urpiainen kirjoitti:SingleMalt kirjoitti:Mutta ne De factot mielelläni kuulisin.
No kaiva mikä tahansa tilasto sukupuolten välisistä palkkaeroista, kotitöiden jakautumisesta, uralla etenemisistä jne. Tai jos et jaksa, lue ylläolevat viestini ja erityisesti Chapin viestit.
Äh. Voi olla että tarkoituksesi ei ollut olla niin yksisilmäinen kuin millaisena tuon luin, mutta eihän aggregaattitason palkkatilastojen tai muiden mainitsemiesi suhdelukujen tuijottaminen kerro suoraan yhtään mitään
tasa-arvosta.
Jos ja kun on niin, että tietyssä työssä mies ja nainen tekevät saman
arvon edestä työtä, niin totta kai siitä tulisi maksaa sama palkka -- ja näin sanoen ("tulisi") viittaan siis julkiseen sektoriin, jossa markkinatalous ei toimi samalla lailla tasapainoon saattavana voimana kuin yritysten kohdalla. Vaan entä yritysmaailmassa? Onko väite siis, että tuolla jossain lilluu esimerkiksi erinomaista johtajapotentiaalia omaavia naisia merkitsevästi enemmän kuin miehiä, mutta näille ei vain anneta tilaisuutta valjastaa tätä potentiaalia yrityksen eduksi? Noh, ehkä jossain missä kansainvälisen kilpailun realiteettejä ei vielä olla kohdattu ja siten on varaa nysväillä jotain sukupuolipoliittisia pelejä, mutta ainakin omassa työympäristössäni voin sanoa että oikeasti kompetenteista johtajista -- niin kuin mistä tahansa muistakin arvonluonnin kannalta kriittisistä tekijöistä, esim. avainasiantuntijat -- on aivan jatkuvasti niin huutava pula, että aina kun vaan hyvä tyyppi löytyy niin ilman muuta rekrytään. Miten hemmetissä voisi olla varaa toimia jotenkin toisin? Väitän, että ei tule olemaankaan.
Jos jossain siis nyt vaikka naisten potentiaalia ei hyödynnetä niin hyvin kuin olisi mahdollista (ja kyllä tällaista varmaan tapahtuu, vaikken itse omissa työympäristöissäni ole sellaista todistanutkaan), puhuisin itse ennemmin näiden yritysten
tehottomuus- kuin tasa-arvo-ongelmasta. OK, toki mikrotasolla tuollaisissa tapauksissa voidaan sanoa ettei tasa-arvo toteudu, mutta makrotasolla markkinoiden pitäisi korjata asia.
Mielestäni tässä siis sotketaan kahta eri asiaa: 1) maksetaanko samanarvoisesta työstä sama korvaus, tai vielä vähän laajentaen että toteutuuko meritokratia, ja 2) miten palkat, kotityöt yms. aggregaattitasolla jakautuvat sukupuolten kesken. Vaikka nyt tuskin kenellekään on epäselväksi jäänyt, niin itse kannatan meritokratiaa ja vieläpä väitän, että kuka tahansa muuta kannattava on tuomittu häviämään väittely aiheesta.
Mitä tulee jälkimmäiseen pointtiin, on minusta aika pöyristyttävää väittää, että kaikkien elämän ja itsensä toteuttamisen ulkoisten ilmenemismuotojen (kuten nyt vaikka tässä suppeassa kontekstissa palkan tai kotitöiden määrän) pitäisi mennä sukupuolten kesken tasan. Sukupuolet ovat nähdäkseni keskimäärin merkitsevästi erilaisia (duh?), ja siten en pidä ihmeellisenä jos seuraukset tästä näkyvät tavalla tai toisella myös tilastoissa.
MUTTA huomatkaa, jälkimmäisellä en tarkoita, että maailma toimisi nykytilassaan kaikin puolin optimaalisesti. Tarkoitan vain että minusta kunkin yksilön mahdollisimman kokonaisvaltainen itsensä toteuttaminen on tilastotasapäistämistä korkeampi tavoite. Siis EN väitä etteikö tasa-arvo-ongelmiakin maailmassa vielä ole -- niin Suomessa kuin etenkin monissa muissa maissa -- mutta ei nyt sotketa asioita.