminen ja siihen luottaminen.

Juuri muuten en "pelkää" - tai paremminkin suhtaudu negatiivisin ennakko-olettamuksin - oikeastaan mihinkään. On kuitenkin aika lailla fakta, että loppujen lopuksi asiat etenevät aina sen kummemmin suunnittelematta. Joten miksi suotta huolehtia asioiden taittumista kun kaikesta kuitenkin selviää?

Strange-Bob kirjoitti:Pelkään että minusta lakataan välittämästä. Ei sillä, että minulla olisi aivan järjettömän suurta syytä pelätä sitä; että käyttäytyisin huonosti tai epäkunnioittavasti läheisiäni kohtaan menettääkseni sen. Vaan sillä, etteivät luonteeni ja se esiintuomani "sisin" minussa riitä muille. Että olen epätyydyttävä, "väärä" ja kykenemätön tuottamaan iloa ja onnea.

Mä pelkään kans näitä, me ollaan samiksiii!

Minulla on ihmispelkoa ja pelkään kohdata ihmistä "normaalisti" tai en tiedä pystynkö edes... ennakkoluulot ja mietteiden rakennuskekukset käy kuumana

Strange-Bob kirjoitti:Pelkään että minusta lakataan välittämästä. Ei sillä, että minulla olisi aivan järjettömän suurta syytä pelätä sitä; että käyttäytyisin huonosti tai epäkunnioittavasti läheisiäni kohtaan menettääkseni sen. Vaan sillä, etteivät luonteeni ja se esiintuomani "sisin" minussa riitä muille. Että olen epätyydyttävä, "väärä" ja kykenemätön tuottamaan iloa ja onnea.

Tämä ei välttämättä ole varsinainen pelko, ainakaan ratkaisevasti elämääni häiritsevä sellainen, mutta jossain mielessä juuri sille rakentuu muita pelkoja, kuten oman tulevaisuuden rakentaminen ja siihen luottaminen.

Juuri muuten en "pelkää" - tai paremminkin suhtaudu negatiivisin ennakko-olettamuksin - oikeastaan mihinkään. On kuitenkin aika lailla fakta, että loppujen lopuksi asiat etenevät aina sen kummemmin suunnittelematta. Joten miksi suotta huolehtia asioiden taittumista kun kaikesta kuitenkin selviää?

Hyvin, hyvin, HYVIN yhtenevää juttua omien ajatusten kanssa. Yleensä tuo riittämättömyyspelko kuitenkin on kaukana mielen perällä kun on tekemisissä ihmisten kanssa. Tuppaa ponnahtelemaan silmille vain yksin ollessa. Ja tuossa pelossa on sellainen ikävä juttu, että siitä tulee herkästi "self fulfilling prophecy" (minulla on paha tapa ajatella englanniksi, mistä johtuu se, että joskus termit tulevat mieleen luontevammin englanniksi kuin suomeksi, siitä siis tämä).

Minulla on myös märät posket -kakkapelko, mistä aiheutuu saniteettitiloissa eräänlaisen laskeutumisalustan valmistaminen.

1.Muualta opittu pelko: Namusedät ovat pahoja

2. Itse opittu pelko, kokemuksen kautta opittu viisaus: Tulella ei pidä leikkiä

3. Ennakkoluulo: Mustalaiset ovat varkaita

4. Todellinen pelko: Yksinäisyys


Ja jos sitten vähän selittäis... Täytyi tuohon ekaan yhtyä, kun tuli mieleen lapsuus ja Jammu ja kuinka pelottavaa oli silloin kun Jammu namusetäili Pyllymurossa...

Tulella ei pidä leikkiä, koska silloin voi sytyttää mm. pöytäliinan tuleen!!!

Mustalaiset ovat varkaita... se on aika yleinen ennakkoluulo luulisin, itse olen siitä aika hyvin päässyt eroon, mutta lapsena pelkäsin heitä todella paljon, koska he aina kävivät meidän mummolassa myymässä juttuja ja mut aina lähetettiin makkariin piiloon jostain syystä ja sitten selitettiin tuota varastelujuttua jne jne jne

Yksinäisyys... pelkään sitä että loppupeleissä jään yksin, asun yksin, elän yksin, olen yksin, kuolen yksin...

DeliriumTremens kirjoitti:Mustalaiset ovat varkaita... se on aika yleinen ennakkoluulo luulisin, itse olen siitä aika hyvin päässyt eroon, mutta lapsena pelkäsin heitä todella paljon jne jne...

Tuo on todellinen juttu. Itse olin 5-vuotias, kun lomareissullamme eräällä leirintäalueella suunnilleen ikäiseni mustalaistyttö sitten hiekkalaatikolla tuli ja VARASTI hiekkalapioni. Kirkkaan punaisen sellaisen. Minä siinä tytön perään juoksemaan ja hänen samettihameiselle äidilleen kantelemaan tyttärensä tekosia.... ja äitinsä minulle päin naamaa siinä sanoi, jotta "Minun tyttäreni ei tekisi koskaan mitään tuollaista....". Eli tarinan opetus: lapsena ymmärsin, että mustalaiset ovat sekä varkaita että valehtelijoita eikä äitiäni syyttä suotta lapsena ollessaan peloteltu, että mustalaiset tulee vie. Viimeviikolla olin tekemisissä semmosen mustalaislauman kanssa, josta tuli jopa ihan hyvä mieli. Mutta silti se hiekkalapio on jäänyt ainaiseksi mieleeni...

Elppis kirjoitti:aina kun tutut miehet tai oma kulta lähtee nyrkkitappeluun "auttamaan" heikompaa tai rauhoittelemaan tilannetta, muhun iskee hysteerinen itkukohtaus.

Eh? Aina? Tällaistako on elämä tosimiesten maailmassa? Ellen väärin muista, olen itse ollut mukana "nyrkkitappelussa" viimeksi vuonna 1987 ollessani 12v. Olenko kummajainen?

DeliriumTremens kirjoitti:Mustalaiset ovat varkaita... (...) kävivät meidän mummolassa myymässä juttuja ja mut aina lähetettiin makkariin piiloon jostain syystä ja sitten selitettiin tuota varastelujuttua jne jne jne.

mustaenkeli kirjoitti:Tuo on todellinen juttu. Itse olin 5-vuotias, kun lomareissullamme eräällä leirintäalueella suunnilleen ikäiseni mustalaistyttö sitten hiekkalaatikolla tuli ja VARASTI hiekkalapioni. (...) Eli tarinan opetus: lapsena ymmärsin, että mustalaiset ovat sekä varkaita että valehtelijoita eikä äitiäni syyttä suotta lapsena ollessaan peloteltu, että mustalaiset tulee vie.

Ei hemmetti! Oletteko olleet lapsia 1930-luvulla? Kaikkea sitä.

En tiennyt, että tällaisia kouluesimerkkejä suomalaisesta rasismista on oikeasti olemassa. Tai oikeastaan tuo Mustaenkelin esimerkki siitä, miten jopa 5-vuotiaden lasten teot yleistetään vähemmistöjen tapauksessa koskemaan koko vähemmistön luontaisia ominaisuuksia olisi varmaan jopa liian räikeä esimerkki edes rasisminvastaisiin oppikirjoihin. Aika hienoa, jos tällaisesta taustasta olette tosiaan nousseet voittamaan ennakkoluulojanne!

urpiainen kirjoitti:

DeliriumTremens kirjoitti:Mustalaiset ovat varkaita... (...) kävivät meidän mummolassa myymässä juttuja ja mut aina lähetettiin makkariin piiloon jostain syystä ja sitten selitettiin tuota varastelujuttua jne jne jne.

mustaenkeli kirjoitti:Tuo on todellinen juttu. Itse olin 5-vuotias, kun lomareissullamme eräällä leirintäalueella suunnilleen ikäiseni mustalaistyttö sitten hiekkalaatikolla tuli ja VARASTI hiekkalapioni. (...) Eli tarinan opetus: lapsena ymmärsin, että mustalaiset ovat sekä varkaita että valehtelijoita eikä äitiäni syyttä suotta lapsena ollessaan peloteltu, että mustalaiset tulee vie.

Ei hemmetti! Oletteko olleet lapsia 1930-luvulla? Kaikkea sitä.

En tiennyt, että tällaisia kouluesimerkkejä suomalaisesta rasismista on oikeasti olemassa. Tai oikeastaan tuo Mustaenkelin esimerkki siitä, miten jopa 5-vuotiaden lasten teot yleistetään vähemmistöjen tapauksessa koskemaan koko vähemmistön luontaisia ominaisuuksia olisi varmaan jopa liian räikeä esimerkki edes rasisminvastaisiin oppikirjoihin. Aika hienoa, jos tällaisesta taustasta olette tosiaan nousseet voittamaan ennakkoluulojanne!

ekkönää lukenu, ett kirjoitin tuon olevan yleinen ennakkoluulo ja mitä minulle lapsena selitettiin JA JOTA MINULLA EI ENÄÄ OLE!