Kitinä

Selleri on herkkua. Herkkua sen sijaan eivät ole: piimä, viili, hillosipulit, maksa (pl. hanhen ja broileri) ja muut sisäelimet, kaaliruoat, kesäkeitto eikä etanat.

Simpukoista pidän. Kannattaa maistaa, herkullista.

Selleri maistuu hiukan erikoiselle, mutta on kyllä monia vieläkin erikoisempia makuja..
Ai nin jos ei maista mitään voi alkaa odottaa poismenoaan..

Selleri on yhdentekevä, mutta lipstikka maistuu masentavalta.

Lipstikka on monien halpojen lihaliemivalmisteiden merkittävä ainesosa..
Lääkärit sotkee vain maggia gastikkeeseen..

Bluntly kirjoitti:Selleri on saatanan keksintö, ei mikään ruoka-aine.

Jos sinulle tarjotaan kunnon bolognesea, jossa on selleriä, niin ryhdyt irvistelemään?

Joo, bolognese ei ole itsensä ilman selleriä. Eipä oo silti tullut itse tehtyä tuota klassista versiota.

Teen niin tautisen hyvää sellrikeittoa, että ette edes tajuaisi syövänne selleriä. Nam!

Pitää varoa huippumaistajia!

Just aikuisena on ihqu vihata ruokia, koska saa ihan ite päättää mitä syö. Lapsena ei saanut

Vuohenjuusto ja oliivit on ihan hirveitä. Ja perinneruoka mykykeitto, rasvaista kun mikä ynghh. Onneksi aikuisena saa itse päättää mitä syö.

Juuri sain isältä hirven sydämen,maksan ja munuaisen. Huomenna pataa...

Mut joo, en mä oikein osaa sanoa inhokkiruokaa. Tottakai jotain arastelen ajatuksen tasolla syödä, mutta mieluummin maistan ennenkuin totean mitään tietämättä. Eli en inhoa mitään.

Pinaattivelli
Valkoinen kastike
Perunamuussi
Maksa*

Ei, en syö, vaikka ois Jeesuksen tekemää. Enimmäkseen koska ala-asteella pakotettiin syömään. Listalta on pudonnut kaalipohjaiset eväkset, jotka ovat alkaneet maistumaan.

Suvinen kirjoitti:En tajunnut että ihmiset inhoavat joitain ruokia oikeasti aikuisiällä noin paljon.

Niin, ja kun inhoavat, eivät jotenkin tunnu ymmärtävän hävetä tätä moukkamaisuuttaan, vaan ovat melkein ylpeitä tästä keskenkasvuisuudestaan. Eivätkä tunnu kovin motivoituneilta korjaamaan tilannetta ja avartamaan makumaailmaansa. Oi aikoja, oi tapoja.

urpiainen kirjoitti: Niin, ja kun inhoavat, eivät jotenkin tunnu ymmärtävän hävetä tätä moukkamaisuuttaan, vaan ovat melkein ylpeitä tästä keskenkasvuisuudestaan. Eivätkä tunnu kovin motivoituneilta korjaamaan tilannetta ja avartamaan makumaailmaansa. Oi aikoja, oi tapoja.

^^ Paljonko saat rojalteja tuosta Mielensäpahoittaja-leffasta?

^ Taas kerran mun identiteettini paljastui!

Ajatella. Pertti on Miika Nousiaisen alter ego ja Urpsu Tuomas Kyrön. Olen epäillyt Vagaa jo hetken aikaa Henkka Hyppöseksi, tämä tavallaan vahvisti epäilyä.

exsu kirjoitti:Olen epäillyt Vagaa jo hetken aikaa Henkka Hyppöseksi.

Tämä nyt osuu jossain mielessä pelottavan lähelle...

urpiainen kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:En tajunnut että ihmiset inhoavat joitain ruokia oikeasti aikuisiällä noin paljon.

Niin, ja kun inhoavat, eivät jotenkin tunnu ymmärtävän hävetä tätä moukkamaisuuttaan, vaan ovat melkein ylpeitä tästä keskenkasvuisuudestaan. Eivätkä tunnu kovin motivoituneilta korjaamaan tilannetta ja avartamaan makumaailmaansa. Oi aikoja, oi tapoja.

Minusta taas on naurettavaa arvottaa omat makumieltymyksensä toisen mieltymyksiä paremmaksi, jopa siinä määrin, että kuvittelee pystyvänsä tekemään näistä tällä perusteella jotain syvältäluotaavia persoonallisuusanalyysejä. Outo aihe tuntea ylemmyyttä, melkein tulee mieleen, että todellisia aiheita on vaikea keksiä.

Luulin, että lapsikin tietää mihin evolutiivisiin tekijöihin ihmislajin nirsouden säilyminen perustuu. Meillä on erilainen perimä ja erilaiset kokemukset, joiden perusteella koemme asiat eri tavalla nyt myös aikuisena. Jos nyt vaikka minä koen kerta toisensa jälkeen oksettavaksi jo esimerkiksi piimän hajunkin, niin miksi maistamisyrityksille pitäisi yhä uudelleen itsensä altistaa? Jos ei siis välitä onko urpiais-approved vai ei.

Kottarainen kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:En tajunnut että ihmiset inhoavat joitain ruokia oikeasti aikuisiällä noin paljon.

Niin, ja kun inhoavat, eivät jotenkin tunnu ymmärtävän hävetä tätä moukkamaisuuttaan, vaan ovat melkein ylpeitä tästä keskenkasvuisuudestaan. Eivätkä tunnu kovin motivoituneilta korjaamaan tilannetta ja avartamaan makumaailmaansa. Oi aikoja, oi tapoja.

Minusta taas on naurettavaa arvottaa omat makumieltymyksensä toisen mieltymyksiä paremmaksi, jopa siinä määrin, että kuvittelee pystyvänsä tekemään näistä tällä perusteella jotain syvältäluotaavia persoonallisuusanalyysejä. Outo aihe tuntea ylemmyyttä, melkein tulee mieleen, että todellisia aiheita on vaikea keksiä.

Luulin, että lapsikin tietää mihin evolutiivisiin tekijöihin ihmislajin nirsouden säilyminen perustuu. Meillä on erilainen perimä ja erilaiset kokemukset, joiden perusteella koemme asiat eri tavalla nyt myös aikuisena. Jos nyt vaikka minä koen kerta toisensa jälkeen oksettavaksi jo esimerkiksi piimän hajunkin, niin miksi maistamisyrityksille pitäisi yhä uudelleen itsensä altistaa? Jos ei siis välitä onko urpiais-approved vai ei.

Olis nyt sunkin luullut näiden vuosien aikana havainneen, että makumieltymyksissä on minulle enemmän kuin tarpeeksi informaatiota täyden persoonallisuusanalyysin, tarvittaessa joa diagnoosin, tekoon: pienikin jälki Intjernetissä saa selvännäkökykyni aktivoitumaan.

Mutta olet toki oikeassa lasten evoluutiotietämyksestä: lasten, ja joidenkin konservatiivisten valt.yoiden, ymmärrys evoluutiopohjaisen argumentaation relevanssista jää tosiaan tuolle tasolle. Teini-ikäinen sitten jo ymmärtää, että moni ihmisen evoluutiohistoriassa kautta aikain hyödyllisenä ilmennyt ominaisuus saattaa hyvinkin olla nykyaikaisessa elämänmuodossa jopa haitallinen. Ja teini-iän ylittänyt nuori aikuinen saattaa, ainakin jos ei ole altistunut liialle hömpälle internetissä, kyetä sitten niinkin abstraktiin oivallukseen, että ylipäänsä impulssiemme ja viettiemme olemassaolon evolutiivisesta kausaaliselityksestä ei seuraa loogisesti oikeastaan yhtään mitään siihen, miten meidän tulee normatiivisessa mielessä suhtautua impulssikäyttäytymiseen erilaisissa konteksteissa. No ought from is, kuten Elastisen vanha kumppani Iso H jo aikanaan opetti. Joku, esim. Dawkins, voisi jopa ajatella, että ihmislajin merkittävimpiä ominaisuuksia on kyky ikäänkuin nousta evolutiivisten impulssienssa yläpuolelle arvioimaan toimien normatiivista luonnetta riippumatta niiden roolista ihmisen evoluutiohistoriassa. Mutta tähän oivallukseen täytyy kyllä olla jo ihan oikea aikuinen.

Ja kauniiksi lopuksi, en kai malta olla huomauttamatta, että noin niinku debattistrategisesti on suhteellisen huono idea arvottaa toisten arvoarvostelmia siltä pohjalta, että toisten arvoarvostelmia ei saisi arvottaa. Tässä on niin monisyisiä kehällisyyden uhkia pelissä, että taas tarvitaan vähintään teini-ikäistä mieltä.

Edit. Niin, ja tuo lopun kysymys oli kai retorinen. Jos ei välitä, onko Urpiais-approved vai ei, niin onko enää muutenkaan mitään tehtävissä. Kaikki on silloin menetetty.

Kaikesta ruoasta pitäminen on luonnonvastaista, enkä usko siihen. Jokainen inhoaa tai ei pidä useammasta ruoasta tai ruoka-aineesta. Mutta siis tässähän on tavallaan kaksi päätasoa: määrällinen pitäminen ja laadullinen pitäminen. Moni vanhan kansan edustaja pitää laajasti kaikesta, mutta melkein yhtä monen makuaisti on jäänyt junnaamaan paikoilleen johonkin 60-luvun perinne"herkkuihin".

Kyllä kai voidaan ajatella, että on tavoiteltavaa oppia pitämään (mahdollisimman) monista ruoista, siis niistä monista, joita nyt kohtuullisen yrittämisen jälkeen voi pitämään oppia. Väitän, että nirsot kärsivät nirsoudestaan. Eivät kärsi niinkuin urpsu luulee eli urpsun mielestä moni hänen mielestään upea makuelämys jää kokematta, vaan lähinnä siten, että kapean makupatteriston johdosta maut alkavat pidemmän päälle kyllästyttämään.

Etkö sä urpsu voisi edes näin banaaleista jutuista kirjoittaa ilman sivistyssanoja?
Oops, yksi sivistyssana. Mutta vain yksi.

Siinä missä elämä on liian lyhyt pahan viinan juomiseen, niin on se liian lyhyt myös huonon ruuan syömiseen. Nirsoilua ei pidä tietenkään rajoittaa pelkkiin raaka-aineisiin ja ruokalajeihin, vaan vaatimustasoa pitää nostaa ylemmäs.

Periaatteessa kaikkia teollisia ruokia kannattaa välttää. Einekset nyt ei vaan ole ihmisarvoista syötävää. Suurtalouskeittiöt on myös hieman epäilyttäviä, joten vain äärimmäisessä hädässä ja silloinkaan ei mitään pastapohjaista, koska se menee pilalle kun sitä pidetään pitkään lämpimänä. Pasta lauseke toki koskee kaikkia lämpimiä seisovia pöytiä. S-ketjuun kuuluvien ravitsemusliikkeiden kanssa kannattaa myöskin olla hieman ennakkoluuloinen. Vaikka sieltä jokunen säännön vahvistava poikkeus löytyykin, niin todennäköisesti rahoilleen saa paremmin vastinetta jostain yrittäjävetoisemmasta paikasta.

Nyt kun suurimmat todennäköisyydet ruuan pilaamiselta on poistettu voidaan keskittyä nauttimaan. Uusia elämyksiä kannattaa kokeilla vain ympäristöissä joissa todella luottaa ruuan laittajan osaamiseen ja silloinkin kannattaa panostaa sellaiselle ruokalajien alueelle johon ruuanlaittaja on erikoistunut tai jos lähettyviltä on saatavana jotain erinomaista raaka-ainetta. Muuten kannattaa pelata varman päälle ja ottaa jotain luotettavia ja omaan makuun sopivia ruokalajeja, jotta ateriasta pystyy todella nauttimaan.

EDIT: Maksa on maistunut aina pahalle, jopa hanhenmaksa, joten pallotin sen. Sisäelimiä ja veriruokia ei ole tullut syötyä, joten niitä ei voi kommentoida, jos perkaamatonta pikkukalaa ei sellaiseksi lasketa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kaikesta ruoasta pitäminen on luonnonvastaista, enkä usko siihen. Jokainen inhoaa tai ei pidä useammasta ruoasta tai ruoka-aineesta.

Kaikesta on aika äärimmäinen termi. Sanoisin, että lähes kaikkea oppii syömään sen kummemmin irvistelemättä.

Lapsethan joutuu opettamaan syömään suunnilleen kaikkea. Taitaa tissi olla ainoa, joka maistuu ilman opettelua. Lapsilla maaginen luku on kai 10-20 kertaa maistaminen, jonka jälkeen ruuasta pitämisestä voi vähäksi aikaa vetää jonkin johtopäätöksen. Lapsilla tilanne kuitenkin elää vauhdilla ja makumaailma voi muuttua molempiin suuntiin ajan myötä. Meillä homejuusto on jostain syystä jäänyttyttärellä pois, mutta roppakaupalla kaikenlaista muuta on tullut tilalle. Hän syö nirsoilematta useampia ainesosia kuin isovanhempansa tai setänsä perhe.

Aikuisilla pätee ihan sama opettelu. Vaimo ei digannut esim. sardellista, mutta nykyään menee ihan kivasti. Sama pätee moneen muuhunkin ainesosaan, jota vaimo on oppinut syömään vasta meikäläisen kanssa elellessä kolmekymppisenä.

Roiskeläppä-kansa ei koskaan maista mitään outoa 10 kertaa, joten he jäävät 5-vuotiaan lapsen tasolle.